Last October I spent a month at Aarhus University in Denmark. The idea was to spend some time learning about the Danish DIME, which is a role model for FindSampo, since both can be used with a mobile phone. I had long discussions about metal detecting with my host Dr. Andres Dobat, worked on a collective article about finds recording schemes while also rehearsing my Danish. As it happens, I shared an office with a Norwegian Ph.D. student Caroline Fredriksen who is working on a thesis about metal detecting in Norway, which led to interesting discussions about the similarities in the Finnish and Norwegian legislation. We have a lot in common.

Andres Dobat is introducing the motives of Danish metal detectorists in a public talk in Lejre, Roskilde

In Denmark, metal detecting is legal and it has been a popular hobby for almost 40 years. At the beginning of the 1980s, the attitudes towards detectorists were still skeptic among many archaeologists but the change has been fast due to the enormous amount of new knowledge that metal detecting has brought with it.

Since DIME launched in September 2018 over 40 000 finds have been reported in and it now has over 1600 users. Thus, DIME has turned out to be a true success story. However, more development needs to be done. For example, for the finds to be used by researchers they need to be of good quality, which might be challenging when out in the field. Luckily, it is possible to download new, better quality images into DIME and to FindSampo (in the future).

Adding a mock find into DIME. This is a shield from a door lock and is not considered to be an old find.

During my stay, I also had the chance to get out metal detecting with two metal detectorists Allan Faurskov and Carina Boese Voorhies, who also happens to be TV stars from the Danish TV-series Muldens mysterier and Gulgraverne. Even though no spectacular finds were found during the afternoon, I had the chance to observe how DIME is used in the field, which was valuable in respect to the future testing with FindSampo, as well as to discuss metal detecting as a hobby with the detectorists.

The month went by fast, unfortunately, but I brought back many ideas and insights about how we can improve FindSampo and collaborate with detectorists here in Finland even more inclusively than before.

Viime lauantaina projektimme kävi kentällä testaamassa Löytösammon prototyyppiä. Mukana oli myös kolme metallinetsinharrastajaa, Matti Mölsä, Anssi Puisto ja Anssi Vuohelainen, jotka olivat lupautuneet testaamaan käyttösovellusta kanssamme. Anna Wessman oli sosiaalisen median kautta etsinyt vapaaehtoisia testaajia. Koska kiinnostuneita ilmoittautui paljon, valitsimme testaajiksi kolme ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

Vasemmalta: Matti Mölsä, Anssi Puisto, Pejam Hassanzadeh sekä Anssi Vuohelainen. Kuva/Photo: Helinä Parviainen

Esittelyn ja ohjeistuksen jälkeen Pejam Hassanzadeh jakoi testilinkin ja siirryimme pellolle. Pyysimme testaajia tallentamaan kaiken löytämänsä, jopa ruosteiset naulat, koska oli tärkeätä nähdä miten Löytösampo toimii kenttäolosuhteissa.

Jokaisella harrastajalla oli joko Anna Wessman, Helinä Parviainen tai Suzie Thomas seuranaan, jotka äänittivät kaikki kommentit Löytösammosta. Lisäksi oli tärkeää saada äänitettyä koko tallennusprosessi, jotta huomaisimme missä korjattavia ongelmia vielä on (kuten sellaiset tallennuksen vaiheet, jotka kestävät liian kauan). Ville Rohiola dokumentoi tapahtuman valokuvaamalla. Pejam Hassanzadeh, Mikko Koho ja Jouni Tuominen tarkkailivat kuinka sovellus toimii ja auttoivat teknisissä kysymyksissä.

Jouni ja Mikko testaamassa metallinetsimen käyttöä. Kuva/Photo: Ville Rohiola.

Mikko ja Jouni myös kokeilivat metallinetsintää itse laitteilla, jotka olimme lainanneet yliopiston arkeologian oppiaineesta. Tällä tavalla saimme todellisten aloittelijoiden testikokemuksia hyödyntäen samalla myös metallinetsijöiden asiantuntijuutta laitteiden käytössä! Mikko ja Jouni jatkavat sovelluksen testaamista ensi viikolla Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksella, joten he lainaavat metallinetsimiä hiukan pidempään.

Palauteet auttoivat osoittamaan Löytösammossa olevia ongelmia. Niiden avulla voimme jatkokehittää sovellusta. Esimerkiksi löydöistä otettujen valokuvien tallentaminen tietokantaan kestää edelleen liian kauan. Myös löytäjien henkilökohtaisessa löytögalleriassa olisi hyvä olla pienoiskuvia, jotka auttavat erottamaan löydöt toisistaan myöhemmin. Kaiken kaikkiaan palaute oli positiivista ja rohkaisevaa. Yksi harrastajista oli aiemmin käyttänyt hollantilaista PAN-tietokantaa. Hänen mukaansa siinä ei ole applikaatiota vielä saatavilla, joten Löytösampo on ehdottomasti askel oikeaan suuntaan. Samalla Löytösampo rohkaisee harrastajia ilmoittamaan löytönsä nopeasti ja tehokkaasti.

Pejamille tämä testaus, ja sen jälkeen tapahtunut jälkikeskustelu kahvin ja voileipien kanssa, oli erityisen tärkeätä, koska palautteita käytetään paitsi Löytösammon parantamiseen myös hänen tulevassa maisterin opinnäytetyössään.

Mikko and Anna talking about FindSampo, while Anssi metal-detects in the background. Kuva/Photo: Ville Rohiola.

Testing FindSampo

Last Saturday several of us joined three metal detectorists, Matti Mölsä, Anssi Puisto and Anssi Vuohelainen, who kindly volunteered to test out the prototype FindSampo app for us. Anna Wessman had made a call for volunteers via social media and metal detecting discussion forums, and although we had a lot of interest, these three were the first to respond.

After introductions, Pejam Hassanzadeh shared the test link and we went to the field. We asked the detectorists to record everything they found, even rusty nails, as the important issue here was how FindSampo works in the field.

We recorded the testing also with Dictaphones. Kuva/Photo: Ville Rohiola.

Each detectorist had either Anna Wessman, Helinä Parviainen or Suzie Thomas accompanying them with a Dictaphone to record their impressions and have them talk through the recording process on FindSampo – noting where there were still issues in the process (for example steps taking too long to complete still), and to notice practical challenges that can be fixed. Ville Rohiola was on hand taking many photographs to document the event, and Pejam Hassanzadeh with Mikko Koho and Jouni Tuominen were on hand to see for themselves how the app works in the hands of detectorists, and to assist with technical issues and questions.

With metal detectors borrowed from the Archaeology section of the Department of Cultures, Mikko and Jouni also tried out metal detecting for themselves, and also tested using FindSampo as absolute beginners – benefiting also from the expert coaching of the detectorists! They will continue to test the app next week on the Otaniemi Campus of Aalto University, keeping the metal detectors for a little longer.

Pejam is assisting Anssi Puisto with FindSampo. Photo: Ville Rohiola.

Feedback helped pinpoint issues in the still-developing FindSampo app, for example that photos taken of the find and the surrounding area take a bit too long to upload, and the personal gallery of finds that users create as they record more finds could have thumbnail pictures to help differentiate which find is which later on. On the whole though, feedback was positive and encouraging, and one detectorist noted having used the Dutch system PAN that in that case there is as of yet no app available, so FindSampo is definitely a step in the right direction in terms of encouraging detectorists and others to report their finds quickly and efficiently.

Matti Mölsä reporting a testfind while Pejam Hassanzadeh is following the process. Photo: Helinä Parviainen

For Pejam this session, and the essential debrief afterwards with coffee and sandwiches, was especially crucial as the feedback feeds into his Masters dissertation, as well as helping to improve and enhance FindSampo itself.

A new article by SuALTers Anna Wessman, Suzie Thomas and Ville Rohiola was recently published as an open access article in the SKAS journal. It will also appear as a paper version in Volume 1/2019.
The article introduces the goals of our project as well as our upcoming database FindSampo for a Finnish audience for the first time. The article also discusses citizen science in Finnish archaeology, a topic that has been neglected so far.
In recent years, metal-detecting has showed its potential in broadening and enlarging our archaeological knowledge with both new material and information.

Engaging with metal-detectorists. Photo: Anna Wessman

By understanding metal-detecting as a form of citizen science, professional archaeologists may find new ways to collaborate with the public in a reciprocal manner.
FindSampo will be a platform were detectorists record their finds into the system on their own, which makes SuALT a collaborative citizen science initiative. We are trying to interact with the public in an inclusive way instead of merely looking at detectorists as volunteers. When members of the public produce new data side by side with professional archaeologists, it also provides new opportunities for collaboration.

The educational aspect of FindSampo

At the time when FindSampo is up and running, it will have several end-users: the public, researchers and cultural heritage authorities. This puts many challenges on the project team. How will we be able to suit all the diverse and even contradictory need of our users? Our goal is to develop a platform that is easy to use by adding enough information and tutorials. These could include training videos on how to take measurements on-site, how to take proper photographs, how to handle the objects and so on. Naturally, map layers of protected ancient sites should be added in order to avoid violations against the Antiquities Act. Thus, the educational aspects of FindSampo are a priority.

Another important aspect with FindSampo is that it will offer an important tool for the Finnish Heritage Agency (FHA) to manage information and processes dealing with archaeological finds made by public. FindSampo’s interoperability with the FHA’s existing databases is essential. We achieve this by relying on the use of ontology, a work that is still in progress. Ontology is necessary to record accurate find information, but also in order to use the database as a detailed search tool and for academic research. At the same time, ontology enables the finds data to be more interoperable with other databases, including international databases, such as PAN, PAS, Medea and DIME.

Design: Pejam Hassanzadeh/SuALT project

One of the goals of FindSampo is to capture archaeologically sensitive data found by metal-detectorist that would otherwise be lost. We feel that all finds over 100 years of age, which is currently not reported by everyone, has an enormous potential to reveal important information about Finland’s archaeological past. In this way we are able to conserve knowledge of also ‘modern’ finds. By recording ‘everything’ into FindSampo we will support also future academic research.

One of the challenges for SuALT is to engage the public, especially the heterogeneous crowd of metal- detectorists to be active and continuous users of the service. One way of doing this is to provide the users with a personalized view to the application and provide a platform for interaction with others possible, which makes engagement with FindSampo more rewarding. Another way of providing information through the platform could be short but informative info boxes about finds. These could be ‘object of the month’ information boxes, which would provide information about the most common find categories made by detectorists. In time, this would grow into a large information bank that would function also as an educational tool for beginners to the hobby.

Digitaalinen arkeologia ja kansalaistiede – uusi artikkeli SuALT-projektilta

Suomen Keskiajan Arkeologian seuran SKAS-lehdessä on juuri julkaistu SuALT-projektin artikkeli. Sen ovat kirjoittaneet Anna Wessman, Suzie Thomas ja Ville Rohiola. Artikkeli on saatavilla jo sähköisenä, paperisena sen voi lukea pian SKAS-lehden numerosta 1/2019.
Artikkeli esittelee SuALT-projektin tavoitteiden lisäksi nyt ensimmäistä kertaa työn alla olevaa Löytösampo-tietokantaa. Lisäksi artikkeli käsittelee kansalaistiedettä, jota ei ole liiemmin käytetty vielä Suomen arkeologisessa tutkimuksessa.

Metallinetsintä on viime vuosina osoittanut, miten suuri mahdollisuus meillä on sen tarjoamilla tiedoilla laajentaa käsitystämme arkeologisesta kulttuuriperinnöstä. Kansalaistieteen keinoin arkeologien on mahdollista löytää uusia yhteistyötapoja metallinetsinnän parissa, jossa vastavuoroisuus toimijoiden välillä on tärkeää.
Löytösampo tulee toimimaan sovelluksena, johon metallinetsinharrastajat ilmoittavat löytönsä itsenäisesti. Portaalin tarkoituksena on luoda alusta yhteistyölle, jossa arkeologian harrastajat ovat vuorovaikutuksessa ammattilaisten kanssa osallistavalla tavalla. Uusia yhteistyötapoja on mahdollista kehittää, kun kansalaiskäyttäjät tuottavat löytötietoja rinnatusten arkeologien kanssa.

Metallinetsinharrastus on kansalaistiedettä. Kuva: Anna Wessman.

Löytösampo koulutusvälineenä

Löytösampoa tulevat käyttämään useat eri tahot: suuri yleisö, tutkijat sekä viranomaiset. Haasteena on, miten pystymme vastaamaan käyttäjien erilaisiin ja jopa ristiriitaisiin tarpeisiin. Tavoitteena on kehittää nettiportaali, joka on helppokäyttöinen. Sen käyttäjäystävällisyyttä pyritään parantamaan erilaisten oppaiden ja tietopakettien avulla. Ne voivat sisältää koulutusvideoita esimerkiksi löytöpaikalla tehtävistä mittauksista, laadukkaiden valokuvien ottamisesta sekä löytöjen asianmukaisesta käsittelystä. Erilaisten karttatasojen avulla on tarkoitus luoda mahdollisimman hyvä perusta metallinetsinnälle. Nähtävillä ovat mm. Muinaismuistolain (295/1963) suojelemat muinaisjäännöskohteet, jotka pitää huomioida maastossa toimiessa.

Tärkeää on myös se, että Löytösampo tarjoaa Museovirastolle työkalun kansalaisten tekemien löytöjen ja niitä koskevien tietojen käsittelyyn. Löytösampo tulee linkittymään Museoviraston tietojärjestelmien kanssa. Järjestelmien yhteistoiminnallisuudessa ontologialla on tärkeä rooli. Sen kautta eri tietokannat puhuvat asioista samoin käsittein ja tiedon liikkuminen on sujuvaa. Ontologian käyttö on tästä syystä tärkeää löytötiedon tallentamisessa. Ontologiatyö arkeologisen esineistön osalta on tällä hetkellä käynnissä. Ontologia takaa myös toimivan hakutyökalun, josta on suuri apu esimerkiksi tieteelliselle tutkimukselle. Lisäksi ontologian avulla pystytään luomaan yhteistoiminnallisuus kansainvälisten tietokantojen kanssa. Vastaavanlaisia tietokantoja Löytösammon kanssa ovat mm. PAN, PAS, Medea ja DIME.

Myös hiukan uudemmat esineet voidaan ilmoittaa Löytösampoon. Kuva: Anna Wesssman

Yksi projektin tavoitteista on, että Löytösampoon tallennettaisiin myös arkeologisesti arkaa aineistoa, joka muuten katoaisi. Harrastajat eivät aina ilmoita kaikkia löytämiään yli 100 vuotta vanhoja esineitä. Kaikki löydöt ovat kuitenkin merkityksellisiä. Ne voivat sisältää tärkeätä tietoa Suomen arkeologisesta menneisyydestä. Löytösammon avulla voimme säilyttää tiedon myös ‘nykyaikaisista’ löydöistä ja tallentamalla ‘kaiken’ tuemme myös akateemista tutkimusta.

Yhtenä projektin haasteena on saada kansalaiset, etenkin moninainen metallinetsijöiden joukko käyttämään portaalia aktiivisesti. Tavoitteena on tarjota käyttäjille ominaisuuksia, jotka kannustavat käyttämään sitä. Sellaisia voisivat olla esimerkiksi käyttäjäkohtainen näkymä tai vuorovaikutusmahdollisuuksien lisääminen. Sovelluksen käyttäjäystävällisyyttä voisivat lisätä myös lyhyet, mutta informatiiviset tietoiskut löydöistä, kuten ’kuukauden esine’ -tyyliset nostot. Ne voisivat sisältää tietoa esimerkiksi yleisimmistä metallinetsinlöydöistä. Ajan kuluessa tietoiskuista koostuisi aineisto, jota voitaisiin käyttää esimerkiksi metallinetsinnästä kiinnostuneiden koulutuksessa.

Löytösampo

Design: Pejam Hassanzadeh/SuALT project

SuALT-projektin kehittämällä tietokannalla on nyt nimi, Löytösampo. Työn alla oleva nettiportaali mahdollistaa uudella tavalla kansalaisten osallistumisen yhteisen kulttuuriperinnön tutkimiseen. Tulevaisuudessa se toimii kansalaisten tekemien löytöjen, kuten esimerkiksi metallinetsinlöytöjen ilmoittamiskanavana. Tavoitteena on, että jatkossa löytöjen ilmoittaminen, esimerkiksi mobiililaitteella olisi mahdollisimman vaivatonta. Löytösammossa kaikkien – kansalaisten ja tutkijoiden – on mahdollista seurata löytöjen karttumista ympäri Suomea. Löytöjä ja niitä koskevia tietoja on mahdollista tarkastella hakutyökalun avulla. Kokonaisuutena niitä on helppo tarkastella karttanäkymästä.

Löytösammon ensimmäistä versiota on tarkoitus testata alkusyksystä. Tietokannan kehittämistä jatketaan testaamisen jälkeen. Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston ja Museoviraston kehittämä Löytösampo siirtyy Museoviraston käyttöön projektin päätyttyä syksyllä 2021. Nyt kansalaisten tekemät löydöt pyydetään ilmoittamaan edelleen Museoviraston ilmoituspalvelu Ilppariin.

Fyndsampo

Design: Pejam Hassanzadeh/SuALT project

Databasen som utvecklats av SuALT-projektet har nu ett namn, FyndSampo. Den nya webbportalen som projektet utvecklar ger allmänheten en möjlighet att delta på ett aktivt och nytt sätt i vårt gemensamma kulturarv. I framtiden kommer den att fungera som en kanal för att rapportera in nya arkeologiska fynd som gjorts av allmänheten, till exempel av hobby metalldetektorister. Ett av målen med Fyndsampo är att det ska vara så enkelt som möjligt att rapportera i ett fynd via sin mobiltelefon. I FyndSampo har alla en möjlighet, både allmänheten och forskare, att titta på arkeologiska fynd som hittats i Finland. Dessutom ä det möjligt att använda ett sökverktyg för att studera fynd. Sammantaget kommer fynden att vara lätta att se på en kartvy.
Den första versionen av FyndSampo kommer att testas i praktiken första gången i början av hösten. Utvecklingen av databasen fortsätter ännu efter den första testfasen. I slutet av projektet år 2021 kommer databasen, som utvecklats i samarbete av Helsingfors universitet, Aalto-universitetet och Museiverket, att upprätthållas och drivas av Museiverket. Nu uppmanas fynden från allmänheten fortfarande att rapporteras in till Museiverket via tjänsten Ilppari.

FindSampo

Design: Pejam Hassanzadeh/SuALT project

The database developed by the SuALT project now has a name, FindSampo. The new online portal that the project is developing will enable the public to participate with cultural heritage in a new way. In the future, it will serve as a channel to collect information of archaeological finds made by the public, especially by hobbyist metal detectorists. One of the goals is that reporting a find on a mobile device should be as easy as possible. In the FindSampo, it is possible for all, public and researchers, to observe archaeological finds discovered in Finland. It is also possible to use a search tool to make different find studies. Overall, the finds are easy to see from the map view.
The first version of FindSampo is to be tested initially in practice in the beginning of autumn. The development of the database will still continue after the first test phase. In the end of the project in 2021, the database developed by the University of Helsinki, Aalto University and the Finnish Heritage Agency (FHA), will be undertaken by FHA to maintain and run it. Now the finds made by the public are requested to inform to FHA’s reporting service Ilppari.

Photo: Suzie Thomas

Kesän kynnyksellä kokoonnuimme SuALT-projektilaisten kanssa päiväksi idylliseen Hvitträskiin luotaamaan hanketta. Päivän tarkoituksena oli tarkastella projektin etenemistä, kerrata tavoitteita ja aikatauluja sekä varata aikaa yksityiskohtaisemmalle keskustelulle projektiin liittyvistä (ajankohtaisista) teemoista.

Päivän ohjelma alkoi muistuttelemalla mieliin projektisuunnitelma, projektin tavoitteet ja aikataulu. Vertailemalla näitä projektin nykyhetkeen pystyimme kartoittamaan projektin etenemistä, sitä mistä lähdettiin liikkeelle ja missä mennään nyt. Päivän aikana ehdimme puhua monista hankkeen osa-alueista mm. ontologiatyöstä, julkaisuista, konferensseista, tietokannan linkittymisestä sekä suunnitella tulevaa. Vietimme hengähdystauon SuALTista Kauklahdessa lounaalla, jota sitten sulattelimme Hvitträskin opastetulla kierroksella paikan mielenkiintoisiin tarinoihin ja historiaan tutustuen. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka.

Photo: Helinä Parviainen

Päivän anti oli hyvä. Tässä vaiheessa projekti on edennyt hyvin ja pysynyt melko lailla tavoitteissaan. Päivän aikana pystyimme pohtimaan ja keskustelemaan rauhassa projektin eri vaiheista ja osa-alueista, joihin kuukausittaisissa SuALT-projektikokouksissa ei useinkaan ehditä yhdessä niin syvällisesti paneutua. Tästä on hyvä jatkaa.

Photo: Suzie Thomas

Just before a kick-off to the summer, our SuALT project team gathered in idyllic Hvitträsk for a day. The aim of the day was to review the progress of the project, to evaluate project goals and timetables, and to discuss some of the themes of the project more closely.

The day’s programme started by reviewing our journey so far. We revised our research plan for the project, the goals and the timetables to see what milestones did we promised and what we have achieved. During the day, we were able to talk about many topics and aspects of the project including ontology work, publications, conferences, platform data, also, making action plans for the future. We spent a lunch break in Kauklahti, after which we digested the lunch at Hvitträsk museum’s guided tour with interesting stories and history. The place is absolutely worth a visit.

Photo: Helinä Parviainen

The day was productive. At this stage, the project has progressed well and reached its objectives according to the research timetable that we had planned. During the day, we were able to reflect on and discuss the different phases and sub-areas of the project, which in our monthly SuALT project meetings are often lacking in depth due to time. This is a good point to continue.

The workshop took place at Kings Manor, University of York

The European Cooperation in Science and Technology (COST) is a funding organisation that creates new research networks, so called COST Actions. These networks offer an open space for collaboration among scientists across Europe. Archaeological knowledge production is explored through one such COST Action, called ARKWORK, and through these working groups members are able to meet in a variety of networking, such as conferences, workshops, training schools etc.

Anna Wessman took part in one of these workshops this week: Co-design of digitally -mediated experiences in archaeology, in York, UK. Participatory Design, Co-design or User Experence Design is an approach where one attempts to involve all stakeholders in the creation process to help ensure that the final product meets the needs of the end-users. During the past decade UX research has developed fast and therefore it’s important to learn new techniques. Two intense days later it’s time to sum up what we learned:

Group 4: Designing online interfaces

The 20 participants that took part in this workshop were divided into four groups, each with one specific case study and with a facilitator who was leading the discussions. Anna was in a group led by Eleonora Gandolfini and our task was to design an online interface for the Southampton Library Special Collections and Archives.

These special collections are large and very diverse. They have been digitized but are not accessible to the large public because it is difficult to navigate between the different websites. Our task was thus to come up with a solution to this dilemma and to structure the interface so that it would entice the audience to engage with the collections in a new way.

In the beginning we were throwing ideas on post-its

This was not an easy task. We discussed the metadata a lot and about how we could make these collections relevant to the community. We also came up with two imagined end-users of this interface, so called personas, by using User Experience Design Cards developed by the University of York.

Despite the difficulties we were able to come up with a mock-up platform, we designed search tools, built bridges between the collections’ through narratives and even came up with some new content. It was challenging but fun and I think we all learned a lot through this process.

The Eye of York got new designing ideas with the help of Legos

The other three groups worked on different assignments. One group designed a prototype for a digital archaeogame, another group designed engagements to the Eye of York  while a third group co-designed an interface for a larger audience with an interest in the past, something that was named ‘Pastlandia’ by the participants.

During the autumn 2018 and winter 2019 the sub-project 1 (User Needs and Public Cultural Heritage Interactions) has been travelling around Finland talking to different stakeholders and future end-users of SuALT. With the help of user experience research (or shortly UX), we investigate the needs and requirements of SuALT’s future users. This has been done through interviews, public talks and meetings conducted by Anna Wessman. The database will be developed by the outcome of this feedback.

Kuva/Photo: Anna Wessman

By engaging the users in a democratic way we are giving the public the opportunity to make a true impact on the end product. The project is keen on developing a database that is truly co-designed according to the needs of our future users. Through this research we will be able to ensure that the database is accessible and easy to use but also offers a great experience to its end users.

So far, we have conducted both qualitative research (interviews, focus group meetings) and quantitative research (an online survey) among the three major user groups of SuALT (metal detectorists, archeologists and cultural heritage managers). At the time of writing, over 40 people have been interviewed on several different locations all around the country, often in connection to public talks or University lectures. The roadshow has taken us to northern Lapland, through Oulu, Tampere, Mouhijärvi, Hämeenlinna and Turku to Helsinki, Espoo and Vantaa. Because the interview process is still ongoing we have not been able to analyze all the data yet.

SuALT is a citizen science project in its core. Citizens are encouraged to help out with the development and design phase of the database but they will also be the end users of the database, which means that they will produce the majority of its content.

Once SuALT comes into the stage of testing the actual prototype, we will be able to study in detail also user behaviours, through different kind of observation techniques and other feedback methodologies. This will enable us to correct mistakes and to make further developments and necessary improvements on the database.

If we want to be truly inclusive, we should also plan to continue this research after the project has launched the database by asking our participants about their views and experiences of the projects’ processes and the outcomes of it. This would clearly show that we are not only grateful for their input but in addition caring for our users also after the product is finished. This work would need further funding, which we are naturally going to seek.

In February 2019 SuALT had a UX workshop at the Finnish Heritage Agency
Helmikuussa 2019 SuALT järjesti työpajan Museovirastolla, jossa käytiin läpi tietokannan tulevia sisältöjä. Photo/Kuva: Helinä Parviainen.

Tien päällä: kokemuksia SuALTin esittelykiertomatkoilta

Syksyn 2018 ja talven 2019 aikana projektin työpaketti 1 (Käyttäjien tarpeet ja kansalaistiede) on kiertänyt maata puhumassa eri sidosryhmien ja tietokannan tulevien loppukäyttäjien kanssa. Käyttäjäkokemustutkimuksen (tai palvelumuotoilun) avulla tutkimme SuALTin tulevia käyttäjiä sekä heidän tarpeitaan ja vaatimuksiaan. Tämä on toteutettu Anna Wessmanin tekemien haastattelujen, yleisöesitelmien ja sidosryhmätapaamisten avulla. Tietokantaa kehitetään näiden tutkimustulosten mukaan.

Ottamalla käyttäjät mukaan kehittämistyöhön annamme yleisölle demokraattisen mahdollisuuden vaikuttaa lopputuotteeseen. Siksi hanke on kiinnostunut kehittämään tietokantaa, joka on todella suunniteltu yhdessä käyttäjien kanssa. Palvelumuotoilun kautta pystymme varmistamaan, että tietokanta on helppokäyttöinen, mutta tarjoaa samalla myös erinomaisen käyttäjäkokemuksen.

Photo/Kuva: Helinä Parviainen.

Tähän mennessä olemme tehneet sekä kvalitatiivista (haastattelut, kohderyhmätapaamiset) että kvantitatiivista tutkimusta (sähköinen kyselytutkimus) kolmen suurimman SuALT-käyttäjäryhmän parissa, joita ovat metallinetsinharrastajat, arkeologit ja viranomaiset kulttuuriperintöorganisaatioissa.

Yli 40 henkilöä on haastateltu ympäri maata useassa eri paikassa, usein yleisöesitelmien, keskustelujen tai yliopistoissa tehtyjen luentojen yhteydessä. SuALT-kiertomatka on vienyt meidät Lappiin, Ouluun, Tampereelle, Mouhijärvelle, Hämeenlinnaan, Maskuun ja Turun kautta Helsinkiin, Espooseen ja Vantaalle. Koska haastattelututkimus on edelleen kesken, emme ole vielä pystyneet analysoimaan keräämäämme tietoa.

SuALT on ytimeltään kansalaistiedehanke. Kansalaisia kannustetaan auttamaan tietokannan kehittämis- ja suunnitteluvaiheessa, mutta on hyvä muistaa, että kansalaiset ovat myös tietokannan loppukäyttäjiä. Se tarkoittaa sitä, että he myös tuottavat suurimman osan sen sisällöstä. Siinä vaiheessa kun SuALTin prototyyppi tulee testausvaiheeseen, pystymme tutkimaan tarkemmin myös käyttäjäryhmien käyttäytymistä erilaisilla palaute- ja havainnointimenetelmillä. Näiden avulla pystymme korjaamaan virheitä sekä tehdä tietokantaan parannuksia..

Jotta olisimme todellakin osallistavia, meidän olisi myös jatkettava tutkimusta sen jälkeen, kun hanke on loppunut ja tietokanta on avautunut. On tärkeätä kysyä hankkeeseen osallistuneilta kansalaisilta mitkä heidän näkemyksensä ja kokemuksensa olivat sekä oliko hanke ja sen tulokset heidän mielestään onnistuneet. Tämä osoittaisi, että olemme paitsi kiitollisia avusta myös vilpittömästi kiinnostuneita kuulemaan käyttäjien mielipiteitä myös sen jälkeen, kun tietokanta on valmistunut.Tämä luonnollisesti tarkoittaa samalla, että tulemme hakemaan aktiivisesti lisärahoitusta projektille.

Uusi vuosi on alkanut ja olen palannut työpöydän ääreen. Vuoden tauon jälkeen olen jälleen mukana SuALT-projektissa Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan rahoittamana tutkimusavustajana. On innostavaa olla taas mukana kiinnostavassa projektissa.

SuALT-projektin toinen vuosi on pyörähtänyt käyntiin. On vuosi siitä kun viimeksi olin mukana. Näiden muutamien viikkojen työssäoloni aikana huomaan, että projekti on saanut vauhtia. Asiat ovat liikahtaneet paljonkin eteenpäin. Projektin eri palasia kehitellään tahoillaan, mutta langat pysyvät yhdessä kommunikoimalla.

Työni alku on sujunut tiiviisti tietokoneen ääressä. Ensimmäisenä työtehtävänäni olen osallistunut tutkimushaastattelujen käsittelyyn. Haastattelujen äänitykset kirjoitetaan tekstimuotoon tarkempaa analysointia varten. Ympäri Suomea tehdyillä haastatteluilla on kartoitettu tulevien SuALT-tietokannan käyttäjien kokemuksia ja toiveita siitä mitä tietokannalta odotetaan.

Projekti etenee. Tästä tulee varmasti mielenkiintoinen vuosi.

The new year has started, and I am back at the desk. I have rejoined to SuALT Project as a research assistant for this year. My position is funded by the Faculty of Arts. It feels good to be back in the team of this interesting project.

During these few weeks of working, I find that the project has gained pace during the year. Things are evolving. The pieces of puzzle are being developed in each subproject, but the threads stay together by communicating.

The beginning of my employment I have stayed close by the desk. As my first task, I am transcribing research interviews for more detailed analysis. The aim of interviews conducted around Finland is to identify the experiences and aspirations of future users of the SuALT database. The project is progressing.

This will certainly be an interesting year.

By Ville Rohiola
In the end of November, Ville Rohiola from the Finnish Heritage Agency visited Denmark as a part of research mobility plan of the SuALT project. During the visit, Rohiola met colleagues in Aarhus, Odense and Copenhagen. The mobility was part of the co-operation with other public finds database recording projects, in this case, with the recently launched DIME, a digital portal for metal detecting finds in Denmark. At the time of the visit, DIME had been in use for two months and it showed that the new digital tool sparks enthusiasm among metal detectorists.

The Manor House of Moesgaard, Aarhus (Photo: Ville Rohiola).

The main goals of the trip was (a) to get an overview of the metal detecting archaeology in Denmark, and (b) to see how the DIME portal has been developed and built up to its form, and (c) become familiar with how different users, local museums and the National Museum of Denmark, use the database in their workflow.

Dr. Andres Dobat’s lecture in Kulturhuset Skanderborg (Photo: Ville Rohiola).

The statistics of the first two months show that almost 800 users have already registered to the platform and almost half of them have made a notification of a find to the database. The number of finds after two months was about 7 000 which is a great amount. At this point, most of the local museums working with metal detecting finds are initiating to use DIME in their workflow. The platform seems well received by its users and the feedback has been positive.

The travel of one and a half week included meetings with people from different institutions working with DIME. In Aarhus, most of the time was spent in and the Department of Archaeology and Heritage Studies of Aarhus University. After visiting Museum Skanderborg, the day continued in Kulturhuset Skanderborg with lecture by Associate Professor Andres S. Dobat, the DIME project leader from Aarhus University and SuALT’s international partner. In his public lecture, Dobat presented DIME and showed new possibilities to work with metal detecting finds. The lecture audience, mainly local metal detectorists, followed the lecture intensely and the room’s atmosphere was filled with co-operation.

Moesgaard Museum (Photo: Ville Rohiola).

After Aarhus, the mobility continued in Odense where Rohiola visited Odense By Museer. In the local museum, it was possible to observe how the museum archaeologists as public officers deal with metal detecting finds. The last stop of the travel was Copenhagen where Rohiola visited the National Museum of Denmark and met people working with Danefae finds, a declared treasure trove find in Danish. The conversations about metal detecting process and tour in different units of the National Museum were very interesting.

The National Museum of Denmark (Photo: Ville Rohiola).

The research mobility in Denmark indicated clearly the reasons why Danish metal detecting archaeology is internationally renowned. One of the main reasons is that Danish archaeology has had a close and long-standing cooperation with metal detectorists. It is the result of a liberal model of metal detecting where focus is on cooperation and inclusion. DIME is a good example and continuity to that – a new way to put even more effort to the cooperation among people working together with collectively shared cultural heritage.

The HELDIG Summit 2018 was held on the 23rd of October. This year the Summit presented diverse topics about ongoing projects surrounding the Finnish Digital Humanities Infrastructure landscape with the theme “Infrastructures for Digital Humanities”.

During the day we heard about what services are available at the moment and what is still being developed. The day started with an excellent keynote lecture by professor Charles van den Heuvel from Huygens Institute and University of Amsterdam. In his talk “Infrastructures and Interfaces for Digital Humanities Research: Dutch Experiences and Expectations” professor van der Heuvel stressed the importance of cross-disciplinary collaboration and data management skills. Digital Humanities is not only interface design, it’s also important to ask the right questions of the data through research.

After this followed 22 presentations, including a short presentation by Ville Rohiola, Anna Wessman and Mikko Koho from SuALT. In the paper we presented the project and its aims shortly.

Anna Wessman, Mikko Koho and Ville Rohiola presented the SuALT project. Photo: Eero Hyvönen.

The outcome of the day hopefully underlined to everyone that digital humanities is a rapidly growing field, and an increasing number of projects are already applying digital methods to their studies. During the Summit it also became clear that there is an enormous potential offered by digitalisation. All the new available methods, techniques and software tools offer advantages that we could not even dream about 10 years ago and the development is rapid. Furthermore, we learned that there is a need for closer collaboration between scholars in the field of Humanities and Computer Science. These new digital projects need deep knowledge of both the source materials and applicable computational methods in order to succeed. That is why it is important that the different disciplines work hard to understand each other.