Suurena kunnianosoituksena sitä kohtaan, että Suomen valtio ja sen alainen Helsingin yliopisto ovat päättäneet siirtyä järjestelmään, jossa ymmärretään johtajien Suuri Viisaus, on aika ryhtyä luomaan uusia käytäntöjä. Johtajien Suuri Viisaus näkyy ennen kaikkea yliopistomme syvällisissä strategioissa.
Jokaisen meistä tehtävänä on toteuttaa Strategiaa.
Yleisen valtio-opin 7.10.2014 järjestetty oppiainekokous päätti esittää kokouksen nimissä lausunnon koskien Helsingin yliopiston uuden johtosäännön luonnosta, joka on ollut yliopistolaisten kommentoitavissa HY:n sisäisessä verkossa Flammassa.
Yliopiston tiedotus haastatteli minua pari päivää sitten johtosääntöuudistusta käsittelevää juttua varten. Lyhyt juttu on nyt ilmestynyt yliopiston sisäisessä verkossa flammassa nimellä ”Miten valita johtajat?”. Siinä ovat lisäkseni äänessä myös rehtori Jukka Kola, hallintojohtaja Esa Hämäläinen ja professoriliiton varapuheenjohtaja Kaarle Hämeri. He perustelevat muutosta mm. siirtymisellä kohti ”rekrytointia” ja sillä, että nykyjärjestelmässä ” tietyt ryhmät pystyvät junttaamaan oman ehdokkaansa läpi”. Toisin sanoen enemmistön tahto on heidän mielestään ”junttaamista”. Vastineena julkaisen sähköpostitse tehdyn haastatteluni tässä kokonaisuudessaan, muutamilla nopeilla täydennyksillä.
Yliopiston johto ei ole reagoinut reilu viikko sitten (26.9.) tekemääni aloitteeseen kutsua suuri konsistori koolle. Ainoa keino saada professorit koolle lienee järjestää kokous itse. Mutta jos tämä on tilanne, miksi sitten enää rajoittua vain professoreihin? Eikö olisi aika kutsua koko yliopisto koolle keskustelemaan Helsingin yliopiston moraalisesta romahduksesta?
Noin vuosi on kulunut siitä kun Helsingin yliopiston johto ja johtoelimet vaihdettiin, osa edelleen kolmikantavaalien kautta, osa suoraan ylhäältä päin, kuten vuonna 2010 käytäntöön tullut yliopistolaki edellyttää.
Vain vapaalla ja kriittiseen otteeseen pystyvällä yliopistolla on menestymisen mahdollisuudet. Suomessa on menty takapakkia yliopistojen hallinnon ja rahoituksen uudistusten myötä, tutkimus on ollut kaikkinensa laskussa. Suomalaisen tutkimuksen ja opetuksen alamäkeä on kestänyt jo yli pitkälti toistakymmentä vuotta. Asia on kuitenkin korjattavissa. Pidin tämän esitelmän ”Mihin menossa yliopisto?” keskustelutilaisuudessa Oulun yliopistossa perjantaina 14.3. ja julkaisen sen tänään 19.3.2014, kun Helsingin yliopiston uusi kollegio kokoontuu ensimmäistä kertaa.
Syksyllä 2012 julkaistiin selvitys, selvitys, jossa esitettiin ns. sektoritutkimuslaitosten yhdistämistä ja niiden määrärahojen (jopa 200 miljoonan euron) keskittämistä valtioneuvoston ohjaukseen ja uuden tutkimusneuvoston jaettavaksi. Hankkeesta päätettiin kevään 2013 kehysneuvotteluissa, ja on nyt etenemässä kohti toteutumista.
Vuoden 2013 yliopistovaalien tulos oli voitto niille, joiden mielestä yliopisto on liikekonserni, jota tulee ohjata kvartaalitalouden periaatteiden mukaan. Luvassa on ”rakennemuutoksia”, joiden tavoitteena ovat nopeat voitot omistajille ja johtajille.
Helsingin yliopiston valitsema sammutettujen lyhtyjen tiedotuslinja yliopistovaaleista lienee osaltaan vaikuttanut siihen, että perjantain paneelissa oli vain viitisentoista
ihmistä yleisössä. Lisäksi neljä seitsemästä professoriehdokkaasta oli tilaisuudesta poissa. Kenelläkään ei ole tietoa poissa olleiden ehdokkaiden näkemyksistä
Kullekin ehdokkaalle Helsingin yliopiston hallitukseen on varattu kolme minuuttia esitellä julkisesti yliopistopoliittisia näkemyksiään. Alla olevaa tekstiä ei ehdi lukea kolmessa minuutissa, mutta se täydentää olennaisella tavalla suullista puheenvuoroani. Kuulemistilaisuus järjestetään perjantaina 1.11.2013 klo 11.30 – 13.30 yliopiston päärakennuksen pienessä juhlasalissa, Fabianinkatu 33, 4. krs.