Kertausta kipsikäsittelystä

Yleinen tietoisuus peltojen kipsikäsittelystä kasvaa koko ajan. Itämeren suojelun näkökulmasta se on erinomainen asia, sillä tehokkaita keinoja ravinnekuormituksen vähentämiseksi tarvitaan kipeästi. Tässä kirjoituksessa kertaamme niitä kipsiin liittyviä asioita, jotka viime aikoina ovat nousseet esiin mediassa ja viljelijätapaamisissa.  Toivomme kirjoituksen täsmentävän eräitä näkökohtia, joihin voi liittyä väärinkäsityksiä. Kannattaa käydä kurkkaamassa myös kipsikäsittelystä kertova tietopaketti.

Kipsi ei muuta maan pH:ta

Koska kipsissä on kalsiumia, se saatetaan mieltää pH:ta nostavaksi kalkitusaineeksi. Toisaalta kipsin sisältämän rikin saatetaan ajatella laskevan pH:ta. Peltomaan pH ei kuitenkaan muutu kumpaankaan suuntaan, sillä kipsi on neutraali suola, ts. sen sisältämät kalsium- ja sulfaatti-ionit eivät kykene muuttamaan pH:ta. Jos pellon pH:ta on tarpeen kohottaa, silloin tulee käyttää tähän tarkoitukseen soveltuvia kalkitusaineita.

Kipsikäsittely ei vaikuta kasvien mahdollisuuksiin ottaa maasta fosforia tai muita ravinteita, poikkeuksena seleeni

Kipsikäsittely avittaa fosforin luontaista kiinnittymistä maahiukkasten pinnoille. Se ei kuitenkaan lukitse fosforia tiukasti maahan, vaan fosfori pysyy kasveille käyttökelpoisessa muodossa.

Kipsin sisältämä sulfaatti voi vaikuttaa kasvin kykyyn ottaa seleeniä. Vaikutus koskee kuitenkin vain ensimmäistä satoa, jolloin pintamaan sulfaattipitoisuus on korkeimmillaan. Tähän voidaan varautua joko käyttämällä seleenipitoisia lannoitteita tai lisäämällä seleeniä eläinten rehuun. Seleeniä on maassa yleensä hyvin pienet varannot. SAVE-hankkeen seurannassa seleenin pitoisuudet olivat tutkimusalueella jo lähtötilanteessa niin alhaisia, ettei TraP-hankkeessa havaittua nurmisadon lyhytaikaista seleenipitoisuuden laskua kyetty todentamaan.

Kipsikäsittelyn ei ole Suomessa tehdyissä tutkimuksissa havaittu vaikuttavan muiden ravinteiden kuin seleenin ottoon. Tutkimuksissa ei tähän saakka ole havaittu kipsin vaikuttavan kasvien magnesiumin tai kaliumin ottoon. Asian tarkastelua jatketaan SAVE2-hankkeessa.

Kipsinlevitystä SAVE-hankkeessa (Kuva: Janne Artell)

Kipsin vaikutus kestää arviolta viisi vuotta

Kipsin vaikutuksen kestosta on liikkeellä erilaisia käsityksiä käsityksiä johtuen siitä, että tutkimukset ovat antaneet eri tuloksia. Uusitalon ym. (2012) tekemässä peltomaanäytteiden laboratoriosadetuksissa kipsin vaikutus hiipui kolmantena vuonna. Nurmijärvellä toteuttu TraP-hanke, jossa kipsiä levitettiin lähes 100 hehtaarille, oli ensimmäinen koe jossa laboratoriotason tulokset altistettiin todellisten olosuhteiden ja säätilojen tuomaan satunnaiseen vaihteluun valuma-aluetasolla. Kipsin vaikutuksen ajallista kehitystä selvitettiin seuraamalla sekä jokiveden laatua että maaperää. Kipsin vaikutus näkyi jokivedessä seurannan kattamat viisi vuotta, minkä jälkeen hanke ja sen myötä seuranta valitettavasti päättyivät. Viimeisen puolentoista vuoden aikana vaikutuksessa näkyi ajoittain merkkejä hiipumisesta, mutta viimeisenä seurattuna keväänä vaikutus oli samaa luokkaa kuin heti kipsin levityksen jälkeen. Seurasimme vedenlaatua Nurmijärven pilottialueella myös vuonna 2017, mutta tuloksissa ei näkynyt selvää merkkiä kipsin vaikutuksen säilymisestä eikä sen hiipumisestakaan.

Nyt SAVE-hankkeessa kipsin vaikutusta on seurattu sekä vedestä että maasta runsas kaksi vuotta, ja SAVE2-hanke mahdollistaa vaikutuksen seurannan vuoden 2020 loppuun asti. Harras toiveemme on, että vaikutuksen seurantaa voidaan jatkaa niin pitkään, kunnes kipsin vaikutuksen pystytään todella osoittaa hiipuneen. Myös Vantaanjoen kipsihanke tekee valuma-aluetasoista ja jatkuvatoimista seurantaa, jota todennäköisesti tullaan jatkamaan pitkään.

Kipsikäsittelyn vaikutusten voimakkuuden ja keston määrittäminen on tärkeää, jotta voidaan antaa tarkempia ohjeita siitä, milloin kipsikäsittely voidaan turvallisesti uusia ja milloin se vesiensuojelun näkökulmasta kannattaa uusia.

Kipsin vaikutuksista maan pieneliöstöön on vähän tutkittua tietoa

Maan biologinen kasvukunto on tärkeä tuotannollinen ja ekologinen tekijä. Sitä on kuitenkin tutkittu melko vähän ja useimpien maatalouden ympäristötoimien vaikutusta maan pieneliöstöön ja mikrobiologiaan ei tunneta tarkasti.

Kipsikäsittelyn aikaansaaman johtoluvun tai rikkipitoisuuden nousun on arveltu olevan haitallista maan eliöstölle. Tällaisia vaikutuksia on yleisesti ottaen vaikea tutkia, sillä asia on hyvin laaja ja moniulotteinen. Esimerkiksi mikrobeista ja niiden funktioista tunnetaan vain osa. Oletettavasti erilaiset mikrobit ja muut eliöt viihtyvät erityyppisissä olosuhteissa ja reagoivat muutoksiin eri tavoin.

Olemme SAVE-hankkeessa keskustelleet asiantuntijoiden kanssa ja vuonna 2017 analysoimme mikrobiaktiivisuutta pilottialueen maanäytteistä. Käsiteltyjen tai käsittelemättömien lohkojen välillä ei havaittu eroa. Mikrobiaktiivisuus on kuitenkin vain pieni osa siitä, mitä kaikkea aiheen piirissä voitaisiin tutkia. SAVE2-hanke tulee yhteistyössä alan asiantuntijoiden kanssa selvittämään tarkemmin, miten asiaa kannattaisi lähestyä.

Kipsi toimii tehokkaasti ainakin savimailla

Kipsi on osoittautunut tehokkaaksi fosforihuuhtouman vähentämisessä erityisesti savimailla, joilla sitä on tutkittu eniten. Savimailla maahiukkaset ovat pieniä ja kulkeutuvat herkästi veden mukana. Kipsin tehokkuutta erityisesti savimailla tukee teoria pienten maahiukkasten aggregoitumisesta.

Sekä Nurmijärvellä että Savijoella kipsiä on levitetty myös savea karkeammille kivennäismaille, joita Savijoen pilottialueella oli peräti viidesosa. Kipsi saattaa toimia hyvin niilläkin. Kipsin tehokkuudesta muilla kuin savimailla on kuitenkin vain vähän tutkimusta ja sitä tulisi tutkia lisää. Happamilla sulfaattimailla kipsiä ei kannata käyttää, sillä kipsi ei tuo odotettua vesistöhyötyä fosforihuuhtouman ollessa jo entuudestaan alhainen.

Kipsikäsittely tehokas ja nopeasti vaikuttava keino Itämereen päätyvän ravinnekuormituksen vähentämiseksi

Maatalouden fosforikuormituksen vähentämiseksi täytyy vähentää sekä liuenneen että maa-ainekseen sitoutuneen fosforin huuhtoutumista pelloilta. Jälkimmäinen onnistuu eroosiota torjumalla, mihin on käytettävissä melko kattava keinovalikoima. Kipsin avulla maa-aineksen ja siihen sitoutuneen fosforin ja hiilen kuormitus voidaan puolittaa, joten se on käytettävissä olevista keinoista tehokkaimpiin kuuluvia.

Liuenneen fosforin huuhtoutumisen vähentäminen sen sijaan on haastavaa – monet eroosiota torjuvat keinot voivat jopa lisätä sen huuhtoutumista. Pitkän ajan apu tähän on rajoittaa fosforilannoitusta (tai lannan levittämistä) pelloilla, joilla fosforia on entuudestaan paljon. Tällä pyritään siihen, että maassa oleva liian suuri fosforivaranto pienenisi ajan myötä sadon mukana. Kipsikäsittely vähentää sekä maa-ainekseen sitoutuneen että liuenneen fosforin huuhtoumaa, antaa aikaa vähentää peltojen liiallista fosforia ja samalla parantaa rannikkovesien tilaa.

Kipsikäsittely on kustannustehokas keino, jolla voidaan heti tarttua kumpaankin fosforin muotoon. Maatalouden vesiensuojelua kannattaa kuitenkin ajatella kokonaisuutena, jossa kipsikäsittelyä toteutetaan nykyisten keinojen rinnalla. Samanaikaisesti on tärkeää tutkia ja kehittää myös viljelytapoja ja muita keinoja, koska maatalouden vesiensuojelu kaipaa uusia, tehokkaita ratkaisuita kipeästi. Maamme yli kaksi miljoonaa peltohehtaaria mahdollistavat monen erilaisen vesiensuojelumenetelmän kokeilun ja käytön.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *