Pizzauuni

Pizzauunin ja tavallisen sähköuunin vertaaminen

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen ero samasta taikinasta valmistetuilla mahdollisimman identtisillä pizzoilla on rakenteen ja maun suhteen, kun toinen paistetaan pizzauunissa ja toinen tavallisessa sähköuunissa. Tarkemmin sanoen tutkimuksessa vertailtiin paistettujen pizzojen pohjia, pintaa, täytteiden kiinteyttä sekä sitä, esiintyikö pizzoissa makueroja.

Tieteenharjoituksessa käytettiin UPO Loistoliesi 60K A 939 -kiertoilmauunia ja OBH Nordican Pizza Prontoa: Pizza maker Type 7130. Pizzaa voi paistaa sähköuunissa ja nykyään monesta uunista löytyy erityinen pizzatoimintokin. Tässä tutkimuksessa käytettiin kuitenkin tavanomaista tasalämpö-toimintaa. Pizza Pronto on sen sijaan valmistettu nimenomaan pizzan paistamiseen. Kodintekniikka-lehden (7/2005) tuoteuutuus-osiossa konetta mainostettiin sanoin: ”Paistaa kivipinnalla 400 °C:ssa – hyvää ja rapeapohjaista, nopeasti ja helposti!”

Tutkimuksen kulusta

Opetuskerralla valmistettiin pizzataikina, joka jaettiin kahtia. Taikina valmistettiin vedestä, kuivahiivasta, suolasta, sokerista, rypsiöljystä ja durumvehnäjauhoista. Täytteeksi pizzoihin laitettiin paseerattua tomaattia, säilykeananasta, ohutta keittokinkkua, kypsää tomaattia, juustoraastetta sekä pinnalle oreganoa. Pohja-aineilla tavoiteltiin mahdollisimman aitoa, italialaista pizzapohjaa.Täyteaineita päätettäessä valittiin raaka-aineita, joista osa on vetisiä. Näin pystyttiin kokeilemaan, tuleeko tavanomaista kosteammasta pizzasta rapeapohjainen Pizza Prontolla.

Pizzoja oli tarkoitus tehdä kaksi, mutta taikinan suuruuden vuoksi päädyttiin muotoilemaan kolme pizzapohjaa. Upo-uuniin menevästä pizzasta muotoiltiin pellin kokoinen ja Prontoon menevistä kahdesta pizzasta pyöreitä. Liian myöhään huomattiin, että tutkimustulosten luotettavuuden kannalta olisi ollut hyvä muotoilla uuniin menevästäkin pizzasta kaksi pyöreää pohjaa. Ensimmäinen pizza paistettiin sähköuunissa ja seuraavat kaksi Prontolla.

Ajankäytössä noudatettiin janakaaviota, ja aikataulussa pysyttiin klo 8:15–10:00. Erinäisten sattumusten vuoksi janakaavion aikataulutus ei toteutunut käytännössä ensimmäisen pizzan paiston jälkeen.

Tutkimuksen toteutuksen ohella tehtiin tarkkoja havaintoja, jotka kirjattiin ylös muistiinpanoihin. Muistiinpanoja käytettiin apuna raportin laatimisessa. Koska pizzoja tutkittiin rakenteen ja maun suhteen, kuului myös maistaminen olennaisesti arviointiin.

Tutkimustuloksia ja pohdintaa

Sähköuunissa valmistettu pizza valmistui ongelmitta. Lopputuloksen koostumus oli turhan paksu ja sämpylämäinen, vaikka taikina olikin kaulittu mahdollisimman ohueksi. Rakennetta voisi myös luonnehtia pullamaisen kuohkeaksi. Pizzan pohja oli vaalea, mutta pinnan juustokerros oli muuttunut kullanruskeaksi. Pizza oli rapeudeltaan sämpylänkaltainen. Täytettä osoittautui olevan sopivasti, sillä koostumus oli kiinteä, eikä vetisen löysä. Maku sen sijaan ei miellyttänyt erityisemmin, koska pizza maistui melko mauttomalta ja sämpylämäiseltä.

UPO-loistoliesi.

Prontossa paistetut pizzat eivät onnistuneet suunnitelmien mukaan. Laitteessa valmistettaessa pizza valmistuu nopeimmin, kun pohja on ohut ja täytettä ei ole liikaa. Vaikka Pizza Pronton käyttöohjeisiin oli tutustuttu huolella, ja käytössä huomioitavat kriittisistä pisteet oli merkitty janakaavioon, prosessissa tapahtui tutkimustulosta heikentävä virhe. Erhe sattui, kun pizzat epähuomiossa täytettiin ennen kaksiosaiseen paistolapioon asettamista, mitä ei nimenomaan kannattaisi tehdä Prontolla paistettaessa. Kun pizzat oli täytetty, ne olivat painavia ja herkästi repeäviä, minkä takia niitä oli erittäin hankala siirtää pizzalapiolle, ja siitä edelleen Pronton kivipinnalle. Ensimmäinen pizza siirrettiin Prontoon lapiolla, mutta toiseen pizzaan tuli keksiä jokin muu siirtotapa, koska ensimmäinen pizza myös irtosi hyvin huonosti lapiosta. Taikinaiseksi ruttaantunut pohja tarttui ja paloi osittain kiinni kivipinnalle, mikä aiheutti puolen tunnin siivoamisurakan – niinpä haluttiin kokeilla toisenlaista lähestymistapaa viimeisen pizzan siirtämiseen.

OBH Nordican Pizza Pronto, jossa pohjaan palaneen pizzan jäänteet.

Ensimmäinen Prontossa paistettu pizza ruttaantui, kun se saatiin viimein vapaaehtoisen ryhmäläisen avulla siirrettyä lapiolle. Pizza repeili myös kun se siirrettiin lapiosta paistokivelle, niinpä sen hyvä rakenne ja pyöreä muoto hajosivat. Mentyään ruttuun pizzasta tuli paksu, mikä vaikutti paiston lopputulokseen. Paistettu pizza oli rakenteeltaan mehevä, mutta liian paksu. Pohja oli tummempi kuin sähköuunissa paistettaessa, muttei kuitenkaan palanut. Pizzan pinta oli juuston suhteen raaempi kuin sähköuunin vastaavaan verrattuna. Tähän vaikuttanee se, että Prontoon päätynyt pizza oli liian paksu, ja se olisi palanut pohjasta, jos paistoaikaa olisi pinnan vuoksi pidennetty. Pohjan rapeus sen sijaan oli huomattavasti parempi kuin sähköuunissa paistettaessa. Täytteiden kiinteys olisi ollut optimaalisempi, jos pohja ei olisi ruttaantunut – nyt täyte oli hieman valuvaa. Pizza oli kuitenkin maultaan maukkaampaa kuin sähköuunin pizza.

Toinen Prontossa paistettu pizza onnistui lopulta paremmin, koska eräs toinen ryhmäläinen sai hyvän ajatuksen pizzan siirtämiseen paistokivelle. Pizza saatiin kivelle nostamalla se Pronton päälle leivinpapereineen, ja hivuttamalla paperi alta pois. Rakenne kärsi hieman, mutta pizza säilyi paljon paremmin kuin edellisessä siirto-operaatiossa. Viimeisen pizzan rakenne oli kolmesta pizzasta paras, koska se oli mehevämpi kuin sähköuunin pizza ja toisaalta ohuempi kuin ensimmäinen Pronto-pizza. Pizzan pohja oli sopivan tumma ja pinta oli kullanruskea. Rapeudeltaan viimeinen pizza oli paras, mistä voidaan päätellä, että oikealla käytöllä neljässäsadassa asteessa paistavalla Prontolla pizzaan saadaan rapea pohja. Täytteen kiinteys oli sopiva, ei liian jäykkä eikä liian hajanainen. Maku oli melko sama kuin ensimmäisessä Pronto-pizzassa, mutta viimeisessä pohjan rapeus kuitenkin lisäsi aterioimisnautintoa.

Tutkimusmenetelmä olisi ollut melko luotettava ja toimiva, jos tutkimuksen pizzat olisivat olleet mahdollisimman identtisiä paistoon mennessään. Jälkikäteen ajateltuna tulosten luotettavuutta olisi voitu parantaa kokeilemalla eritäytteisten pizzojen paistoa, esimerkiksi paistamalla erittäin kuivatäytteistä ja toisaalta vetistä pizzaa. Nyt tutkimuksessa oli mukana aikarajoituksen vuoksi vain yhtä täytetyyppiä. Toisena kehittämisideana voidaan todeta, että olisi kannattanut kokeilla tasalämmön sijaan tai sen lisäksi uunin pizzatoimintaa. Toisaalta kaikissa uuneissa ei ole pizzatoimintaa, niinpä tasalämmössä paistetun pizzan tulos koskettaa useampia ihmisiä. Lisäksi tutkimusta voisi kehittää vertailemalla pizzojen ohella patongin ja piirakan paistamista kyseisissä laitteissa (Pronton käyttöohjeesta käy ilmi, että laite soveltuu myös niiden paistoon).

Leave a Reply