About Deleted User

Special user account.

Jäätelökonevertailu Iris Mäkelä ja Oona Parviainen

Ruoka ja teknologinen toiminta -opintojaksolla toteutimme tutkimuksen kolmen erilaisen jäätelökoneen käyttöominaisuuksista. Tutkimuskysymyksemme oli ”Miten Philipsin ja kahden erilaisen Krupsin jäätelökoneet eroavat toisistaan käytettävyyksiltään ja ominaisuuksiltaan?”

Jäätelökoneella valmistetaan kotitekoista jäätelöä ilman lisäaineita. Käyttämistämme jäätelökoneista Krupsin molemmissa malleissa koko jäätelönvalmistuskulho laitetaan pakastimeen vähintään kahdeksitoista tunniksi kun taas Philipsin mallissa pakastimeen laitetaan vain kylmävaraava irtopohja. Jäätelökoneiden ideana on jääkylmä kulho, johon lavan pyöriessä kaadetaan jäätelömassa. Lapa pyörittää massaa kulhon reunoja myöten jolloin massa alkaa vähitellen jäätyä. Jäätelö valmistuu massan määrästä riippuen noin 10-45 minuutissa.

Toteutimme tutkimuksen tekemällä mansikkajäätelömassan, jonka jaoimme koneisiin. Arvioimme koneiden kasaamisen helppoutta, käytännöllisyyttä, valmiin jäätelön rakennetta sekä koneiden puhdistettavuutta. Testin tuloksia esittelemme alla olevassa taulukossa.

Koe suoritettiin 21.2.2013 klo: 8-12.

 

 

Philips

Krups Uusi

Krups Vanha

Koko Isokokoinen, vie paljon kaappitilaa. Pakastimeen laitetaan vain kylmävaraava irtopohja, joten ei vie suurta tilaa pakastimessa. Melko pieni mutta painava. Koko jäätelönvalmistuskulho pakastetaan, joten vie paljon tilaa pakastimessa. Melko pieni mutta painava. Koko jäätelönvalmistuskulho pakastetaan, joten vie paljon tilaa pakastimessa.
Kasattavuus Todella yksinkertainen kasata, onnistuu helposti jopa ilman ohjetta. Kokoamisohje yksinkertainen, mutta todella vaikea toteuttaa käytännössä. Osat eivät kiinnity toisiinsa ja kasaajan on pidettävä lapaa pystyssä samalla, kun yrittää kiinnittää kantta. Kokoaminen melko monimutkaista, mutta käyttöohjeen lukemisen jälkeen onnistuu sujuvasti.
Toiminta Koneen käydessä lapa viistää aivan kulhon reunoja pitkin, jolloin jäätelöä ei kovetu lainkaan kulhon reunoille. Lähes valmis jäätelö jäi kiinni lapaan, eikä siksi enää kiinteytynyt vaan alkoi sulaa. Lapa ei yltä aivan kulhon reunaan asti, joten reunalle jää kerros jäätelömassaa, joka kovettuu. Lapa ei yltä aivan kulhon reunaan asti, joten reunalle jää kerros jäätelömassaa, joka kovettuu. Kun jäätelö oli valmista, koneen lapa juuttui paikoilleen. Tämä olisi voinut rikkoa koneen, ellei virtaa olisi katkaistu heti.
Jäätelön valmistukseen kulunut aika 1/3 maksimiannoksesta valmistui 15 minuutissa. 1/3 maksimiannoksesta valmistui 9 minuutissa. 1/3 maksimiannoksesta valmistui 8 minuutissa.
Jäätelön rakenne Jäätelön rakenne pehmeää, maistelijoiden suosikki. Jäätelössä ei ollut kiteitä, sulaminen hitainta. Jäätelön rakenne kiteisin ja melko kova. Jäätelö melko kiteistä, sulaminen todella nopeaa, maistui vetiseltä.
Puhdistettavuus Jäätelöä ei ollut jäänyt paljon koneeseen, mutta irtopohjan takia puhdistus hankalampaa kuin muissa koneissa. Kulhon alareunassa on reikiä, joista vesi pääsee kulhon reunojen sisään. Kovettunutta jäätelöä jäi runsaasti kulhon reunoille, mutta puhdistus sujui hyvin lämpimällä vedellä. Kulhon sisäpuoli on metallia, johon vesi jäätyy nopeasti, jos pestyä kulhoa ei heti kuivaa. Kovettunutta jäätelöä jäi runsaasti kulhon reunoille, mutta puhdistus sujui hyvin lämpimällä vedellä. Kulhon sisäpuoli on metallia, johon vesi jäätyy nopeasti, jos pestyä kulhoa ei heti kuivaa.
Muuta Myös pehmytjäätelötoiminto. Jäätelönvalmistuskulho muovia. Jäätelönvalmistuskulho metallia. Jäätelönvalmistuskulho metallia.

 

Vedenkeitin

Tutkimuksen kohteena olivat erilaiset vedenkeittimet. Vedenkeittimen tarkoitus on keittää nopeasti ja helposti vettä.

 

Tutkimuksessani vertailin keittimien nopeutta keittää 1L vettä ja energian kulutusta.
Käytössäni oli neljä erilaista vedenkeitintä, kolmelta eri valmistajalta:
Rowenta Brunch, Philips HD4685, Braun Aqua Express, Philips Essence

 

Valmistaja Laitteen nimi Max L vettä Hinta alkaen
Rowenta Brunch 1,7L ei hintaa
Philips HD4685 1L 57€
Braun Aqua Express 1,6L 49€
Philips Essence 1,2L ei hintaa

Tutkimuksen kulku:
Mittasin mahdollisimman kylmää vettä 1L mitalla huoneenlämpöiseen vedenkeittimeen. Mittasin ajan laitteen päälle laittamisesta kunnes lämpömittari ilmoitti veden olevan 100c ja siihen kun laite itse ilmoitti olevansa valmis. Mittasin samalla energiankulutuksen. Toistin testin kolme kertaa. Keittämiskertojen välissä vedenkeittimet lepäsivät noin 20 minuuttia ja ne huuhdeltiin keittämisen jälkeen kylmällä vedellä.

Tulokset:

LAITE 1. Kerta 2. Kerta 3. Kerta kWh
Rowenta, Bruch 100°C= 3.41min
Valmis= 3.48min
100°C= 3,35min
Valmis= 3.43min
100°C=3,50min
Valmis= 4,03min
0,14
Philips,HD4685 100°C= 3,24min
Valmis= 3,27min
100°C= 3,42min
Valmis= 3,45min
100°C= 3,19min
Valmis= 3,29min
0,13
Braun, Aqua Express 100°C= 3,50min
Valmis=3,54min
100°C= 3,47min
Valmis=3,53min
100°C= 3,36min
Valmis=3,39min
0,14
Philips, Essence 100°C= 3,47min
Valmis=3,49 min
100°C= 3,43min
Valmis=3,45min
100°C= ei yltänyt
Valmis= 3,42
0,12
Kattila ja induktio Valmis 6,15 min

Taulukosta käy ilmi kuinka monta minuuttia vedenkeittimellä meni keittää vesi 100°C ja kuinka monta minuuttia laitteen oma ohjelma oli päällä.

Vedenkeittimien nopeuksissa ei ollut suuria vaihteluita. Nopein keitin oli Philips,HD4685 (keskimääräinen aika 3,33 min). Hitain keittimistä oli Rowenta, Bruch (keskimääräinen aika 3,64 min), toiseksi ja kolmanneksi tulleiden välillä oli vain hienoinen ero.

Testiä tehdessä huomasin, että usein keittimessä vesi oli  100°C jopa 10 sekuntia ennen kuin vedenkeittimen “ohjelma” lopetti keittämisen.  Philips, Essencessä tämä aika oli kaikista lyhin ja luulen, että sen takia viimeisellä keittämiskerralla laite ei yltänyt 100°C (veden lämpötila jäi 95 asteiseksi)

Energiakulutus ei myöskään tuonut suuria eroja vedenkeittimien välille. Pienin kulutus olis Philips, Essencellä ja suurin Rowentalla ja Braunilla.

Pohdintaa:
Olisin toivonut saavani enemmän eroja vedenkeittimien välillä. Nyt tulokset olivat melko samat. Ainoa suuri ero oli käyttäessä induktioliettä ja kattilaa jolloin vesilitran keittämiseen meni melkein puolet enemmän aikaa. Tämän tuloksen perusteella suosittelisin käyttämään vedenkeitintä, kun lämmittää vettä ja kaatamaan kuuman veden kattilaan mikäli sitä käytetään ruoanvalmistukseen.

Mittaustuloksia häiritsi varmasti se, että keittimet eivät ehtineet jäähtyä takaisin huoneenlämpöisiksi. Huuhtelin kyllä joka kerta keittimet kylmällä vedellä ja ne odottivat n. 20min enne seuraavaa kokeilukertaa. Mielenkiintoista olisikin myös kokeilla miten keittimen keittoaika lyhenee kun siitä tulee lämmin edellisten käyttökertojen johdosta.
Sekuntikello oli kädellä pysäytettävä joten en voi sanoa, että mittausajat ovat täydellisesti katkaistu vaan ajoissa saattaa olla virheitä (n. 3 sek maks) mikä on sinänsä huono, koska erot eri keittimien välillä eivät olleet suuria.
Jos tekisin tutkimuksen uudestaa varaisin siihen enemmän aikaa, jotta keittimet ehtivät palata takaisin huoneenlämpöisiksi sekä kehittelisin ajanottoa niin, että se katkeaisi täysin samaan aikaan vedenkeittimen kanssa. Lisäksi lisäisin kokeilukertoja jotta voisin varmistaa että tulokset ovat oikeat.

Leipäkone

Tutkimuksessamme vertailimme leipäkoneella valmistettua leipää perinteiseen käsin leivottuun leipään. Arvioimme lopputuloksista seuraavia ominaisuuksia: ulkonäkö, koostumus, maku ja tuoksu. Leivän ominaisuuksien lisäksi tarkastelimme myös leipäkoneen käytettävyyttä sekä kulunutta aikaa.

Tutkimus toteutettiin valmistamalla hiivaleipää leipäkoneella sekä käsin. Pyrimme käyttämään molempien leipien valmistukseen samoja aineita ja samoissa määrin. Tarkoituksena oli, että leivät valmistuisivat mahdollisimman samaan aikaan, jotta voisimme vertailla täysin ”uunituoreita” leipiä.

Käyttämämme leipäkoneen tiedot:

OBH Nordica – Bread maker

12 ohjelmaa

750g / 900g leipäkone

Paahtoasteen valinta: vaalea/ keskitumma/ tumma

13-tunnin ajastin

600W

Leivän ohje (leipäkoneen käyttöohjeista):

  • Leipäkone, 750 g hiivaleipä, valmistusaika 2 h 53 min
    • 2,5 dl vettä
    • 1 rkl öljyä/pullomargariinia
    • 1 rkl siirappia
    • 1 tl suolaa
    • 2,5 dl hiivaleipäjauhoja
    • 2,5 dl erikoisvehnäjauhoja
    • 1,5 dl vehnäleseitä
    • 10 g tuorehiivaa

Leipäkoneen käyttö

Leipäkone on hyvin helppokäyttöinen laite. Ainekset mitataan ohjeissa määritellyssä järjestyksessä vuokaan, kaikki samalla kerralla. Taikinanestettä ei tarvitse lämmittää erikseen vaan sen voi lisätä kylmänä. Sen jälkeen vuoka asetetaan laitteeseen, valitaan ohjelma sekä haluttu koko. Halutessa mahdollisuus on myös ajastintoimintoon. Laite käynnistetään ja näytöltä voi seurata kuinka kauan valmistusaikaa on jäljellä. Leivän vaiheita voi seurata laitteen päällä olevasta ikkunasta. Täyttäminen ei tuota muuta sotkua kuin mitta-astiat eikä valmistus vaadi enempää kuin leipäkoneen verran tilaa pöydältä. Tila saattaa tosin muodostua ongelmaksi säilytyksen kannalta, sillä leipäkone on aika kookas.

Tutkimuksen tulokset ja arviointi

Leipäkoneen täyttö ja käynnistys oli yhtä helppoa kuin ohjeet antoivat ymmärtää ja valmistuksen aktiivinen vaihe kesti alle 5 minuuttia. Kun laite on käynnissä voi sen jättää pyörimään itsekseen. Perinteinen käsin leipominen vaatii enemmän aktiivista työskentelyä valmistuksen eri vaiheissa ja tuottaa enemmän siivottavaa. Jos kuitenkin leipoessa intressi on pelkän lopputuloksen siasta, tai sen ohella myös itse tekemisessä, ei leipäkone voi korvata prosessia. Eikä käsin leipominen kuitenkaan ole erityisen työlästä. Leipäkonetta käyttäessä on huomioitava, että vuoan pohjalla oleva sekoitin jää helposti leipään kiinni tai leipoutuu sen sisälle kuten meidän tutkimuksessamme kävi. Tällöin leipä on leikattava heti, jotta osa saadaan poistettua.

Käsin leivottu

Kokonaisaika n. 2h (valmistelut + 2×30 min kohotus + 40 min paisto).

Alkuperäiseen ohjeeseen lisättiin n. 2 dl jauhoja, jotta taikina olisi tarpeeksi kiinteää.

Testiyleisön kommentteja: rapea pinta ja hyvä maku kuoressa, kuohkea sisus, hyvä rakenne, ei liian tiivis

Leipäkone-leipä

Kokonaisaika 3 h (valmistelut 5min + laitevalmistus 2h 53min)

Testiyleisön kommentteja: reunat rapeat, kuori pehmeä ja painunut vähän kasaan, yläosasta paljon isoja ilmakuplia, kuohkea rakenne, höttöinen, tiiviimpi alhaalta → ilmavempi ylöspäin, taikinaisempi tuoksu, ei niin maukas

Yhteenvetona voisimme todeta, että leipäkone soveltuu arkikäyttöön. Sillä valmistuu tuoretta leipää vaatimatta paljon aktiivista työaikaa. Esimerkiksi ajastinta käyttämällä voi itselleen valmistaa tuoretta aamiaisleipää päivittäin. Laite on helposti käytettävä ja puhdistettava sekä valmistetun leivän hinta on edullisempi verrattuna kaupasta ostettuun. Ilmavan ja ”höttöisen” koostumuksen perusteella suosittelisimme kuitenkin syömään leipäkoneella valmistettua leipää tuoreena ja se poikkeaa maultaan käsinleivotusta. Laite vaatii kokonsa puolesta paljon säilytystilaa, joten laitetta hankkiessa kannattaa pohtia, tuleeko laitetta käytettyä tarpeeksi vai viekö se vain turhaa kaappitilaa.

Kuluttajatutkimusta internetissä myytävistä leipäkoneista:

Hintavertailu

Leipäkoneita on saatavilla hyvin erihintaisia. Nettikaupoista halvin löytämämme leipäkone maksaa noin 63 euroa. Kallein leipäkone, jonka löysimme maksoi puolestaan 260 euroa.  Suurin osa nettikauppojen tarjoamista leipäkoneista on hintaluokaltaan hieman yli tai alle 150 euroa. Myös tuotemerkkejä löysimme useita, muun muassa Kenwood, OBH Nordica, Tefal, Panasonic, Moulinex, Philips, DeLonghi, Morphy Richards, Wilfa, Unold, Severin, Elextrolux ja Centurion. Joiltakin valmistajilta on tarjolla kaksi tai kolme eri leipäkonemallia. Vertasimme Kenwoodin BM900 – konetta, joka on kallein löytämämme leipäkone kyseiseltä valmistajalta, Kenwood BM 260 – malliin, jonka on puolestaan edullisin. Suurimmat erot näiden laitteiden välillä liittyvät ohjelmien määrään, tehoon ja valmistusmateriaaliin.

Energiankulutus

Leipäkoneiden maksimiteho vaihtelee, riippuen valmistajasta ja mallista. Suurin löytämämme maksimiteho on 950 W ja pienin 455 W, molempien laitteiden valmistaja on Kenwood. Muiden merkkien maksimitehot sijoittuvat tasaisesti kyseisten laitteiden tehojen välimaastoon. Otimme selvää, kuinka paljon yhden leivän valmistaminen maksaa energiankulutuksen näkökulmasta. Jos valmistetaan leipä kahden tunnin ohjelmalla koneella, jonka maksimiteho on 950W, yhteen leipään kuluu energiaa 1,9 kilowattituntia (0,95 x 2 = 1,9 kWh). Jos oletetaan, että kotitaloussähkön kilowattitunnin keskihinta kotitaloussähkössä on 15 snt/kWh, saadaan leivän valmistukseen kuluneen sähkön arvoksi 28,5 senttiä (1,9 x 15 = 28,5). Pienempitehoisella (455W) koneella yhden leivän valmistukseen kuluu energiaa 0,9 kilowattituntia (0,45W x 2 = 0,9 kWh), ja leivän valmistukseen kulunut sähkö maksaa 13,5 senttiä. Vattenfallin kotisivuilla leipäkoneen keskimääräiseksi sähkökulutukseksi ilmoitettiin 0,3 kWh/leipä, ja yhden leivän valmistukseen kuluneen sähkön hinnaksi 4,5 senttiä. Jäimmekin pohtimaan, miten hinta on niin alhainen? Pohdimme sitä, että leipäkoneet eivät välttämättä toimi maksimiteholla koko leivän valmistuksen ajan, tällöin energiakulutus laskee. Myös ohjelman pituus luonnollisesti vaikuttaa energiankulutukseen.

Lähteet:

http://www.vattenfall.fi/fi/keskimaarainen-kulutus.htm

http://www.verkkokauppa.com/fi/catalog/6112c/Keittiokoneet-Leipakoneet-grillit, http://cdon.fi/pienkoneet/leip%C3%A4koneet/

http://cdon.fi/pienkoneet/leip%C3%A4koneet/

Internetistä löytyi useita leipäkoneista tehtyjä vertailuja. Alla on linkki muutamaan vertailuun.

Ylen kuningaskuluttaja: http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/2607

Tekniikan maailma: http://tekniikanmaailma.fi/muu-tekniikka/vertailut/tm-vertailu-leipakoneet

Adato Energian: http://www.adato.fi/LinkClick.aspx?fileticket=6nhzNUu2KGA%3d&tabid=277&mid=1053

 

 

Raclette-pannu

Toteutimme tutkimuksen Raclette-pannun toiminnasta 21.2.2013.

Raclette-pannulla ruoan kypsentäminen on yhteisöllistä, ja sillä voi valmistaa nopeasti ruokaa monelle ruokailijalle. Suurimmassa roolissa on kuitenkin sosiaalisuus, jonka Raclette-pannu tarjoaa keräten syöjät yhteisen tekemisen äärelle.

Pannun toiminta ja käyttöominaisuudet olivat tutkimuksen kohteena tässä tehtävässä. Toteutuksessa käytimme eri raaka-aineita, joiden eri ominaisuudet ja kypsymisajat vaihtelivat hieman, mutta eivät kuitenkaan radikaalisti.

Tutkimuksen aikana havaitsimme pannun kiven vaativan hieman öljyä, jotta liha ei pala kiveen kiinni. Tämä ei kuitenkaan ilmennyt laitteen ohjeista. Raclette-pannu oli odotettua tehokkaampi, ja kasvikset sekä liha kypsyivät nopeasti. Raclette-juusto valmistui 1-2 minuutissa omissa pannuissaan. Kivilevyllä valmistetut raaka-aineet jäivät meheviksi ja säilyttivät hyvin omat makunsa. Pohdimme tämän mahdollisesti johtuneen nopeasta kypsennysajasta. Raaka-aineet eivät kuivuneet lainkaan.

Pannun käyttö vaatii tilaa ja perusteellisia esivalmisteluja. Kesken paistamisen ei ehdi kerätä tarvikkeita, vaan kaiken tulee olla valmiina paistamisen alettua. Paistamista helpottamaan on hyvä varata pihdit kasvisten ja lihojen kääntämistä varten. Jäimme myös pohtimaan, että juustoille varatuissa pannuissa olisi voinut paistaa jotain muutakin.

Puhdistaminen on hankalaa, ja kivi jäähtyy hitaasti. Astianpesuainetta ei saa käyttää kiven puhdistukseen, joten palaneiden kohtien puhtaaksi saaminen oli hieman työlästä.

Sähkövatkain vs. kierrevatkain

Tutkimuksen tavoitteena oli vertailla sähkövatkaimen ja kierrevatkaimen eroavaisuutta. Tutkimuksessa tutkittiin, miten eri vatkainten käyttö vaikuttaa vatkauksen kestoon sekä valmistettavan ruoan lopputulokseen. Sähkövatkaimena käytettiin Braun multimix 280W –vatkainta, jonka käyttöperiaatteena on lisätä taikinaan ilmaa sähkön avulla tuotetulla mekaanisella liikkeellä, jolloin se kuohkeutuu. Sama periaate on kierrevatkaimella, mutta liike tuotetaan fyysisellä voimalla.

Tutkimus toteutettiin valmistamalla kaksi erillistä muffinitaikinaa, joista toisessa rasva ja sokeri vaahdotettiin kierrevatkaimella ja toisessa sähkövatkaimella. Vatkauksen kestosta otettiin aikaa ja lopputulosta vertailtiin aistinvaraisesti ulkonäön ja maun perusteella. Mukana aistinvaraisessa tutkimuksessa oli 11 opiskelijaa.

KÄYTETTY MUFFINIRESEPTI:

– 100g juoksevaa rasvaa (juokseva Flora)

– 1dl sokeria

– 2 munaa

– 1,5dl vehnäjauhoja

– 1tl leivinjauhetta

– 1tl vaniljasokeria

– 2tl kaakaojauhetta

– 1dl kermaviiliä

– 60g vaahtokarkkeja

  1. Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi.
  2. Sekoita munat joukkoon voimakkaasti sekoittaen.
  3. Sekoita  kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan.
  4. Lisää rouhittu suklaa, paloitellut vaahtokarkit ja kermaviili taikinaan.  Jätä osa suklaasta ja vaahtokarkeista koristeluun.
  5. Jaa vuokiin ja paista uunin keskiosassa n. 15min, 200-asteessa.
  6. Muutama minuutti ennen muffinien valmistumista lisää koristeeksi suklaapaloja ja vaahtokarkkeja ja paista vielä hetki.

Kierrevatkaimella valmistetun rasva-sokeri-seoksen vatkaamiseen kului aikaa 13,55 minuuttia. Vaahto oli runsas ja kuohkea. Sähkövatkaimella seoksen vatkaamiseen kului 8,42 minuuttia, mutta seos ei vaahtoutunut yhtä paljon kuin kierrevatkainta käytettäessä, eikä sokeri liuennut rasvaan täysin.

Erot valmiissa taikinassa olivat myös huomattavat. Kierrevatkaimella valmistettu taikina oli kuohkeampi ja runsaampi. Sähkövatkaimella valmistettu taikina oli paksua ja vaikeasti sekoitettavaa. Taikinoiden hetken seistessä tapahtui kuitenkin muutos. Taikinat laskeutuivat ja koostumus muuttui juoksevammaksi, jolloin kierrevatkaimella valmistettu taikina muuttui liian löysäksi ja sähkövatkaimella valmistettu taikina juuri sopivaksi.

Vasemmalla kierrevatkaimella valmistettu taikina, oikealla sähkövatkaimeilla valmistettu taikina.

Uunissa, muffinien kohotessa, erot taikinoiden välillä muuttuivat entistä selkeämmiksi. Kierrevatkaimella valmistettu taikina muuttui kumimaiseksi, ja koko muffini kohosi suoraan ylöspäin. Sähkövatkaimella valmistettu taikina kohosi tornimaisesti muffinin muotoon ja repeili kauniisti. Nämä muffinit valmistuivat myös noin viisi minuuttia nopeammin.

Vasemmalla kierrevatkaimella valmistettu taikina, oikealla sähkövatkaimeilla valmistettu taikina.

Valmiissa muffinsseissa ainoa selkeä ero oli ulkomuoto. Maussa tai koostumuksessa ero ei ollut huomattava – vain muutaman opiskelijan mielestä kierrevatkaimella valmistetut muffinit olivat hieman sähkövatkaimella valmistettuja ”jauhomaisempia”.

Rasvan vaahtoutumiseen vaikutti luonnollisesti rasvan valinta. Juokseva rasva ei vaahtoudu yhtä paljon kuin sulatettu, kiinteä rasva. Myös paistoastia vaikutti lopputulokseen. Ensimmäinen erä valmistettiin muffinipellissä, jolloin erot lopputuloksissa olivat merkittävät. Toinen erä valmistettiin silikonivuoissa, jolloin erot eivät olleet huomattavat. Silikonivuoissa valmistetut muffinit olivat myös pienempiä ja kovempia. Lisäksi jäin pohtimaan, jos valmiit taikinat olisi suoraan laitettu uuniin ilman seisotusta, olisivatko tulokset olleet olemattomat tai jopa päinvastaiset?

Hypoteesini oli, että vatkaustapa vaikuttaa ainoastaan vatkauksen kestoon, mutta muuten valmiissa muffinissa ei olisi eroja. Hypoteesini toteutui siis osin – vaikutus vatkauksen kestoon oli huomattava, mutta myös lopputuloksissa ilmeni selkeitä eroja.

Vertailussa sähkövatkaimet

Halusin selvittää vatkaako kalliimpi sähkövatkain tehokkaammin valkuaisvaahdon kuin halvempi sähkövatkain, entä vaikuttaako valkuaisvaahdon vatkausaikaan laitteessa ilmoitettu teho. Halvempana ja tehottomampana sähkövatkaimena minulla oli käytössäni yliopiston harjoituskeittiön Braun multimix 280W. Vatkainosat olivat ohuemmat, lankamaiset. Netistä ei löytynyt laitteelle tarkkaa hintaa, koska malli on jo poistunut tuotannosta. Yksityishenkilö jälleenmyi omaa vähänkäytettyä laitettaan Internetissä 15 euron hintaan. Laite on ostettu luultavasti useampi vuosi sitten ja se on kovassa käytössä. Kalliimpana ja tehokkaampana sähkövatkaimena minulla oli vertailussa Kenwood kMix HM791 400W. Vatkainosat olivat jykevämmät ja paksummat. Kenwoodin OVH-hinta on 95-139 euroa jälleenmyyjästä riippuen. Laite on vain muutaman kuukauden vahna ja vähän käytetty.

Braun multimix 280W, halvempi

Kenwood kMix HM791 400W, 95-139e

Tutkimuksessani vatkasin kolme valkuaisvaahtoa kullakin vatkaimella. Käytin kaikkien vaahtojen vatkaamiseen sähkövatkaimen korkeinta tehoa, P-teho poislukien. Braunilla tehoasteikko vaihteli 1-3 ja Kenwoodilla 1-5. Braunilla teho oli siis aina 3 ja Kenwoodilla 5. Ensimmäistä vaahtoa vatkasin 45 sekuntia, toista 30 sekuntia ja viimeistä 15 sekuntia. Tutkin kuinka kiinteää vaahdosta kyseisessä ajassa tuli ja vertasin sitä suoraan sähkövatkaimen tehokkuuteen.

Vatkattavat valkuaiset olivat kaikki luomumunista. Kananmunien tuoreus valitettavasti vaihteli sähkövatkaimien välillä. Braunilla vatkattavat munat olivat tuoreempia. Kaikki muut kananmunat olivat Kultamuna-merkkisiä, paitsi Kenwoodin 45s. vaahdossa käytettiin Pirkkaa. Kaikissa vaahdoissa oli yksi valkuainen, ilman lisättyjä aineita, esim. sokeria.

Sähkövatkain 1.vaahdotus, 45s. 2.vaahdotus, 30s. 3.vaahdotus, 15s.
Braun, 280W, halvempi Erittäin kiinteää, ei tipu kulhosta Pysyy muodossa, mutta liukuu > ei ihan vielä valmista Ihan löysää, ei pysy muodossaan
Kenwood, 400W, 95-139€ Erittäin kiinteää, ei tipu kulhosta Erittäin kiinteää, ei tipu kulhosta,ei huomattavaa eroa 45s.-vaahtoon Ihan löysää, ei pysy muodossaan

Oheinen taulukko kertoo, että molemmat sähkövatkaimet tekivät 45 sekunnissa valmista vaahtoa. Vaahto oli kiinteää ja tasaista, eikä se liukunut ulos kulhosta kun sen käänsi ylösalaisin. 15 sekunnin vaahdot eivät myöskään eronneet toisistaan. Molemmat vaahdot jäivät keskeneräisiksi, ne olivat löysiä, eivät pysyneet muodossaan ja liukuivat kulhoa käännettäessä. Huomattavin ero oli 30 sekunnin vaahdoissa, joissa Kenwoodin vaahdosta tuli täysin valmista, mutta Barun jätti vaahdon vielä hieman liukuvaksi. Brauninkin vaahto pysyi kuitenkin muodossaan.

Tutkimustuloksesta voimme todeta, ettei sähkövatkaimen hinnalla ja ilmoitetulla wattimäärällä ole huomattavaa merkitystä laitteen tehokkuuteen. Vaikka Kenwood (400W) vaahdottikin valkuaisen hiukan nopeammin kuin Barun (280W) oli kyse vain sekunneista. Tulos ei yllätä minua. Totta kai olisin toivonut enemmän sähkövatkaimeen investoivalle myös parempaa lopputulosta. Hinnalla voi kuitenkin olla vaikutusta testin ulkopuolisiin ominaisuuksiin, kuten laitteen pitkäikäisyyteen, käyttömukavuuteen ja estettiikkaan. Monet opiskelijat ovat kertoneet kokeneensa yliopiston sähkövatkaimet huonoiksi. Tällä tutkimuksella väitteelle ei kuitenkaan saatu näyttöä.

Markkinoiden sähkövatkaimien tehokkuus vaihtelee 125W-500W. Hintahaarukka on varmasti myös suurempi kuin tässä tutkimuksessa pystyttiin toteuttamaan. Olisi ollut mielenkiintoista saada tutkimukseen todelliset ääripäissä olevat sähkövatkaimet. Vertailun olisi myös voinut toteuttaa saman tehoisilla, mutta eri hintaisilla sähkövatkaimilla ja saman hintaisilla, mutta eri tehoisilla sähkövatkaimilla. Tällöin todellinen ero olisi tullut selkeämmin esille. En kuitenkaan usko, että ero olisi tällöinkään ollut huomattava.

Sähkövatkaimista teille raportoi Ella Airola

Paistinpannuvertailu

Paistinpannuvertailu

Tässä tutkimuksessa tutkitaan kahden erityyppisen paistinpannun paisto-ominaisuuksia kanan fileepihviä paistettaessa. Vertailukohteina ovat perinteinen valurautapannu sekä Hackmanin uusi Non-Overheatable-teknologialla kehitetty paistinpannu, NOH-pannu[1]. Paistinpannujen ominaisuuksia vertaillaan seuraavien tekijöiden suhteen: pannun kuumeneminen ja lämmön tasaisuus, lihan kypsyminen, pihviin syntyvä paistopinta, ergonomia, puhdistettavuus.

Tutkimuksen kulku

Tutkimuksessa paistetaan kanan fileepihvi kummallakin testipaistinpannulla erikseen vuoronperään. Näin voidaan käyttää samaa keitinlevyä (sama teho) ja keskittyä täysin yhteen paistotapahtumaan kerrallaan. Testissä käytetään induktioliettä, sillä NOH-pannun erikoisteknologia ei toimi muilla liesityypeillä. Pannun kuumenemista arvioidaan silmämääräisesti rasvaa tarkkailemalla. Vertailun tasapuolisuuden vuoksi molemmilla pannuilla käytetään hiukan juoksevaa kasvisrasvavalmistetta, vaikkei rasva olekaan pinnoitepannulla välttämätön. Rasva vaikuttaa kuitenkin paistopinnan syntymiseen oleellisesti. Lihan kypsymistä ja paistopinnan syntymistä arvioidaan silmämääräisesti ja maistamalla. Lisäksi seurataan kypsymiseen kuluvaa aikaa.

Paistamisen jälkeen pannut puhdistetaan pannun pintamateriaalin vaatimalla tavalla. Puhdistustyössä arvioidaan puhdistamisen helppoutta. Tutkimuksen pääpaino ei ole puhdistettavuus, mutta myös tätä ominaisuutta on mielestäni hyvä vertailla arvioitaessa pannun kokonaiskäyttöön liittyviä ominaisuuksia. Jotkut eivät esimerkiksi osta valurautaisia astioita juuri niiden työlään hoidon kannalta. Puhdistamisen jälkeen on myös helpompi arvioida pannun pinnan kunto paistamisen jälkeen.

Hypoteesi

Valurautapannun sanotaan yleisesti olevan paras pihvipannu. Oma olettamukseni on, että valurautapannulla saadaan fileeseen parempi paistopinta ja kauniimpi väri kuin NOH-pannulla.

Tutkimuksen tulokset

1.      Pannun kuumeneminen ja lämmön tasaisuus

–          UPO-induktiolieden teholla yhdeksän valurautapannun kuumeneminen paistovalmiiksi kesti 40 sekuntia. NOH-pannulla kuumeneminen samalla teholla kesti minuutin ja 40 sekuntia. Paistovalmiutta arvioitiin rasvan värin perusteella (vesi haihtuu ja rasvan väri muuttuu kullertavaksi). Valurautapannulla rasvan väri muuttui nopeammin kullertavaksi, kun taas NOH-pannulla rasva näytti tasaisemmalta ja keltaisemmalta. Rasvana käytettiin Floran juoksevaa kasvisrasvavalmistetta.

2.      Lihan kypsyminen

–          Tutkimuksessa käytettiin Saarioisen Jyväbroilerin fileitä, joissa ei ollut lainkaan suolaa. Valurautapannulla paistettava filee painoi 180 grammaa, NOH-pannulla 140 grammaa. Molemmilla pannuilla teho säädettiin asteelle kuusi fileen oltua pannulla puoli minuuttia. Valurautapannulla fileetä paistettiin seitsemän ja puoli minuuttia puoleltaan, NOH-pannulla puoli minuuttia vähemmän puolta kohden (pienempi filee). Valurautapannulla muodostui jonkin verran nestettä fileen pinnalle.

3.      Pihviin syntyvä paistopinta

–          Paistamisen jälkeen fileiden paistopintaa arvioitiin silmämääräisesti ja maistamalla. Valurautapannulla fileen pinta oli hiukan epäsiisti ja siinä oli pannusta irronnutta tummaa väriä. NOH-pannulla paistopinta oli kullertava ja muutenkin valurautapannulla paistettua fileetä esteettisempi. Värin lisäksi NOH-pannulla paistetun fileen pinta oli tasaisempi ja kauttaaltaan rapeampi. Filee oli myös tasaisemmin kypsynyt kuin valurautapannulla paistettu filee, jossa oli yksi hiukan raaka kohta. Makuarvioinnissa valurautapannulla paistetussa fileessä maistui hiukan pannun maku ja liha oli kuivempaa. NOH-pannulla paistettu filee oli puolestaan mehukkaampaa ja maukkaampaa. Fileitä ei maustettu.

Kuva 1 Pihviin syntyvä paistopinta. Oikealla valurautapannu ja vasemmalla NOH-pannu.

4.      Ergonomia

–          Valurautapannu, 1,7 kilogrammaa, oli huomattavasti painavampikuin NOH-pannu, 960 grammaa. NOH-pannun kahva oli valurautapannun kahvaa ergonomisempi: siitä sai tukevamman otteen eikä kahva ollut liukas. Lisäksi valurautapannun valurautainen kahva kuumeni paistettaessa niin kuumaksi, että pannun liedeltä siirtämisessä oli käytettävä patakinnasta.

5.      Puhdistettavuus

–          Valurautapannu pestiin pelkällä kuumalla vedellä. Pesun jälkeen pannu olisi hyvä kuumentaa kuivaksi ja jäähtyneelle pinnalle lisätä hiukan (rypsi)öljyä, jotta pannun pinta pysyy hyvänä. NOH-pannu pestiin astianpesuaineella ja kuivattiin. NOH-pannun hoito on siis huomattavasti valurautapannun hoitoa helpompaa. Valurautapannua ei esimerkiksi kannata edes kuivata keittiöpyyhkeeseen, sillä pannun pinnasta irtoaa aina rasvaa ja väriä, minkä jälkeen pyyhe on pestävä.

–          Valurautapannu on tällä hetkellä oikein käytettynä ja huollettuna markkinoiden pitkäikäisimpiä ellei pitkäikäisin. NOH-pannu on vasta tullut markkinoille, joten sen käyttöikää on vielä mahdotonta arvioida. Keskimäärin NOH-pannu (⌀ 24cm) maksaa 60–70 euroa. Valurautapannujen hinnat alkavat 30 eurosta ylöspäin.

Tulosten arviointia

Tutkimuksen hypoteesi osoittautui tämän tutkimuksen perusteella vääräksi. NOH-pannulla saatiin fileeseen parempi paistopinta ja fileestä tuli herkullisempi kuin valurautapannulla paistetusta fileestä. Muutenkin paistaminen NOH-pannulla oli miellyttävämpää. Luotettavamman tuloksen saisi, jos tutkimusasetelman mukaisen kokeen toteuttaisi useammin. Ennakkoasenteista huolimatta voin siis suositella NOH-pannua etenkin hiukan kokemattomammille paistajille, sillä valurautapannulla paistaminen on haastavampaa ja sen hoito työläämpää. Lisäksi samalla tukee kotimaista suunnittelua ja osaamista. Laadukas pannu on aina järki-investointi ja tekee ruoanlaitosta miellyttävämpää. On kuitenkin syytä muistaa, että NOH-pannun erityisominaisuudet toimivat ainoastaan induktioliedellä.

Jouni Leskinen


[1] Valmistajan antamat NOH-pannun ominaisuudet: (http://www.hackman.fi/web/hackmanwww.nsf/fi/keitto-_ja_paistoastiat_kovanaama_noh).

Pienleikkurit

Tutkimuksen kohteena ovat erilaiset pienleikkurit. Vertailimme pienleikkureita pilkkomalla yhden sipulin kaikilla leikkureilla.

Leikkurit, joita vertailimme olivat:

  • Braun Multiquick- sauvasekoittimen teholeikkuri
  • Zyliss- sipulileikkuri
  • Tupperware- pienleikkuri

Braun Multiquick on sähkökäyttöinen sauvasekoittimen lisäosa. Zyliss-sipulileikkuri on käsikäyttöinen säiliöllinen sipulin pilkkomiseen suunniteltu pienleikkuri. Tupperware-pienleikkuri on säiliöllinen sipulin ja yrttien pilkkomiseen suunniteltu pienleikkuri. Pienleikkureiden vertailukohteeksi valitsimme tavallisen sileäteräisen kokkiveitsen.

Tutkimus

Vertailimme pienleikkureiden ergonomiaa, välineen toimintaan tarvittavaa voiman käyttöä, työn kestoa, puhdistettavuutta, välineen säilytettävyyttä, käyttöohjeita ja ymmärrettävyyttä. Käytimme yhtä välinettä kerrallaan ja mittasimme sipulin pilkkomiseen kuluneen ajan kellolla. Ajan mittasimme vain pilkkomiseen menevän ajan osalta. Arvioimme lopputulosta silmämääräisesti.

Tulokset

Leikkuri Käyttöohje ja ymmärrettävyys Ergonomia Voiman käyttö Aika Lopputulos Puhdistettavuus Säilytettävyys Yleisarvosana
Braun Multiquick käyttöohje selkeä, laitteen toimintaperiaate yksinkertainen hyvä ei tarvita juurikaan voimaa 34 sek. epätasainen, pientä silppua, joukossa suuria paloja käsinpesu, helppo puhdistaa Helpposti säilytettävissä kasattuna. hyvä, miinusta sipulisilpun epätasaisuudesta
Zyliss ei käyttöohjetta melko huono tarvitaan reilusti voimaa 1min 42 sek. epätasainen, pientä silppua, joukossa suuria paloja käsinpesu, säiliön voi pestä koneessa, terän puhdistus hankalaa vie tilaa, paljon osia, voidaan säilyttää kasattuna huono, miinusta käytettävyydestä, puhdistuksesta, säilytettävyydestä ja sipulisilpun epätasaisuudesta
Tupperware ei käyttöohjetta hyvä tarvitaan voimaa 1min 30 sek tasainen helppo, huomioitava ettei kansiosan sisään jää vettä hyvä, vie vähän tilaa hyvä, miinusta koosta, säiliöön mahtui vain puolikas sipuli, plussaa sipulisilpun tasaisuudesta
veitsi ei käyttöohjetta hyvä tarvitaan voimaa 50 sek. tasainen helppo hyvä hyvä, lopputulokseen vaikuttavat kuitenkin ruoanlaittajan taidot

Tulokset nostivat esille erilaisten leikkureiden eroja, joiden mukaan ruoanlaittaja voi valita laitteen oman tarpeensa mukaan. Jos käyttäjällä on ongelmia voiman käytön kanssa (esim. vamman tai sairauden seurauksena) voi sähkökäyttöinen leikkuri mahdollistaa ja helpottaa sipulin pilkkomista. Jos ruoan laittajalla ei ole fyysisiä rajoitteita, perinteinen veitsi on nopea ja helppo työväline. Tupperware leikkuri on myös käytettävissä esim tuoreiden yrttien hienontamiseen, samoin Braun sähkökäyttöinen leikkuri. Tupperware-leikkurin arvioimme turvallisimmaksi käyttää tottumattomalle veitsen käyttäjälle tai motorisista ongelmista kärsivälle. Sen käyttö vaatii kuitenkin käsivoimaa.

Pohdintaa tutkimuksesta

Mielestämme sipulin pilkkomisessa tulivat hyvin esille erilaisten pienleikkureiden erot. Sipulin pilkkominen vaatii voimaa ja veitsellä leikattaessa oikeanlaista tekniikkaa. Ruoan laittajaa varmasti kiinnostaa, voidaanko sipulin leikkaamista helpottaa tai nopeuttaa pienleikkuria käyttämällä.  Tulosten kuvailussa luovuimme suunnittelemamme asteikon käytöstä, koska se ei mielestämme tuonut tarpeeksi hyvin laitteiden eroja esille.  Aikataulullisesti selvisimme tutkimuksen suorittamisesta huomattavasti lyhyemmässä ajassa, kuin suunnittelimme.  Janakaavion käytön tutkimussuunnitelman tekemisessä koimme hyödyttäneen tutkimustilanteen organisointia ja toteutuksen kulkua.

Vohveliraudat

Tutkimuskysymyksemme oli “Kummalla vohveliraudalla saadaan tasaisempi ja parempi paistotulos?” Vohvelirauta toimii siten että, alimmalle raudalle kaadetaan taikina ja ylempi rauta lasketaan sen päälle. Näin ollen taikina paistuu kahden raudan välissä. Vohveliraudat toimivat sähköllä. Vohveliraudan tärkeinä ominaisuuksina pidämme tasaista paistotulosta, rapeutta, tehokkuutta ja puhdistettavuutta. Lähdimme selvittämään vastausta tutkimuskysymykseen kahden vohveliraudan avulla. Tutkittavat vohveliraudat olivat Krups Waffelautomat ja OBH Nordican double waffle iron.

Teimme yhden vohvelitaikinan, josta paistoimme molemmilla vohveliraudoilla noin neljä vohvelia. Vertailimme valmiiden vohveleiden paistotulosta muun muassa värin tasaisuuden, koostumuksen ja rapeuden  perusteella.

Käyttämämme vohvelitaikinaohje:

2dl kermaviiliä

2dl maitoa

½tl suolaa

3-4dl vehnäjauhoja

3 munaa

1dl öljyä

Tulokset:

  OBH Nordica Krups
Lämpeneminen nopea nopea
Taikinan leviävyys ei leviä tasaisesti leviää hyvin
Paistonopeus nopea hidas
Paistoväri ja tasaisuus melko tasainen, reunoilta vaaleampi toinen puoli tasaisemman värinen
Rakenne tuoreena rapea kuori, pehmeä sisältä rapea kuori, jäykkä 
Rakenne jäähtyneenä hieman kumimainen taikinainen
Muoto ei kaunista muotoa vohvelille ominainen muoto
Rapeus tarpeeksi rapea tarpeeksi rapea
Maku hyvä hyvä
Puhdistaminen helppo puhdistaa helppo puhdistaa
Ohjeiden luotettavuus taikina ei levittynyt ohjeiden mukaan aikanäyttö ei pitänyt paikkaansa

Taulukossa on päätulokset havainnoista, joita teimme vohveleita paistaessamme. Molemmat raudat lämpesivät nopeasti ja vohvelien maku oli molemmissa samanlainen ja hyvä. Tähän syynä on luultavasti se, että vohvelit valmistettiin samasta taikinasta.

Olennainen ero laitteissa oli paistonopeus, vohvelien muoto ja taikinan leviäminen. OBH Nordica oli tutkimuksessamme nopeampi ja sillä sai lisäksi paistettua kaksi vohvelia kerrallaan. OBH Nordica on siis näistä kahdesta taloudellisempi vaihtoehto.

Krupsin vohvelirauta paistoi vohvelit toiselta puolelta tasaisesti mutta toisella puolella oli paljon epätasaisuutta. OBH Nordica puolestaan jätti reunat vaaleiksi noin kolmannesta vohvelista lähtien. Muuten paistotulos oli tasainen ja hyvä. Ulkonäöltään Krupsin vohvelit olivat kauniimman värisiä ja muotoisia, koska taikina levittyi paremmin.

 

Tuoreeltaan maistettuina vohvelien rakenne ja rapeus olivat samankaltaisia. Molemmat olivat rapeita tosin Krupsin kohdalla rakenne oli hieman jäykkä. Jäähtyneinä vohvelit erosivat toisistaan. OBH Nordican vohvelit olivat hieman kumimaisia kun taas Krupsin vohvelit olivat reunoilta rapeita mutta sisältä taikinaisia.

Yritimme aluksi paistaa vohveleita käyttöohjeiden mukaan. OBH Nordican ohjeissa kerrottiin, ettei taikinaa tarvitse levittää vaan kannen painaminen saa taikinan leviämään. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja vohvelin muoto ei ollut kunnollinen. Krupsin käyttöohjeissa sanottiin valon sammuvan, kun vohveli on valmis. Valon sammuessa vohveli ei kuitenkaan ollut valmis, vaan puoliksi pelkkää taikinaa. Vohvelia tuli kypsentää raudassa vielä puolet pidempi aika valon sammumisajasta.

Pohdintaa:

Huomasimme, että olimme ylimitoittaneet ajankäyttömme, sillä todellisuudessa tutkimuksen tekoon olisi riittänyt melkein puolet lyhyempi aika. Paistaminen sujui hyvin ja taikina soveltui hyvin rautoihin. Kyseisellä taikinalla saadaan aikaan hyvin rapea paistotulos, joten voimme suositella sitä kaikille.

Tutkimme vain kahta erilaista rautaa, joten tutkimustuloksia ei voida yleistää laajemmalle. Myös taikinan valinta vaikuttaa paistotulokseen ja rakenteeseen. Voimme kuitenkin todeta, että vohveliraudoissa on paljon eroa esimerkiksi energiatehokkuuden, paistoajan sekä paistotuloksen kuten värin, rakenteen ja muodon välillä. Ohjekirjojen neuvoihin ei kannata sokeasti luottaa, vaan paistotuloksen nähdessä on syytä käyttää omaa järkeään kuten omassa tutkimuksessa huomasimme. Jos asiaa haluaisi tutkia tarkemmin, tulisi tutkimukseen valita useampi eri valmistajan vohvelirauta sekä erilaisia taikinoita.

Omaa tutkimusta olisimme voineet parantaa esimerkiksi testaamalla eri taikinoita ja suunnittelemalla ajankäytön paremmin. Olisimme voineet mitata esimerkiksi energiankulutusta, koska huomasimme suuria eroja kahden eri laitteen välillä. Kokonaisuudessaan tutkimus onnistui mielestämme hyvin, sillä saimme vertailtua vohveleiden paistotuloksia ja tärkein ominaisuus eli maku oli molemmilla raudoilla hyvä. Huomasimme, että vohvelirautojen avulla onnistuu helposti ja lähes aina. Vohvelit sopivat niin suolaiseen kuin makeaan, joten suosittelemme vohveliraudan hankintaa kaikille siitä kiinnostuineille.

Kahvimyllyt

Kahvimyllyt

Tutkimme kuinka kahvimyllyn valinta ja kahvipavun laatu vaikuttavat kahvijuoman valmistusaikaan ja valmiin juoman makuun?

Kuvan mukaiset kahvimyllyt; Sähkökäyttöinen Moulinex, moderni käsikäyttöinen autraliasta, vanhanaikainen käsikäyttöinen Leinbrock’s ideal.

Sähkökäyttöinen Moulinex kahvimylly, jauhaa kahvipavut jauheeksi verkkovirran pyörittäessä laitteen pohjassa olevaa teräs terää, joka jauhaa kahvin.  Käsikäyttöiset kahvimyllyt perustuvat käsillä tuotettuun mekaanisen voimaan. Laitteessa olevaa kampea pyörittäen kahvipavut jauhautuvat jauhatuspesässä ja jauhe putoaa alla olevaan säiliöön.

Lähdimme hakemaan vastausta tutkimuskysymykseemme jauhamalla kofeeiinillisia ja kofeiinittomia kahvipapuja näissä kaikissa edellä mainituissa laitteissa. Jauhamisen aikana arvioimme jauhamisprosessiin käytettyä aikaa, ergonomisuutta sekä jauhetun pavun tuoksua. Keitimme jauhetuista kahvipuruista kahvijuomat joiden makua arvioimme testiryhmän kanssa. Lopuksi pohdimme myllyjen käyttäjäystävällisyyttä sekä kohderyhmää.

Tulokset:

 

Maisteluraadin mielestä vanhanaikaisella kahvimyllyllä jauhetut kahvijuomat olivat vesimäisiä mutta kuitenkin kitkeriä. Tulimme tulokseen että tämä johtui jauhatusasteen karkeudesta joka ei soveltunut suodatinkahviksi. Moderni käsikäyttöinen kahvinmylly oli jo huomattavasti kehittyneempi jauhatusominaisuuksiltaan, jakoi ensimmäisen sijan sähkökäyttöisen myllyn kanssa. Maisteluraadin mielestä modernilla myllyllä jauhettu oli kepeää ja helposti juotavaa kahvia. Sähkömyllyllä jauhettu oli vahvaa ja maukasta.

Sähkömyllyllä jauhettaessa kofeiinillisista pavuista tuli paras kahvijuoma, kun taas kofeiinittomista pavuista saatiin paras kahvijuoma modernilla käsikäyttöisellä kahvimyllyllä. Vanha käsikäyttöinen mylly jääköön siis historiaan.

Pohdinta:

Näiden tutkimustulosten pohjalta käsikäyttöiset kahvimyllyt ovat selkeästi kehittyneet.  Nykyaikaisilla käsikäyttöisillä kahvimyllyillä päästään lähes samaan jauhatustulokseen kuin sähkökäyttöisellä myllyllä. Sähkökäyttöinen mylly on kuitenkin helppokäyttöisempi, nopeampi sekä tehokkaampi, näin ollen käyttäjäystävällisempi. Sähkömyllyllä saa aikaiseksi hienoimman jauhatustuloksen ja papuja tarvitsee näin ollen vähiten saman maun aikaan saamiseksi. Tästä syystä sähköinen mylly sopii myös espressopapujen jauhatukseen.  Käsikäyttöinen mylly sopii siis pienien määrien valmistukseen ja koriste-esineeksi, mutta suosittelemme sähkökäyttöisen myllyn hankintaa nykyaikaiseen kiireeseen elämäntyyliin.

Vanhanaikaisella kahvimyllyllä jauhetut pavut

Sähkömyllyllä jauhetut pavut