Helmikuussa 2018 vietin kaksi viikkoa Amsterdamissa tutustumassa heidän löytötietokantaansa Portable Antiquities Scheme of the Netherlands (PAN). PAN on Vrije Universiteit Amsterdamin johtama nelivuotinen tutkimusprojekti (2016-2020). SuALT -projektissa pyrimme oppimaan jo nyt olemassa olevista löytötietokannoista mahdollisimman paljon ja siksi projektimme jäsenet tulevat jatkossa vierailemaan mm. Lontoossa (PAS) ja Tanskan Århusissa (DIME).
Tutkimusvierailuni aikana tutustuin tietokantaan ja sen rakenteeseen, mutta pääsin myös vierailemaan paikallisten metallinetsinharrastajien kotona, kun arkeologi tallensi heidän löytöjä PAN tietokantaan, mikä oli todella antoisaa ja opettavaista.
Metallinetsinharrastus Alankomaissa
Alankomaissa metallinetsinharrastuksesta tuli suosittu harrastus jo 1970-luvulla. Siihen aikaan metallinetsintä oli laitonta, mutta harrastukseen suhtauduttiin viranomaisten puolelta melko liberaalisti eikä harrastajia rangaistu. Tilanne johti siihen, että Alankomaissa on nykyään arviolta noin 2500 yksityistä isoa esinekokoelmaa. Kun metallinetsinharrastus muuttui lailliseksi vuonna 2016 yksityisten kokoelmien dokumentointi tuli ajankohtaiseksi. Alankomaiden pinta-alasta suurin osa on nykyään viljeltyä ja siksi laissa on määrätty, että metallinetsinharrastus pitää keskittyä kyntökerrokseen, joka on määrätty 30cm syväksi. Kyntökerroksen alta ei saa etsiä metallia eikä myöskään metsistä. Tällä hetkellä Alankomaissa on arvion mukaan noin 7000 harrastajaa, joista 2500 ovat aktiivisia.
Portable Antiquities Scheme of the Netherlands
PAN projektin (2016-2020) tavoitteena on saada kaikki yksityiset kokoelmat dokumentoitua löytötietokantaan, jotta siinä olevat esineet pääsisivät tutkimuksen piiriin. Samalla monet 1970-luvulla aloittaneista harrastajista ovat jo ikääntyneitä ja siten tutkijoilla on viimeinen mahdollisuus päästä näkemään esineitä, sillä harrastajien kuoleman jälkeen kokoelmat saattavat pirstoutua tai pahimmassa tapauksessa jopa kadota. Koska harrastajien kokoelmat ovat usein hyvin suuria he eivät pysty luetteloimaan niitä itse. Siksi PAN projektissa on useita palkattuja arkeologeja (Find Liaison Officer), jotka vierailevat harrastajien luona valokuvaamassa ja luetteloimassa esineitä heidän puolestaan, kuten kuvassa oleva arkeologi Julius van Roemburg.
PAN kuitenkin opettaa harrastajia luetteloimaan löytönsä itse, jotta he voivat jatkossa viemään löytönsä tietokantaan itse. Tietokantaan on myös tulossa ohjeita harrastajille, jotta he saavat enemmän tietoa siitä, miten esineitä tulisi mitata ja valokuvata. PAN projektin loputtua valmis tietokanta siirtyy sikäläisen Museoviraston hallintaan, joka jatkaa kehitystyötä.
PAN tietokannan aikarajana toimii vuosi 1600, eikä tätä nuorempia esineitä juurikaan luetteloida tietokantaan, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Tietokantaan luetteloidaan kuitenkin kaikki harrastajien tekemät löydöt, jotka ovat tätä vanhempia kuten esimerkiksi keramiikka, kiviesineet ja lasi. Näin ollen tietokannassa on jo nyt nähtävillä eri materiaaleista tehtyjä esineitä ja ajallisesti vanhimmat ovat jo kivikaudelta.
Tällä hetkellä 28 000 esinettä on tallennettu tietokantaan, mutta ainoastaan 6000 esinettä on tällä hetkellä julkisesti nähtävillä. Ero johtuu siitä, että vain asiantuntijan hyväksymät esineet pääsevät julkisiksi. Näin vältetään väärän tiedon pääseminen verkkoon. Tietokannassa on myös yksityisasetuksia, jotka suojaavat harrastajien identiteettiä ja heidän löytöpaikkojaan, sillä vain osa kaikista tietokantaan syötetyistä tiedoista ovat julkisia. Tarkan löytöpaikan näkevät esimerkiksi vain rekisteröityneet tutkijat, julkisella puolella löytöpaikka näkyy kunnan tarkkuudella. Tämä päätös on tehty yhdessä harrastajien kanssa.