Vuosia sitten laitokselle perustettiin englanninkielinen maisteriohjelma. Tämän myötä kaikki maisteritason opetus päätettiin järjestää englanninkielisenä. Minulle yhtenä opettajista ajatus oli ensin alkuun kauhistuttava. Kaikki olemassa oleva opetusmariaali oli suomeksi ja toimintakieli oli suomi – tai ruotsi. Tosin kaikki alan kirjallisuus on englanniksi. Miten osaan puhua sellaista englantia, että kuulijat ymmärtävät, miten muistan sanat? Etenkin, kun jo ennestään osa sanoista tuli mieleen itsepintaisesti vain englanniksi, kun piti puhua suomea ja suomeksi, kun piti puhua englantia. Ja entäpä sitten ne kysymykset, joita minulle esitetään. Montako kertaa joudun kysymään takaisin ihmetellen mistä puhutaan?
Mutta myös opiskelijat olivat alussa hieman jännittyneitä kurssien suhteen. Alkuaikoina tuli jonkin verran valituksia siitä, miksi kurssit oli pidettävä tankeroenglannilla, englanti kurssikielenä haittaisi opintoja ja asioiden ymmärtämistä ja valittipa joku jopa eduskunnan oikeusasiamiehelle. Tämän jälkeen olemmekin antaneet kaikille mahdollisuuden tehdä tehtävät tai tentit suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Nykyisin tilanne on ilmeisesti hieman toinen, sillä tiedusteltuani juuri syksyllä, mitä mieltä opiskelijat olisivat siitä, että yksi entinen kanditason kursseista järjestettäisiin jatkossa englanniksi, kannatus oli yksimielinen. Mutta nostaako englanti silti kurssikielenä kynnystä ottaa osaa keskusteluun tai tehdä sitä mielessä piinaavaa kysymystä?
Opetuksen muututtua englanninkieliseksi aloimme saada yhä enemmän ERASMUS-opiskelijoita kursseillemme. Monet heistä ovat erittäin aktiivisia ja innostuneita ja omalla osallistumisellaan saattavat jopa edistää koko ryhmän oppimista. Maisteriohjelmaan rekisteröityneet ulkomailta tulleet opiskelijat ovat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta olleet erittäin motivoituneita. Nämä motivoituneet ja oppimisesta ja oppimastaan innostuneet ihmiset ovat kursseilla olleessaan usein myös innostaneet ns. natiiveja. Monet ovat maisterintutkinnon suorittamisen jälkeen jatkaneet tohtorintutkintoon ja iso osa jatko-opiskelijoista alkaakin olla jo muita kuin ns. natiiveja. Jatko-opinnoista osa järjestetään yhteispohjoismaisena koulutuksena ja tällöin kurssikielenä on ollut jo ilmeisesti vuosikymmeniä englanti. Nämä yhteispohjoismaiset kurssit ovat olleet erittäin pidettyjä juuri siksi, että niiden parissa on päässyt tutustumaan oman yliopiston ulkopuoliseen elämään ja luomaan uusia kontakteja. Vaikka kulttuurierot pohjoismaiden välillä eivät suuria olisikaan, osallistujat ovat olleet erittäin kansainvälisiä.
Keskusteluissa on paljon esillä se, että tietyistä kulttuureista tulevat ihmiset toimivat tietyllä tavalla tai ovat tietynlaisia. Vuosien varella olen joskus havainnut joidenkin henkilöiden todella täysin vastaavan kulttuurista stereotypiaa, mutta hyvin monet ovat olleet omia persooniaan aivan kuten ns. natiivit. Useimmiten heihin on suhtauduttu tavallisena ryhmän jäsenenä ja he ovat suhtautuneet muihin tavallisina ryhmän jäseninä. Joskus kulttuuriero-ongelmia esiintyy ja joissakin tapauksissa opittua käytösmallia on hankala muuttaa, mutta voidaan ainakin sopia yhteisistä pelisäännöistä helpottamaan toimintaa ja vähentämään konflikteja. Täysin ongelmatonta ja ristiriidatonta kansainvälisyys opetuksessa ei ole ollut, mutta sekä opettajat että opiskelijat ovat oppineet ja kehittäneet toimitatapoja, kuten jatkossakin.
Minunkin kokemukseni mukaan kansainväliset maisteriopiskelijat ovat yleensä ottaen hyvin motivoituneita ja innokkaita oppijoita. Ehkäpä juuri reippaimmat nuoret lähtevät omista maistaan ulkomaille koulutusta saamaan. Ja kun tänne asti on tultu, otetaan ilo irti koulutuksesta.
Sitä jäin ihmettelemään, järjestetäänkö teillä englanninkielistä opetusta vain englanninkielisen opetuksen järjestämisen ilosta, vai onko siihen oikea tarve. Tietenkin, jos kurssilla on ulkomaisia opiskelijoita, on itsestään selvää, että opetus järjestetään siten, että kaikilla on mahdollisuus osallistua. Mutta entäpä jos luentosalissa istuu vain “natiiveja” opiskelijoita. Saako silloin kielen vaihtaa englannista suomeksi? Muutoin mielestäni kyllä mennään jo kansainvälistymisessä turhan pitkälle.