Oppilaat kirjoittavat: Rokotusta ja raivoa

by Ria Holstein, Viikin norssi, 4a
1, 2, 3, PAM! Juoksukisa alkoi, koko ihmiskunta juoksi koulujonoihin. Olin juuri johtamassa, mutta joku tai jokin pysäytti mut. Se oli Maria! Pitkästä aikaa näin Marian! Tai siis, näin Marian viimeksi eilen. Maria näytti yhtä apealta, kuin koira joka oli tullut suihkusta. – Hei, tiedätkö sä että tänään on sikarokotus? Maria kysyi multa. Continue reading

Evoluution jäljillä Australiassa

Kun kerron ihmiselle että olen lähdössä vuodeksi tutkimusvapaalle Australiaan, kääntyy puhe väistämättä aurinkoon ja lämpöön. Nyt kun olen ollut täällä kuukauden, voin vain todeta että lämpö ja aurinko todellakin tuntuvat määrittelevän paikallista kulttuuria ja maan elämäntapaa. Olemme Canberrassa parin tunnin ajomatkan päässä rannikolta, ja tuntuu että kaikki paikalliset (taustastaan huolimatta) ovat suuntaamassa joulun viettoon rannalle. Continue reading

Hyvää iltaa uutisista..

Uutisankkurit Pyry ja Retu

”Terve herra peikko, missä te peikot asustelette? Entäs sinä neiti keiju, voisitko kertoa mitä te keijut syötte? Tontut, tontut odottakaa vielä hetki, teidän vuoronne tulee kohta! ”Mitä ihmettä, mistä on kyse? Onko luokka muuttunut maahisten taistelutantereeksi?  No ei, vaan kyse on tietysti Viikin normaalikoulun 4A:n äidinkielen tunnista! Continue reading

Valmistumisen juhlaa

DSC_1492 – Kopio

Perjantaina oli viimeinen päivä harjoittelukoululla! Illalla järjestin valmistumisjuhlat ystävilleni, joita tuskin olen viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana ehtinyt näkemään. Onneksi olkoon ope! Naisissa tasavallan tuki! Valmista tuli!  Jos se olisi helppoa, kuka tahansa pystyisi siihen! Continue reading

Sekasorrosta seesteisyyteen

Oppitunnin tuoksinassa

Huh, opetusharjoittelumme pahin rutistus alkaa olla jo taittunut ja taakse jäänyttä elämää. Viikin normaalikoulun suurista ovista käveli tänään kaksi suhteellisen stressitöntä ja hyväntuulista harjoittelijaa. Viiden viikon takaisesta jännityksestä ja paineesta ei ole enää paljoakaan jäljellä. Luokka ja ohjaava opettajamme tuntuvat jo tutuilta, aivan kuin heidät olisi tuntenut pidemmänkin aikaa. Tuntisuunnitelmiakaan ei enää tehdä yömyöhään asti, vaan niiden suunnittelu sujuu jo pienellä rutiinilla. Opetustilanteesta pystyy jo saamaan enenmmän irti kuin muutama viikko sitten, koska ylimääräinen jännitys on kadonnut. Tästähän voi jo nauttia! Continue reading