Siteeraamisen taide – seminaari sitaateista kirjallisuudessa ja kuvataiteessa 31.1.2019

SITEERAAMISEN TAIDE – SEMINAARI SITAATEISTA KIRJALLISUUDESSA JA KUVATAITEESSA

Aika: 31.1.2019 klo 12:30-17:30
Paikka: Helsingin yliopiston päärakennus, sali 13, Fabianinkatu 33 (3. krs). Tilaan on esteetön pääsy. Tarvittaessa apua saa vahtimestareilta puh. 02941 23151.

Sitaatit ovat viime aikoina puhuttaneet niin taiteen tekijöitä kuin vastaanottajiakin. Yhtäältä lainaaminen on vakiintunut osa luomista, toisaalta vaatimukset sitaattien merkitsemisestä kirjallisiin ja kuvataiteen teoksiin ovat voimistuneet. Tekijät, tuottajat, kustantajat ja galleristit joutuvat ratkomaan sitaatteihin liittyviä pulmia arkisessa työssään, ja sitaattikiistoja nousee säännöllisesti esimerkiksi Opetusministeriön alaisen tekijänoikeusneuvoston käsittelyyn.

Taide, tekijyyden muutos ja tekijänoikeus -projektin iltapäiväseminaarissa paneudutaan siteeraamisen käytäntöihin ja rajoihin taiteilijoiden, tutkijoiden ja juridiikan asiantuntijoiden näkökulmista.

Puheenvuoroissa pohditaan muun muassa seuraavia kysymyksiä: Mikä on sitaatti ja millainen taiteellinen keino siteeraus on? Miten sitaatit ilmenevät kirjallisuudessa ja kuvataiteessa? Kuinka paljon saa siteerata ja miten? Mikä on juridinen sitaattioikeus ja miten sitä tulisi taiteisiin soveltaa? Mitä tarkoittaa sitaattioikeuden yhteydessä käytetty ilmaus ”hyvä tapa”? Eroavatko eri teoslajien väliset sitaattikäytännöt?

Seminaari on kaikille avoin ja maksuton. Toivotamme taiteen tekijät, tutkijat ja yleisön tervetulleiksi keskustelemaan siteeraamisen tarkoituksista ja oikeutuksesta. Ilmoittaudu seminaariin 18.1.2019 mennessä osoitteessa:

https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/93245/lomake.html

Tiedustelut:

Taide, tekijyyden muutos ja tekijänoikeus -projektin johtaja, yleisen kirjallisuustieteen tutkijatohtori Sanna Nyqvist (puh. 02941 24327, sanna.nyqvist@helsinki.fi)

Ohjelma

12.15 Aloituspuheenvuoro / Sanna Nyqvist

Osio 1: Taiteilijat ja kustantajat

12.20–12.40 Miksi lainaan? Vieraiden sanojen poetiikka & praktiikka
Kirjailija Laura Lindstedt

12.40–13.00 Kollaasintekijän paljastukset
Kuvataiteilija, Taideyliopiston Kuvataideakatemian taidegrafiikan lehtori Tatu Tuominen

13.00–13.20 Kustantajan näkökulma lainaamiseen
Kustantaja ja kirjailija Kristian Blomberg (Poesia)

13.20–13.35 Keskustelu

13.35–13.45 Tauko

Osio 2: Tutkijat

13.45–14.05 Sitaatti, intertekstuaalisuus, varkaus? Lainat kaunokirjallisuudessa
Kirjallisuudentutkija Sanna Nyqvist

14.05–14.25 Laki ja lainat: tekijänoikeus ja siteeraus kuvataiteessa
Oikeustieteen tutkija Anette Alén-Savikko

14.25–14.35 Tekijöiden lainat lukijoiden silmin: esimerkkinä fantasiakirjallisuus
Kirjallisuudentutkija Minna Siikilä-Laitila

14.35–14.50 Keskustelu

14.50–15.20 Kahvi

Osio 3: Tekijänoikeusjärjestöt

15.20–15.40 Kirjallisuus ja siteeraaminen
Sanaston lakimies Juha Pihlajaniemi

15.40–16.00 Kuvaston näkökulma: visuaalisten sisältöjen siteeraminen
Kuvaston toiminnanjohtaja Tommi Nilsson

16.00–16.10 Keskustelu

Osio 4: Paneelikeskustelu: Sitaatit – uhka vai mahdollisuus?

16.10–17.00 Kansallisgallerian lakimies Tuula Hämäläinen, kirjailija Harry Salmenniemi, Sanaston lakimies Juha Pihlajaniemi ja oikeustieteen tutkija Riku Neuvonen; moderaattorina professori Pauli Rautiainen

17.00–17.30 Loppukeskustelu

Anette Alén-Savikko: Tekijyys, lait ja tulkinnat

Projektin tutkijalta, OTT Anette Alén-Savikolta, on julkaistu uusi kirjoitus Lehtisissä. Kirjoituksessaan Anette valottaa tekijänoikeuden historiaa ja sisältöä sekä erittelee tekijyyteen liittyviä kysymyksiä lainsäädännön ja oikeuskäytännön kautta. Miten tekijyys määrittyy ja millaisia tulkintoja tekijyydestä löytyy esimerkiksi elokuvan tai musiikin yhteydessä? Anettepohtii myös tekijyyden ja tekijänoikeuden haasteita sekä tulevaisuutta. Kirjoituksen voi lukea ilmaiseksi täältä.

Publication: Sanna Nyqvist: “Literature and Copyright after the Berne Convention (1886)”

 In this article, published online in The Oxford Research Encyclopedia of Literature, Sanna Nyqvist offers an outline of the development of international copyright from a literary perspective and analyses in more detail three key areas contestation and conflict in applying copyright to literature – piracy, translation and appropriation.

 The summary of the article can be read here (the full article is unfortunately for OREL subscribers only).

 

Seminaari 3.12. klo 14-16: Juristi taideteoksen edessä

Maanantaina 3.12. klo 14–16 emeritusprofessori Juha Karhu on seminaarimme vieraana ja esitelmöi otsakkeella ”Juristi taideteoksen edessä”. Hän hahmottelee puheenvuorossaan taiteen ja oikeuden välisiä jännitteitä. Lapin yliopistossa velvoiteoikeuden professorina ja oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanina työskennellyt Karhu on ollut tutkimustoiminnassaan kiinnostunut muun muassa oikeuden muutoksesta. Kirjassaan Uusi varallisuusoikeus hän tarkasteli varallisuusoikeuden perusoikeudellistumista. Karhu on urallaan liikkunut usein tieteen ja taiteen rajapinnnalla. Esimerkiksi jäädessään eläkkeelle keväällä 2017, hän esitti jäähyväisluennon asemesta Josef K:n roolin Franz Kafkan teokseen Oikeusjuttu perustuvassa näytelmässä.

 Paikka: Helsingin yliopisto, päärakennuksen sali 21 (Fabianinkatu 33, 5. krs, esteetön pääsy).

Seminaari aiheesta “‘There is not a single original thought in Eragon’: Tekijyys verkon fantasiakirjakeskusteluissa” 15.10. klo 14-16

Maanantaina 15.10. klo 14–16 projektin seminaarissa FM Minna Siikilä-Laitila puhumassa väitöskirjastaan ”’There is not a single original thought in Eragon’: Tekijyys verkon fantasiakirjakeskusteluissa”.

Anette Alén-Savikko: Copyright and Circus

Hankkeen tutkijalta Anette Alén-Savikolta (OTT, tutkijatohtori) on ilmestynyt uusi artikkeli, Copyright and Circus, Nordiskt Immatiriellt Rättskydd -verkkolehdessä (NIR 1/2018).

Artikkeli käsittelee tekijänoikeuden soveltumista sirkukseen ja sirkusesityksiin, kuten akrobatiaan, taikuuteen ja klovneriaan. Sirkusesitysten vaatimat taidot ja niihin sisältyvät temput ja illuusiot sekä fysiikan lakeihin nojaaminen ja perinteestä ammentaminen kääntyvät tekijänoikeudellisessa katsannossa usein tekijyyden ja omaperäisyyden puutteeksi. Esityksiin kuitenkin monesti sisältyy draamaa, taiteellisia elementtejä ja kerroksellisuutta (mm. parodia, burleski). Sirkusteknisin taidoin voidaan ilmaista nimenomaan taiteellisia päämääriä.

Artikkelin pohjalta on selvää, ettei sirkus jää kategorisesti tekijänoikeuden ulkopuolelle, ja kansallisesti esiintyy erilaisia ratkaisuja sirkuksen hyväksi. Samalla kuitenkin peräänkuulutetaan nykyistä syvempää ymmärrystä sirkuksen ominaispiirteille. Tekijänoikeuden ohella artikkelissa käsitellään esiintyvän taiteilijan lähioikeutta sekä elinkeinotoiminnan sääntelyn ja sosiaalisten normien mahdollisuuksia säännellä sirkuksen aineettomia oikeuksia.

Hankkeen tutkija Anette Alén-Savikko vieraana ATRIP 37th Annual Congressissa

Hankkeen tutkija, Anette Alén-Savikko (OT, tutkijatohtori) esitteli tutkimustaan Helsinkiin rantautuneessa kansainvälisessä kongressissa 6.8.2018. Hän kertoi keskittyvänsä reiluuden ilmenemismuotoihin kuvataiteessa sekä “reiluuteen” oikeudellisen ja esteettisen katsannon välimaastossa tai välittäjänä. Viitaten viimeaikaiseen oikeuskäytäntöön sekä omaan tutkimukseensa parodiasta, Anette totesi, kuinka imitaatioon ja olemassa olevan kuvaston haltuunottoon nojaavat taiteen käytännöt eivät välttämättä mahdu tekijänoikeuteen sisältyviin reiluuden tiloihin (erit. sitaattioikeus, parodiapoikkeus).

Kolmipäiväinen kongressi oli rakennettu reiluuden teemalle immateriaalioikeudessa (fairness, morality and ordre public in IP law and policy). Aneten puheenvuoro oli ensimmäisen päivän paneelissa, jossa etsittiin vastausta reiluuden merkitykseen tekijöille.  Paneelia johti professori Sam Ricketson (University of Melbourne, Australia). 

 

Minna Siikilä-Laitila mukaan projektiin

Projektiimme on toukokuun alussa liittynyt kirjallisuudentutkija, FM Minna Siikilä-Laitila (Jyväskylän yliopisto), joka viimeistelee väitöskirjaansa ”’There is not a single original thought in Eragon’: Verkon intertekstuaaliset fantasiakirjakeskustelut romantiikan ja postmodernismin taistelukenttänä”. Minna tutkii fanikulttuurissa ilmeneviä käsityksiä tekijän originaalisuudesta, ja tästä kiehtovasta aiheesta kuullaan lisää ensi syksynä.

Raportti seminaarista: kansanperinteen ja perinneasujen aineettomat oikeudet sekä tekijänoikeus kulttuurisen omimisen hillitsijänä

Projektin seminaarissa käsiteltiin kulttuurista omimista (cultural appropriation) sekä kansanperinteen (folklore) ja perinneasujen aineettomia oikeuksia (lähinnä tekijänoikeutta), kun puhujaksi saatiin väitöskirjatutkija, OTM Heidi Härkönen 9.4.2018.

Aluksi Härkönen valotti kulttuurista omimista ja sen taustaa yleisellä tasolla. Kysymys on kulttuuristen vaikutteiden ottamisesta ja toisen kulttuurin ominaispiirteiden hyväksikäyttämisestä tavalla, joka haittaa tai loukkaa lähdekulttuuria ja sen jäseniä. Tällöin puhutaan esimerkiksi lähdekulttuurin kaupallisesta tai viihteenomaisesta käytöstä, joka vahvistaa kielteisiä stereotypioita ja valtavirtaistaa sen massatuotannon laeille. Sitten Härkönen käsitteli ilmiötä nimenomaan muodin ja muotiteollisuuden näkökulmasta. Muodissa laajasti ymmärrettynä on kautta aikojen inspiroiduttu niin alkuperäiskansojen kuin vähemmistö- ja alakulttuureista. Oma lukunsa ovat erilaiset pilailu- ja naamiaisasut. Nykyisin kulttuuriset haltuunotot voivat aiheuttaa valtaisia kohuja ja maineriskejä, etenkin sosiaalisen median syövereissä. Esimerkiksi Victoria’s Secretin nomadi- ja tribaaliteema on ollut kohujen kohteena.

Härkönen selitti myös kulttuurisen omimisen taustalla olevia ongelmia. Kulttuurien sekoittuminen ja vuorovaikutus sinänsä eivät ole paheksuttavia kehityskulkuja, vaan kysymys on kunnioituksen ja ymmärryksen puutteesta. Kulttuurisen omimisen ongelma on se, että lähdekulttuuriin ja sen ominaispiirteisiin liittyvät taustat, historia, arvot, pyhyys, merkitykset ja tapaoikeus ohitetaan ja irrotetaan yhteyksistään. Hyödyntäminen tapahtuu lainaavan kulttuurin ehdoin ja sen mieltymyksistä käsin. Harvassa ovat ne kerrat, kun ollaan kiinnostuneita selvittämään tai huomioimaan lähdekulttuurin edustajien kantaa ja mielipiteitä. Erityisen ongelmallista kulttuuriset haltuunotot ovat tilanteissa, joissa lähdekulttuuri on sorrettu, syrjitty ja alisteinen lainaavalle kulttuurille. Kulttuurinen omiminen kytkeytyy elimellisesti kulttuuri-imperialismiin ja (post)kolonialismiin. Esimerkiksi alkuperäiskansojen pakkosulauttamista koskevat kysymykset näyttäytyvät paradoksaalisilta, kun alkuperäiskansojen kulttuurien ominaispiirteet päätyvät muotitrendeiksi.

Kulttuuriseen omimiseen liittyy paitsi eettisiä ja moraalisia, myös oikeudellisia ulottuvuuksia. Härkönen esitteli joitain oikeudellisia raameja, joissa kulttuurisia haltuunottoja voidaan tarkastella. Keskiössä oli tekijänoikeus sekä perusoikeudet (ml. sananvapaus ja oikeus omaan kulttuuriin). Lisäksi Härkönen viittasi alkuperäiskansojen kansainväliseen asemaan, etenkin YK:n julistukseen alkuperäiskansojen oikeuksista (31 art.).

Aineettomien oikeuksien yhteydessä on muistettava, että kansainvälinen immateriaalioikeusjärjestelmä on kehittynyt länsimaisen kulttuurin ehdoilla ja levinnyt osaltaan kolonialismin myötä. Se soveltuu jo tästä syystä varsin huonosti kansanperinteen, perinneasujen ja muun kuin länsimaista luovuuden suojaamiseen. Itse asiassa vallalla on pikemmin ollut terra nullius -ajattelu maanvaltauksen ohella henkisen omaisuuden käytössä, ja aiemmin kansanperinne on sijoitettu automaattisesti tekijänoikeudettomalle alueelle (public domain). Myös muodin luomuksilla on ollut haasteita yltää tekijänoikeuden asettamiin vaatimuksiin (vrt. nykyinen mallisuoja). Tekijänoikeuden näkökulmasta kansanperinteeseen liittyy erityisesti kolme ongelmaa: tekijän identifiointi ja siten suoja-ajan määrittäminen sekä kysymys teoskynnyksestä. Kansanperinteessä on vaikea erottaa tarvittava yksilöllinen panos, kun kulttuuria on kartoitettu useiden henkilöiden voimalla aikojen saatossa. Kysymys on pikemmin kollektiivisesta luovuudesta, ja perinteen kertymisestä, kerrostumisesta ja kehittymisestä pitkän ajan kuluessa. Mitään nimenomaista alkuperäisteosta on mahdoton yksilöidä. Suoja-aika puolestaan on kytköksissä identifioitavissa olevan tekijän kuolemaan. Teoskynnys on perinteisesti ollut korkea juuri käyttötaiteen tuotteille – joskin omaperäisyysvaatimusta on EU-oikeudessa harmonisoitu. Esimerkiksi käyttövaatetuksesta on lähinnä suojattavissa erinäiset koristeet ja muut omaperäiset elementit, mutta ei vaate tai sen yleisilme sinänsä.

Härkönen käsitteli erikseen nk. klassikkosuojasäännöksen (Suomen tekijänoikeuslaki 53 §) roolia ja mahdollisuuksia kansanperinteen suojaamisessa viitaten asiaa koskevaan tutkimukseen. Klassikkosuojaa voi saada teos, jonka ”suhteen tekijän kuoltua menetellään julkisesti sivistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla”. Opetus- ja kulttuuriministeriö voi kieltää loukkaavan menettelyn, vaikka tekijänoikeussuoja olisi lakannut tai sitä ei olisi ollut lainkaan. Ei ole lainkaan itsestään selvää, mikä on suojaamisen arvoinen sivistyksellinen etu tai mikä sen loukkaamista? Ja kuka näitä arvioi? Lisäksi loukkaavuus on aina riippuvainen ajasta ja paikasta. Härkönen huomautti siitä vaarasta, jota harmittomiltakin vaikuttavat haltuunotot voivat aiheuttaa lähdekulttuurin säilymiselle. Hän korosti lähdekulttuurin näkökulman tärkeyttä loukkaavuuden arvioinnissa sekä sitä, että yhteiskunnalla on velvollisuus suojella kulttuurien monimuotoisuutta. Keskustelussa kuitenkin tuotiin ilmi säännöksen soveltamistilanne Suomessa ja sitä koskeva korkeimman oikeuden päätös (KKO:1967-II-10). Tapauksessa oli kysymys klassikkoteosten julkaisemisesta ala-arvoisina käännöksinä mukailusta ja lyhentämisestä ilmoittamatta. Teosten kirjallinen arvo katsottiin turmellun. Tapauksessa korostuivat lukevan yleisön sivistykselliset edut ja tiedonsaanti. Keskustelussa päädyttiin toteamaan, että vastaavasti voisi katsoa kulttuurisen omimisen tilanteissa olevan kysymys yleisön (esim. enemmistökulttuurin edustajien) harhaanjohtamisesta; irrotetaanhan lähdekulttuurin ominaispiirteet yhteyksistään ja jätetään kertomatta historia, arvot ja merkitykset.

Lisäksi keskustelussa päädyttiin toteamaan se monimutkaisuus, joka liittyy kulttuuriseen itsemäärittelyyn ja -määräämiseen sekä kulttuurin säilymisen turvaamiseen. Myös klassikkosuoja on osa länsimaiselle luovuudelle rakentuvaa tekijänoikeusjärjestelmää, ja sen mahdollisuudet toimia kansanperinteen suojana ovat rajalliset. Tarvittaisiin jokin suojamuoto esimerkiksi osana kansainvälistä sopimusjärjestelmää. Lopuksi Härkönen huomautti vielä, että kysymys on muustakin kuin aineettomista oikeuksista. Kysymys on etiikasta ja moraalista. Kaiken kaikkiaan kulttuurisessa vuorovaikutuksessa tulisi antaa merkitystä sille, miten lähdekulttuurin edustajat kokevat lainaamisen ja hyödyntämisen.

Anette Alén-Savikko