Silmät Auki Sitaateille: Haastattelussa Katja Kujanpää

Katja Kujanpää tutkii, miten Paavali ajankohtaistaa pyhiä tekstejä.

Mitä tapahtuisi, jos apostoli Paavali osallistuisi teologisen tiedekunnan soveltavien opintojen kurssille? Jos hän vaikkapa saarnaisi katkelman Roomalaiskirjettä osana jumalanpalvelusharjoituksia?

”Hän saisi kyllä osakseen runsaasti kritiikkiä”, vastaa tohtorikoulutettava Katja Kujanpää empimättä. ”Joku varmasti kysyisi häneltä, onko raamatunkohtien eksegeettinen analyysi jäänyt tekemättä”. 

Kujanpää on oikea henkilö lähtemään mukaan tällaiseen ajatusleikkiin: hän tekee parhaillaan väitöskirjaa lainauksista Paavalin Roomalaiskirjeessä. Häntä kiinnostaa, miten Paavali lainaa ja käyttää tuntemiaan pyhiä tekstejä – samoja, jotka nykyisin tunnemme Vanhasta testamentista. Selväksi on jo tullut, ettei Paavali suinkaan arkaile tulkita tekstejä vapaasti: ”Usein hän tarkoituksellisesti muokkaa lainauksen sanamuotoa saadakseen sen sopimaan argumentaatioonsa paremmin”, Kujanpää sanoo. Se ei kuitenkaan ole ainoa syy, jonka vuoksi Paavali kenties olisi ahtaalla nykyajan jumalanpalvelusharjoituksissa. Nykyisin tulevat kirkon työntekijät koulutetaan ensin selvittämään, mitä Raamatun teksti tarkoitti alkuperäisessä asiayhteydessään – ja vasta sitten ryhdytään pohtimaan, mikä sen sanomassa on ajankohtaista ja merkityksellistä nykyään. ”Paavali sen sijaan on tyypillinen antiikin ajan kirjoittaja ja tekstien tulkitsija siinä, että hän ei ensisijaisesti ole kiinnostunut tekstien alkuperäisestä kontekstista”, selittää Kujanpää. ”Paavalin näkökulmasta pyhät kirjoitukset puhuvat hänen ajastaan ja hänen ajalleen, ja hän ottaa tehtäväkseen olla tämän viestinnän tulkkina. Paavali löytää itsensä ja yleisönsä, Israelin ja pakanat sekä evankeliumin julistamisen tehtävän ja sen seuraukset pyhistä kirjoituksista. Hän ajankohtaistaa ja tulkitsee tekstejä rohkeasti omalle ajalleen.”

Katja's picture 1

Katja Kujanpää kiinnostui Paavalin lainauksista jo maisteriopintojensa aikana. Pro gradu -työssään hän tarkasteli sitaattien käyttöä Roomalaiskirjeen kymmenennessä luvussa. ”Etsin gradua varten kiinnostavaa tekstikatkelmaa Paavalin kirjeistä selaamalla kreikankielistä Uutta testamenttia, jossa suorat lainaukset Vanhasta testamentista on kursivoitu. Kun pääsin Roomalaiskirjeen lukuun 10, kursiivia oli melkein joka jakeessa ja luvun lopussa Paavalin oma teksti rajoittui ainoastaan muutaman sanan johtolauseisiin”, Kujanpää muistelee. Hän jäi ihmettelemään, miten argumentaatio oikein voi toimia, jos kolmannes tekstimassasta koostuu lainauksista, jotka ovat vieläpä peräisin useista eri kirjoista. Tästä syntyi työ, jonka Suomen Eksegeettinen Seura palkitsi pro gradu -palkinnollaan vuonna 2013. Maisteriopintojen valmistuttua oli luontevaa hakea teologian tohtoriohjelmaan. Huippuyksikössä hän on jäsen tiimissä, jossa tutkitaan tekstien auktoritatiivisuutta eli vaikutusvaltaa. Kujanpään mukaan teema on jatkuvasti ajankohtainen: ”Uskonnollisessa ja poliittisessa retoriikassa hyödynnetään jatkuvasti lainauksia auktoritatiivisina pidetyistä teksteistä.”

Kujanpään korvaan raamatulliset viittaukset tarttuvat tutkimustyön myötä entistä herkemmin: ”Väitöskirjaprosessin aikana olen herkistynyt kuuntelemaan tarkoin, kun joku lainaa Raamattua puheessaan. Seuraan kiinnostuneena, noudattaako lainaus tarkasti Kirkkoraamatun käännöstä, miten lainaaja on rajannut lainattavan katkelman, miten hän liittää sen omaan puheeseensa ja millaisia tehtäviä lainauksella on. On hauska huomata, että joillakin lainaajilla ovat samat keinot käytössä kuin Paavalillakin: tekstejä esimerkiksi lyhennetään keskeltä tai kaksi eri raamatunkohtaa sulautetaan yhdeksi.”

Väitöskirjan valmisteleminen on saanut Katja Kujanpään myös pohtimaan Raamatun tulkitsijan vastuullisuutta: ”Kun tutkin, mitä Paavali lainauksille oikeastaan tekee, mieleen nousee väistämättä kysymyksiä tulkinnasta ja sen periaatteista: Tarjoaako Paavali kannustavan esimerkin sellaisesta Raamatun tulkinnasta, joka tekee teksteistä kohdeyleisölle ajankohtaisia ja merkityksellisiä? Vai pitäisikö Paavalia pitää varoittavana esimerkkinä vastuuttomasta tulkinnasta, joka ei ota riittävästi huomioon tekstin alkuperäistä asiayhteyttä? Missä määrin hän on kumpaakin? Tässä on mielestäni kiinnostava jännite pohdittavaksi kaikille, jotka käyttävät Raamattua osana retoriikkaansa”, Kujanpää haastaa.

Katso myös: CSTT:n Tohtorikoulutettaville Palkinnot Paavalin Retoriikkaa ja Joosuan Kirjan Tekstihistoriaa Käsittelevistä Esitelmistä

Teksti: Hanna Vanonen