University of Helsinki
In English below
Liittolainen on henkilö, joka sitoutuu toimimaan syrjintää vastaan kuulumatta itse kyseistä syrjintää kohtaavaan ryhmään; kyse on tuen osoittamisesta ihmiselle tai ihmisryhmälle, joka on jossakin asiassa tai useista näkökulmista vähemmän etuoikeutettu kuin liittolainen itse. Katselin hiukan erilaisten liittolaiskampanjoiden materiaaleja netistä, enkä kokenut niitä omaan maailmankuvaani sopiviksi. Kampanjoissa peräänkuulutettiin täydellistä omistautumista ja sitoutumista liittolaisuuteen. Reippaana vaikka rekkojen alle sinun puolestasi? No, eihän sellaiseen moni uskalla lähteä, eikä edes tiedä, minkä rekan alle heittäytyminen auttaisi eniten.
Esa Saarisen ”lite bättre” filosofialla lähden meitä kaikkia kuitenkin liittolaisiksi kannustamaan. Pyydän kertomaan minulle arjen pikkuesimerkkejä siitä, miten sinua on tuettu, miten sinä olet tukenut tai millaista liittolaisuutta olet seurannut vierestä. Keräsin tähän alkuun omasta muistista ja lähipiiristä esimerkkejä liittolaisuudesta, jotta saan teidänkin aivonne raksuttamaan. Olen näissä omissa esimerkeissäni tunnistamattomuuden säilyttämiseksi kirjoittanut itseni tuettavan asemaan.
Olet ollut liittolaiseni kun…
- Sanoit ”hei, se sanoi ei”, kun keskusteluissa siitä, kuka jonkin homman tai vastuun voisi ottaa hoitaakseen, olin sanonut ei. Asia oli kaikunut kuuroille korville. Toisessa versiossa sanoit jälkeenpäin ”miten ne ei tajunnut, kun sä sanoit ihan selvästi ei”. Tämä vahvisti uskoani siihen, että minulla on oikeus sanoa ei, ja osaan puhua.
- Kokouksessa, jossa olen ehdottanut ratkaisua, mihin kukaan ei ole kiinnittänyt huomiota, olet toistanut sen ja sanonut ”kuten Hanna ehdotti” – etkä rivien välissä ominut ideaa omaksesi. Muunnelmassa olet palauttanut kokouksen käsittelemään ehdottamaani aihetta, kun muu osallistujajoukko on sen sivuuttanut.
- Kun tapaamisessa alettiin ihmetellä, miksi en ole tehnyt tiettyä työtehtävää, muistutit, että eihän tätä työtä sovittukaan Hannan tehtäväksi.
- Olet kannustanut minua neuvottelemaan palkkaani ylöspäin, kun olen saanut uusia vastuita tai kannuksia.
- Olet luonnostellut puolestani ne lähes tabu-tasoiset vaikeat lauseet, joilla perustella hakemuksessa omaa osaamistani eli sitä, että olen huippututkija.
- Sanoit ”mä voin opastaa miten tämä menee, ja voit aina kysyä multa lisää” kun pääsin ensimmäistä kertaa kustoksen roolin tai johonkin muuhun paljon perinteitä kantavaan vastuuseen.
- Jätit ehdottamatta minua helpon nakkihomman tekijäksi, vaikka ajattelit, että se olisi helpoin tie, koska minä sen kuitenkin hoitaisin tunnollisesti.
- Et katsonut muualle tai lähtenyt kiusaantuneena pois, kun aloin kaljalla ollessamme itkeä, koska vanhempi tieteenharjoittaja arvosteli tapaani olla olemassa ja väitti sen olevan uralleni vahingollista. Sinä jäit tuekseni ja vaihdoit kaljapaikkaa yhdessä kanssani.
- Toimit pyynnöstäni suunnitelmani äänitorvena silloin, kun minusta tuntui, että naisoletetun ja nuoren henkilön tekemä ehdotus ei kanna, mutta sinun sanomanasi se voi johtaa toivottuun tulokseen.
- Et olettanut, etten halua tai voi tehdä jotain sukupuoleni tai kulttuuritaustani vuoksi, vaan ehdotit rohkeasti ja lisäsit ”myös ei on ok vastaus”.
- Jaoit kanssani jotain haavoittuvuudestasi: sanoit, että sinua jännittää tai sinä tunnet itsesi epävarmaksi.
Liekö nyt sitten kevättä rinnassa vai mikä minua riivaa, kun kiitollisuus kaikkia liittolaisia kohtaan täyttää sielun. Vielä kiitollisempi olen, kun sinä kommentoimalla tätä blogia tai lähettämällä minulle sähköpostia tai viestiä muuta kautta, kerrot lisää esimerkkejä kohtaamisistasi liittolaisteoista – niistä pienimmistäkin.
Yhdenvertaisuudesta vastaava matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan varadekaani Hanna Vehkamäki käsittelee alunperin Helsingin yliopiston intranetissä julkaisitussa blogissaan teemaan liittyviä tarinoita. Varadekaanin vastuualueita ovat myös kestävä kehitys, kansainvälisyys, hyvinvointi, tilankäyttöperiaatteet ja kaksikielisyys, joten saattavat kirjoitukset sivuta niitäkin.
A better world with the help of allies
An ally is a person who is committed to opposing discrimination though not themselves a part of the group being discriminated against; it is about showing support for an individual or group with less privileges in one or many aspects than the ally themselves. I had a look at some material from various ally campaigns on the web, but I didn’t feel that they quite fit my world views. The campaigns called for total dedication and commitment to being an ally. Let us all throw ourselves under the wheels of a lorry for you? Well, there aren’t many who would have the courage to do that, and we don’t know which lorry casualty would help us the most.
Still, I would like to encourage all of us to become allies along the lines of Esa Saarinen’s philosophy ”lite bättre” (a little better). I’d like you to tell me about little everyday examples of how you have been supported, how you have supported others, or how you have seen someone being an ally to someone else. I collected some examples from my own memory and people around me to set the cogs of your brains rolling. In order to maintain anonymity, I have put myself into the role of being supported in my own examples.
You have been my ally when…
- You said, ”hey, she said no”, after I’d said no when discussing who would be taking on a job or responsibility. It fell on deaf ears. In another version, you said afterwards ”how couldn’t they get it when you clearly said no”. This confirmed my belief that I have the right to say no, and that I can speak.
- At a meeting where I suggested a solution that no one paid any attention to, you repeated it and said, ”as Hanna suggested” – so you did not act as if it was your idea. In another case, you have returned the meeting to the issue I suggested after the rest of the meeting had ignored it.
- When others wondered why I hadn’t completed a certain task, you reminded them that it hadn’t been allocated to Hanna in the first place.
- You have encouraged me to negotiate a pay rise when I’ve received new responsibilities or merits.
- You have sketched out for me the almost taboo and difficult sentences that I can use to describe my own skills in applications, to say that I am a top researcher.
- You said, ”I can show you how to do this, and you can always ask me for more help” when I had the role of custos for the first time, or other responsibilities, especially those that come with a lot of historical traditions.
- You refrained from suggesting that I take on an easy routine job, though you thought that it would be the easiest solution, because I would carry it out conscientiously.
- You did not look away or leave in embarrassment when I burst out crying when we went out for a beer, because a senior scientist had criticised my way of being and said it would harm my career. You stayed and supported me, and went to another bar with me.
- When I asked you, you acted as my mouthpiece when I felt that a suggestion from a female and a young person would not fly, but if you said it, it would lead to the desired result.
- You never assumed that I wouldn’t be able to do something because of my gender or cultural background, but you boldly suggested things while adding, ”it’s also OK to say no”.
- You shared some of you vulnerability with me; you said you were nervous or you felt uncertain.
It may be spring taking over, but my gratitude towards all allies is filling my heart and soul. I’ll be even more grateful if you will comment on this blog or send me an email or message me with more examples of your experiences of being an ally – even the smallest deeds.
The vice-dean of the Faculty of Science, Hanna Vehkamäki, who is in charge of diversity issues, will discuss stories relating to that topic in her blog originally published in the intranet go University of Helsinki. The vice-dean is also in charge of sustainable development, international issues, wellbeing, principles for facility allocation, and bilingualism, so the blog may touch on those subjects, as well.