Ruosteen poistaminen valurautaisesta wok-pannusta

Päädyin tutkimaan millä tavoin saisin ruostuneen valurautaisen wok-pannun jälleen käyttökelpoiseksi. Tutkittuani suositeltuja toimintatapoja päädyin testaamaan kuinka vähällä vaivalla saisin pannun kunnostettua.

Hellävaraisin löytämäni keino oli sivellä pannu runsaalla rypsiöljyllä ja antaa öljyn vaikuttaa yön yli. Aamulla ruosteen pitäisi lähteä pyyhkimällä pois. Olin tämän metodin toimimisen suhteen hyvin skeptinen. Seuraavia askeleita tästä olisivat suolakäsittely ja teräsvillan käyttö. Näistä molemmat perustunevat hankaustehoon.

Käsittelin pannun rypsiöljyllä ja lisäsin öljyä kahdesti illan aikana. Öljy sai vaikuttaa yhteensä yli vuorokauden. Pyyhin öljyn talouspaperilla ja yllättäen ruoste lähti sen mukana. Ilmeisesti ruostevahinko ei ollutkaan niin paha, kuin olin olettanut.

Tämän jälkeen tein pannulle rasvapolton, voitelin sen suolattomalla silavalla ja laitoin 250 asteiseen uuniin puoleksi tunniksi. Lopputuloksena pannu ei ollut ihan uudenveroinen, mutta ehdottomasti käyttökelpoinen.

Tutkimustulos yllätti, olin odottanut, että pääsisin kokeilemaan kaikki suunnittelemani kolme käsittelyvaihetta.

Ohessa kuvat pannusta ennen ja jälkeen.

Jäätelökonevertailu Iris Mäkelä ja Oona Parviainen

Ruoka ja teknologinen toiminta -opintojaksolla toteutimme tutkimuksen kolmen erilaisen jäätelökoneen käyttöominaisuuksista. Tutkimuskysymyksemme oli ”Miten Philipsin ja kahden erilaisen Krupsin jäätelökoneet eroavat toisistaan käytettävyyksiltään ja ominaisuuksiltaan?”

Jäätelökoneella valmistetaan kotitekoista jäätelöä ilman lisäaineita. Käyttämistämme jäätelökoneista Krupsin molemmissa malleissa koko jäätelönvalmistuskulho laitetaan pakastimeen vähintään kahdeksitoista tunniksi kun taas Philipsin mallissa pakastimeen laitetaan vain kylmävaraava irtopohja. Jäätelökoneiden ideana on jääkylmä kulho, johon lavan pyöriessä kaadetaan jäätelömassa. Lapa pyörittää massaa kulhon reunoja myöten jolloin massa alkaa vähitellen jäätyä. Jäätelö valmistuu massan määrästä riippuen noin 10-45 minuutissa.

Toteutimme tutkimuksen tekemällä mansikkajäätelömassan, jonka jaoimme koneisiin. Arvioimme koneiden kasaamisen helppoutta, käytännöllisyyttä, valmiin jäätelön rakennetta sekä koneiden puhdistettavuutta. Testin tuloksia esittelemme alla olevassa taulukossa.

Koe suoritettiin 21.2.2013 klo: 8-12.

 

 

Philips

Krups Uusi

Krups Vanha

Koko Isokokoinen, vie paljon kaappitilaa. Pakastimeen laitetaan vain kylmävaraava irtopohja, joten ei vie suurta tilaa pakastimessa. Melko pieni mutta painava. Koko jäätelönvalmistuskulho pakastetaan, joten vie paljon tilaa pakastimessa. Melko pieni mutta painava. Koko jäätelönvalmistuskulho pakastetaan, joten vie paljon tilaa pakastimessa.
Kasattavuus Todella yksinkertainen kasata, onnistuu helposti jopa ilman ohjetta. Kokoamisohje yksinkertainen, mutta todella vaikea toteuttaa käytännössä. Osat eivät kiinnity toisiinsa ja kasaajan on pidettävä lapaa pystyssä samalla, kun yrittää kiinnittää kantta. Kokoaminen melko monimutkaista, mutta käyttöohjeen lukemisen jälkeen onnistuu sujuvasti.
Toiminta Koneen käydessä lapa viistää aivan kulhon reunoja pitkin, jolloin jäätelöä ei kovetu lainkaan kulhon reunoille. Lähes valmis jäätelö jäi kiinni lapaan, eikä siksi enää kiinteytynyt vaan alkoi sulaa. Lapa ei yltä aivan kulhon reunaan asti, joten reunalle jää kerros jäätelömassaa, joka kovettuu. Lapa ei yltä aivan kulhon reunaan asti, joten reunalle jää kerros jäätelömassaa, joka kovettuu. Kun jäätelö oli valmista, koneen lapa juuttui paikoilleen. Tämä olisi voinut rikkoa koneen, ellei virtaa olisi katkaistu heti.
Jäätelön valmistukseen kulunut aika 1/3 maksimiannoksesta valmistui 15 minuutissa. 1/3 maksimiannoksesta valmistui 9 minuutissa. 1/3 maksimiannoksesta valmistui 8 minuutissa.
Jäätelön rakenne Jäätelön rakenne pehmeää, maistelijoiden suosikki. Jäätelössä ei ollut kiteitä, sulaminen hitainta. Jäätelön rakenne kiteisin ja melko kova. Jäätelö melko kiteistä, sulaminen todella nopeaa, maistui vetiseltä.
Puhdistettavuus Jäätelöä ei ollut jäänyt paljon koneeseen, mutta irtopohjan takia puhdistus hankalampaa kuin muissa koneissa. Kulhon alareunassa on reikiä, joista vesi pääsee kulhon reunojen sisään. Kovettunutta jäätelöä jäi runsaasti kulhon reunoille, mutta puhdistus sujui hyvin lämpimällä vedellä. Kulhon sisäpuoli on metallia, johon vesi jäätyy nopeasti, jos pestyä kulhoa ei heti kuivaa. Kovettunutta jäätelöä jäi runsaasti kulhon reunoille, mutta puhdistus sujui hyvin lämpimällä vedellä. Kulhon sisäpuoli on metallia, johon vesi jäätyy nopeasti, jos pestyä kulhoa ei heti kuivaa.
Muuta Myös pehmytjäätelötoiminto. Jäätelönvalmistuskulho muovia. Jäätelönvalmistuskulho metallia. Jäätelönvalmistuskulho metallia.

 

Uppopaistamismenetelmiä testaamassa: valitako kattila vaiko kone?

Valitsin aiheeksi tutkimuksessani testata sitä, kuinka rasvakeittimellä tehdyt kotitekoiset ranskalaiset eroavat kattilassa uppopaistetuista ranskalaisista. Keskityin erityisesti vertaamaan itse valmistettavan ruoan ominaisuuksia makua, rakennetta ja ulkonäköä.

Tutkimuksessa käyttämäni rasvakeitin oli mallia Tefal Family ÓleoClean.

Tutkimuksen toteutuksen aloitin valmistamalla itse perunoista ranskalaisia kumpaakin menetelmää varten saman määrän. Kuivasin ne, ja jätin tarjottimelle odottamaan uppopaistamista. Ensin tein testin rasvakeittimellä. Ohjeiden aluksi hieman epäselvän tulkinnan jälkeen sain varmistettua, miten laitteen kanssa tulee menetellä. Hankaluutta ohjeiden luvussa aiheutti se, ettei sanallista informaatiota juurikaan löytynyt, vaan ohjeet oli annettu kuvin suurelta osin.  Itse valmistusvaihe sujui todella vaivattomasti, ja turvallisesti, sillä rasva ei päässyt missään vaiheessa roiskumaan tai ylikuumenemaan liikaa, sillä päällä oleva kansi ja automaattinen lämmönsäätö huolehtivat turvallisuudesta. Ainoa riskitilanne koettiin, kun uppopaistamisen jälkeen kannen avasi ja sieltä vapautui suuri määrä kuumaa höyryä käsille. Lopputulosta arvioidessani huomasin, että laitteen ohjeistuksen antamat arvioajat tälle määrälle ranskalaisia olivat liian pitkät, ja vähempi olisi riittänyt. Ranskalaisista tuli hyvin tummia, mutta sopivan rapeita omaan makuun. Ravintolatason rapeutta niissä ei kuitenkaan saavutettu. Tähän saattoi vaikuttaa myös liian pitkän paistoajan lisäksi liian pieni rasvamäärä sekä ranskalaisten koko.

Seuraavaksi siirryin testaamaan kattilassa uppopaistamista. Siinä ranskalaisten valmistumisen ja kypsyyden seuranta ja arviointi oli helpompaa sillä pystyi helposti näkemään mitä ranskalaisille tapahtui. Lämpötilan seuraaminen ja säätäminen oli työläämpää kuin rasvakeittimen kanssa, sillä sai vahtia melko tarkasti ettei rasva ylikuumentunut. Ranskalaisia mahtui kattilaan pienempi määrä kerrallaan kuin rasvakeittimeen. Suurempaan kattilaan olisi kerralla mahtunut enemmän, mutta öljyn määrää olisi tällöin tullut lisätä melko paljon. Lopputulosta tarkastellessani täytyi myöntää, ettei kattilassa keittämällä ranskalaisista saanut yhtä rapeita kuin rasvakeittimellä, mutta maku ja ulkonäkö eivät juuri eronneet menetelmistä riippumatta. Kattilassa valmistetut ranskalaiset maistuivat enemmän itse perunalta, kun taas rasvakeittimellä valmistetut ranskalaiset olivat imeneet itseensä melko paljon enemmän rasvan makua. Ranskalaisten koko tosin vaikutti tähän myös.

Lopputuloksia arvioidessani yhteenvetona voisin sanoa, että rasvakeittimellä valmistetut ranskalaiset miellyttivät enemmän suutuntumallaan ja rakenteellaan, mutta molemmat testaustavat pärjäsivät yhtä hyvin ruoan lopputuloksen maun osalta. Rasvakeittimen käytöstä jäi alun skeptisyyden jälkeen hyvä olotila, ja sitä voisikin suositella talouksiin, joille tämän kaltainen kypsennysmenetelmä on mieluisa. Mikäli kotona rasvakeittimen käyttö olisi vain satunnaista, suosittelisin niissä tapauksissa tyytymään kattilassa uppopaistamiseen.

Jälkikäteen ajateltuna tutkimuskysymyksen olisi voinut muotoilla tutkimaan ja vertaamaan enemmänkin menetelmien käyttöominaisuuksia ja mukavuutta kuin valmistettavien ruokien lopputuloksien maun eroavaisuutta. Molemmissa menetelmissä oli hyvät ja huonot puolensa: rasvakeittimen käyttäminen oli huomattavasti vaivattomampaa kuin kattilamenetelmän, mutta laitteen peseminen oli työläämpää kuin kattilan ja siihen käytettyjen välineiden. Ajallisesti kattilassa keittäminen oli hitaampaa, koska ranskalaisia ei pystynyt kerralla uppopaistamaan yhtä paljon kuin rasvakeittimellä, mutta ero ei ollut suuri.

 

Riisin keittäminen kattilalla vs. riisinkeittimellä, Sannat

ONKO RIISINKEITTIMEN VAI KATTILAN KÄYTTÖPROSESSI KÄYTTÄJÄYSTÄVÄLLISEMPI RIISIÄ KYPSENNETTÄESSÄ?

Tutkimus: Sanna Heinonen ja Sanna Kujansuu

 

Tavoitteemme tässä tutkimuksessa oli vertailla eroja riisin kypsentämisessä käyttämällä kahta eri kypsennysmenetelmää. Toinen valitsemamme menetelmä oli perinteinen riisin kattilassa keittäminen ja toinen keittämällä riisi riisinkeittimessä. Halusimme tietää kypsyykö riisi jommankumman menetelmän kanssa nopeammin tai helpommin ja onko kypsän riisin koostumuksessa aistinvaraisia eroja. Lisäksi pohdimme koetta tehdessämme kahden eri menetelmän turvallisuutta, laitteiden säilytettävyyttä, puhdistettavuutta ja energiatehokkuutta. Käytimme tutkimuksessamme Kenwood Rc305 – riisinkeitintä ja Jamie Oliver by Tefal – kattilaa sekä Schott Ceran – induktioliettä. Kypsennettäväksi riisiksi valitsimme Rainbow:n pitkäjyväistä tummaa riisiä, joka kypsennysohjeen mukaan kypsyy 35 – 40 minuutissa.

 

Menetelmä 1.: Kenwood riisinkeitin, malli Rc305

Aloitin riisin valmistuksen keittimen ohjeiden mukaan. Huuhtelin riisin huolellisesti, valutin sen ja tasoitin keittimeen. Käyttöohjeiden tutkimiseen meni oletettua enemmän aikaa, sillä ne olivat jokseenkin puutteelliset. Yritin löytää tietoa suolan lisäämisestä keitinveteen ja sen laitetta mahdollisesti vahingoittavasta vaikutuksesta, mutta suolasta ei ollut mainintaa. Ohjeissa oli vain maininta, että ”riisinkeitintä ei suositella valmiiksi maustettujen riisien kypsentämiseen”; tulkitsin tämän koskevan myös suolalla maustettua riisiä ja jätin suolan koneesta pois.

Ensimmäinen tumman riisin kypsennyskerta ei onnistunut Kenwoodin riisinkeittimellä lainkaan, mutta vika ei ollut laitteessa vaan käyttäjässä. Keitin kypsensi riisiä tunnin ja viisitoista minuuttia kunnes meni pois päältä, ja riisi oli yhä raakaa – tämä johtui siitä, että olin laittanut riisin höyrytysosaan enkä keitinkattilaan. Toisella kerralla laitoimme riisit oikeaan kohtaan keitintä, ja riisi onnistui kohtalaisen hyvin. Keitin ei tosin ilmoittanut riisin olevan valmista, vaikka se ulkonäön ja koostumuksen mukaan selvästi olikin. Laitteessa ei välttämättä ole kuitenkaan vikaa, sillä käyttöohjeiden mukaan riisiä on keitettävä vähintään kaksi mitallista ja laitoimme sitä vain 1 1/3 mitallista, sillä riisi loppui kesken. Mikäli laitteen toiminta perustuu punnitsevaan anturiin, laite ei välttämättä tunnista näin pientä määrää riisiä, eikä näin ollen pysty punnitsemalla päättelemään riisin kypsyyttä ja kytkeytymään pois päältä. Päätimme odottaa niin kauan, että riisi on keittimen mukaan kypsää. Otimme kuitenkin pistokkeen pois seinästä ja pakotimme laitteen sammumaan, sillä vaikkei keitin vieläkään ilmoittanut riisin olevan kypsää, riisi oli jo palanut pohjaan kiinni.

Kenwoodin käyttöohjeet eivät myöskään selvittäneet, mikä on laitteen toimintaperiaate ja miten se säätää riisinkeittoajan. Ilmeisesti joissain riisinkeittimissä sisäkattilan alla on anturi, joka punnitsee riisikattilan painoa ja kytkee keittimen pois päältä, kun riisi on saavuttanut halutun painon eli on turvonnut vedestä ja kypsynyt. Selvitin internetistä asiaa, ja kodin1.fi -sivuston mukaan Kenwoodin Rc417 pysähtyy automaattisesti riisin ollessa kypsää; tarkempi toimintaperiaate ei kuitenkaan selvinnyt. Malli vaikutti uudemmalta kuin testissämme ollut, sillä käyttämäämme laitetta ei ole enää missään myynnissä. Käyttämämme malli vaikutti tuotekuvien ja kenwood-australia.com -sivulta löytämäni identtisten käyttöohjeiden perusteella olevan Rc305.

 

Menetelmä 2.: Kattila: Jamie Oliver by Tefal, liesi: Schott Ceran – induktioliesi

Testin aluksi hain esille kattilan, annostelumitan, suolan ja riisin. Mittasin riisipaketin kyljessä olevan ohjeen mukaan veden kattilaan. Asetin kattilan induktioliedelle ja kiehautin sen (vesi kiehui noin kahdessa minuutissa). Lisäsin veteen suolan ja mitatun riisin. Alensin hieman lieden lämpöä ja jätin riisin kypsymään. Riisin kiehumisen aikana sekoitin sitä muutaman kerran. Riisi kypsyi 40 minuutissa.

 

Yhteenveto

Riisin keitto kattilassa oli selkeästi yksinkertaisempaa. Tämä voi johtua siitä, että riisin keitto kattilassa oli meille ennestään tuttua. Tämän lisäksi riisiä riisinkeittimen kanssa keitettäessä, vastoinkäymisiä oli runsaasti. Tutkimustulosten vertailua häiritsi  epäselvyys riisinkeittimen toiminnasta ja tästä johtuva kokeen uusiminen. Edelleen riisinkeittimen käyttöä vaikeutti käyttöohjeen epäselvyys ja puutteellisuus. Lisäksi koetta uusiessamme, kokeeseen käyttämämme riisi loppui kesken ja jouduimme laittamaan riisinkeittimeen ohjeessa annettua minimimäärää pienemmän annoksen. Tämä mitä luultavimmin vaikutti tutkimustulokseen. Tutkimuksen vastoinkäymiset saivat meidät tahtomattamme ajattelemaan riisinkeittimen epäkäytännöllisyyttä, vaikka ymmärsimme tekemämme virheet ja käyttöohjeiden puutteellisuuden. Lisäksi käyttämämme tumma riisi ei ollut paras mahdollinen vaihtoehto riisinkeittimessä keitettäväksi ja tutkimuksen tulokset olisivat luultavimmin olleet luotettavammat valkoista riisiä kypsennettäessä.

Riisi kypsyi kattilassa keitettäessä riisipaketin ohjeen mukaisen ajan, 40 minuuttia. Vettä oli mitattu riisipaketissa määritelty määrä käyttämällemme riisimäärälle. Kattilaan mitattu vesimäärä riitti riisin kypsäksi keittämiseen. Päättelimme aistinvaraisesti (ulkonäkö ja maistelu), että riisi oli kypsää. Kattilassa keitetty riisi oli kypsynyt tasaisesti kauttaaltaan. Riisin koostumus oli pehmeää, sopivalla hammas tuntumalla.

Riisinkeittimellä keitetty riisi kypsyi epätasaisesti. Keittimeen riisipaketin ohjeen mukaan mitattu vesi ei riittänyt keittämään riisiä kypsäksi. Keitin ei ilmoittanut, että vesi on loppu, vaan huomasimme sen itse. Keittimeen lisättiin vettä keiton puolivälissä. Keitin ei mennyt lämmitys-asentoon vaikka riisi alkoi loppuvaiheessa olla jo osittain ylikypsää. Käyttöohjeen mukaan näin olisi pitänyt tapahtua.

Tutkimusta tehdessä kohtaamiemme vastoinkäymisten vuoksi emme pysty raportoimaan luotettavia tutkimustuloksia riisin keittoajoista. Lisäksi riisin koostumuksesta emme pysty kertomaan luotettavaa tietoa, johtuen riisilaadusta sekä riisin liian vähäisestä määrästä toisella keittokerralla.

Molempiin riisinkeittotapoihin liittyy omat turvallisuusriskinsä. Kattilassa keitettäessä riskit syntyvät kuumasta keittolevystä, ylikiehumisvaarasta, kattilan ja/tai sen kahvan kuumenemisesta sekä mahdollisesta ylimääräisen veden pois kaatamisesta, kun riisi on kypsää. Riisinkeittimellä keitettäessä ei ole kuumaa keittolevyä, eikä laitekaan kuumentunut kosketusaraksi keiton aikana. Myöskään ylikiehumisvaaraa ei ole. Sen sijaan keittimen sisällä oleva kattila kuumeni ja sitä käsiteltäessä tai sieltä riisiä otettaessa tulee ottaa tämä huomioon. Riisinkeitin on kuitenkin nähdäksemme turvallisempi vaihtoehto etenkin palovammojen minimointia ajatellen.

Riisinkeitin on kookas laite ja se on suunniteltu ainoastaan yhteen tehtävään. Se vie kotitaloudessa huomattavan paljon säilytystilaa, jos verrataan sitä kattilaan, joka on pienempi ja sen käyttökohteet ovat laajat. Puhdistettavuus on molemmissa samanlainen. Riisinkeittimen kattilaosan sai nostettua pois laitteen sisältä ja sen pesu tapahtui kuten kattilankin.

Riisinkeitintä voisimme suositella runsaasti riisiä kuluttavalle henkilölle, jolla todellista tarvetta voisi kookkaalle koneelle olla. Suurille perheille, joissa syödään erityisen paljon riisipainotteista ruokaa, keitin on mahdollinen ja järkevä hankinta. Tulee myös huomioida, löytyykö kodista riittävästi työpöytä- tai kaappisäilytystilaa koneelle. Riisin lopputulos koostumuksen tai maun ei eronnut mitenkään merkittävästi tavanomaiseen tapaan liedellä kypsennetystä, joten kulinaarisin perustein kone ei ole mitenkään välttämätön.

Jos lähtisimme tekemään uudelleen samanlaista tutkimusta tutustuisimme meille vieraaseen laitteeseen hyvin ennen tutkimuksen tekoa. Lisäksi varmistaisimme että tutkimukseen tarvittavia raaka-aineita on riittävästi, myös kokeen mahdollista uusimista varten. Näkemyksemme mukaan tutkimustulos voi olla luotettava ainoastaan jos kaikki tutkimusmenetelmät hallitaan yhtä hyvin.

 

Leivinpaperi vs. silikonimatto

Halusin selvittää kuinka monta pellillistä kauralastuja voi paistaa silikonimaton kokoisella leivinpaperiarkilla, kunnes se on käyttökelvoton. Vertasin myös sitä kuinka monta leivinpaperirullaa täytyisi kuluttaa ennen kuin silikonimatto tulisi (kauralastuja paistettaessa) edullisemmaksi.

Toteutus

Mittasin uunin kestävästä silikonimatosta mitat (30cm x 40cm) ja leikkasin leivinpaperirullasta mahdollisimman hyvin tätä vastaavan arkin (30cm x 38cm). Jotta leivinpaperia ei olisi mennyt turhaan hukkaan, arkki oli pituussuunnasta noin 2cm lyhyempi, kuin silikonimaton sivun vastaava pituus. Perustelin päätöstäni myös sillä, ettei niin pieni ala merkitse kauralastujen paistopinta-alassa merkitsevästi.
Seuraavaksi valmistin kauralastujen taikinan 2,5 kertaisena Keittiön Kautta (Mäkinen yms. 2012) – kirjan mukaan:

  • 250 g margariinia
  • 5 dl sokeria
  • 5 kananmunaa
  • 2,5 rkl vehnäjauhoa
  • 10dl kaurahiutaleita
  • 2,5 tl leivinjauhetta
  • 5 tl vaniljasokeria

Paistoin kauralastuja seitsemän pellillistä uunin ylätasossa noin 10 minuuttia kutakin 200 asteessa, kunnes leivinpaperi oli mielestäni käyttökelvottomassa kunnossa. Eli leivinpaperi läpäisi rasvaa (uunipeltiin jäi rasvatahroja) ja alkoi hapertua niin, että se repeytyi.

Pohdinta

Leivinpaperirulla maksaa 1,75€/ 15 metriä ja silikonimatto 14,95 €. Leivinpaperirullasta, joka on 15 metriä, saa 50 kpl käyttämäni leivinpaperiarkin kokoisia paloja. Eli yhdellä leivinpaperirullalla voi paistaa 350 pellillistä kauralastuja ja, jotta silikonimatto tulisi edullisemmaksi, täytyisi leivinpaperirullia ostaa 9 kappaletta. Sillä määrällä leivinpaperia voi paistaa 3150 pellillistä kauralastuja. Huhhuh.

Kotitalouksissa kauralastuja tuskin paistetaan muutamaa pellillistä enempää, joten silikonimaton hankkiminen yksin siihen tarkoitukseen ei ole järkevää eikä kovin realististakaan. Silikonimaton etu on kestävyys, mutta pelkästään kauralastuja paistettaessa leivinpaperia voi myös käyttää useaan kertaan. Näin ollen leivinpaperin edullinen hinta kääntyy sen eduksi tässä tutkimuksessa. Silikonimatto ei siis ole tässä tapauksessa edullisin vaihtoehto, mutta sillä on muussa käytössä hyviä ominaisuuksia, joihin leivinpaperi taas ei sovellu. Esimerkiksi silikonimattoa voi käyttää leivonta-alustana, jonka voi sitten laittaa suoraan uuniin. Se kestää, sen voi puhdistaa ja uudelleen käyttää lukemattomia kertoja ja se myös suojaa uunipeltiä tahroilta.

Markkinoilla olevien tehosekoittimien vertailu

Tutkimukseni kohteena ovat tällä hetkellä markkinoilla olevat tehosekoittimet.

Yleistä tehosekoittimen käytöstä: Tehosekoittimessa ainekset laitetaan lasiseen kannuun, joka on teräksisen leikkurin päällä. Kannun päälle laitetaan kansi ja tehosekoitin kytketään pistorasiaan. Joissain kansissa on myös irrotettava osa, jolloin aineiden lisääminen tehosekoittimeen käy kätevästi. Käytön aikana tehosekoittimen tehoa voi säätää. Maksimitehot vaihtelevat eri sekoittimien välillä. Käytön jälkeen kannu irroitetaan laitteesta. Kannun kaatonokan ansiosta nestemäisten ruokien ja juomien kaataminen kulhoihin ja laseihin käy helposti.

Käyttötarkoitus: Tehosekoittimen käyttötarkoitus on sekoittaa, muhentaa ja pilkkoa ruoanvalmistukseen käytettyjä aineita. Kaikki tehosekoittimet on tarkoitettu nesteiden ja perhmeiden aineiden (kuten keitetyt vihannekset, sulatetut pakastemarjat ym.) muhentamiseen. Useat mallit sopivat myös kovien ainesten pilkkomiseen, kuten jäänmurskaamiseen.

Tutkimuskysymys: Millaisia kotitalouskäyttöön tarkoitettuja tehosekoittimia on tällä hetkellä markkinoilla?

Tutkimuksen toteutus: Tutkimuksessa vertaillaan markkinoilla olevien, kotitalouksille suunnattujen tehosekoittimien ominaisuuksia. Vertailtavia ominaisuuksia ovat tehosekoittimien koko, valmistusmateriaali, teho watteina, hinta, jään murskaamiskyky ja mahdolliset erityisominaisuudet. Tutkimuksessa keskitytään ainoastaan yksittäisten tehosekoittimien tutkimiseen, eikä huomioida esimerkiksi tehosekoittimia, jotka ovat yleiskoneen osana. Tarkoituksena on selvittää, millaista tarjontaa markkinoilla on kotitalouksille, jotka etsivät tehosekoitinta.

Tein tutkimuksen toteuttamisvaiheessa taulukon, johon kirjasin tehosekoittimien vertailtavat ominaisuudet. Tämän jälkeen menin Prismaan selvittämään, mitä tuotteita siellä on markkinoilla ja täytin taulukkoa. Myöhemmin etsin Prismassa olleista tuotteista vielä lisätietoa verkosta. Kävin myös Gigantin verkkosivuilla, jossa vertailin Prisman ja Gigantin hintoja, sekä poimin vertailuun kaksi tehosekoitinta, joita ei ollut lainkaan Prismassa.

Arviointivaiheessa vertailin tehosekoittimia laatimani taulukon avulla. Taulukosta käy ilmi, mitkä ominaisuudet täyttyvät tietyn koneen kohdalla. Taulukon avulla voi verrata helposti tehosekoittimien ominaisuuksia. Taulukon ensimmäisellä vaakarivillä on vertailtavat tehosekoitin merkit ja ensimmäisellä pysyrivillä ominaisuudet, joita taulukossa esitetään. Hinta kohdassa punaisella merkitty on Prisman, ja mustalla merkitty Gigantin verkkosivujen hinta. Osassa tuotteista on vain musta tai punainen hinta, tällöin tuotetta ei löytynyt kuin toisesta paikasta. Esimerkiksi Wilfan tehosekoitinta ei ollut Prismassa.

 

Princess 212023

OBH Nordica Chilli
6665

OBH Nordica 6659

Kenwood BL240

Philips AC HR2095/90

Wilfa BL-1200

Koko
(l)

1,5

0,8

0,8

0,8

2,0

1,8

Valmistusmateriaali

Harjattu teräs

Ruostumaton teräs

Ruostumaton teräs

Teräs

Ruostumaton teräs

teräs

Teho (W)

800

300

300

350

700

1200

Hinta

39,95

49,95
39,90

29,95
39,90

59,95

109

94,90

Jään murskaus

?

x

x

x

x

x

Erikoistoiminnot

Pulse

Pulse

Pulse

Pulse

Pulse ja Smoothie painike sekä lasta

Pulse,
Smoothie ohjelma, puhdistustoiminto

Tutkimuksen tulokset: Markkinoilla on erilaisia tehosekoittimia useilta eri valmistajilta. Pienin tehosekoittimen kannun koko on 0,8 ja suurin löytämäni kannu oli 2 litraa. Näitä suuria, 2 litran kokoisia tehosekoittimia ei kuitenkaan ole yhtä paljon markkinoilla kuin pienempiä. Yleisimpiä kokoja on 0,8 ja 1,5. Myös muita kokoja 0,8 ja 2 litran väliltä löytyy.

Valmistusmateriaali oli kaikissa löytämissäni tehosekoittimissa teräs, kannut ovat lasia. Osassa oli mainittu erikseen teräksen olevan esim. harjattua. Tehosekoittimien teho vaihtelee. Pienin teho oli 300 wattia, mikä oli yleinen teho etenkin pienissä (0,8l) sekoittimissa. Yleensä kannun koon kasvaessa myös teho kasvaa. Tehosekoittimen tehokkuus ei kuitenkaan ole aina pienemmässä koneessa pienempi kuin isommassa. Esimerkiksi Princessin 1,5 litran koneessa teho on 800 ja Philipsin 2 litran koneessa 700 wattia. Myös tehosekoittimien hinnat vaihtelevat. Halvin tehosekoitin maksoi 29,90 ja kalleimmat yli sata euroa.Taulukkoon on merkitty punaisella tuotteen hinta Prismassa ja mustalla Gigantin verkkoisivuilta. Osa tuotteista löytyi vain toisesta kaupasta, joten silloin tuotteen kohdalla on vain yksi hinta. OBH Nordican tehosekoittimet löytyivät kuitenkin molemmista paikoista. OBH Nordica chilli oli Prismassa 10 euroa kalliimpi kuin Gigantissa. OBH Nordica 6659 puolestaan maksoi Prismassa 10 euroa vähemmän kuin nettisivuilla. Muut hinnat eivät olleet vertailtavissa, koska tehosekoitin löytyi vain toisesta liikkeestä. Ei voida sanoa, onko yleisesti päivittäistavarakaupoissa vai kodinkoneliikkeissä halvempaa, koska tuotteiden hinnat vaihtelevat paljon. Kodinkoneliikkeissä on kuitenkin laajempi valikoima kuin päivittäistavarakaupoissa.

Kaikissa paitsi yhdessä tehosekoittimessa oli mainittu jäänmurskaus ominaisuus. Princessin koneessa ei ollut mainintaa, voiko niillä murskata jäitä. Princessin koneesta oli muutenkin vaikeaa löytää tietoa internetistä, enkä löytänyt yhtään suomen tai englannin kielistä sivustoa, jolta olisi löytynyt kattavat tuotetiedot kyseisestä koneesta. Muista tuotteista löytyi verkosta melko hyvin tietoa joko suomeksi tai englanniksi.

Kaikissa koneissa oli pulse- eli sykäystoiminto. Philipsin tehosekoittimesta löytyi myös smoothie painike sekä lasta, jolla aineita voi sekoittaa laitteen ollessa käynnissä. Myös Wilfan tehosekoittimessa oli smoothie ohjelma sekä puhdistustoiminto, jolla kone huuhtelee itse itsensä käyttökertojen välissä. Varsinainen pesu täytyy silti tehdä joko tiskaten käsin tai astianpesukoneessa.

Pohdinta: Tutkimuksen toteuttamista hankaloitti se, että tehosekoittimia on markkinoilla todella paljon. Silti päivittäistavarakaupan valikoima oli melko pieni, vain neljä tuotetta. Gigantin verkkosivuilta löytyi 18 tuotetta. Otin vertailuun mukaan kaikki Prismassa myynnissä olleet tehosekoittimet. Gigantin verkkosivuilta poimin vertailuun lisäksi hieman kalliimpia ja erikoistoiminnoilla varustettuja tehosekoittimia. Tutkimusta olisi voinut laajentaa käymällä useammissa kaupoissa ja ottamalla enemmän tehosekoittimia vertailuun. Useissa sekottimissa kuitenkin toistuvat samat ominaisuudet. Siksi mielestäni useampien tehosekoittimien tuominen mukaan vertailuun ei välttämättä olisi antanut enää uutta informaatiota.

Mielestäni tutkimus antaa melko hyvää kuvaa siitä, että ostaessaan tehosekoitinta kuluttaja joutuu valitsemaan monen tuotteen ja valmistajan välillä. On myös tuotteita, kuten Princess merkin sekoitin, joista ei löydy netistä juurikaan suomen- eikä edes englanninkielistä informaatiota. Kuluttaja joutuu ostopäätöksessään tekemään valintaa koon, tehon, erikoistoimintojen ja hinnan perusteella. Usein varmasti myös koneen ulkonäkö ja luottamus johonkin tiettyyn merkkiin vaikuttaa valintaan. Tutkimuksen perusteella myös hinnat saattavat vaihdella paljonkin eri ostopaikkojen välillä. Kuluttajalla täytyy olla selkeä idea siitä, millaisen tehosekoittimen hän tarvitsee. Mielestäni tutkimustulokset voivat auttaa hahmottamaan markkinoilla olevia tehosekoittimia ja ostopäätöksen tekemistä. Tutkimuksen perusteella voisi hahmotella ostopäätöksen syntymistä seuraavien vaiheiden kautta:

  1. Mieti minkä kokoiselle tehosekoittimelle sinulla on tarvetta (0,8l – 2l).

  2. Mihin käytät tehosekoitinta? Teetkö vain juomia ja keittoja vai tarvitsetko konetta myös kovien aineiden pilkkomiseen, kuten jään murskaamiseen?

  3. Onko joitain erityisominaisuuksia jota koneelta vaadit? (esim. itsehuuhtelu jos teet useita erilaisia juomia peräkkäin) Pidätkö tehosekoitinta esillä vai kaapissa, onko koolla tai ulkonäöllä merkitystä?

  4. Minkä hintainen kone saa korkeintaan olla? (30 euroa – yli sata euroa?)

  5. Tee hintavertailu koneista, jotka täyttävät edellä mainitut ehdot ja valitse itsellesi sopivin kone. Löydettyäsi sopivan koneen, tarkista vielä verkosta saisiko sitä jostain muusta liikkeestä halvemmalla.

 

 

Vedenkeitin

Tutkimuksen kohteena olivat erilaiset vedenkeittimet. Vedenkeittimen tarkoitus on keittää nopeasti ja helposti vettä.

 

Tutkimuksessani vertailin keittimien nopeutta keittää 1L vettä ja energian kulutusta.
Käytössäni oli neljä erilaista vedenkeitintä, kolmelta eri valmistajalta:
Rowenta Brunch, Philips HD4685, Braun Aqua Express, Philips Essence

 

Valmistaja Laitteen nimi Max L vettä Hinta alkaen
Rowenta Brunch 1,7L ei hintaa
Philips HD4685 1L 57€
Braun Aqua Express 1,6L 49€
Philips Essence 1,2L ei hintaa

Tutkimuksen kulku:
Mittasin mahdollisimman kylmää vettä 1L mitalla huoneenlämpöiseen vedenkeittimeen. Mittasin ajan laitteen päälle laittamisesta kunnes lämpömittari ilmoitti veden olevan 100c ja siihen kun laite itse ilmoitti olevansa valmis. Mittasin samalla energiankulutuksen. Toistin testin kolme kertaa. Keittämiskertojen välissä vedenkeittimet lepäsivät noin 20 minuuttia ja ne huuhdeltiin keittämisen jälkeen kylmällä vedellä.

Tulokset:

LAITE 1. Kerta 2. Kerta 3. Kerta kWh
Rowenta, Bruch 100°C= 3.41min
Valmis= 3.48min
100°C= 3,35min
Valmis= 3.43min
100°C=3,50min
Valmis= 4,03min
0,14
Philips,HD4685 100°C= 3,24min
Valmis= 3,27min
100°C= 3,42min
Valmis= 3,45min
100°C= 3,19min
Valmis= 3,29min
0,13
Braun, Aqua Express 100°C= 3,50min
Valmis=3,54min
100°C= 3,47min
Valmis=3,53min
100°C= 3,36min
Valmis=3,39min
0,14
Philips, Essence 100°C= 3,47min
Valmis=3,49 min
100°C= 3,43min
Valmis=3,45min
100°C= ei yltänyt
Valmis= 3,42
0,12
Kattila ja induktio Valmis 6,15 min

Taulukosta käy ilmi kuinka monta minuuttia vedenkeittimellä meni keittää vesi 100°C ja kuinka monta minuuttia laitteen oma ohjelma oli päällä.

Vedenkeittimien nopeuksissa ei ollut suuria vaihteluita. Nopein keitin oli Philips,HD4685 (keskimääräinen aika 3,33 min). Hitain keittimistä oli Rowenta, Bruch (keskimääräinen aika 3,64 min), toiseksi ja kolmanneksi tulleiden välillä oli vain hienoinen ero.

Testiä tehdessä huomasin, että usein keittimessä vesi oli  100°C jopa 10 sekuntia ennen kuin vedenkeittimen “ohjelma” lopetti keittämisen.  Philips, Essencessä tämä aika oli kaikista lyhin ja luulen, että sen takia viimeisellä keittämiskerralla laite ei yltänyt 100°C (veden lämpötila jäi 95 asteiseksi)

Energiakulutus ei myöskään tuonut suuria eroja vedenkeittimien välille. Pienin kulutus olis Philips, Essencellä ja suurin Rowentalla ja Braunilla.

Pohdintaa:
Olisin toivonut saavani enemmän eroja vedenkeittimien välillä. Nyt tulokset olivat melko samat. Ainoa suuri ero oli käyttäessä induktioliettä ja kattilaa jolloin vesilitran keittämiseen meni melkein puolet enemmän aikaa. Tämän tuloksen perusteella suosittelisin käyttämään vedenkeitintä, kun lämmittää vettä ja kaatamaan kuuman veden kattilaan mikäli sitä käytetään ruoanvalmistukseen.

Mittaustuloksia häiritsi varmasti se, että keittimet eivät ehtineet jäähtyä takaisin huoneenlämpöisiksi. Huuhtelin kyllä joka kerta keittimet kylmällä vedellä ja ne odottivat n. 20min enne seuraavaa kokeilukertaa. Mielenkiintoista olisikin myös kokeilla miten keittimen keittoaika lyhenee kun siitä tulee lämmin edellisten käyttökertojen johdosta.
Sekuntikello oli kädellä pysäytettävä joten en voi sanoa, että mittausajat ovat täydellisesti katkaistu vaan ajoissa saattaa olla virheitä (n. 3 sek maks) mikä on sinänsä huono, koska erot eri keittimien välillä eivät olleet suuria.
Jos tekisin tutkimuksen uudestaa varaisin siihen enemmän aikaa, jotta keittimet ehtivät palata takaisin huoneenlämpöisiksi sekä kehittelisin ajanottoa niin, että se katkeaisi täysin samaan aikaan vedenkeittimen kanssa. Lisäksi lisäisin kokeilukertoja jotta voisin varmistaa että tulokset ovat oikeat.

Leipäkone

Tutkimuksessamme vertailimme leipäkoneella valmistettua leipää perinteiseen käsin leivottuun leipään. Arvioimme lopputuloksista seuraavia ominaisuuksia: ulkonäkö, koostumus, maku ja tuoksu. Leivän ominaisuuksien lisäksi tarkastelimme myös leipäkoneen käytettävyyttä sekä kulunutta aikaa.

Tutkimus toteutettiin valmistamalla hiivaleipää leipäkoneella sekä käsin. Pyrimme käyttämään molempien leipien valmistukseen samoja aineita ja samoissa määrin. Tarkoituksena oli, että leivät valmistuisivat mahdollisimman samaan aikaan, jotta voisimme vertailla täysin ”uunituoreita” leipiä.

Käyttämämme leipäkoneen tiedot:

OBH Nordica – Bread maker

12 ohjelmaa

750g / 900g leipäkone

Paahtoasteen valinta: vaalea/ keskitumma/ tumma

13-tunnin ajastin

600W

Leivän ohje (leipäkoneen käyttöohjeista):

  • Leipäkone, 750 g hiivaleipä, valmistusaika 2 h 53 min
    • 2,5 dl vettä
    • 1 rkl öljyä/pullomargariinia
    • 1 rkl siirappia
    • 1 tl suolaa
    • 2,5 dl hiivaleipäjauhoja
    • 2,5 dl erikoisvehnäjauhoja
    • 1,5 dl vehnäleseitä
    • 10 g tuorehiivaa

Leipäkoneen käyttö

Leipäkone on hyvin helppokäyttöinen laite. Ainekset mitataan ohjeissa määritellyssä järjestyksessä vuokaan, kaikki samalla kerralla. Taikinanestettä ei tarvitse lämmittää erikseen vaan sen voi lisätä kylmänä. Sen jälkeen vuoka asetetaan laitteeseen, valitaan ohjelma sekä haluttu koko. Halutessa mahdollisuus on myös ajastintoimintoon. Laite käynnistetään ja näytöltä voi seurata kuinka kauan valmistusaikaa on jäljellä. Leivän vaiheita voi seurata laitteen päällä olevasta ikkunasta. Täyttäminen ei tuota muuta sotkua kuin mitta-astiat eikä valmistus vaadi enempää kuin leipäkoneen verran tilaa pöydältä. Tila saattaa tosin muodostua ongelmaksi säilytyksen kannalta, sillä leipäkone on aika kookas.

Tutkimuksen tulokset ja arviointi

Leipäkoneen täyttö ja käynnistys oli yhtä helppoa kuin ohjeet antoivat ymmärtää ja valmistuksen aktiivinen vaihe kesti alle 5 minuuttia. Kun laite on käynnissä voi sen jättää pyörimään itsekseen. Perinteinen käsin leipominen vaatii enemmän aktiivista työskentelyä valmistuksen eri vaiheissa ja tuottaa enemmän siivottavaa. Jos kuitenkin leipoessa intressi on pelkän lopputuloksen siasta, tai sen ohella myös itse tekemisessä, ei leipäkone voi korvata prosessia. Eikä käsin leipominen kuitenkaan ole erityisen työlästä. Leipäkonetta käyttäessä on huomioitava, että vuoan pohjalla oleva sekoitin jää helposti leipään kiinni tai leipoutuu sen sisälle kuten meidän tutkimuksessamme kävi. Tällöin leipä on leikattava heti, jotta osa saadaan poistettua.

Käsin leivottu

Kokonaisaika n. 2h (valmistelut + 2×30 min kohotus + 40 min paisto).

Alkuperäiseen ohjeeseen lisättiin n. 2 dl jauhoja, jotta taikina olisi tarpeeksi kiinteää.

Testiyleisön kommentteja: rapea pinta ja hyvä maku kuoressa, kuohkea sisus, hyvä rakenne, ei liian tiivis

Leipäkone-leipä

Kokonaisaika 3 h (valmistelut 5min + laitevalmistus 2h 53min)

Testiyleisön kommentteja: reunat rapeat, kuori pehmeä ja painunut vähän kasaan, yläosasta paljon isoja ilmakuplia, kuohkea rakenne, höttöinen, tiiviimpi alhaalta → ilmavempi ylöspäin, taikinaisempi tuoksu, ei niin maukas

Yhteenvetona voisimme todeta, että leipäkone soveltuu arkikäyttöön. Sillä valmistuu tuoretta leipää vaatimatta paljon aktiivista työaikaa. Esimerkiksi ajastinta käyttämällä voi itselleen valmistaa tuoretta aamiaisleipää päivittäin. Laite on helposti käytettävä ja puhdistettava sekä valmistetun leivän hinta on edullisempi verrattuna kaupasta ostettuun. Ilmavan ja ”höttöisen” koostumuksen perusteella suosittelisimme kuitenkin syömään leipäkoneella valmistettua leipää tuoreena ja se poikkeaa maultaan käsinleivotusta. Laite vaatii kokonsa puolesta paljon säilytystilaa, joten laitetta hankkiessa kannattaa pohtia, tuleeko laitetta käytettyä tarpeeksi vai viekö se vain turhaa kaappitilaa.

Kuluttajatutkimusta internetissä myytävistä leipäkoneista:

Hintavertailu

Leipäkoneita on saatavilla hyvin erihintaisia. Nettikaupoista halvin löytämämme leipäkone maksaa noin 63 euroa. Kallein leipäkone, jonka löysimme maksoi puolestaan 260 euroa.  Suurin osa nettikauppojen tarjoamista leipäkoneista on hintaluokaltaan hieman yli tai alle 150 euroa. Myös tuotemerkkejä löysimme useita, muun muassa Kenwood, OBH Nordica, Tefal, Panasonic, Moulinex, Philips, DeLonghi, Morphy Richards, Wilfa, Unold, Severin, Elextrolux ja Centurion. Joiltakin valmistajilta on tarjolla kaksi tai kolme eri leipäkonemallia. Vertasimme Kenwoodin BM900 – konetta, joka on kallein löytämämme leipäkone kyseiseltä valmistajalta, Kenwood BM 260 – malliin, jonka on puolestaan edullisin. Suurimmat erot näiden laitteiden välillä liittyvät ohjelmien määrään, tehoon ja valmistusmateriaaliin.

Energiankulutus

Leipäkoneiden maksimiteho vaihtelee, riippuen valmistajasta ja mallista. Suurin löytämämme maksimiteho on 950 W ja pienin 455 W, molempien laitteiden valmistaja on Kenwood. Muiden merkkien maksimitehot sijoittuvat tasaisesti kyseisten laitteiden tehojen välimaastoon. Otimme selvää, kuinka paljon yhden leivän valmistaminen maksaa energiankulutuksen näkökulmasta. Jos valmistetaan leipä kahden tunnin ohjelmalla koneella, jonka maksimiteho on 950W, yhteen leipään kuluu energiaa 1,9 kilowattituntia (0,95 x 2 = 1,9 kWh). Jos oletetaan, että kotitaloussähkön kilowattitunnin keskihinta kotitaloussähkössä on 15 snt/kWh, saadaan leivän valmistukseen kuluneen sähkön arvoksi 28,5 senttiä (1,9 x 15 = 28,5). Pienempitehoisella (455W) koneella yhden leivän valmistukseen kuluu energiaa 0,9 kilowattituntia (0,45W x 2 = 0,9 kWh), ja leivän valmistukseen kulunut sähkö maksaa 13,5 senttiä. Vattenfallin kotisivuilla leipäkoneen keskimääräiseksi sähkökulutukseksi ilmoitettiin 0,3 kWh/leipä, ja yhden leivän valmistukseen kuluneen sähkön hinnaksi 4,5 senttiä. Jäimmekin pohtimaan, miten hinta on niin alhainen? Pohdimme sitä, että leipäkoneet eivät välttämättä toimi maksimiteholla koko leivän valmistuksen ajan, tällöin energiakulutus laskee. Myös ohjelman pituus luonnollisesti vaikuttaa energiankulutukseen.

Lähteet:

http://www.vattenfall.fi/fi/keskimaarainen-kulutus.htm

http://www.verkkokauppa.com/fi/catalog/6112c/Keittiokoneet-Leipakoneet-grillit, http://cdon.fi/pienkoneet/leip%C3%A4koneet/

http://cdon.fi/pienkoneet/leip%C3%A4koneet/

Internetistä löytyi useita leipäkoneista tehtyjä vertailuja. Alla on linkki muutamaan vertailuun.

Ylen kuningaskuluttaja: http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/2607

Tekniikan maailma: http://tekniikanmaailma.fi/muu-tekniikka/vertailut/tm-vertailu-leipakoneet

Adato Energian: http://www.adato.fi/LinkClick.aspx?fileticket=6nhzNUu2KGA%3d&tabid=277&mid=1053

 

 

Pizzauunin ja tavallisen sähköuunin vertaaminen

Pizzauunin ja tavallisen sähköuunin vertaaminen

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen ero samasta taikinasta valmistetuilla mahdollisimman identtisillä pizzoilla on rakenteen ja maun suhteen, kun toinen paistetaan pizzauunissa ja toinen tavallisessa sähköuunissa. Tarkemmin sanoen tutkimuksessa vertailtiin paistettujen pizzojen pohjia, pintaa, täytteiden kiinteyttä sekä sitä, esiintyikö pizzoissa makueroja.

Tieteenharjoituksessa käytettiin UPO Loistoliesi 60K A 939 -kiertoilmauunia ja OBH Nordican Pizza Prontoa: Pizza maker Type 7130. Pizzaa voi paistaa sähköuunissa ja nykyään monesta uunista löytyy erityinen pizzatoimintokin. Tässä tutkimuksessa käytettiin kuitenkin tavanomaista tasalämpö-toimintaa. Pizza Pronto on sen sijaan valmistettu nimenomaan pizzan paistamiseen. Kodintekniikka-lehden (7/2005) tuoteuutuus-osiossa konetta mainostettiin sanoin: ”Paistaa kivipinnalla 400 °C:ssa – hyvää ja rapeapohjaista, nopeasti ja helposti!”

Tutkimuksen kulusta

Opetuskerralla valmistettiin pizzataikina, joka jaettiin kahtia. Taikina valmistettiin vedestä, kuivahiivasta, suolasta, sokerista, rypsiöljystä ja durumvehnäjauhoista. Täytteeksi pizzoihin laitettiin paseerattua tomaattia, säilykeananasta, ohutta keittokinkkua, kypsää tomaattia, juustoraastetta sekä pinnalle oreganoa. Pohja-aineilla tavoiteltiin mahdollisimman aitoa, italialaista pizzapohjaa.Täyteaineita päätettäessä valittiin raaka-aineita, joista osa on vetisiä. Näin pystyttiin kokeilemaan, tuleeko tavanomaista kosteammasta pizzasta rapeapohjainen Pizza Prontolla.

Pizzoja oli tarkoitus tehdä kaksi, mutta taikinan suuruuden vuoksi päädyttiin muotoilemaan kolme pizzapohjaa. Upo-uuniin menevästä pizzasta muotoiltiin pellin kokoinen ja Prontoon menevistä kahdesta pizzasta pyöreitä. Liian myöhään huomattiin, että tutkimustulosten luotettavuuden kannalta olisi ollut hyvä muotoilla uuniin menevästäkin pizzasta kaksi pyöreää pohjaa. Ensimmäinen pizza paistettiin sähköuunissa ja seuraavat kaksi Prontolla.

Ajankäytössä noudatettiin janakaaviota, ja aikataulussa pysyttiin klo 8:15–10:00. Erinäisten sattumusten vuoksi janakaavion aikataulutus ei toteutunut käytännössä ensimmäisen pizzan paiston jälkeen.

Tutkimuksen toteutuksen ohella tehtiin tarkkoja havaintoja, jotka kirjattiin ylös muistiinpanoihin. Muistiinpanoja käytettiin apuna raportin laatimisessa. Koska pizzoja tutkittiin rakenteen ja maun suhteen, kuului myös maistaminen olennaisesti arviointiin.

Tutkimustuloksia ja pohdintaa

Sähköuunissa valmistettu pizza valmistui ongelmitta. Lopputuloksen koostumus oli turhan paksu ja sämpylämäinen, vaikka taikina olikin kaulittu mahdollisimman ohueksi. Rakennetta voisi myös luonnehtia pullamaisen kuohkeaksi. Pizzan pohja oli vaalea, mutta pinnan juustokerros oli muuttunut kullanruskeaksi. Pizza oli rapeudeltaan sämpylänkaltainen. Täytettä osoittautui olevan sopivasti, sillä koostumus oli kiinteä, eikä vetisen löysä. Maku sen sijaan ei miellyttänyt erityisemmin, koska pizza maistui melko mauttomalta ja sämpylämäiseltä.

UPO-loistoliesi.

Prontossa paistetut pizzat eivät onnistuneet suunnitelmien mukaan. Laitteessa valmistettaessa pizza valmistuu nopeimmin, kun pohja on ohut ja täytettä ei ole liikaa. Vaikka Pizza Pronton käyttöohjeisiin oli tutustuttu huolella, ja käytössä huomioitavat kriittisistä pisteet oli merkitty janakaavioon, prosessissa tapahtui tutkimustulosta heikentävä virhe. Erhe sattui, kun pizzat epähuomiossa täytettiin ennen kaksiosaiseen paistolapioon asettamista, mitä ei nimenomaan kannattaisi tehdä Prontolla paistettaessa. Kun pizzat oli täytetty, ne olivat painavia ja herkästi repeäviä, minkä takia niitä oli erittäin hankala siirtää pizzalapiolle, ja siitä edelleen Pronton kivipinnalle. Ensimmäinen pizza siirrettiin Prontoon lapiolla, mutta toiseen pizzaan tuli keksiä jokin muu siirtotapa, koska ensimmäinen pizza myös irtosi hyvin huonosti lapiosta. Taikinaiseksi ruttaantunut pohja tarttui ja paloi osittain kiinni kivipinnalle, mikä aiheutti puolen tunnin siivoamisurakan – niinpä haluttiin kokeilla toisenlaista lähestymistapaa viimeisen pizzan siirtämiseen.

OBH Nordican Pizza Pronto, jossa pohjaan palaneen pizzan jäänteet.

Ensimmäinen Prontossa paistettu pizza ruttaantui, kun se saatiin viimein vapaaehtoisen ryhmäläisen avulla siirrettyä lapiolle. Pizza repeili myös kun se siirrettiin lapiosta paistokivelle, niinpä sen hyvä rakenne ja pyöreä muoto hajosivat. Mentyään ruttuun pizzasta tuli paksu, mikä vaikutti paiston lopputulokseen. Paistettu pizza oli rakenteeltaan mehevä, mutta liian paksu. Pohja oli tummempi kuin sähköuunissa paistettaessa, muttei kuitenkaan palanut.  Pizzan pinta oli juuston suhteen raaempi kuin sähköuunin vastaavaan verrattuna. Tähän vaikuttanee se, että Prontoon päätynyt pizza oli liian paksu, ja se olisi palanut pohjasta, jos paistoaikaa olisi pinnan vuoksi pidennetty. Pohjan rapeus sen sijaan oli huomattavasti parempi kuin sähköuunissa paistettaessa. Täytteiden kiinteys olisi ollut optimaalisempi, jos pohja ei olisi ruttaantunut – nyt täyte oli hieman valuvaa. Pizza oli kuitenkin maultaan maukkaampaa kuin sähköuunin pizza.

Toinen Prontossa paistettu pizza onnistui lopulta paremmin, koska eräs toinen ryhmäläinen sai hyvän ajatuksen pizzan siirtämiseen paistokivelle. Pizza saatiin kivelle nostamalla se Pronton päälle leivinpapereineen, ja hivuttamalla paperi alta pois. Rakenne kärsi hieman, mutta pizza säilyi paljon paremmin kuin edellisessä siirto-operaatiossa. Viimeisen pizzan rakenne oli kolmesta pizzasta paras, koska se oli mehevämpi kuin sähköuunin pizza ja toisaalta ohuempi kuin ensimmäinen Pronto-pizza. Pizzan pohja oli sopivan tumma ja pinta oli kullanruskea. Rapeudeltaan viimeinen pizza oli paras, mistä voidaan päätellä, että oikealla käytöllä neljässäsadassa asteessa paistavalla Prontolla pizzaan saadaan rapea pohja. Täytteen kiinteys oli sopiva, ei liian jäykkä eikä liian hajanainen. Maku oli melko sama kuin ensimmäisessä Pronto-pizzassa, mutta viimeisessä pohjan rapeus kuitenkin lisäsi aterioimisnautintoa.

Tutkimusmenetelmä olisi ollut melko luotettava ja toimiva, jos tutkimuksen pizzat  olisivat olleet mahdollisimman identtisiä paistoon mennessään. Jälkikäteen ajateltuna tulosten luotettavuutta olisi voitu parantaa kokeilemalla eritäytteisten pizzojen paistoa, esimerkiksi paistamalla erittäin kuivatäytteistä ja toisaalta vetistä pizzaa. Nyt tutkimuksessa oli mukana aikarajoituksen vuoksi vain yhtä täytetyyppiä. Toisena kehittämisideana voidaan todeta, että olisi kannattanut kokeilla tasalämmön sijaan tai sen lisäksi uunin pizzatoimintaa. Toisaalta kaikissa uuneissa ei ole pizzatoimintaa, niinpä tasalämmössä paistetun pizzan tulos koskettaa useampia ihmisiä. Lisäksi tutkimusta voisi kehittää vertailemalla pizzojen ohella patongin ja piirakan paistamista kyseisissä laitteissa (Pronton käyttöohjeesta käy ilmi, että laite soveltuu myös niiden paistoon).

Raclette-pannu

Toteutimme tutkimuksen Raclette-pannun toiminnasta 21.2.2013.

Raclette-pannulla ruoan kypsentäminen on yhteisöllistä, ja sillä voi valmistaa nopeasti ruokaa monelle ruokailijalle. Suurimmassa roolissa on kuitenkin sosiaalisuus, jonka Raclette-pannu tarjoaa keräten syöjät yhteisen tekemisen äärelle.

Pannun toiminta ja käyttöominaisuudet olivat tutkimuksen kohteena tässä tehtävässä. Toteutuksessa käytimme eri raaka-aineita, joiden eri ominaisuudet ja kypsymisajat vaihtelivat hieman, mutta eivät kuitenkaan radikaalisti.

Tutkimuksen aikana havaitsimme pannun kiven vaativan hieman öljyä, jotta liha ei pala kiveen kiinni. Tämä ei kuitenkaan ilmennyt laitteen ohjeista. Raclette-pannu oli odotettua tehokkaampi, ja kasvikset sekä liha kypsyivät nopeasti. Raclette-juusto valmistui 1-2 minuutissa omissa pannuissaan. Kivilevyllä valmistetut raaka-aineet jäivät meheviksi ja säilyttivät hyvin omat makunsa. Pohdimme tämän mahdollisesti johtuneen nopeasta kypsennysajasta. Raaka-aineet eivät kuivuneet lainkaan.

Pannun käyttö vaatii tilaa ja perusteellisia esivalmisteluja. Kesken paistamisen ei ehdi kerätä tarvikkeita, vaan kaiken tulee olla valmiina paistamisen alettua. Paistamista helpottamaan on hyvä varata pihdit kasvisten ja lihojen kääntämistä varten. Jäimme myös pohtimaan, että juustoille varatuissa pannuissa olisi voinut paistaa jotain muutakin.

Puhdistaminen on hankalaa, ja kivi jäähtyy hitaasti. Astianpesuainetta ei saa käyttää kiven puhdistukseen, joten palaneiden kohtien puhtaaksi saaminen oli hieman työlästä.