Monthly Archives: December 2020

Mikroblogaukset, osa 3: Miten tekijänoikeuslakia pitäisi kehittää?

Mikroblogauksissa tutkijamme kertovat muutamilla virkkeillä, mitä jäi projektivuosista mieleen ja mihin kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota. Koostimme postausten pohjaksi joukon kysymyksiä, joista kukin valitsi itseään eniten puhuttelevat. Julkaisemme vastaukset kysymyksiin kolmessa erässä, joista tässä viimeinen.

 

Riku Neuvonen, Oikeustieteen yliopistotutkija (Helsingin ja Tampereen yliopisto)

Miten tekijänoikeuslakia pitäisi kehittää?

Tekijänoikeuslaki pitäisi miettiä kokonaan uudestaan. Nykyinen rakenne on säädetty vuosikymmeniä sitten, jolloin siihen on tullut EU-sääntelyn ja muiden kansainvälisten sopimusten vuoksi poikkeuksia sekä poikkeuksien poikkeuksia. Tekijänoikeuslain keskeinen idea tulisi kirkastaa tavalla, joka huomioi tekijyyden, teosten ja teosten käytön muutoksen.

Mikä yhteydenotto tai tapaaminen projektin aikana jäi erityisesti mieleen?

Projektin järjestämät pienet ja isommat tilaisuudet ovat jääneet mieleen. Lähes kuukausittaiset pienemmät seminaarit toivat käsittelyyn valtavasti erilaisia näkökulmia, jotka ovat olleet tekijänoikeuskeskustelussa sivuroolissa. Unohtamatta tietenkään tilaisuuksiin osallistuneita henkilöitä, etenkin lähes jokaisessa tilaisuudessa käynyttä Kansallisgallerian emerituslakimiestä Tuula Hämäläistä. Tämän tyyppiset tilaisuudet ovat sitä, mitä tutkimus ylipäätään tarvitsee.

Outi Oja, suomen kielen ja kirjallisuuden yliopistonlehtori (Tukholman yliopisto)

Miten tekijänoikeuslakia pitäisi kehittää?

Projektin aikana olen analysoinut uutta suomalaista 2000-luvun kokeellista kirjallisuutta. Olen huomannut, että hyvin monet tekijät leikittelevät teksteissään vaikkapa eksessiivisillä sitaateilla tai vaikkapa julkaisemalla jo julkaistua materiaalia uudestaan, jolloin tekijän originaliteetti kyseenalaistuu. Tekijänoikeuslakia pitäisi kehittää sellaiseksi, että uudet taiteen luomisen muodot – esimerkiksi juuri sitaatteihin pohjautuvat kirjoittamisen muodot – otettaisiin paremmin huomioon.

Minkä uuden avauksen teit projektin aikana?

Sitaatteja hyödyntävää kokeellista kirjallisuutta ja sen omaperäisyyttä pitäisi arvioida tekstin kontekstista käsin: olisi tutkittava, miten muoto antaa sitaateille lisäarvoa. Vaikka sitaattitekniikkaa hyödyntävissä kaunokirjallisissa teoksissa tekijän rooli näyttäisi olevan pieni, joskus jopa minimaalinen, usein tekstin konteksti osoittaa tekijän omaperäisyyden. Joskus suurinta omaperäisyyttä saattaa taideteoksessa olla taiteilijan oman taiteellisen panoksen vähyys. Siten taiteellisen panoksen vähyys pakottaa lukijan havainnoimaan sitä, millainen tarkastelun alla oleva taideteos on taiteena.

Anette Alén-Savikko, yksityisoikeuden yliopistonlehtori (Helsingin yliopisto)

Mikä yllätti projektin aikana?

Projekti oli valtavan antoisa, ja yllätyin ehkä eniten siitä, miten vaivattomasti yhteinen kieli monitieteisessä tutkimusryhmässämme löytyi. Kokemus on osoittanut, ettei asioiden sanottaminen useiden tieteenalojen edustajien välillä aina suju ongelmitta – puhumattakaan siitä, että pyritään lisäksi tieteen ja taiteen(alojen) väliseen keskusteluun. Onnistuimme tuomaan yhteen kiinnostavia tekijyyteen, sen tutkimiseen ja ilmaisuun liittyviä näkökulmia ja lähestymistapoja. Loppuraporttina toimiva kirjamme on tästä hyvä osoitus!

Miten jatkat projektin aiheiden parissa?

Jatkan ilman muuta tutkimusta digitaalisuuteen liittyvien muutosten parissa, ja tekijänoikeuteen liittyvät tiedot ja taidot kuuluvat olennaisena osana “digikansalaistaitoihin”. Tekijänoikeus on arkipäiväistynyt, mutta samalla siihen kietoutuu paljon valtaa. Aiemmin oli puhetta erään kollegan kanssa tarpeesta tutkia (media)pluralismia tai moniarvoisuutta tekijänoikeusnäkökulmasta. Tähän aiheeseen voisimme vihdoin tarttua.

 

Mikroblogaukset, osa 2: Väitöskirjantekijöiden mietteitä

Mikroblogauksissa tutkijamme kertovat muutamilla virkkeillä, mitä jäi projektivuosista mieleen ja mihin kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota. Koostimme postausten pohjaksi joukon kysymyksiä, joista kukin valitsi itseään eniten puhuttelevat. Julkaisemme vastaukset kysymyksiin kolmessa erässä, joista tässä toinen. Ääneen pääsevät tällä kertaa projektimme väitöskirjantekijät.

Tuomas Mattila, oikeustieteen väitöskirjantekijä (Helsingin yliopisto)

Miten tekijänoikeuslakia pitäisi kehittää?

Tekijänoikeudellisessa ratkaisutoiminnassa tulisi pitää vahvasti mielessä lain tarkoitus luovan työn edistäjänä, sekä tekijänoikeuden tarkoitus kannustaa levittämään teoksia yleisön saataville. Näiden tavoitteiden onnistumisessa on tärkeää ottaa huomioon myös alakohtaisia ja muuttuvia käsityksiä tekijyydestä sekä luovasta työstä, sekä myös niitä tosiasiallisia vaikutuksia joita tekijänoikeuslain soveltamisella on mahdollisuuksiin ja erilaisiin tapoihin tehdä luovaa työtä.

Kuka päättää tekijän asemasta?

Projekti on onnistunut tuomaan hyvin esiin tekijän käsitteen erilaisista sisällöistä nousevaa problematiikkaa. Tekijänoikeudellinen tekijyys – siis kysymys siitä kenelle tekijänoikeus kuuluu – ratkeaa tekijänoikeuslain normien mukaan, kuten myös tekijän saaman yksinoikeuden sisältö, sekä toisaalta siihen kohdistuvat rajoitukset. Kuitenkin esimerkiksi taiteen tai kirjallisuudentutkimuksen parissa tekijän käsitteen sisältö voi olla erilainen ja käsitteen käyttötarkoitukset poiketa tekijänoikeusjuridiikan käyttötarkoituksista. Tällöin myös tekijän asemaa koskevat johtopäätökset voivat olla erilaisia toisaalta lain ja toisaalta sen sääntelykohteiden, kuten taiteen tai kirjallisuuden, välillä. Projektissa on onnistuttu tuomaan esiin tätä jännitettä, sekä tarkasteltu myös mahdollisuuksia lieventää sitä.

Minna Siikilä-Laitila, tohtoriopiskelija (Jyväskylän yliopisto)

Miten jatkat projektin aiheiden parissa?

Loppusuoralla oleva väitöskirjani ’There is not a single original thought in Eragon’ – Tekijyys, intertekstuaalisuus ja fandom verkon fantasiakirjallisuuskeskusteluissa työllistää minua vielä projektin loputtuakin jonkin aikaa. Spekulatiivisesta fiktiostakin tuttuja termejä käyttäen voisin todeta, että näen projektin Muuttuva tekijä -kirjassa julkaistun artikkelini ”Alkuperäisyys fantasiakirjallisuudessa” avaruusluotaimena, joka lähetettiin matkaan ensimmäisenä, kuin tiedustellen, ja väitökseni myötä tämä luotain tulee telakoitumaan emoalukseensa, väitöskirjaani. Uskon myös, että tätä kirjoittaessa jo kymmenen vuotta jatkunut akateeminen kiinnostukseni tekijyyttä ja vaikutteiden ottoa kohtaan ei tule päättymään väitöskirjani ilmestymiseen; ”tie vain jatkuu jatkumistaan/ ovelta mistä sen alkavan näin…”, kuten J. R. R. Tolkien kirjoitti.

Mikä on väitöskirjasi ydinväite?

Fantasiakirjallisuuden lukijat arvostavat uuden luomista ja innovointia, kuten J. R. R. Tolkienin ympärille muodostunut nerokultti osoittaa. Toisaalta vaikutteiden ottoa ei läheskään aina tuomita, ja siihen saatetaan suhtautua vaikkapa ironisesti tai humoristisesti, koska iso osa fantasian lukijoista kokee, että mitään täysin uutta ei enää kukaan kirjailija pysty luomaan, tai se on ainakin harvinaista. Niinpä keskivertolukija todennäköisesti hyväksyy esimerkiksi fantasialle tunnusomaisten trooppien, kuten lohikäärmeiden ja haltioiden käytön osaksi tarinaa, mutta toivoo, tai jopa vaatii, että kirjailija antaa niille tuoreen ja omaleimaisen twistinsä. Vaatimustaso myös nousee lukijan iän, lukukokemusten ja tietomäärän karttuessa. Lisäksi mahdolliseen fani- tai antifaniyhteisöön kuuluminen voi vaikuttaa myös lukijan näkemyksiin tekijyydestä ja vaikutteiden otosta, sillä faniyhteisöt saattavat asettaa jäseniensä kirjallisille tulkinnoille varsin napakoitakin kehyksiä.

Mikroblogaukset, osa 1: Mistä pitäisi puhua enemmän?

Hankkeemme viimeinen vuosi on kulunut tiiviisti Muuttuva tekijä -kirjan parissa ja viimeisiä tutkimusartikkeleita viilatessa. Korona iski myös meidän toimintaamme: antoisat seminaarit yliopistolla jäivät pois, emmekä pystyneet kokoontumisrajoitusten vuoksi järjestämään projektillemme kunnon peijaisia. Päätimme siksi koota projektin antia myös tänne blogiin.

Mikroblogauksissa tutkijamme kertovat muutamilla virkkeillä, mitä jäi projektivuosista mieleen ja mihin kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota. Koostimme postausten pohjaksi joukon kysymyksiä, joista kukin valitsi itseään eniten puhuttelevat. Julkaisemme vastaukset kysymyksiin kolmessa erässä, joista tässä ensimmäinen.

 

Sanna Nyqvist, yleisen kirjallisuustieteen dosentti (Helsingin yliopisto)

Kuka päättää tekijän asemasta?

Projektimme viisivuotisen keston aikana tekijänoikeustietoisuus on selvästi kasvanut niin tekijöiden kuin suuremmankin yleisön keskuudessa. Esimerkiksi kirjallisuuden appropriaatiota analysoidaan ja arvotetaan tekijänoikeudellisista näkökulmista useammin kuin ennen. Monille tekijänoikeuslaki näyttäytyy ”lopullisena totuutena”, vaikka se on monella tapaa puutteellinen ja kankea instrumentti kirjallisuuden säätelyyn, eikä millään muotoa tulkinnoilta vapaa alue. Projektissamme olemme nostaneet esille monia, usein käytänteinä pikemminkin kuin normeina ilmeneviä keinoja, joilla taidemaailma itse pyrkii säätelemään tekijyyttä – suojaamaan tekijöitä mutta mahdollistamaan uusien teosten synnyttämisen ja vaikutteiden ottamisen.

Mistä pitäisi puhua enemmän?

Nykyisessä tekijänoikeuspuheessa korostuvat rajoitukset ja uhkakuvat, jotka alkavat toimia ennakkosensuurin tavoin. Taiteilijat eivät uskalla toteuttaa appropriaatiopohjaisia teoksiaan, koska pelkäävät korvausvaatimuksia ja oikeudellisia seurauksia. Vastapainoksi tarvitaan myös puhetta siitä, mitä kaikkea on käytännössä mahdollista tehdä – miten monilla tavoin taiteilijat voivat ottaa inspiraatiota toisiltaan ja käyttää hyödyksi aiempia teoksia. Tekijyyden rajojen koettelu ja kartoittaminen taiteellisin keinoin pitää sallia. Taide itse tuottaa tekijyyttä koskevaa tietoa, mikä pitäisi paremmin ottaa huomioon, kun keskustellaan (juridisista) tekijänoikeuksista.

 

Pauli Rautiainen, julkisoikeuden apulaisprofessori (Tampereen yliopisto)

Mikä yllätti projektin aikana?

Tekijänoikeuden talousvaikutuksista on koko ajan vaikeampi saada tietoa. Olisin toivonut kehityksen suunnan muuttuneen.

Mistä pitäisi puhua enemmän?

Rahasta pitäisi puhua aidosti ja rehellisesti. Taidemaailmassa puhutaan toki paljon rahasta, mutta puhe on harvoin aitoa ja rehellistä.

 

Vehka Kurjenmiekka, teologian maisteri, hankkeen tutkimusavustaja ja myöhemmin tutkija

Mikä tapaaminen projektin aikana jäi erityisesti mieleen?

Taiteilijoiden haastatteleminen oli kyllä sellainen tehtävä, jota ei hevin unohda. Joukkoon mahtui niin monta persoonaltaan, työskentelytavoiltaan ja taiteeltaan erilaista tekijää, että kaikesta ennakkotiedosta huolimatta se sykähdytti ja jätti halun oppia ja nähdä lisää. Arvostukseni suomalaisia taiteilijoita ja taiteilija- sekä tekijänoikeusjärjestöjä kohtaan kasvoi entisestään.

Miten jatkat projektin aiheiden parissa?

Ajattelin itse ottaa uskon loikan ja kirjoittaa vuoden 2021 alussa kahden kuukauden ajan romaania saamallani apurahalla. Tuskinpa sitä uskaltaisin tehdä, ellen olisi projektin aikana saanut yhä uudelleen ja uudelleen kuulla taiteilijoilta itseltään, että taide on siihen liittyvien riskien arvoista.

Uutuuskirja analysoi taiteen tekijyyden uusia muotoja ja haasteita

Taide, tekijyyden muutos ja tekijänoikeus -tutkimushankkeen loppuraportti Muuttuva tekijä: kirjoituksia tekijänoikeudesta ja taiteesta (Helda Open Books, 2020) tutkii taiteen tekemisen reunaehtoja digitalisoituvassa maailmassa. Monitieteisessä kirjassa yhdistyvät taiteiden tutkimuksen, taiteen sosiologian ja oikeustieteen näkökulmat taiteilijoiden omiin puheenvuoroihin.

Miten määritellään, kuka on teoksen tekijä? Millaiset tekijät saavat teoksilleen suojaa ja miksi? Miten 2000-luvun uudet taiteen ja kirjallisuuden tekemisen tavat haastavat juridisen tekijänoikeuden oletukset teoksen olemuksesta ja tekijyydestä? Takaako tekijänoikeus sen, että tekijät saavat korvauksen työstään? Miten tekijänoikeus määrittelee taiteilijoiden identiteettiä?

Muun muassa näitä kysymyksiä on tutkittu Emil Aaltosen säätiön ja Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa Taide, tekijyyden muutos ja tekijänoikeus (Helsingin yliopisto, 2016–2020).

Hankkeen päättävässä kirjassa esiin nousevat erityisesti tekijänoikeuslain oikeuttamisen kysymykset, lainaamiseen perustuvat taidemuodot sekä tekijänoikeuden taloudellisten vaikutusten merkitys taiteen tekijöille. Teoksen kirjoittajat pohtivat kriittisesti tekijyyttä määrittäviä käsityksiä sekä taiteen käytäntöjen ja tekijänoikeuslain hankauskohtia.

Muuttuva tekijä -kirjaan ovat kirjoittaneet hankkeen tutkijat Anette Alén-Savikko, Vehka Kurjenmiekka, Tuomas Mattila, Riku Neuvonen, Sanna Nyqvist, Outi Oja, Pauli Rautiainen ja Minna Siikilä-Laitila.

Kirjassa taiteen tekijyyden kysymyksiä avaavat omista lähtökohdistaan myös kuvataiteilija Tatu Tuominen, kirjailija Harry Salmenniemi ja sarjakuvataiteilija Aiju Salminen sekä useat hankkeessa haastatellut taiteilijat.

Muuttuva tekijä on tarkoitettu kaikille taiteen tekijyydestä kiinnostuneille tutkijoille ja taiteilijoille, tekijänoikeusjuridiikan asiantuntijoille sekä taiteen ja taidehallinnon aloilla työskenteleville.

Muuttuva tekijä on vapaasti luettavissa ja ladattavissa osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/320565

Anette Alén-Savikko, Vehka Kurjenmiekka, Sanna Nyqvist ja Outi Oja (toim.), Muuttuva tekijä: kirjoituksia tekijänoikeudesta ja taiteesta. Helda Open Books: Helsingin yliopisto, 2020. 225 s.

ISBN (pdf): 978-951-51-5013-4
ISBN (epub): 978-951-51-5014-1
DOI: 10.31885/9789515150134

Lisätietoja:

Tutkimushankkeen johtaja, yleisen kirjallisuustieteen dosentti Sanna Nyqvist

Puh. 050 5967 451, sähköposti sanna.nyqvist (at) helsinki.fi