FindSampo and Finnish Heritage Agency at Helsinki Book Fair / Löytösampo ja Museovirasto Helsingin Kirjamessuilla

How popular is metal detecting in Finland? How can the hobby help archaeology? What is the law concerning metal detecting and other non-professionals wishing to engage with archaeological material? And what’s the latest with FindSampo?

On 26 October at 14:00, at the Helsinki Book Fair taking place in Messukeskus, Ville Rohiola and Suzie Thomas will discuss with Sami Raninen from the Finnish Heritage Agency about metal detecting in Finland and the development of FindSampo. We will discuss mostly in English but also in Finnish.

You can find us at osasto 7m130, at the Finnish Heritage Agency’s stand. If you are at the Book Fair already on Thursday, you can meet with Ville Rohiola at the stand at 15:00-17:00.

Welcome to join our conversation!

Miten suosittua metallinetsintä on Suomessa? Miten harrastus voi auttaa arkeologista tutkimusta? Mitkä lait koskevat metallinetsintää sekä muuta arkeologiseen aineistoon liittyvää harrastustoimintaa? Mitä kehitteillä olevalle Löytösampo-portaalille kuuluu juuri nyt?

Lauantaina 26.10. Klo 14:00 Helsingin Kirjamessuilla Ville Rohiola ja Suzie Thomas keskustelevat yhdessä Sami Ranisen (Museovirasto) kanssa arkeologiasta ja metallinetsinnästä sekä Löytösampo-portaalista. Keskustelu käydään pääosin englanniksi, mutta osin myös suomeksi.

Keskustelu käydään Museoviraston ständillä, osastolla 7m130. Jos olet messuilla jo torstaina, käy moikkaamassa Ville Rohiola ständillä klo 15:00-17:00.

Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan!

Löytösampoa testaamassa

Viime lauantaina projektimme kävi kentällä testaamassa Löytösammon prototyyppiä. Mukana oli myös kolme metallinetsinharrastajaa, Matti Mölsä, Anssi Puisto ja Anssi Vuohelainen, jotka olivat lupautuneet testaamaan käyttösovellusta kanssamme. Anna Wessman oli sosiaalisen median kautta etsinyt vapaaehtoisia testaajia. Koska kiinnostuneita ilmoittautui paljon, valitsimme testaajiksi kolme ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

Vasemmalta: Matti Mölsä, Anssi Puisto, Pejam Hassanzadeh sekä Anssi Vuohelainen. Kuva/Photo: Helinä Parviainen

Esittelyn ja ohjeistuksen jälkeen Pejam Hassanzadeh jakoi testilinkin ja siirryimme pellolle. Pyysimme testaajia tallentamaan kaiken löytämänsä, jopa ruosteiset naulat, koska oli tärkeätä nähdä miten Löytösampo toimii kenttäolosuhteissa.

Jokaisella harrastajalla oli joko Anna Wessman, Helinä Parviainen tai Suzie Thomas seuranaan, jotka äänittivät kaikki kommentit Löytösammosta. Lisäksi oli tärkeää saada äänitettyä koko tallennusprosessi, jotta huomaisimme missä korjattavia ongelmia vielä on (kuten sellaiset tallennuksen vaiheet, jotka kestävät liian kauan). Ville Rohiola dokumentoi tapahtuman valokuvaamalla. Pejam Hassanzadeh, Mikko Koho ja Jouni Tuominen tarkkailivat kuinka sovellus toimii ja auttoivat teknisissä kysymyksissä.

Jouni ja Mikko testaamassa metallinetsimen käyttöä. Kuva/Photo: Ville Rohiola.

Mikko ja Jouni myös kokeilivat metallinetsintää itse laitteilla, jotka olimme lainanneet yliopiston arkeologian oppiaineesta. Tällä tavalla saimme todellisten aloittelijoiden testikokemuksia hyödyntäen samalla myös metallinetsijöiden asiantuntijuutta laitteiden käytössä! Mikko ja Jouni jatkavat sovelluksen testaamista ensi viikolla Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksella, joten he lainaavat metallinetsimiä hiukan pidempään.

Palauteet auttoivat osoittamaan Löytösammossa olevia ongelmia. Niiden avulla voimme jatkokehittää sovellusta. Esimerkiksi löydöistä otettujen valokuvien tallentaminen tietokantaan kestää edelleen liian kauan. Myös löytäjien henkilökohtaisessa löytögalleriassa olisi hyvä olla pienoiskuvia, jotka auttavat erottamaan löydöt toisistaan myöhemmin. Kaiken kaikkiaan palaute oli positiivista ja rohkaisevaa. Yksi harrastajista oli aiemmin käyttänyt hollantilaista PAN-tietokantaa. Hänen mukaansa siinä ei ole applikaatiota vielä saatavilla, joten Löytösampo on ehdottomasti askel oikeaan suuntaan. Samalla Löytösampo rohkaisee harrastajia ilmoittamaan löytönsä nopeasti ja tehokkaasti.

Pejamille tämä testaus, ja sen jälkeen tapahtunut jälkikeskustelu kahvin ja voileipien kanssa, oli erityisen tärkeätä, koska palautteita käytetään paitsi Löytösammon parantamiseen myös hänen tulevassa maisterin opinnäytetyössään.

Mikko and Anna talking about FindSampo, while Anssi metal-detects in the background. Kuva/Photo: Ville Rohiola.

Testing FindSampo

Last Saturday several of us joined three metal detectorists, Matti Mölsä, Anssi Puisto and Anssi Vuohelainen, who kindly volunteered to test out the prototype FindSampo app for us. Anna Wessman had made a call for volunteers via social media and metal detecting discussion forums, and although we had a lot of interest, these three were the first to respond.

After introductions, Pejam Hassanzadeh shared the test link and we went to the field. We asked the detectorists to record everything they found, even rusty nails, as the important issue here was how FindSampo works in the field.

We recorded the testing also with Dictaphones. Kuva/Photo: Ville Rohiola.

Each detectorist had either Anna Wessman, Helinä Parviainen or Suzie Thomas accompanying them with a Dictaphone to record their impressions and have them talk through the recording process on FindSampo – noting where there were still issues in the process (for example steps taking too long to complete still), and to notice practical challenges that can be fixed. Ville Rohiola was on hand taking many photographs to document the event, and Pejam Hassanzadeh with Mikko Koho and Jouni Tuominen were on hand to see for themselves how the app works in the hands of detectorists, and to assist with technical issues and questions.

With metal detectors borrowed from the Archaeology section of the Department of Cultures, Mikko and Jouni also tried out metal detecting for themselves, and also tested using FindSampo as absolute beginners – benefiting also from the expert coaching of the detectorists! They will continue to test the app next week on the Otaniemi Campus of Aalto University, keeping the metal detectors for a little longer.

Pejam is assisting Anssi Puisto with FindSampo. Photo: Ville Rohiola.

Feedback helped pinpoint issues in the still-developing FindSampo app, for example that photos taken of the find and the surrounding area take a bit too long to upload, and the personal gallery of finds that users create as they record more finds could have thumbnail pictures to help differentiate which find is which later on. On the whole though, feedback was positive and encouraging, and one detectorist noted having used the Dutch system PAN that in that case there is as of yet no app available, so FindSampo is definitely a step in the right direction in terms of encouraging detectorists and others to report their finds quickly and efficiently.

Matti Mölsä reporting a testfind while Pejam Hassanzadeh is following the process. Photo: Helinä Parviainen

For Pejam this session, and the essential debrief afterwards with coffee and sandwiches, was especially crucial as the feedback feeds into his Masters dissertation, as well as helping to improve and enhance FindSampo itself.

New publication: Digital Archaeology and Citizen Science

A new article by SuALTers Anna Wessman, Suzie Thomas and Ville Rohiola was recently published as an open access article in the SKAS journal. It will also appear as a paper version in Volume 1/2019.
The article introduces the goals of our project as well as our upcoming database FindSampo for a Finnish audience for the first time. The article also discusses citizen science in Finnish archaeology, a topic that has been neglected so far.
In recent years, metal-detecting has showed its potential in broadening and enlarging our archaeological knowledge with both new material and information.

Engaging with metal-detectorists. Photo: Anna Wessman

Engaging with metal-detectorists. Photo: Anna Wessman

By understanding metal-detecting as a form of citizen science, professional archaeologists may find new ways to collaborate with the public in a reciprocal manner.
FindSampo will be a platform were detectorists record their finds into the system on their own, which makes SuALT a collaborative citizen science initiative. We are trying to interact with the public in an inclusive way instead of merely looking at detectorists as volunteers. When members of the public produce new data side by side with professional archaeologists, it also provides new opportunities for collaboration.

The educational aspect of FindSampo

At the time when FindSampo is up and running, it will have several end-users: the public, researchers and cultural heritage authorities. This puts many challenges on the project team. How will we be able to suit all the diverse and even contradictory need of our users? Our goal is to develop a platform that is easy to use by adding enough information and tutorials. These could include training videos on how to take measurements on-site, how to take proper photographs, how to handle the objects and so on. Naturally, map layers of protected ancient sites should be added in order to avoid violations against the Antiquities Act. Thus, the educational aspects of FindSampo are a priority.

Another important aspect with FindSampo is that it will offer an important tool for the Finnish Heritage Agency (FHA) to manage information and processes dealing with archaeological finds made by public. FindSampo’s interoperability with the FHA’s existing databases is essential. We achieve this by relying on the use of ontology, a work that is still in progress. Ontology is necessary to record accurate find information, but also in order to use the database as a detailed search tool and for academic research. At the same time, ontology enables the finds data to be more interoperable with other databases, including international databases, such as PAN, PAS, Medea and DIME.

Design: Pejam Hassanzadeh/SuALT project

One of the goals of FindSampo is to capture archaeologically sensitive data found by metal-detectorist that would otherwise be lost. We feel that all finds over 100 years of age, which is currently not reported by everyone, has an enormous potential to reveal important information about Finland’s archaeological past. In this way we are able to conserve knowledge of also ‘modern’ finds. By recording ‘everything’ into FindSampo we will support also future academic research.

One of the challenges for SuALT is to engage the public, especially the heterogeneous crowd of metal- detectorists to be active and continuous users of the service. One way of doing this is to provide the users with a personalized view to the application and provide a platform for interaction with others possible, which makes engagement with FindSampo more rewarding. Another way of providing information through the platform could be short but informative info boxes about finds. These could be ‘object of the month’ information boxes, which would provide information about the most common find categories made by detectorists. In time, this would grow into a large information bank that would function also as an educational tool for beginners to the hobby.

Digitaalinen arkeologia ja kansalaistiede – uusi artikkeli SuALT-projektilta

Suomen Keskiajan Arkeologian seuran SKAS-lehdessä on juuri julkaistu SuALT-projektin artikkeli. Sen ovat kirjoittaneet Anna Wessman, Suzie Thomas ja Ville Rohiola. Artikkeli on saatavilla jo sähköisenä, paperisena sen voi lukea pian SKAS-lehden numerosta 1/2019.
Artikkeli esittelee SuALT-projektin tavoitteiden lisäksi nyt ensimmäistä kertaa työn alla olevaa Löytösampo-tietokantaa. Lisäksi artikkeli käsittelee kansalaistiedettä, jota ei ole liiemmin käytetty vielä Suomen arkeologisessa tutkimuksessa.

Metallinetsintä on viime vuosina osoittanut, miten suuri mahdollisuus meillä on sen tarjoamilla tiedoilla laajentaa käsitystämme arkeologisesta kulttuuriperinnöstä. Kansalaistieteen keinoin arkeologien on mahdollista löytää uusia yhteistyötapoja metallinetsinnän parissa, jossa vastavuoroisuus toimijoiden välillä on tärkeää.
Löytösampo tulee toimimaan sovelluksena, johon metallinetsinharrastajat ilmoittavat löytönsä itsenäisesti. Portaalin tarkoituksena on luoda alusta yhteistyölle, jossa arkeologian harrastajat ovat vuorovaikutuksessa ammattilaisten kanssa osallistavalla tavalla. Uusia yhteistyötapoja on mahdollista kehittää, kun kansalaiskäyttäjät tuottavat löytötietoja rinnatusten arkeologien kanssa.

Photo: Anna Wessman

Metallinetsinharrastus on kansalaistiedettä. Kuva: Anna Wessman.

Löytösampo koulutusvälineenä

Löytösampoa tulevat käyttämään useat eri tahot: suuri yleisö, tutkijat sekä viranomaiset. Haasteena on, miten pystymme vastaamaan käyttäjien erilaisiin ja jopa ristiriitaisiin tarpeisiin. Tavoitteena on kehittää nettiportaali, joka on helppokäyttöinen. Sen käyttäjäystävällisyyttä pyritään parantamaan erilaisten oppaiden ja tietopakettien avulla. Ne voivat sisältää koulutusvideoita esimerkiksi löytöpaikalla tehtävistä mittauksista, laadukkaiden valokuvien ottamisesta sekä löytöjen asianmukaisesta käsittelystä. Erilaisten karttatasojen avulla on tarkoitus luoda mahdollisimman hyvä perusta metallinetsinnälle. Nähtävillä ovat mm. Muinaismuistolain (295/1963) suojelemat muinaisjäännöskohteet, jotka pitää huomioida maastossa toimiessa.

Tärkeää on myös se, että Löytösampo tarjoaa Museovirastolle työkalun kansalaisten tekemien löytöjen ja niitä koskevien tietojen käsittelyyn. Löytösampo tulee linkittymään Museoviraston tietojärjestelmien kanssa. Järjestelmien yhteistoiminnallisuudessa ontologialla on tärkeä rooli. Sen kautta eri tietokannat puhuvat asioista samoin käsittein ja tiedon liikkuminen on sujuvaa. Ontologian käyttö on tästä syystä tärkeää löytötiedon tallentamisessa. Ontologiatyö arkeologisen esineistön osalta on tällä hetkellä käynnissä. Ontologia takaa myös toimivan hakutyökalun, josta on suuri apu esimerkiksi tieteelliselle tutkimukselle. Lisäksi ontologian avulla pystytään luomaan yhteistoiminnallisuus kansainvälisten tietokantojen kanssa. Vastaavanlaisia tietokantoja Löytösammon kanssa ovat mm. PAN, PAS, Medea ja DIME.

Myös hiukan uudemmat esineet voidaan ilmoittaa Löytösampoon. Kuva: Anna Wesssman

Yksi projektin tavoitteista on, että Löytösampoon tallennettaisiin myös arkeologisesti arkaa aineistoa, joka muuten katoaisi. Harrastajat eivät aina ilmoita kaikkia löytämiään yli 100 vuotta vanhoja esineitä. Kaikki löydöt ovat kuitenkin merkityksellisiä. Ne voivat sisältää tärkeätä tietoa Suomen arkeologisesta menneisyydestä. Löytösammon avulla voimme säilyttää tiedon myös ‘nykyaikaisista’ löydöistä ja tallentamalla ‘kaiken’ tuemme myös akateemista tutkimusta.

Yhtenä projektin haasteena on saada kansalaiset, etenkin moninainen metallinetsijöiden joukko käyttämään portaalia aktiivisesti. Tavoitteena on tarjota käyttäjille ominaisuuksia, jotka kannustavat käyttämään sitä. Sellaisia voisivat olla esimerkiksi käyttäjäkohtainen näkymä tai vuorovaikutusmahdollisuuksien lisääminen. Sovelluksen käyttäjäystävällisyyttä voisivat lisätä myös lyhyet, mutta informatiiviset tietoiskut löydöistä, kuten ’kuukauden esine’ -tyyliset nostot. Ne voisivat sisältää tietoa esimerkiksi yleisimmistä metallinetsinlöydöistä. Ajan kuluessa tietoiskuista koostuisi aineisto, jota voitaisiin käyttää esimerkiksi metallinetsinnästä kiinnostuneiden koulutuksessa.

Of Ontologies

By Sisko Pajari

As a research assistant to SuALT-project I’m currently working with ontologies. Ontologies are a way to categorize things in the world. It all goes way back to philosophy in Antiquity. In the museum field the general aim is to categorize things in order to keep collections manageable and to be able to search information from databases. SuALT’s aim with its database tool and internet portal “Löytösampo” is both to share and collect knowledge from the users. There is obviously hope that people can both see its information and use it worldwide for research and other interests.

But how to link concepts from different cultural or linguistic areas, which today is demanded from data? Do people actually conceptualize things in the world the same way? This is where mapping terms to each other, comes in hand. In Finland at museum field we have conceptual structures called MAO/TAO (Ontology for Museum Domain and Applied Arts) but also ESI (Esihistorian asiasanasto) is under development by ontology team of archaeology experts. In Britain, the museum field uses Getty (Art & Architecture Thesaurus Online) for cataloging.

So, my work is to link by mapping Getty to thesauruses used in Finland. For users of Löytösampo all the conceptual structures are not seen, but the most important ones are – those concerning object sub categories, types and object names. The SuALT-team needs to think how meticulously they wish users to inform about their finds. Does information need to get to the level of typologies (for example type A, type B etc.), or is types, sub-types, object names level of information sufficient. Of course for some users it probably is interesting to learn more about typologies – say for example of brooches that already have good typologies in Finland.

It has been very interesting for me to work with this project. Everyone I have met has shared from their knowledge and expertise, especially Ville Rohiola and Mikko Koho. Looking forward to see how things proceed and how metal detector hobbyists, researchers, students, and museum professionals come to turn Löytösampo into account.

Sisko Pajari and book research

Sisko Pajari and some of the books she is using for the ontology research

Tutkimusavustajana SuALT- projektissa teen työtä ontologioiden parissa. Ontologiat ovat tapa luokitella ja järjestää tietoa maailmasta. Tämä kaikki palautuu antiikin ajan filosofiaan asti. Museoissa luokittelua tehdään sen vuoksi, että näin pystytään pitämään paitsi kokoelmat järjestettyinä ja myös siksi, että tietokantoihin voidaan synnyttää järjestelmällistä tietoa. Suomen arkeologisten löytöjen linkitetty tietokanta ja sen kehittämä ”Löytösampo” portaali toimii netissä, missä myös käyttäjät voivat jakaa tietoa. Ilmeinen tarkoitus on, että käyttäjät ympäri maailman voivat hyödyntää Löytösammon tietoja tutkimukseen ja muutoinkin.

 Mutta kuinka linkittää yhteen käsitteitä erilaisilta kieli- ja kulttuurialueilta, mikä on vaatimuksena nykypäivän tiedolle? Entä käsitteellistävätkö ihmiset asioita samalla tavalla? Tähän ongelmaan ratkaisuksi on haettu niin sanottua “mäppäystä”, joka tarkoittaa termien keskenään linkittämistä. Suomessa museokentällä asioiden luokitteluun käytetään Museoalan asiasanastoa (MAO), Taiteen asiasanastoa (TAO) sekä myös juuri kehitteillä olevaa Esihistorian asiasanastoa (ESI). Puolestaan Iso-Britanniassa museoiden käyttämä asiasanasto on Getty (Art & Architecture Thesaurus Online).

Joten, tehtäväkseni on tullut linkittää Gettyn asiasanastoa Suomessa käytettyihin. Löytösammon tuleville käyttäjille kaikki luokittelukategoriat eivät näy, vain ne tärkeimmät, eli ne, joiden avulla voidaan luokitella esineitä lajeihin, alalajeihin sekä nimeltä. SuALT-työryhmän tehtäväksi tulee miettiä, kuin tarkkaan he haluavat Löytösammon käyttäjien luokitella ilmoittamiaan löytöjä. Tarvitseeko ilmoittajan valita tietokannasta tietoa typologioiden tasolle asti (esineryhmän sisäistä luokittelua, esimerkiksi tyyppi A, tyyppi B jne.) vai onko laji, alalaji, esineen nimi riittävä tiedon taso. Toki joillain käyttäjillä on kiinnostusta esineiden typologisointiin esimerkiksi sellaisten löytöryhmien kohdalla, jotka ovat jo hyvin tyypitelty Suomessa, tästä hyvänä esimerkkinä soljet.

Työskentely tässä projektissa on ollut todella kiinnostavaa. Kaikki ovat jakaneet omasta osaamisestaan ja tiedostaan avuliaasti, varsinkin Ville Rohiola ja Mikko Koho. Odotan innolla nähdäkseni, millainen tulevaisuus Löytösammolla tulee olemaan metallinilmaisin harrastajien, tutkijoiden, opiskelijoiden ja museoammattilaisten käsissä ja käytössä.

Löytösampo/Fyndsampo/FindSampo

Löytösampo

Design: Pejam Hassanzadeh/SuALT project

SuALT-projektin kehittämällä tietokannalla on nyt nimi, Löytösampo. Työn alla oleva nettiportaali mahdollistaa uudella tavalla kansalaisten osallistumisen yhteisen kulttuuriperinnön tutkimiseen. Tulevaisuudessa se toimii kansalaisten tekemien löytöjen, kuten esimerkiksi metallinetsinlöytöjen ilmoittamiskanavana. Tavoitteena on, että jatkossa löytöjen ilmoittaminen, esimerkiksi mobiililaitteella olisi mahdollisimman vaivatonta. Löytösammossa kaikkien – kansalaisten ja tutkijoiden – on mahdollista seurata löytöjen karttumista ympäri Suomea. Löytöjä ja niitä koskevia tietoja on mahdollista tarkastella hakutyökalun avulla. Kokonaisuutena niitä on helppo tarkastella karttanäkymästä.

Löytösammon ensimmäistä versiota on tarkoitus testata alkusyksystä. Tietokannan kehittämistä jatketaan testaamisen jälkeen. Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston ja Museoviraston kehittämä Löytösampo siirtyy Museoviraston käyttöön projektin päätyttyä syksyllä 2021. Nyt kansalaisten tekemät löydöt pyydetään ilmoittamaan edelleen Museoviraston ilmoituspalvelu Ilppariin.

 

Fyndsampo

Design: Pejam Hassanzadeh/SuALT project

Databasen som utvecklats av SuALT-projektet har nu ett namn, FyndSampo. Den nya webbportalen som projektet utvecklar ger allmänheten en möjlighet att delta på ett aktivt och nytt sätt i vårt gemensamma kulturarv. I framtiden kommer den att fungera som en kanal för att rapportera in nya arkeologiska fynd som gjorts av allmänheten, till exempel av hobby metalldetektorister. Ett av målen med Fyndsampo är att det ska vara så enkelt som möjligt att rapportera i ett fynd via sin mobiltelefon. I FyndSampo har alla en möjlighet, både allmänheten och forskare, att titta på arkeologiska fynd som hittats i Finland. Dessutom ä det möjligt att använda ett sökverktyg för att studera fynd. Sammantaget kommer fynden att vara lätta att se på en kartvy.
Den första versionen av FyndSampo kommer att testas i praktiken första gången i början av hösten. Utvecklingen av databasen fortsätter ännu efter den första testfasen. I slutet av projektet år 2021 kommer databasen, som utvecklats i samarbete av Helsingfors universitet, Aalto-universitetet och Museiverket, att upprätthållas och drivas av Museiverket. Nu uppmanas fynden från allmänheten fortfarande att rapporteras in till Museiverket via tjänsten Ilppari.

 

 

FindSampo

Design: Pejam Hassanzadeh/SuALT project

The database developed by the SuALT project now has a name, FindSampo. The new online portal that the project is developing will enable the public to participate with cultural heritage in a new way. In the future, it will serve as a channel to collect information of archaeological finds made by the public, especially by hobbyist metal detectorists. One of the goals is that reporting a find on a mobile device should be as easy as possible. In the FindSampo, it is possible for all, public and researchers, to observe archaeological finds discovered in Finland. It is also possible to use a search tool to make different find studies. Overall, the finds are easy to see from the map view.
The first version of FindSampo is to be tested initially in practice in the beginning of autumn. The development of the database will still continue after the first test phase. In the end of the project in 2021, the database developed by the University of Helsinki, Aalto University and the Finnish Heritage Agency (FHA), will be undertaken by FHA to maintain and run it. Now the finds made by the public are requested to inform to FHA’s reporting service Ilppari.

Suunnittelupäivä Hvitträskissä / Away Day at Hvitträsk

Photo: Suzie Thomas

Kesän kynnyksellä kokoonnuimme SuALT-projektilaisten kanssa päiväksi idylliseen Hvitträskiin luotaamaan hanketta. Päivän tarkoituksena oli tarkastella projektin etenemistä, kerrata tavoitteita ja aikatauluja sekä varata aikaa yksityiskohtaisemmalle keskustelulle projektiin liittyvistä (ajankohtaisista) teemoista.

Päivän ohjelma alkoi muistuttelemalla mieliin projektisuunnitelma, projektin tavoitteet ja aikataulu. Vertailemalla näitä projektin nykyhetkeen pystyimme kartoittamaan projektin etenemistä, sitä mistä lähdettiin liikkeelle ja missä mennään nyt. Päivän aikana ehdimme puhua monista hankkeen osa-alueista mm. ontologiatyöstä, julkaisuista, konferensseista, tietokannan linkittymisestä sekä suunnitella tulevaa. Vietimme hengähdystauon SuALTista Kauklahdessa lounaalla, jota sitten sulattelimme Hvitträskin opastetulla kierroksella paikan mielenkiintoisiin tarinoihin ja historiaan tutustuen. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka.

Photo: Helinä Parviainen

Päivän anti oli hyvä. Tässä vaiheessa projekti on edennyt hyvin ja pysynyt melko lailla tavoitteissaan. Päivän aikana pystyimme pohtimaan ja keskustelemaan rauhassa projektin eri vaiheista ja osa-alueista, joihin kuukausittaisissa SuALT-projektikokouksissa ei useinkaan ehditä yhdessä niin syvällisesti paneutua. Tästä on hyvä jatkaa.

Photo: Suzie Thomas

Just before a kick-off to the summer, our SuALT project team gathered in idyllic Hvitträsk for a day. The aim of the day was to review the progress of the project, to evaluate project goals and timetables, and to discuss some of the themes of the project more closely.

The day’s programme started by reviewing our journey so far. We revised our research plan for the project, the goals and the timetables to see what milestones did we promised and what we have achieved. During the day, we were able to talk about many topics and aspects of the project including ontology work, publications, conferences, platform data, also, making action plans for the future. We spent a lunch break in Kauklahti, after which we digested the lunch at Hvitträsk museum’s guided tour with interesting stories and history. The place is absolutely worth a visit.

Photo: Helinä Parviainen

The day was productive. At this stage, the project has progressed well and reached its objectives according to the research timetable that we had planned. During the day, we were able to reflect on and discuss the different phases and sub-areas of the project, which in our monthly SuALT project meetings are often lacking in depth due to time. This is a good point to continue.

A Research Mobility Visit to the SuALT Project

by Eljas Oksanen

In the last week of March I had the pleasure to visit the SuALT project on a research mobility programme. Born and (mostly) raised in Helsinki, though now having spent the larger part of my life abroad, the city has a special place in my heart and it is always a pleasure to go back there. Special thanks are owed to Anna Wessman, Suzie Thomas and the University of Helsinki for inviting me and for arranging all the details of the trip so brilliantly.

I am a medieval historian with a keen interest in digital humanities and archaeology, and in the recent years I have worked on a GIS-led research project with the Portable Antiquities Scheme based at the British Museum in London. As PAS, SuALT and other bourgeoning small finds recording schemes in Europe have demonstrated, there is a tremendous amount of potential in digital humanities analysis of metal-detected finds for reappraising our understanding of historical material cultures. With new data beginning to be made available to researchers and members of the public by the new continental schemes, there is also increasingly a demand for its foundational statistical and GIS analysis.

The purpose of my visit was to participate in the conversation on DH research on Finnish metal-detected finds. The week seemed to fly past extraordinarily fast. Suzie and Anna introduced me to the department and we discussed the current work conducted by SuALT. Ville Rohiola at the Finnish Heritage Agency gave me a very generous amount of his time for discussing the various cultural heritage databases and projects that the FHA supports. Professor Eero Hyvönen and his team invited me over to the Semantic Computing Group, Aalto University, and showed me their work on linked-data databases and on the prototype online portal for self-reporting finds. On Wednesday I gave a paper on my own research and experiences with the PAS, which sparked interesting conversations on how various archaeological databases that seemingly serve similar purposes nevertheless enable different research directions. As was noted, databases are themselves cultural artefacts, the character and capacities of which are shaped by design, development and data input priorities particular to their institutional environments.

Photo: Suzie Thomas

Having worked within a British metal-detectorist context it was interesting to see how the histories and cultures of the respective detectorist communities differ, and how this encourages different solutions in heritage management. Finnish metal-detectorists appear to be particularly ready to embrace new recording technologies!

Between meetings and informative conversations I had some time for examining a download of the luettelointitietokanta, which contains records of the metal-detected finds sent to the FHA and taken into their archaeological collection. While this dataset is only a portion of the material recovered over the last half a decade, it was nevertheless possible to start working out broad trends in the finds data. Like in the UK coins are the most numerous object type, followed by copper/copper-alloy dress accessories. On a very large scale the spatial distribution of finds might be interpreted as reflecting demographic patterns (e.g. the weight of the finds lies in the south) but are likely to correlate more directly with active regional detectorist communities (see map).

Map: Eljas Oksanen

A comparison with trends in the PAS data helps to tease out local biases. In relative terms iron objects are very rare in England and Wales (< 1 percent of all finds) but form a substantial minority population of the Finnish finds (16 percent). In the UK the vast majority of metal-detecting takes place on fields where a great deal of scrap iron may be encountered, and detectorists are even known to set their detectors to ignore iron signals. In Finland many finds are made in forests where scrap metal ‘background noise’ may not be such an issue. Perhaps there are therefore differences in detectorist habits that directly influence the composition of recorded material? Conversely there were few reported lead objects among this sample of Finnish finds – a real difference in material culture or another result of different recovery/recording biases? Many more questions remain to be asked.

The week was densely packed with activity and has given me a great deal of food for thought. SuALT is working to established an enhanced context for managing metal-detected finds that incorporates archaeological perspectives, IT solutions and cultural heritage management concerns. From my particular perspective as a digital humanities researcher it is clear that SuALT will empower new ways of examining and understanding the past.

Workshop on Co-design in York 1-2 April


The workshop took place at Kings Manor, University of York

The European Cooperation in Science and Technology (COST) is a funding organisation that creates new research networks, so called COST Actions. These networks offer an open space for collaboration among scientists across Europe. Archaeological knowledge production is explored through one such COST Action, called ARKWORK, and through these working groups members are able to meet in a variety of networking, such as conferences, workshops, training schools etc.

Anna Wessman took part in one of these workshops this week: Co-design of digitally -mediated experiences in archaeology, in York, UK. Participatory Design, Co-design or User Experence Design is an approach where one attempts to involve all stakeholders in the creation process to help ensure that the final product meets the needs of the end-users. During the past decade UX research has developed fast and therefore it’s important to learn new techniques. Two intense days later it’s time to sum up what we learned:

Group 4: Designing online interfaces

The 20 participants that took part in this workshop were divided into four groups, each with one specific case study and with a facilitator who was leading the discussions. Anna was in a group led by Eleonora Gandolfini and our task was to design an online interface for the Southampton Library Special Collections and Archives.

These special collections are large and very diverse. They have been digitized but are not accessible to the large public because it is difficult to navigate between the different websites. Our task was thus to come up with a solution to this dilemma and to structure the interface so that it would entice the audience to engage with the collections in a new way.

In the beginning we were throwing ideas on post-its

This was not an easy task. We discussed the metadata a lot and about how we could make these collections relevant to the community. We also came up with two imagined end-users of this interface, so called personas, by using User Experience Design Cards developed by the University of York.

Despite the difficulties we were able to come up with a mock-up platform, we designed search tools, built bridges between the collections’ through narratives and even came up with some new content. It was challenging but fun and I think we all learned a lot through this process.

The Eye of York got new designing ideas with the help of Legos

The other three groups worked on different assignments. One group designed a prototype for a digital archaeogame, another group designed engagements to the Eye of York  while a third group co-designed an interface for a larger audience with an interest in the past, something that was named ‘Pastlandia’ by the participants.

 

Towards the new SuALT application

By Pejam Hassanzadeh

Hi all!

It is nice to be here and tell the good news about the SuALT application. Firstly, I want to mention that I am happy to be a part of this project which is also related to my masters thesis at Aalto University. When I heard about the SuALT project for the first time, I became very interested and wanted to be a part of it. Many thanks to all who helped me to take part in this project.

Technology is growing at a rapid rate and changing our lives continuously. Nowadays, most of the services are digitalised, and these digitalised services have great importance in our daily lives. Digitalisation improves efficiency and productivity, and at the same time, it boosts all other processes. SuALT aims to produce a digital platform for reporting and studying archaeological finds. Furthermore, it intends to enable the end users to contribute directly to collections.

We have started designing the prototype of the SuALT application. In this prototype, we have used user-centred design which means that we have focused on the users and their needs. We aim to create a highly usable service for the end users. We have tried to take into account the most critical user needs and created mockups based on them. In this stage, we have followed the following design principles:

  • Mobile first
  • Clean and fresh
  • Communication

We will focus on providing a responsive and mobile friendly service which should work without any problems on all mobile devices.  In this service, we would like to have a clean and fresh design. Clarity and simplicity help to create a better user experience. In addition to these, communicating efficiently the end users is essential for us. We would like to have a balance between readability, legibility, colour and texture.

The SuALT application will have an intelligent form which will help the users to report their finds. In addition to reporting, it educates them by providing continuous feedback and learning materials so that the SuALT application can work as a teaching tool. The main idea here is to teach during the form filling process.

In this form we have followed the following design principles:

  • Make it simple
  • Reduce cognitive and physical load
  • Use conditional logic
  • Break into steps
  • Provide help and autocomplete
  • Teach by filling in

We want to keep the intelligent form as simple as possible. To achieve this we strive to minimise the total number of free text fields which will reduce the interaction cost so that the end user will accomplish more with less effort. Furthermore, the form will provide autocomplete functionality and use ontologies for the core form fields. For example, it will be able to retrieve location coordinates and the current date automatically.

The intelligent form will make it possible to use a device camera so that users can take pictures of the find and surroundings. Guidelines for taking more professional and consistent photographs will be provided. Also, the form will use conditional logic to configure fields to display or hide based on the user’s response to other fields. In addition to these, it will consist of multiple steps and a possibility to save it as a draft during these steps.

We are going to publish the first test version of the SuALT application this year. Stay with us!

 

On the road again: experiences from SuALT roadshows/Tien päällä taas: kokemuksia SuALTin esittelykiertomatkoilta

During the autumn 2018 and winter 2019 the sub-project 1 (User Needs and Public Cultural Heritage Interactions) has been travelling around Finland talking to different stakeholders and future end-users of SuALT. With the help of user experience research (or shortly UX), we investigate the needs and requirements of SuALT’s future users. This has been done through interviews, public talks and meetings conducted by Anna Wessman. The database will be developed by the outcome of this feedback.

Kuva/Photo: Anna Wessman

By engaging the users in a democratic way we are giving the public the opportunity to make a true impact on the end product. The project is keen on developing a database that is truly co-designed according to the needs of our future users. Through this research we will be able to ensure that the database is accessible and easy to use but also offers a great experience to its end users.

So far, we have conducted both qualitative research (interviews, focus group meetings) and quantitative research (an online survey) among the three major user groups of SuALT (metal detectorists, archeologists and cultural heritage managers). At the time of writing, over 40 people have been interviewed on several different locations all around the country, often in connection to public talks or University lectures. The roadshow has taken us to northern Lapland, through Oulu, Tampere, Mouhijärvi, Hämeenlinna and Turku to Helsinki, Espoo and Vantaa. Because the interview process is still ongoing we have not been able to analyze all the data yet.

SuALT is a citizen science project in its core. Citizens are encouraged to help out with the development and design phase of the database but they will also be the end users of the database, which means that they will produce the majority of its content.

Once SuALT comes into the stage of testing the actual prototype, we will be able to study in detail also user behaviours, through different kind of observation techniques and other feedback methodologies. This will enable us to correct mistakes and to make further developments and necessary improvements on the database.

If we want to be truly inclusive, we should also plan to continue this research after the project has launched the database by asking our participants about their views and experiences of the projects’ processes and the outcomes of it. This would clearly show that we are not only grateful for their input but in addition caring for our users also after the product is finished. This work would need further funding, which we are naturally going to seek.

In February 2019 SuALT had a UX workshop at the Finnish Heritage Agency
Helmikuussa 2019 SuALT järjesti työpajan Museovirastolla, jossa käytiin läpi tietokannan tulevia sisältöjä. Photo/Kuva: Helinä Parviainen.

Tien päällä: kokemuksia SuALTin esittelykiertomatkoilta

Syksyn 2018 ja talven 2019 aikana projektin työpaketti 1 (Käyttäjien tarpeet ja kansalaistiede) on kiertänyt maata puhumassa eri sidosryhmien ja tietokannan tulevien loppukäyttäjien kanssa. Käyttäjäkokemustutkimuksen (tai palvelumuotoilun) avulla tutkimme SuALTin tulevia käyttäjiä sekä heidän tarpeitaan ja vaatimuksiaan. Tämä on toteutettu Anna Wessmanin tekemien haastattelujen, yleisöesitelmien ja sidosryhmätapaamisten avulla. Tietokantaa kehitetään näiden tutkimustulosten mukaan.

Ottamalla käyttäjät mukaan kehittämistyöhön annamme yleisölle demokraattisen mahdollisuuden vaikuttaa lopputuotteeseen. Siksi hanke on kiinnostunut kehittämään tietokantaa, joka on todella suunniteltu yhdessä käyttäjien kanssa. Palvelumuotoilun kautta pystymme varmistamaan, että tietokanta on helppokäyttöinen, mutta tarjoaa samalla myös erinomaisen käyttäjäkokemuksen.

Photo/Kuva: Helinä Parviainen.

Tähän mennessä olemme tehneet sekä kvalitatiivista (haastattelut, kohderyhmätapaamiset) että kvantitatiivista tutkimusta (sähköinen kyselytutkimus) kolmen suurimman SuALT-käyttäjäryhmän parissa, joita ovat metallinetsinharrastajat, arkeologit ja viranomaiset kulttuuriperintöorganisaatioissa.

Yli 40 henkilöä on haastateltu ympäri maata useassa eri paikassa, usein yleisöesitelmien, keskustelujen tai yliopistoissa tehtyjen luentojen yhteydessä. SuALT-kiertomatka on vienyt meidät Lappiin, Ouluun, Tampereelle, Mouhijärvelle, Hämeenlinnaan, Maskuun ja Turun kautta Helsinkiin, Espooseen ja Vantaalle. Koska haastattelututkimus on edelleen kesken, emme ole vielä pystyneet analysoimaan keräämäämme tietoa.

SuALT on ytimeltään kansalaistiedehanke. Kansalaisia kannustetaan auttamaan tietokannan kehittämis- ja suunnitteluvaiheessa, mutta on hyvä muistaa, että kansalaiset ovat myös tietokannan loppukäyttäjiä. Se tarkoittaa sitä, että he myös tuottavat suurimman osan sen sisällöstä. Siinä vaiheessa kun SuALTin prototyyppi tulee testausvaiheeseen, pystymme tutkimaan tarkemmin myös käyttäjäryhmien käyttäytymistä erilaisilla palaute- ja havainnointimenetelmillä. Näiden avulla pystymme korjaamaan virheitä sekä tehdä tietokantaan parannuksia..

Jotta olisimme todellakin osallistavia, meidän olisi myös jatkettava tutkimusta sen jälkeen, kun hanke on loppunut ja tietokanta on avautunut. On tärkeätä kysyä hankkeeseen osallistuneilta kansalaisilta mitkä heidän näkemyksensä ja kokemuksensa olivat sekä oliko hanke ja sen tulokset heidän mielestään onnistuneet. Tämä osoittaisi, että olemme paitsi kiitollisia avusta myös vilpittömästi kiinnostuneita kuulemaan käyttäjien mielipiteitä myös sen jälkeen, kun tietokanta on valmistunut.Tämä luonnollisesti tarkoittaa samalla, että tulemme hakemaan aktiivisesti lisärahoitusta projektille.