Seminaari 3.12. klo 14-16: Juristi taideteoksen edessä

Maanantaina 3.12. klo 14–16 emeritusprofessori Juha Karhu on seminaarimme vieraana ja esitelmöi otsakkeella ”Juristi taideteoksen edessä”. Hän hahmottelee puheenvuorossaan taiteen ja oikeuden välisiä jännitteitä. Lapin yliopistossa velvoiteoikeuden professorina ja oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanina työskennellyt Karhu on ollut tutkimustoiminnassaan kiinnostunut muun muassa oikeuden muutoksesta. Kirjassaan Uusi varallisuusoikeus hän tarkasteli varallisuusoikeuden perusoikeudellistumista. Karhu on urallaan liikkunut usein tieteen ja taiteen rajapinnnalla. Esimerkiksi jäädessään eläkkeelle keväällä 2017, hän esitti jäähyväisluennon asemesta Josef K:n roolin Franz Kafkan teokseen Oikeusjuttu perustuvassa näytelmässä.

 Paikka: Helsingin yliopisto, päärakennuksen sali 21 (Fabianinkatu 33, 5. krs, esteetön pääsy).

Seminaari aiheesta “‘There is not a single original thought in Eragon’: Tekijyys verkon fantasiakirjakeskusteluissa” 15.10. klo 14-16

Maanantaina 15.10. klo 14–16 projektin seminaarissa FM Minna Siikilä-Laitila puhumassa väitöskirjastaan ”’There is not a single original thought in Eragon’: Tekijyys verkon fantasiakirjakeskusteluissa”.

Anette Alén-Savikko: Copyright and Circus

Hankkeen tutkijalta Anette Alén-Savikolta (OTT, tutkijatohtori) on ilmestynyt uusi artikkeli, Copyright and Circus, Nordiskt Immatiriellt Rättskydd -verkkolehdessä (NIR 1/2018).

Artikkeli käsittelee tekijänoikeuden soveltumista sirkukseen ja sirkusesityksiin, kuten akrobatiaan, taikuuteen ja klovneriaan. Sirkusesitysten vaatimat taidot ja niihin sisältyvät temput ja illuusiot sekä fysiikan lakeihin nojaaminen ja perinteestä ammentaminen kääntyvät tekijänoikeudellisessa katsannossa usein tekijyyden ja omaperäisyyden puutteeksi. Esityksiin kuitenkin monesti sisältyy draamaa, taiteellisia elementtejä ja kerroksellisuutta (mm. parodia, burleski). Sirkusteknisin taidoin voidaan ilmaista nimenomaan taiteellisia päämääriä.

Artikkelin pohjalta on selvää, ettei sirkus jää kategorisesti tekijänoikeuden ulkopuolelle, ja kansallisesti esiintyy erilaisia ratkaisuja sirkuksen hyväksi. Samalla kuitenkin peräänkuulutetaan nykyistä syvempää ymmärrystä sirkuksen ominaispiirteille. Tekijänoikeuden ohella artikkelissa käsitellään esiintyvän taiteilijan lähioikeutta sekä elinkeinotoiminnan sääntelyn ja sosiaalisten normien mahdollisuuksia säännellä sirkuksen aineettomia oikeuksia.

Hankkeen tutkija Anette Alén-Savikko vieraana ATRIP 37th Annual Congressissa

Hankkeen tutkija, Anette Alén-Savikko (OT, tutkijatohtori) esitteli tutkimustaan Helsinkiin rantautuneessa kansainvälisessä kongressissa 6.8.2018. Hän kertoi keskittyvänsä reiluuden ilmenemismuotoihin kuvataiteessa sekä “reiluuteen” oikeudellisen ja esteettisen katsannon välimaastossa tai välittäjänä. Viitaten viimeaikaiseen oikeuskäytäntöön sekä omaan tutkimukseensa parodiasta, Anette totesi, kuinka imitaatioon ja olemassa olevan kuvaston haltuunottoon nojaavat taiteen käytännöt eivät välttämättä mahdu tekijänoikeuteen sisältyviin reiluuden tiloihin (erit. sitaattioikeus, parodiapoikkeus).

Kolmipäiväinen kongressi oli rakennettu reiluuden teemalle immateriaalioikeudessa (fairness, morality and ordre public in IP law and policy). Aneten puheenvuoro oli ensimmäisen päivän paneelissa, jossa etsittiin vastausta reiluuden merkitykseen tekijöille.  Paneelia johti professori Sam Ricketson (University of Melbourne, Australia). 

 

Minna Siikilä-Laitila mukaan projektiin

Projektiimme on toukokuun alussa liittynyt kirjallisuudentutkija, FM Minna Siikilä-Laitila (Jyväskylän yliopisto), joka viimeistelee väitöskirjaansa ”’There is not a single original thought in Eragon’: Verkon intertekstuaaliset fantasiakirjakeskustelut romantiikan ja postmodernismin taistelukenttänä”. Minna tutkii fanikulttuurissa ilmeneviä käsityksiä tekijän originaalisuudesta, ja tästä kiehtovasta aiheesta kuullaan lisää ensi syksynä.

Raportti seminaarista: kansanperinteen ja perinneasujen aineettomat oikeudet sekä tekijänoikeus kulttuurisen omimisen hillitsijänä

Projektin seminaarissa käsiteltiin kulttuurista omimista (cultural appropriation) sekä kansanperinteen (folklore) ja perinneasujen aineettomia oikeuksia (lähinnä tekijänoikeutta), kun puhujaksi saatiin väitöskirjatutkija, OTM Heidi Härkönen 9.4.2018.

Aluksi Härkönen valotti kulttuurista omimista ja sen taustaa yleisellä tasolla. Kysymys on kulttuuristen vaikutteiden ottamisesta ja toisen kulttuurin ominaispiirteiden hyväksikäyttämisestä tavalla, joka haittaa tai loukkaa lähdekulttuuria ja sen jäseniä. Tällöin puhutaan esimerkiksi lähdekulttuurin kaupallisesta tai viihteenomaisesta käytöstä, joka vahvistaa kielteisiä stereotypioita ja valtavirtaistaa sen massatuotannon laeille. Sitten Härkönen käsitteli ilmiötä nimenomaan muodin ja muotiteollisuuden näkökulmasta. Muodissa laajasti ymmärrettynä on kautta aikojen inspiroiduttu niin alkuperäiskansojen kuin vähemmistö- ja alakulttuureista. Oma lukunsa ovat erilaiset pilailu- ja naamiaisasut. Nykyisin kulttuuriset haltuunotot voivat aiheuttaa valtaisia kohuja ja maineriskejä, etenkin sosiaalisen median syövereissä. Esimerkiksi Victoria’s Secretin nomadi- ja tribaaliteema on ollut kohujen kohteena.

Härkönen selitti myös kulttuurisen omimisen taustalla olevia ongelmia. Kulttuurien sekoittuminen ja vuorovaikutus sinänsä eivät ole paheksuttavia kehityskulkuja, vaan kysymys on kunnioituksen ja ymmärryksen puutteesta. Kulttuurisen omimisen ongelma on se, että lähdekulttuuriin ja sen ominaispiirteisiin liittyvät taustat, historia, arvot, pyhyys, merkitykset ja tapaoikeus ohitetaan ja irrotetaan yhteyksistään. Hyödyntäminen tapahtuu lainaavan kulttuurin ehdoin ja sen mieltymyksistä käsin. Harvassa ovat ne kerrat, kun ollaan kiinnostuneita selvittämään tai huomioimaan lähdekulttuurin edustajien kantaa ja mielipiteitä. Erityisen ongelmallista kulttuuriset haltuunotot ovat tilanteissa, joissa lähdekulttuuri on sorrettu, syrjitty ja alisteinen lainaavalle kulttuurille. Kulttuurinen omiminen kytkeytyy elimellisesti kulttuuri-imperialismiin ja (post)kolonialismiin. Esimerkiksi alkuperäiskansojen pakkosulauttamista koskevat kysymykset näyttäytyvät paradoksaalisilta, kun alkuperäiskansojen kulttuurien ominaispiirteet päätyvät muotitrendeiksi.

Kulttuuriseen omimiseen liittyy paitsi eettisiä ja moraalisia, myös oikeudellisia ulottuvuuksia. Härkönen esitteli joitain oikeudellisia raameja, joissa kulttuurisia haltuunottoja voidaan tarkastella. Keskiössä oli tekijänoikeus sekä perusoikeudet (ml. sananvapaus ja oikeus omaan kulttuuriin). Lisäksi Härkönen viittasi alkuperäiskansojen kansainväliseen asemaan, etenkin YK:n julistukseen alkuperäiskansojen oikeuksista (31 art.).

Aineettomien oikeuksien yhteydessä on muistettava, että kansainvälinen immateriaalioikeusjärjestelmä on kehittynyt länsimaisen kulttuurin ehdoilla ja levinnyt osaltaan kolonialismin myötä. Se soveltuu jo tästä syystä varsin huonosti kansanperinteen, perinneasujen ja muun kuin länsimaista luovuuden suojaamiseen. Itse asiassa vallalla on pikemmin ollut terra nullius -ajattelu maanvaltauksen ohella henkisen omaisuuden käytössä, ja aiemmin kansanperinne on sijoitettu automaattisesti tekijänoikeudettomalle alueelle (public domain). Myös muodin luomuksilla on ollut haasteita yltää tekijänoikeuden asettamiin vaatimuksiin (vrt. nykyinen mallisuoja). Tekijänoikeuden näkökulmasta kansanperinteeseen liittyy erityisesti kolme ongelmaa: tekijän identifiointi ja siten suoja-ajan määrittäminen sekä kysymys teoskynnyksestä. Kansanperinteessä on vaikea erottaa tarvittava yksilöllinen panos, kun kulttuuria on kartoitettu useiden henkilöiden voimalla aikojen saatossa. Kysymys on pikemmin kollektiivisesta luovuudesta, ja perinteen kertymisestä, kerrostumisesta ja kehittymisestä pitkän ajan kuluessa. Mitään nimenomaista alkuperäisteosta on mahdoton yksilöidä. Suoja-aika puolestaan on kytköksissä identifioitavissa olevan tekijän kuolemaan. Teoskynnys on perinteisesti ollut korkea juuri käyttötaiteen tuotteille – joskin omaperäisyysvaatimusta on EU-oikeudessa harmonisoitu. Esimerkiksi käyttövaatetuksesta on lähinnä suojattavissa erinäiset koristeet ja muut omaperäiset elementit, mutta ei vaate tai sen yleisilme sinänsä.

Härkönen käsitteli erikseen nk. klassikkosuojasäännöksen (Suomen tekijänoikeuslaki 53 §) roolia ja mahdollisuuksia kansanperinteen suojaamisessa viitaten asiaa koskevaan tutkimukseen. Klassikkosuojaa voi saada teos, jonka ”suhteen tekijän kuoltua menetellään julkisesti sivistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla”. Opetus- ja kulttuuriministeriö voi kieltää loukkaavan menettelyn, vaikka tekijänoikeussuoja olisi lakannut tai sitä ei olisi ollut lainkaan. Ei ole lainkaan itsestään selvää, mikä on suojaamisen arvoinen sivistyksellinen etu tai mikä sen loukkaamista? Ja kuka näitä arvioi? Lisäksi loukkaavuus on aina riippuvainen ajasta ja paikasta. Härkönen huomautti siitä vaarasta, jota harmittomiltakin vaikuttavat haltuunotot voivat aiheuttaa lähdekulttuurin säilymiselle. Hän korosti lähdekulttuurin näkökulman tärkeyttä loukkaavuuden arvioinnissa sekä sitä, että yhteiskunnalla on velvollisuus suojella kulttuurien monimuotoisuutta. Keskustelussa kuitenkin tuotiin ilmi säännöksen soveltamistilanne Suomessa ja sitä koskeva korkeimman oikeuden päätös (KKO:1967-II-10). Tapauksessa oli kysymys klassikkoteosten julkaisemisesta ala-arvoisina käännöksinä mukailusta ja lyhentämisestä ilmoittamatta. Teosten kirjallinen arvo katsottiin turmellun. Tapauksessa korostuivat lukevan yleisön sivistykselliset edut ja tiedonsaanti. Keskustelussa päädyttiin toteamaan, että vastaavasti voisi katsoa kulttuurisen omimisen tilanteissa olevan kysymys yleisön (esim. enemmistökulttuurin edustajien) harhaanjohtamisesta; irrotetaanhan lähdekulttuurin ominaispiirteet yhteyksistään ja jätetään kertomatta historia, arvot ja merkitykset.

Lisäksi keskustelussa päädyttiin toteamaan se monimutkaisuus, joka liittyy kulttuuriseen itsemäärittelyyn ja -määräämiseen sekä kulttuurin säilymisen turvaamiseen. Myös klassikkosuoja on osa länsimaiselle luovuudelle rakentuvaa tekijänoikeusjärjestelmää, ja sen mahdollisuudet toimia kansanperinteen suojana ovat rajalliset. Tarvittaisiin jokin suojamuoto esimerkiksi osana kansainvälistä sopimusjärjestelmää. Lopuksi Härkönen huomautti vielä, että kysymys on muustakin kuin aineettomista oikeuksista. Kysymys on etiikasta ja moraalista. Kaiken kaikkiaan kulttuurisessa vuorovaikutuksessa tulisi antaa merkitystä sille, miten lähdekulttuurin edustajat kokevat lainaamisen ja hyödyntämisen.

Anette Alén-Savikko

Sanna Nyqvist: Tutkijan vastuu, taiteilijan vapaus?

Projektin johtajan Sanna Nyqvistin artikkeli ”Tutkijan vastuu, taiteilijan vapaus?” on ilmestynyt Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan ja Tutkimuseettisen neuvottelukunnan Vastuullinen tiede -sivustolla.

Ote tekstistä: ”Niin tieteellisten kuin taiteellistenkin tekstien käyttöä suojaa lisäksi tekijänoikeuslaki. Tekijänoikeuslakiin ei kuitenkaan yleensä vedota lainaamisen oikeutusta koskevissa kiistoissa. Tieteelliset plagiaattiepäilyt käsitellään tieteen sisäisessä prosessissa, ei lakituvassa, ja tieteen säännöt ovat osin tiukemmat kuin lain vaatimukset. Kirjallisia kiistojakaan ei juuri koskaan selvitellä juristien avustuksella, vaan julkisessa keskustelussa, johon osallistuvat kirjallisuusmaailman eri toimijat kriitikoista lukijoihin ja kustantajiin.”

Koko teksti on luettavissa täältä.

Projektin julkaisuja: Kirjalliset väärennökset (Gaudeamus 2018)

Sanna Nyqvistin ja Outi Ojan kirja Kirjalliset väärennökset: huijauksia, plagiaatteja ja luovia lainauksia (Gaudeamus 2018) on ilmestynyt. Alla poimintoja mediasta:

Sanna Nyqvist ja Outi Oja Ylen aamu-tv:n haastattelussa.

Outi Oja Sisuradion (Ruotsin yleisradion suomenkielinen toimitus) haastateltavana.

Sanna Nyqvist Yle Puheen haastateltavana.

Kirjailija ja toimittaja Karo Hämäläisen blogikirjoitus kirjasta (Suomen Kuvalehti, maksumuurin takana).

Kaakon median artikkeli kirjasta.

Lyhyt kirja-arvio Kirjat kertovat -blogissa.

Sanna Nyqvistin pääkirjoitus kirjallisista väärennöksistä Kiiltomadossa.

***

Sanna Nyqvist on Akateemisessa kirjakaupassa haastateltavana Kirjalliset väärennökset -teoksesta ma 23.4. klo 14.40–15.00. Haastattelijana FT Päivi Koivisto.

Seminaari folkloren ja perinneasujen aineettomista oikeuksista sekä tekijänoikeuksista kulttuurisen omimisen hillitsijänä 9.4.2018

Lapin  yliopiston väitöskirjatutkija, OM Heidi Härkönen alustaa huhtikuun seminaarissa folkloren ja perinneasujen aineettomista oikeuksista sekä tekijänoikeuksien mahdollisuudesta toimia kulttuurisen omimisen hillitsijänä. Kaikille avoin seminaari pidetään maanantaina 9.4.2018 klo 16-18 Helsingin yliopiston Topelian salissa A206 (Unioninkatu 38 A, 2. krs). Tila on esteetön.

Alustuksen lähtökohta on se, kuinka moderni muotiteollisuus on koko satavuotisen olemassaolonsa aikana inspiroitunut eksoottisina pidetyistä kulttuureista ja tuonut folkloren piiriin kuuluvia elementtejä catwalkeille. Viimeisen vuosikymmenen aikana on kuitenkin huolestuttu kulttuurillisesta omimisesta (cultural appropriation). Etenkin syrjittyjen ja valtaväestöä huonommassa asemassa olevien vähemmistöjen, kuten alkuperäiskansojen perinneasujen ja -asusteiden kopioiminen massamuotiin nähdään ongelmallisena. Tekijänoikeutta on kuitenkin vaikea soveltaa näihin tapauksiin. Alustuksessa pohditaan muun muassa sitä, voiko esimerkiksi tekijänoikeudellisesta klassikkosuojasta olla apua näissä tilanteissa.

Oikeustieteen maisteri Heidi Härkönen toimii väitöskirjatutkijana Lapin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Hän tutkii muodin ja vaatetuksen immateriaalioikeuksia sekä inspiroitumisen ja imitoimisen välistä rajanvetoa.