Käsiteanalyysiä opettamassa ja oppimassa

Helsingin yliopistossa on järjestetty kolmena peräkkäisenä lukukautena Käsiteanalyysin ja termityön kurssi. Keväällä 2014 pitämälläni kurssilla opiskelijat olivat suomen kielen graduvaiheen opiskelijoita. Syksyllä 2014 kurssille toivotettiin tervetulleiksi kaikki humanistisen tiedekunnan opiskelijat ja myös Humanistis-yhteiskunnallisen tutkijakoulun tohtoriopiskelijat. Keväällä 2015 järjestin vastaavanlaisen kurssin kuin syksyllä ja lisäksi periodin mittaisen kurssin Viikissä HY:n kolmen muun tutkijakoulun opiskelijoille.

Graduaan tai väitöskirjaansa työstäville kurssi tarjoaa välineitä oman tutkimuksen keskeisten käsitteiden ymmärtämiseen ja määrittelyyn. Käsiteanalyysi menetelmänä on selkeyttävä ja pakottaa miettimään käsitteiden suhteita toisiin käsitteisiin, etsimään ja tunnistamaan niiden välisiä eroja ja rajoja. Itselle tuttujen ja jopa itsestäänselvien käsitteiden määrittely saattaa tuntua yllättävän vaikealta, mutta kurssilla yhdessä pohtien yleensä on löydetty sekä asiantuntijaa itseään (opinnäytteen tekijää) että maallikoita (muita opiskelijoita ja ohjaajaa) tyydyttävä terminologinen määritelmä ja laajempi selite.

Käsitesuhteet mietinnässä

Kurssin opettajana ja termitöiden ohjaajana olen myös itse oppinut paljon. Käydessämme esimerkiksi läpi koostumussuhteen ja hierarkiasuhteen eroa mietimme yhdessä, millainen käsitesuhde on kirjallisuuden ja tietokirjallisuuden tai koirien ja koiraeläinten välillä. Totesimme, että näitä kahta käsitesuhdetta ei ole aina helppo erottaa toisistaan. Koostumussuhde on keskeinen silloin, kun kyse on konkreettisista, rajatuista kokonaisuuksista ja niiden tunnetuista osista. Opetin, että hierarkkisessa käsitesuhteessa alakäsitteellä on kaikki yläkäsitteen piirteet sekä ainakin yksi lisäpiirre. Opiskelijalle tuli ongelma ns. sinä-passiivin määrittelyssä. Fennistiikassa sitä joko ei voi määritellä passiiviksi tai sitten passiivin määritelmää pitää laventaa niin paljon, että käsitteen ala eli ekstensio kattaa myös sinä-passiivin.

Erityisesti väitöskirjaansa työstävien kanssa tuli selväksi se, että hyvin teoreettisille käsitteille on vaikea työstää termityössä suositeltuja hierarkiasuhteeseen perustuvia määritelmiä, koska yläkäsitettä ei välttämättä teoriassa ole käsitteenä olemassa. Tällaisissa tapauksissa apua saa ns. yleismääritelmistä, joissa yläkäsitteen tilalla on jokin käsitettä luonnehtiva yleiskielinen sana. Nämä yleismääritelmät lähestyvät ns. nominaalimääritelmiä, joita käytetään esim. sivistyssanakirjoissa, mutta käsitteet voidaan sitoa tieteenalan käsitejärjestelmiin tuomalla määritelmiin muita lähikäsitteitä, esimerkiksi funktiosuhteisia käsitteitä (jotka osoittavat esim. synty-, aika- tai syy-seuraussuhteen, toiminnan kohteen tai tavan, ominaisuus- tai omistussuhteen).

Hierarkiasuhde näyttää menevän helposti sekaisin wikissä käytetyn luokittelun kanssa. Termipankin luokat voivat olla myös termejä, ja siten toisen käsitteen yläkäsitteitä, mutta ne ovat ennen muuta ns. teemaryhmiä tai alaotsikoita, joiden alle tietyt termipankkiin syötetyt termit sijoitetaan.

Eri tieteenalojen termejä oppimassa

Kurssilla tulivat tutuiksi monet kiinnostavat käsitteet eri tieteenaloilta. Yksi uudehko termi on pariskuntapuhe, jonka opiskelijani määritteli “sosiaaliseksi ja toiminnalliseksi ilmiöksi, jossa pariskunnan kategoria tulee merkitykselliseksi osaksi mitä tahansa puhetapahtumaa”. Termi kuuluu keskusteluntutkimuksen alaan, ja se kertoo puheessa reaalistuvista käytänteistä: puolisot voivat työskennellä tiiminä, kierrättää ja toistaa samoja kielenaineksia, täydentää toistensa vuoroja tai rakentaa kerrontaa yhteistoimin. Toisaalta puolisot voivat kiistellä ja komennella toisiaan, oikoa toisen käsityksiä tai kilpailla kertojan asemasta yhteistä kokemusta kerrottaessa.

Filosofian alueella tuli määritellyksi kategoria “perustavan ominaisuuden nimeäväksi luokaksi tai yleiskäsitteeksi”, ja käsitesivun selitteessä avataan tarkemmin Aristoteleen ja Kantin ajatuksia kategoriasta. Kasvatustieteen alueella tuli esiin, että käsitteen piilo-opetussuunnitelma yläkäsite ei ole opetussuunnitelma, vaikka sanatasolla siltä vaikuttaakin. Samoin historian vastavalistus ei ole valistuksen alakäsite, vaan sen vieruskäsite – aatteellinen liike, kuten valistuskin.

Kieliteknologian sovellukset liittyvät usein käännöstieteeseen, mutta esimerkiksi kotouttaminen käännöstieteessä on kokonaan eri asia kuin kieliteknologian kotoistus. Sekaannuksen välttämiseksi suositeltavampi suomenkielinen nimitys kieliteknologian käsitteelle, jonka kerrotaan olevan “tietokoneohjelmiston sopeuttamista paikalliseen käyttöön”, onkin ehkä lainattu lokalisointi.

Viikissä eräs maaperätutkija totesi, että kasvitieteen alueella humus on määritelty niin väljästi, että määritelmä ottaa piiriinsä paljon enemmän tarkoitteita kuin pitäisi. Eri tieteenaloilla samoja käsitteitä selvästikin käytetään eri tavoin. Lisäksi on termejä, jotka eri tieteenaloilla edustavat aivan eri käsitteitä: filosofin ja fyysikon kosmologioilla on yhteys, mutta filosofin termi liittyy metafysiikkaan kun taas fyysikko tarkastelee maailmankaikkeutta luonnontieteen menetelmin.

Tohtoriopiskelijat vetivät mukavasti mukaansa myös ohjaajiaan tai kollegoitaan. Myös keskustelua syntyi: wikiin tuli mm. neuvottelua siitä, voiko sammalkatto-termin määrittelyssä kertoa, että kasvukerros sisältää sammalen lisäksi jäkälää, kuten opiskelija oli aluksi määritellyt. Lopputuloksena todettiin, että parempi on mainita selitteessä, että ikääntyneillä sammalkatoilla esiintyy usein myös jäkälää, mutta koska se ei periaatteessa ja alun perin sammalkatolle kuulu, sitä ei kuulu mainita varsinaisessa määritelmässä.

Kursseille osallistuneet osaavat selvästikin kieliä, ja Tieteen termipankki antaa mahdollisuuden lisätä erikielisiä vastineita rajattomasti. Esimerkiksi japaninkielisiä vastineita lisäilivät yksi kirjallisuudenopiskelija, yksi käännöstieteen opiskelija ja yksi fysiikan jatko-opiskelija. Japaniksi maailmanviiva on 世界線 [sekaisen].

Termipankki kiittää talkoolaisia

Kaikki opiskelijat eivät toteuta kurssityötään Tieteen termipankin wikissä, mutta esimerkiksi tämän kevään kahden kurssin tuloksena termipankissa on työstetty noin 150 eri käsitesivua. Hyviä analyysejä tehtiin myös alueilla, joita ei vielä termipankissa ole mukana, kuten käsityötieteen, historian ja psykologian aloilla. Kurssin aikana termipankkiin saatiin mukaan Kosmologian ja Fysiikan aihealueet, lisäksi termityö aloitettiin ruotsinkielisellä Politologi-aihealueella, kun suomenkieliseltä puolelta valtiotieteet vielä kokonaan puuttuvat. Jatko-opiskelijat pääsivät myös mukaan tieteenalojensa asiantuntijaryhmiin, ja osa heistä on kurssin jälkeenkin jatkanut termityötä wikissä.

Kaiken kaikkiaan tänä keväänä pidetyt kurssit kannustavat edelleen tarjoamaan vastaavanlaisia kursseja yliopistoissa graduvaiheen opiskelijoille ja erityisesti väitöskirjan tekijöille. Se myös tuli vahvasti esiin, että termityö ja käsiteanalyysi eivät kuulu ainoastaan humanistisille aloille, vaan vastaavanlaisia taitoja tarvitaan kaikkialla, jossa operoidaan käsitteillä.

Hämäävän tuttua

(Kirjoittanut Tiera Laitinen)

Sää on siitä mukava puheenaihe, että kaikilla on siitä omakohtaista kokemusta. Niinpä meteorologinkin on yleensä helppo selittää ilmatieteen ilmiöitä suurelle yleisölle, kun perusilmiöitä kuvaava yhteinen sanasto on kaikille tuttua. Monen arjesta vieraantuneemman tieteenalan edustaja joutuu yleistajuista esitelmää valmistellessaan miettimään päänsä puhki, miten kertoa tutkimuksestaan jotain ilman, että joutuu uhraamaan puolet ajastaan käyttämiensä termien selittämiseen.

Joskus sanojen tuttuus voi kuitenkin olla petollista. Tiede tarvitsee täsmällisempää ilmaisua kuin arkipuhe, joten monet tutut suomen kielen sanat on ilmatieteessä määritelty suppeammin tai muuten eri tavalla kuin yleisessä kielenkäytössä.

Esimerkiksi kuura ja huurre tarkoittanevat useimmille ihmisille samaa valkoista kuorrutusta, jota talvisin toisinaan ilmestyy puihin ja muillekin pinnoille. Meteorologille ne ovat eri asioita: kuura merkitsee ainetta, jota syntyy pinnoille härmistymällä eli ilmassa olevan kosteuden muuttuessa suoraan höyrystä kiinteäksi aineeksi. Huurretta puolestaan syntyy, kun alijäähtyneet sumu- tai sadepisarat jäätyvät kiinni pintaan.

Ehkä yleisimmin väärin tulkittu termi on pouta. Monelle se tuo mieleen kauniin kesäisen päivän. Tässä tapauksessa sanan tieteellinen merkitys on kuitenkin laajempi. Säätiedotuksessa pouta tarkoittaa yksinkertaisesti sateetonta säätä. Taivas voi olla täysin pilvessäkin, eikä sana myöskään kerro mitään esimerkiksi lämpötilasta tai tuulisuudesta.

Ensisijaisesti on mielestäni tutkijan velvollisuus muistaa määritellä käyttämänsä termit, jos käyttää sanoja niiden yleiskielisestä merkityksestä poikkeavalla tavalla. Mutta varsinkin sään kaltaisessa kaikkia kiinnostavassa aiheessa yleiskielen ja tieteellisen kielen raja on häilyvä. Silloin soisin tieteellisen täsmällisyyden leviävän yleiskieleenkin, parantaahan se myös arkisen tiedonvälityksen tarkkuutta.

 

“Ja nyt seuraan liittyy joensuulainen mobiilikäyttäjä…” Tieteen termipankin reaaliaikainen seuranta Google Analytics -ohjelman kautta

Kirjoitin viime vuoden huhtikuussa blogin termipankin käyttäjätilastoista ja suosituimmista sivuista tukeutuen Google Analyticsiin ja wikin omaan tilastointiin. Vuosi sitten Tieteen termipankissa oli kuukausikäyttäjiä lähes 7 900, säännöllisiä käyttäjiä heistä oli noin kaksi tuhatta. Arkipäivisin käyttäjiä oli silloin noin 350, viikoittain 1700–2100.

Vuodessa määrä on kaksinkertaistunut: viimeisen kuukauden aikana käyttäjiä on ollut runsas 17 500. Säännöllisiä käyttäjiä heistä oli lähes 4 400. Arkipäivisin käyttäjiä on runsas 800, viikoittain 4200–4800. Lauantaisin sivustoa käytetään vähiten, n. 300 kävijää. Sunnuntaisin kävijöitä on 400–500. Keskimääräisen käynnin kesto viimeisen kuukauden ajalta on ollut 2 minuuttia 13 sekuntia.

Vuosi sitten kerroin myös suosituimmista sivuista. En nyt lähde niitä tarkemmin syynäämään, mutta toteanpa vain, että jostain syystä kasvitieteen kangasturve (1491 latausta), mikrobiologian aflatoksiini (1209 latausta) ja kielitieteen eksistentiaalinen presuppositio (1117 latausta) ovat kiilanneet suosituimpien käsitesivujen kärkijoukkoon, ohittavat jopa useimmat sellaiset termit, joita olemme paljon itse muokanneet ja käyttäneet esimerkkeinä erilaisissa esittelytilaisuuksissa. Mikähän niitä nostaa?

Google Analyticsin tarjoama palvelu on kehittynyt viime aikoina siten, että sivuston käyttöä voi seurata reaaliaikaisesti. Käyttäjätilaston seuraaminen on ollut kiinnostavaa ja palkitsevaa – Tieteen termipankilla on paljon käyttäjiä! Ja kaikkien aihealueiden sivuilla on katsojia. Toivon tämän kirjoitukseni kannustavan yhä useampia tieteenaloja tulemaan mukaan Tieteen termipankkiin.

Ensimmäisen puolen tunnin mittaisen seurantani teen helsinkiläisten hiihtolomaviikon perjantaina alkaen klo 13.36. Aluksi Tieteen termipankissa on 8 aktiivista vierailijaa. Heistä 6 on Helsingistä, 1 Keravalta, 1 Tartosta. Kolmen minuutin päästä käyttäjiä on Helsingistä 4, Tampereelta 2, Oulusta ja 1 Keravalta. He ovat kiinnostuneita termeistä kesäpuu, parenteesi, kenotsooinen maailmankausi, maanpuolustusvelvollisuus, vapaudensuoja ja fyllösfääri. Kymmenen minuutin päästä tamperelaiset ovat poistuneet, Oulusta on tullut toinen käyttäjä ja nyt seuraan liittyy myös yksi turkulainen. Yksi helsinkiläisistä katsoo sivuaan mobiililaitteesta. Tarkasteltavat termit ovat piloerektio, nukleaasi, urosepsis, fyllösfääri ja kevätpuu. Itselläni on auki kasvitieteen käsitesivu kärsä, mutta sitä ei näy reaaliaikaisessa raportissa, koska en ole tällä hetkellä aktiivinen vierailija. Joku avaa sosiaalipsykologian käsitesivun rasismi. Kolme kävijöistä on tullut googlen kautta, kaksi suoraan. Ajankohtana 13.47 termipankissa on kolme vierailijaa: Helsingistä, Tampereelta, Oulusta. Yksi heistä katsoo mobiilista. Termit ovat kevätpuu, uintisiima ja rasismi. Minuutin päästä on vain kaksi vierailijaa, molemmat Helsingistä. 13.50 toinen poistuu ja mukaan tulee monohydraatista kiinnostunut haminalainen, joka katsoo sivua tietokoneeltaan. 13.56 olen seurannut tilannetta 20 minuuttia; nyt mukaan tulee kaksi helsinkiläistä. Viidestä vierailijasta kolme on tullut suoraan, kaksi googlen kautta. Neljä heistä katsoo sivuja tietokoneelta, yksi tabletista. 14.03 Tieteen termipankin Tuoreet muutokset -sivulta näkyy, että joku on päivittänyt lakimiesyhdistyksen tunnuksella oikeustieteen sivua edunvalvonta. 14.05 Google Analyticsin mukaan vierailijoita on vain 2 Helsingistä. Toinen on oikeustieteen lomakkeessa, toinen katsomassa Tuoreet muutokset -sivua. Jälkimmäinen heistä olen minä. 14.06 paikalla on neljä aktiivista vierailijaa, joista 3 on Helsingistä ja yksi Jyväskylän seutukunnan alueelta. Tarkastellut sivut ovat performatiivisuus, referatiivirakenne, oikeustieteen lomake ja Tuoreet muutokset -sivu. Yksi käyttäjistä on mobiilikäyttäjä. Puoli tuntia on kulunut. Käyn itse nopeasti Tieteen termipankin etusivulla ja sitten Tuoreet muutokset -sivulla. Käyntini päivittyy 10 sekunnissa Google Analyticsiin.

Seuraavana keskiviikkona kello 11.40 alkaen puolessa tunnissa kerrallaan paikalla on 4–10 katselijaa, Google Analyticsin ilmoittamat paikat ovat Helsinki, Vantaa, Paimio, Tampere, Kajaani, Lappeenranta, Espoo, Järvenpää, Pirkkala, Greifswals, Jyväskylän seutukunta, Turku, Joensuu ja Kerava.  Lähes koko ajan on auki sivuja kasvitieteestä, mikrobiologiasta, biologiasta, sienitieteestä, oikeustieteestä, kielitieteestä, silloin tällöin myös kirjallisuudesta, sähkötekniikasta, eläintieteestä, terminologiaopista. Yleensä Helsingistä on yhtaikaa useita käyttäjiä. Myös yliopistopaikkakunnilta voi olla kerralla useita, erityisesti Turusta, Tampereelta, Oulusta ja Joensuusta.

Samana päivänä vähän myöhemmin alkaen 15.10 käyttäjiä on enemmän, 7–12. He ovat Raumalta, Kotkasta, Kemistä, Kittilästä, Raisiosta, Turusta, Lappeenrannasta, Helsingistä, Jyväskylän seutukunnan alueelta, Lahdesta, Espoosta, Joensuusta, Vaasasta, Kouvolasta, Tampereelta, Porista, Oulusta, Sastamalasta. He katsovat mm. termejä obesiteetti, neurosekreetio, isotrooppinen, polyetyleeniglykoli, alloktoninen, hallintopakko, massavelka, verbiliitto, supistumaverbi, kliitti, entiteetti, arkaismi, segmentaatio ja nukleaasi. Useimmiten sivulle on päästy Googlen kautta. Joku on tullut myös jollain toisella sivustolla olevan suoran linkin kautta.

Torstaina 27.2. klo 10.15–10.45 paikalla on 9–12 vierailijaa koko ajan. He ovat Helsingistä, Vaasasta, Turusta, Espoosta, Oulusta, Kemijärveltä, Vantaalta. Viikon päästä torstaina 6.3. seuraan kävijöitä klo 14.30-15.00. Enimmillään termipankissa on 17 käyttäjää, vähimmillään 8. Joku katsoo sivuja Brysselissä, joku Norjan Bodøssa, joku Lohjalla. Auki on sivuja kasvitieteestä, kielitieteestä, mikrobiologiasta, käännöstieteestä, sienitieteestä ja sosiaalipsykologiasta.

Yölläkin on käyttäjiä. Silloin katsotaan termejä erityisesti biologian, mikrobiologian ja oikeustieteen aihealueelta. Eräänä torstaiyönä klo 00.14 paikalla on kolme katselijaa: Turusta, Espoosta, Helsingistä. He tutkailevat sivuja epimeeri, epäsymmetrinen kilpailu, eukaryoottisolu, sappirakkotulehdus. Puolen tunnin aikana 7 viimeisenä minuuttina Tieteen termipankin sivustolla ei ole yhtään käyttäjää.

Sunnuntain vastaisena yönä 9.3. klo 0.20 joku Barcelonasta lukee termipankin englanninkielistä etusivua. Muut käyttäjät ovat Kajaanista, Tampereelta, Madridista. Näitä yökyöpeleitä kiinnostavat oikeustieteen tavaramerkkioikeus ja vilpitön mieli sekä biologian povidoni. Puolen tunnin aikana on 8 minuutin jakso, jolloin paikalla ei ole ketään, mutta kun lopetan seurantani yhden maissa, on paikalla taas 3 uutta katsojaa.

Kuten tässä olen raportoinut, Tieteen termipankilla on paljon käyttäjiä. Eniten käyttäjiä on normaaliin työaikaan arkipäivisin, mutta myös öisin sivuja luetaan. Keitä lukijat ovat ja mitä aloja he edustavat? Tarjoaako Tieteen termipankki heidän kysymyksiinsä vastauksia? Millaisia käyttäjäkokemuksia heillä on wikistä? Kuinka hyvin termipankin sivuja voi selata kännykällä?  Näihin kysymyksiin voimme saada vastauksia piankin, kunhan saamme valmiiksi käyttäjäkyselyn, johon kuka tahansa voi vastata käsitesivujen kautta.

Pasimologia, boniteetti ja kohorttivaikutus – Tieteen termipankin käyttäjätilastoja ja suosituimpia sivuja

Tieteen kansallisen termipankin wiki-alustalla vierailujen määrä on kasvanut tasaisesti. Esimerkiksi marraskuussa 2012 sivustolla oli runsas 4 200 yksilöityä vierailijaa, joista noin 1 300 oli säännöllisiä käyttäjiä. Maaliskuussa 2013 vierailijoita oli jo lähes 7 900 ja säännöllisten käyttäjien määrä oli noussut kahteentuhanteen. Viime viikkoina yksilöityjä käyttäjiä on ollut arkipäivisin noin 350, viikottain 1700–2100.

Tieteen termipankin wiki-alustan omiin tilastoihin on listattu suosituimpia sivuja. Odotuksenmukaisesti kaikkein suosituimpia ovat eri aihealueiden etusivut (1. sijalla Kasvitiede, 4 573 latausta; 2. Kielitiede, 4 568 latausta; 3. Oikeustiede, 2 261 latausta). Ohjesivuista tärkein on “Käsitelomakkeen täyttäminen” – se on termipankin 17. suosituin sivu (ladattu 582 kertaa).  Koko termipankin etusivua ei ole listattu tähän; huhtikuun 18. päivänä yhden aikaan etusivua on ladattu 29 057 kertaa.

Varsinaisista termipankin sisältösivuista eli eri aihealueiden käsitesivuista suosituin on oikeustieteen common law, sijalla 9 (881 latausta), kasvitieteen emi on sijalla 11 (611 latausta) ja kielitieteen A-infinitiivi sijalla 18 (445 latausta). Nämä ovat sivuja, joita asiantuntijaryhmissä on tehty ensimmäisinä, joten latauksia on tullut runsaasti sivujen tekijöiltä; lisäksi sivut ovat toimineet alkuvaiheessa havainnollistavina esimerkkisivuina erilaisissa tiedotustilaisuuksissa.

Suosituimpien sivujen kärkipäässä on siis enimmäkseen juuri sellaisia sivuja, joita siellä odotuksenmukaisesti tulee ollakin. Aihealueiden etusivujen ja ohjesivujen lisäksi sadan suosituimman sivun listalla on enimmäkseen sellaisia pilottiprojekteihin kuuluvia käsitesivuja, joita me termipankissa työskentelevät olemme innoikkaimmin itse muokanneet. Yllätyksiäkin kuitenkin on. Esimerkiksi kielitieteen termi pasimologia on sijalla 20 (422 latausta), vaikka sivulla ei ole paljonkaan tietoa ja viimeiset muokkauksetkin ovat ylläpidon tekemiä päivityksiä syksyltä 2012. Onkohan joku Pasi-niminen löytänyt sivun ja käyttää sitä nyt humoristisena esimerkkinä eri yhteyksissä? Koordinoimani pilottiprojektin sivuista yllättävän suosittuja taas ovat biologian biomarkkeri (25. sija, 372 latausta) ja ekologinen lokero (46. sija, 296 latausta), vaikka näillä sivuilla en itse ole montakaan kertaa käynyt. Vastaavasti yllättävän suosittu on kielitieteen fonetiikan alaan kuuluva nomogrammi, joka on sijalla 28 (268 latausta), vaikka sitäkään ei ole kukaan aktiivisesti työstänyt. Olen myös ollut harhaluulossa, että epidemiologian aihealueella ei juuri mitään tapahdu (koska siellä ei ole tapahtunut muokkauksia), mutta kyllä termejä katsotaan (esim. kohorttivaikutus on sijalla 98, latauksia 203).

Suosituimmuusjärjestyksessä sijoilla 100–200 on edelleen esimerkiksi kasvitieteen termeistä juuri niitä, joihin olen itse kasvitieteen asiantuntijaryhmän kanssa tehnyt runsaasti muokkauksia. Kuitenkin mukaan mahtuu myös sellaisia kasvitieteen termejä, joita en itse muista edes nähneeni. Tällaisia ovat esimerkiksi dormanssi (124. sija, 182 latausta) ja boniteetti (137. sija, 175 latausta). Mikrobiologian aihealueella suosituin termi on munanjohdinmunasarjatulehdus (190. sija, 153 latausta). Ilmeisesti se on sairaus, jota jostain syystä erityisen paljon googlataan. Kahdensadan suosituimman sivun joukkoon mahtuu juuri ja juuri myös Tieteen termipankin tuoreimman aihealueen, Eläinlääketieteen, etusivu (197. sija, 151 latausta), joka on luotu muutama viikko sitten.

 

Sanastotyössä Tieteen termipankissa

Kasvien rakenneopin eli kasvimorfologian termit alkavat olla itselleni tuttuja. Ensimmäistä kertaa tarkastelin niitä kielitieteen proseminaarityössäni seitsemäntoista vuotta sitten. Pro gradussani keskityin adjektiiveihin. Väitöskirjani tein Elias Lönnrotin 1860-luvulla kehittelemästä kasvimorfologian sanastosta, niin adjektiiveista kuin substantiiveista.

Ei kasvitieteestä niin vain eroon pääse. Väitöskirjan jälkeen meni muutama vuosi tietokirjojen suomentamista käsittelevässä hankkeessa, mutta sitten kasvitiede jälleen kutsui. Tällä kertaa Tieteen termipankki -hankkeen suunnitteluvaiheessa: kasvitieteestä tulisi luontevasti yksi pilottitieteenala uudelle hankkeelle.

Varsinainen sanastotyö on monin tavoin erilaista kuin sanaston tai termistön tutkiminen; yhteistäkin kuitenkin on. Pienistä yksityiskohdista voi avautua laajempia näkymiä. Sanastotyön tekijä tutkii pieniä kokonaisuuksia: kerrallaan yhtä käsitettä ja sen lähellä olevia käsitteitä. Mitä käsitteen ominaispiirteisiin kuuluu, mikä erottaa sen vieruskäsitteistä? Millainen määritelmä auttaa ymmärtämään käsitteen sisällön? Millaisia termien pitäisi olla muodoltaan?

Lähikäsitteiden tarkastelua

Sanastotyön keskeinen menetelmä on käsiteanalyysi, joka on käsitteiden tarkastelua toisten käsitteiden joukossa ja niiden sijoittamista omalle paikalleen käsitejärjestelmässä. Hyvä määrittely on vaikeaa ja usein mahdotontakin ilman läheisten käsitteiden tarkastelua.

Ylä-, ala- ja vieruskäsitteiden esittäminen on hyödyllistä myös sille, joka haluaa ottaa selvää uudesta käsitteestä – tämän vuoksi myös termipankin käsitesivulla on mahdollisuus esittää lähikäsitteitä. Jollei esimerkiksi tiedä, että kasvimorfologiassa lehtilavan perusmuotoja ovat mm. pitkulainen, soikea, suikea, puikea, pitkänpyöreä ja pyöreä, voi olla vaikea ymmärtää, miksi sellaisia termejä kuin pyöreä, soikea tai pitkulainen pitää ylipäätään määritellä.

Määrittelyä

Määrittelyssä pyritään avaamaan käsitteen merkitystä tyypillisesti ns. sisältömääritelmän kautta siten, että osoitetaan käsitteelle yläkäsite ja ne olennaispiirteet, jotka erottavat käsitteen sen vieruskäsitteistä. Kasvien rakenneopin termeissä on kuitenkin joskus paikallaan käyttää ns. joukkomääritelmiä, jolloin luetellaan kaikki käsitteen alaan kuuluvat tarkoitteet. Esimerkiksi kukkalehden voi kertoa olevan “kehä-, verho-, terä-, emi- tai hedelehti”. Lisäksi ns. koostumussuhteet ovat monesti hierarkiasuhteita tärkeämpiä, jolloin määrittely on helpompaa niiden avulla. Näin esimerkiksi lehtilapa kannattaa määritellä “lehden osaksi” eikä vaikkapa tietyntyyppiseksi “lavaksi”. Lehtilapa on siis lehden osakäsite.

Kasvimorfologiassa on runsaasti adjektiiveja. Perusohje määrittelyssä on, että substantiivit määritellään substantiivien avulla, verbit verbien avulla ja adjektiivit adjektiivien avulla. Käytännössä tieteen termeinä käytettyjen adjektiivien määrittely on usein mahdotonta toisen adjektiivin avulla, jolloin suositaan rakenteita ”sellainen x, joka yyyy” tai ”kuvaa x:ää, joka yyyy”.

Kasvitieteen perusteoksissa, esimerkiksi Retkeilykasviossa (1998), ei kuitenkaan ole aina määritelty näin, vaan suoraan sen tarkoitteen kautta, jota adjektiivi kuvailee. Tällaisen mallin mukaan esim. parilehdykkäinen on Tieteen termipankissa nyt ”kerrannaislehti, jonka lapa on jakautunut parillisiin lehdyköihin keskirangan eri puolilla”, nirhalaitainen on ”hammaslaitainen lehti, jonka terävien pykälien väliset lovet ovat pyöreitä” ja kellomainen taas ”teriö, joka muistuttaa muodoltaan kirkonkelloa”.

Kasvitieteen asiantuntijaryhmän keskustelun jälkeen päädyimme tällaiseen käytäntöön. Tieteenalan Lönnrotista alkava suomenkielinen perinne tukee tällaista, ja lisäksi kuvattu määrittely on käytännöllistä. Liiallinen metateksti voi tehdä määrittelystä kömpelöä. Kuulisin kuitenkin tästä ratkaisustamme mielelläni lukijoiden ja termipankin käyttäjien mielipiteitä.

Nimitykset ja terminmuodostus

Väitöskirjassani tutkin käsitteiden nimeämistä eli terminmuodostusta. Kantava ajatus oli, että käsitteiden nimityksiksi valitut tai sepitetyt sanat, termit, toimivat motivoituina merkkeinä. Ajatus osoittautui oikeaksi: Lönnrot pyrki termistössään erityisen ponnekkaasti merkityksen läpinäkyvyyteen. Hän uskoi, että siten käsitteet avautuvat Suomen Kasviston (1860) lukijoille ja kasviopin opiskelijoille.

Läpinäkyvyyttä on joskus pidetty myös termistöjen haasteena, koska silloin kaikki mahdolliset sivumerkitykset, joita sanalla on erikoisalan ulkopuolella, voivat alkaa häiritä ja jopa johtaa harhaan. Jos näin olisi, vierassanat tai täysin keksityt kirjainyhdistelmät olisivat termeinä kaikkein parhaita. On kuitenkin selvää, että merkitykseltään läpinäkyvät termit opitaan helpommin ja muistetaan paremmin. Lönnrot itse viittasi lainasanojen käyttöön Kasvikon oppisanoja -kirjoituksessaan (1858) seuraavasti:

Eipähän ole ollut pakko semmoisia muukalaisia sanoja, kun esimerkiksi androgynus, cellula, dicotyledo, concavus, cryptogamus, ovalis, phyllodium, pistilla, stipula y.m. sillä tavoin suomenkieleen sekoittaa, kun Ruotsalaiset niistä – epäilemättä kyllä suureksi hyödyksi ja kielensä kunniaksi – ovat saaneet sanansa androgynisk, cellul, dikotyledon, konkav, kryptogam, oval, phyllodium, pistill, stipel, jotka arvattavasti ynnä monen muun kumppalinsa kanssa ovat Ruotsin kansan hyvin helpot ymmärtää ja muistoissa pitää.

Lönnrot ei kuitenkaan ollut kaikkein jyrkin puristi, koska hän teki mielellään käännöslainoja: jopa kahdella kolmasosalla hänen termeistään on jonkinasteinen käännöslainatausta. Esimerkiksi hyvinkin kotoisilta vaikuttavat termit hammasluomainen, kukinto, munuaismainen, neuvoton ja sepivä ovat kaikki taustaltaan vieraan mallin mukaan muodostettuja käännöslainoja.

Nykyään kasvitieteen suomessa on runsaasti vierassanoja. Tieteen termipankin kasvimorfologian listauksista löytyvät mm. termit adventiivinen, diarkkinen, distylia, hypantio, mikrofylli ja sporogonio. Lisäksi mukana on käsitteitä, joilta puuttuu suomenkielinen nimitys kokonaan. Termipankkiin voi siis tuoda myös tällaisia ”nimettömiä” – näin tarjotaan käyttäjille nimitykset vierailla kielillä ja voidaan jättää suomenkielinen nimitys etsimään muotoaan vähitellen asiantuntijatyössä.

Tässä kohtaa lienee paikallaan myös sanoa, että Tieteen termipankissa ei sinänsä vierasteta lainasanoja. Monille aloille, esimerkiksi kielitieteeseen, on vakiintunut termeiksi runsaasti vierassanoja. Myös omakielisen termin rinnalla esiintyy usein synonyyminen vierassana. On tietysti ilahduttavaa, jos asiantuntijat keksivät uusille käsitteille aidosti suomalaisia nimityksiä. Mikäli tämä kuitenkin tuntuu vaikealta, ennen lainasanojen suomeen mukauttamista voi aina ensin yrittää kokeilla Lönnrotin keinoa ja kääntää vieraat termit osa osalta suomeksi.