Monthly Archives: April 2018

Raportti seminaarista: kansanperinteen ja perinneasujen aineettomat oikeudet sekä tekijänoikeus kulttuurisen omimisen hillitsijänä

Projektin seminaarissa käsiteltiin kulttuurista omimista (cultural appropriation) sekä kansanperinteen (folklore) ja perinneasujen aineettomia oikeuksia (lähinnä tekijänoikeutta), kun puhujaksi saatiin väitöskirjatutkija, OTM Heidi Härkönen 9.4.2018.

Aluksi Härkönen valotti kulttuurista omimista ja sen taustaa yleisellä tasolla. Kysymys on kulttuuristen vaikutteiden ottamisesta ja toisen kulttuurin ominaispiirteiden hyväksikäyttämisestä tavalla, joka haittaa tai loukkaa lähdekulttuuria ja sen jäseniä. Tällöin puhutaan esimerkiksi lähdekulttuurin kaupallisesta tai viihteenomaisesta käytöstä, joka vahvistaa kielteisiä stereotypioita ja valtavirtaistaa sen massatuotannon laeille. Sitten Härkönen käsitteli ilmiötä nimenomaan muodin ja muotiteollisuuden näkökulmasta. Muodissa laajasti ymmärrettynä on kautta aikojen inspiroiduttu niin alkuperäiskansojen kuin vähemmistö- ja alakulttuureista. Oma lukunsa ovat erilaiset pilailu- ja naamiaisasut. Nykyisin kulttuuriset haltuunotot voivat aiheuttaa valtaisia kohuja ja maineriskejä, etenkin sosiaalisen median syövereissä. Esimerkiksi Victoria’s Secretin nomadi- ja tribaaliteema on ollut kohujen kohteena.

Härkönen selitti myös kulttuurisen omimisen taustalla olevia ongelmia. Kulttuurien sekoittuminen ja vuorovaikutus sinänsä eivät ole paheksuttavia kehityskulkuja, vaan kysymys on kunnioituksen ja ymmärryksen puutteesta. Kulttuurisen omimisen ongelma on se, että lähdekulttuuriin ja sen ominaispiirteisiin liittyvät taustat, historia, arvot, pyhyys, merkitykset ja tapaoikeus ohitetaan ja irrotetaan yhteyksistään. Hyödyntäminen tapahtuu lainaavan kulttuurin ehdoin ja sen mieltymyksistä käsin. Harvassa ovat ne kerrat, kun ollaan kiinnostuneita selvittämään tai huomioimaan lähdekulttuurin edustajien kantaa ja mielipiteitä. Erityisen ongelmallista kulttuuriset haltuunotot ovat tilanteissa, joissa lähdekulttuuri on sorrettu, syrjitty ja alisteinen lainaavalle kulttuurille. Kulttuurinen omiminen kytkeytyy elimellisesti kulttuuri-imperialismiin ja (post)kolonialismiin. Esimerkiksi alkuperäiskansojen pakkosulauttamista koskevat kysymykset näyttäytyvät paradoksaalisilta, kun alkuperäiskansojen kulttuurien ominaispiirteet päätyvät muotitrendeiksi.

Kulttuuriseen omimiseen liittyy paitsi eettisiä ja moraalisia, myös oikeudellisia ulottuvuuksia. Härkönen esitteli joitain oikeudellisia raameja, joissa kulttuurisia haltuunottoja voidaan tarkastella. Keskiössä oli tekijänoikeus sekä perusoikeudet (ml. sananvapaus ja oikeus omaan kulttuuriin). Lisäksi Härkönen viittasi alkuperäiskansojen kansainväliseen asemaan, etenkin YK:n julistukseen alkuperäiskansojen oikeuksista (31 art.).

Aineettomien oikeuksien yhteydessä on muistettava, että kansainvälinen immateriaalioikeusjärjestelmä on kehittynyt länsimaisen kulttuurin ehdoilla ja levinnyt osaltaan kolonialismin myötä. Se soveltuu jo tästä syystä varsin huonosti kansanperinteen, perinneasujen ja muun kuin länsimaista luovuuden suojaamiseen. Itse asiassa vallalla on pikemmin ollut terra nullius -ajattelu maanvaltauksen ohella henkisen omaisuuden käytössä, ja aiemmin kansanperinne on sijoitettu automaattisesti tekijänoikeudettomalle alueelle (public domain). Myös muodin luomuksilla on ollut haasteita yltää tekijänoikeuden asettamiin vaatimuksiin (vrt. nykyinen mallisuoja). Tekijänoikeuden näkökulmasta kansanperinteeseen liittyy erityisesti kolme ongelmaa: tekijän identifiointi ja siten suoja-ajan määrittäminen sekä kysymys teoskynnyksestä. Kansanperinteessä on vaikea erottaa tarvittava yksilöllinen panos, kun kulttuuria on kartoitettu useiden henkilöiden voimalla aikojen saatossa. Kysymys on pikemmin kollektiivisesta luovuudesta, ja perinteen kertymisestä, kerrostumisesta ja kehittymisestä pitkän ajan kuluessa. Mitään nimenomaista alkuperäisteosta on mahdoton yksilöidä. Suoja-aika puolestaan on kytköksissä identifioitavissa olevan tekijän kuolemaan. Teoskynnys on perinteisesti ollut korkea juuri käyttötaiteen tuotteille – joskin omaperäisyysvaatimusta on EU-oikeudessa harmonisoitu. Esimerkiksi käyttövaatetuksesta on lähinnä suojattavissa erinäiset koristeet ja muut omaperäiset elementit, mutta ei vaate tai sen yleisilme sinänsä.

Härkönen käsitteli erikseen nk. klassikkosuojasäännöksen (Suomen tekijänoikeuslaki 53 §) roolia ja mahdollisuuksia kansanperinteen suojaamisessa viitaten asiaa koskevaan tutkimukseen. Klassikkosuojaa voi saada teos, jonka ”suhteen tekijän kuoltua menetellään julkisesti sivistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla”. Opetus- ja kulttuuriministeriö voi kieltää loukkaavan menettelyn, vaikka tekijänoikeussuoja olisi lakannut tai sitä ei olisi ollut lainkaan. Ei ole lainkaan itsestään selvää, mikä on suojaamisen arvoinen sivistyksellinen etu tai mikä sen loukkaamista? Ja kuka näitä arvioi? Lisäksi loukkaavuus on aina riippuvainen ajasta ja paikasta. Härkönen huomautti siitä vaarasta, jota harmittomiltakin vaikuttavat haltuunotot voivat aiheuttaa lähdekulttuurin säilymiselle. Hän korosti lähdekulttuurin näkökulman tärkeyttä loukkaavuuden arvioinnissa sekä sitä, että yhteiskunnalla on velvollisuus suojella kulttuurien monimuotoisuutta. Keskustelussa kuitenkin tuotiin ilmi säännöksen soveltamistilanne Suomessa ja sitä koskeva korkeimman oikeuden päätös (KKO:1967-II-10). Tapauksessa oli kysymys klassikkoteosten julkaisemisesta ala-arvoisina käännöksinä mukailusta ja lyhentämisestä ilmoittamatta. Teosten kirjallinen arvo katsottiin turmellun. Tapauksessa korostuivat lukevan yleisön sivistykselliset edut ja tiedonsaanti. Keskustelussa päädyttiin toteamaan, että vastaavasti voisi katsoa kulttuurisen omimisen tilanteissa olevan kysymys yleisön (esim. enemmistökulttuurin edustajien) harhaanjohtamisesta; irrotetaanhan lähdekulttuurin ominaispiirteet yhteyksistään ja jätetään kertomatta historia, arvot ja merkitykset.

Lisäksi keskustelussa päädyttiin toteamaan se monimutkaisuus, joka liittyy kulttuuriseen itsemäärittelyyn ja -määräämiseen sekä kulttuurin säilymisen turvaamiseen. Myös klassikkosuoja on osa länsimaiselle luovuudelle rakentuvaa tekijänoikeusjärjestelmää, ja sen mahdollisuudet toimia kansanperinteen suojana ovat rajalliset. Tarvittaisiin jokin suojamuoto esimerkiksi osana kansainvälistä sopimusjärjestelmää. Lopuksi Härkönen huomautti vielä, että kysymys on muustakin kuin aineettomista oikeuksista. Kysymys on etiikasta ja moraalista. Kaiken kaikkiaan kulttuurisessa vuorovaikutuksessa tulisi antaa merkitystä sille, miten lähdekulttuurin edustajat kokevat lainaamisen ja hyödyntämisen.

Anette Alén-Savikko

Sanna Nyqvist: Tutkijan vastuu, taiteilijan vapaus?

Projektin johtajan Sanna Nyqvistin artikkeli ”Tutkijan vastuu, taiteilijan vapaus?” on ilmestynyt Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan ja Tutkimuseettisen neuvottelukunnan Vastuullinen tiede -sivustolla.

Ote tekstistä: ”Niin tieteellisten kuin taiteellistenkin tekstien käyttöä suojaa lisäksi tekijänoikeuslaki. Tekijänoikeuslakiin ei kuitenkaan yleensä vedota lainaamisen oikeutusta koskevissa kiistoissa. Tieteelliset plagiaattiepäilyt käsitellään tieteen sisäisessä prosessissa, ei lakituvassa, ja tieteen säännöt ovat osin tiukemmat kuin lain vaatimukset. Kirjallisia kiistojakaan ei juuri koskaan selvitellä juristien avustuksella, vaan julkisessa keskustelussa, johon osallistuvat kirjallisuusmaailman eri toimijat kriitikoista lukijoihin ja kustantajiin.”

Koko teksti on luettavissa täältä.

Projektin julkaisuja: Kirjalliset väärennökset (Gaudeamus 2018)

Sanna Nyqvistin ja Outi Ojan kirja Kirjalliset väärennökset: huijauksia, plagiaatteja ja luovia lainauksia (Gaudeamus 2018) on ilmestynyt. Alla poimintoja mediasta:

Sanna Nyqvist ja Outi Oja Ylen aamu-tv:n haastattelussa.

Outi Oja Sisuradion (Ruotsin yleisradion suomenkielinen toimitus) haastateltavana.

Sanna Nyqvist Yle Puheen haastateltavana.

Kirjailija ja toimittaja Karo Hämäläisen blogikirjoitus kirjasta (Suomen Kuvalehti, maksumuurin takana).

Kaakon median artikkeli kirjasta.

Lyhyt kirja-arvio Kirjat kertovat -blogissa.

Sanna Nyqvistin pääkirjoitus kirjallisista väärennöksistä Kiiltomadossa.

***

Sanna Nyqvist on Akateemisessa kirjakaupassa haastateltavana Kirjalliset väärennökset -teoksesta ma 23.4. klo 14.40–15.00. Haastattelijana FT Päivi Koivisto.