Huono englanti, yliopisto-opetuksen kolmas kotimainen

Jatko-opintojeni professori oli omistautunut suomen kielen oikeaoppisuuteen. Hänellä oli tapana soitella kielenhuollon toimistoon, ja hän taisikin olla siellä yhtä tunnettu kuin vaikkapa laitoksemme opintotoimistossa. Hän kirjoitti itse omat oppikirjansa suomen kielellä ja käytti sellaisia ammatillisia erikoistermejä, joita en ole sitä ennen enkä oikeastaan sen jälkeenkään tavannut muissa alamme teoksissa. Hänen tutkimusryhmänsä oli kyllä hyvin monikulttuurinen, ja englanti oli sujuvasti ryhmän työskentelykieli. Silti en olisi voinut kuvitellakaan, että professorini olisi luennoinut peruskurssejaan jollain muulla kuin suomen kielellä.

Nykymeno olisi hänelle varmasti järkytys. Itsekin luennoin sujuvasti joko suomeksi tai englanniksi sen mukaan, keitä salissa sattuu istumaan. Niinpä täysin suomenkielinenkin yleisöni tyypillisesti saa katsottavakseen englanninkieliset kalvot, joiden päälle puhun suomeksi. Tosin kaikille alani termeille en edes tunne suomenkielisiä vastineita, joten käytän esityksissäni paljon ”finglismejä”. Ja niillä samoilla englanninkielisillä termeillä me suomenkieliset operoimme keskenämme tutkimusryhmässäkin. Tällainen ei olisi tullut kuuloonkaan jatko-opintojeni professorin aikana.

Englanti on ainakin kansainvälisissä luonnontieteissä uusi Lingua Franca. Mutta emmehän me läheskään kaikki oikeastaan käytä englantia vaan ennemminkin huonoa englantia. Jatkuvan kiireen keskellä sekä kirjallisten että suullisten esitysten päämääränä on saada viesti välitettyä, eikä niinkään tehdä se kielellisesti oikeaoppisesti. Esimerkiksi vain harvoin joku artikkeliemme referee valittaa huonosta englannin kielestämme, minkä jälkeen vasta lähetämme manuscriptin ammattilaiselle kielentarkistukseen. Itsekin vertaisarvioijana katson lähinnä artikkelin sisältöä ja huomautan kielestä vasta silloin, kun en enää ymmärrä, mitä käsikirjoituksessa halutaan sanoa.

Kansainvälisessä yliopistossamme tulee vastaan tilanteita, joissa englanninkielisen viestin välittymisessä on haasteita. Kirjoitettu englanti vielä menettelee, mutta puhuttua englantia kukin murtaa omalla tavallaan. Esimerkiksi omallakin syventävien opintojen luentokurssillani on edustettuna hyvin monia kansallisuuksia, ja minulla on toisinaan vaikeuksia ymmärtää joidenkin opiskelijoideni kysymyksiä ja kommentteja. Koevastausten käsialoissakin on joskus haasteita. Ja epäilen, etteivät kaikki opiskelijani aina ymmärrä minuakaan.

Suomessa koulujen ja yliopistojen tarjoama englanninopetus taitaa yhä olla pääosin puhdasta englantia eli ”British English”. Tämä siitä huolimatta, että suurin osa maailman englanninpuhujista ei puhu sitä äidinkielenään. Ehkäpä kansainvälistyvässä maailmassa meidänkin olisi hyvä hyvissä ajoin tutustua myös muiden suurten kieliryhmien edustajien lausumaan englantiin. Silti samaan aikaan voimme olla ylpeitä ainutlaatuisesta kielestämme ja kiinnittää erityistä huomiota sen säilymiseen myös tieteellisen ajattelun ja ilmaisun kielenä.

2 thoughts on “Huono englanti, yliopisto-opetuksen kolmas kotimainen”

  1. Luulen, että professorisi edustama ajattelutapa elää edelleen – ei ehkä luonnontieteiden puolella, mutta osassa humanistisia tieteitä ainakin. Itse työskentelen monitieteisessä ja kansainvälisessä yksikössä, jossa työkielenä on pitkälti englanti. Kuten kuvasit, myös meillä on monesti se tilanne, että tietylle alan erikoistermille ei ole vakiintunutta suomenkielistä vastinetta. Koska suuri osa yksikkömme jäsenistä on lingvistejä, asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Meillä on järjestetty mm. työryhmiä, joissa pyritään aktiivisesti löytämään ja vakiinnuttamaan käyttöön alamme suomenkielisiä termejä. Mainitsemasi ‘finglismien’ käyttöä pidetään myös jossain määrin paheksuttavana ja puhujaa saatetaan kehoittaa käyttämään suomenkielistä vastinetta. Hyvin sosiaalistetut ryhmäjäsenet tekevät sen tietysti ajanmyötä itse, kuten juuri edellisessä seminaarissa pisti korvaan: ‘täs on nää handoutit eiku mikä se nyt oikein on … ojenteet’.

  2. Valtaosa yliopistomme opettajista puhuu äidinkielenään kotimaisia kieliämme suomea tai ruotsia. Näiden opettajien englanniksi opettamiseen liittyy monia tärkeitä näkökohtia. En usko, että heistä kukaan pystyy ilmaisemaan opettamiaan asioita yhtä hyvin itselleen vieraalla kielellä englanniksi kuin omalla äidinkielellään. Tämä merkitsee sitä, että opiskelijat sallivat saavansa huonompaa opetusta kuin mikä olisi mahdollista! Oppiminen englannin kieltä käyttäen kuitenkin valmentaa opitun asian soveltamiseen kansainvälisessä ympäristössä myöhemmin, mikä on monille tärkeää ja vaatimus tulevissa työtehtävissä. Silti eivät läheskään kaikki yliopistostamme valmistuvat opiskelijat tule koskaan käyttämään englantia työkielenään. Heille tulee tarjota mahdollisuus tietää käyttämänsä termit myös suomeksi ja ruotsiksi. Esimerkiksi alaltani matematiikasta noin puolet opiskelijoista valmistuu opettajiksi. Vaikka koulut monikielistyvät, niin silti matematiikan ja monien muiden oppiaineiden opetus säilyy vielä pitkään pääosin suomen- ja ruotsinkielisenä.

Comments are closed.