Elisa Uusimäen haastattelu aloittaa huippuyksikön blogin tutkijahaastattelusarjan. 

”Elämäni olisi kyllä ollut aivan toisenlaista viimeisten viiden vuoden aikana, jos en olisi aloittanut tutkimustyötä”, arvelee Elisa Uusimäki, teologian tohtori ja huippuyksikön tutkija.

Uusimäkeä kuunnellessa arvioon on helppo yhtyä: Työ on vuodesta 2010 kuljettanut nuorta tutkijaa ympäri maailmaa suorastaan hengästyttävällä vauhdilla. Väitöskirjaa tehdessään Uusimäki vietti ensin vuoden Iso-Britannian Manchesterissa ja sitten toisen Yhdysvaltain itärannikolla New Havenissa, Yalen yliopistossa. ”Manchester oli ihastuttava yhdistelmää perinteistä englantilaista elämänmenoa ja suuren maailman monikulttuurisuutta”, hän muistelee. ”New Havenin vuoteni aikana puolestaan tutuiksi tulivat niin Yalen inspiroiva akateeminen kulttuuri kuin amerikkalaisen yhteiskunnan sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus.” Parhaillaan Uusimäki ihmettelee elämää Jerusalemissa, ”omalaatuisessa ja ristiriitaisella tavalla kauniissa kaupungissa”, jossa hän asuu ja työskentelee ensi kesään saakka. ”Ja sitten ovat tietysti lukuisat konferenssimatkat”, Uusimäki lisää.

Elämä ja opinnot erilaisissa ympäristöissä ovat vaikuttaneet Elisa Uusimäen ajatteluun monella tavalla. Hän on huomannut, että kauempaa osaa arvioida paremmin myös sitä, mistä on lähtöisin: ”Tulen Helsingin yliopistosta, jossa on vankka tekstikriittinen ja käsikirjoitusten materiaalisen tarkasteluun keskittyvä tutkimusperinne. Arvostan tätä ja pyrin samaan huolellisuuteen omassa tutkimuksessani”, Uusimäki sanoo. Toisaalta matkustamisentäyteiset vuodet ovat kasvattaneet Uusimäestä laaja-alaisuuteen pyrkivän tutkijan, jonka mielestä raamatuntutkimuksen on voitava keskustella esimerkiksi filosofian, kirjallisuudentutkimuksen ja klassillisen filologian kanssa: ”Opintoni Manchesterissa ja Yalessa sekä väitöskirjan jälkeinen tutkimukseni Jerusalemissa ovat saaneet minut vakuuttuneeksi siitä, että Raamatun ja muiden antiikinjuutalaisten tekstien tutkiminen on osa laajempaa humanististen tieteiden kenttää. Pohdinkin jatkuvasti sitä, kuinka yhdistää pikkutarkka analyysi ja isommat kysymykset onnistuneesti.”

Parhaillaan Elisa Uusimäki tutkii hellenistijuutalaisia koulutusihanteita ja kasvatuskulttuuria. Häntä kiinnostaa, miten juutalaiset käsitykset viisaaksi harjaantumisesta ja viisaasta elämästä välittyivät ja muovautuivat heprealaisen ja kreikkalaisen kulttuurin puristuksessa ajanlaskun alun tienoilla. Viisaudesta Uusimäki innostui jo tehdessään väitöskirjaansa. Siinä hän tarkasteli Kuolleenmeren kääröjen joukosta löytynyttä käsikirjoitusta 4Q525, joka tunnetaan myös nimellä Autuaaksijulistukset. ”Väitöskirjassani keskityin yhteen käsikirjoitukseen mutta sen jälkeen halusin laajentaa näkökulmaa: nyt aineistoni koostuu sekä hepreaksi että kreikaksi kirjoitetuista opetusteksteistä, joita vertailen.”

Uusimäen tutkimusaineisto on peräisin Juudeasta ja Aleksandriasta vuosien 200 eaa. ja 70 jaa. väliltä. Viisaus on kuitenkin hänen mukaansa ajatonta – ovathan esimerkiksi Jobin ja Saarnaajan kirjat monen nykyaikaisen raamatunlukijan suosikkiteoksia. Viisaus ylipäätään on kiehtonut monenlaisia ihmisiä kautta historian. ”Edelleenkin se kiinnostaa vaikkapa filosofeja, psykologeja, teologeja, hengellisiä johtajia, kirjailijoita ja ’elämäntapavalmentajia’”, luettelee Uusimäki. Häntä askarruttaa myös, miten antiikin juutalaiset hahmottivat oman perinteensä merkityksen monikulttuurisessa hellenistisessä maailmassa. ”Sekään kysymys ole lopulta kovin kaukana nykyajan polttavista kysymyksistä”, hän toteaa.

Teksti: Hanna Vanonen