Voimme iloksemme ilmoittaa, että muuttoprojektin ensimmäinen osatavoite on saavutettu: talli on tyhjä!
Mikä talli?
Viikin kartanoon aikoinaan kuulunut tallirakennus toimi entisen Viikin Maatalousmuseon varastotilana 1970-luvulta lähtien, jolloin se saatiin ratkaisuksi museoalalla hyvin tuttuun ongelmaan, akuuttiin tilan puutteeseen. Vuonna 2016 Maatalousmuseon kokoelma muutettiin pääosin Suomen maatalousmuseo Sarkaan (lue lisää Sarkan Orastaa-blogista!), mutta esineitä jäi jäljelle erinäisiin varastotiloihin arviolta noin 500 kappaletta. Nyt käynnissä olevan muuttoprojektin yhteydessä nämä käydään kokonaisuudessaan läpi.
Tiloista ensimmäisenä vuorossa olleen tallin tyhjennys alkoi kesän aikana muutamalla inventointikerralla ja pääsi toden teolla käyntiin syyskuussa muuttotiimiläisten aloitettua urakkansa. Ensimmäisellä käynnillä eteemme avautui (kauniisti sanottuna) museoesineille epäotollinen tila, jossa esineet täyttivät rakennuksen koko mitalla paikoitellen maalattiasta kattoon asti. Tilannetta ei helpottanut, että vuosien varrella talliin oli muiden toimijoiden puolesta tuotu Maatalousmuseon kokoelmaesineiden lisäksi muutakin tavaraa. Jälkitunnelmamme ensimmäinen katsauksen jälkeen olikin lievä hämmennys: mistäs sitä aloitetaan?
Työ käyntiin
Työvaiheet tallin esineiden käsittelyssä olivat selkeät, kun esineet yksi kerrallaan eroteltiin kaaoksen keskeltä, kuvattiin ja inventoitiin. Tämän jälkeen Yliopistomuseon projektisuunnittelija Susanna Hakkarainen yhteistyössä Sarkan asiantuntijoiden kanssa teki esinekohtaiset harkitut päätökset siitä, mitkä esineet otetaan osaksi Suomen maatalousmuseon kokoelmia ja mitkä poistetaan.
Säilytettävät esineet matkasivat huolellisesti kuormalavoille kiinnitettyinä Vantaalle puhdistusta varten, poistettavat puolestaan asianmukaisesti hävitettäviksi. Vähitellen epämääräisiltä näyttäneiden puu- ja metallikasojen selvittelyn myötä tallista paljastuikin mielenkiintoisia museoesineitä, jotka täydentävät hienosti Sarkaan jo aiemmin siirtynyttä kokoelmaa. Erityisesti monenlaiset aurat, äkeet, peltokammat ja risukarhit tulivat tallissa työskennellessä hyvin tutuiksi.
Olosuhteiden luomat haasteet
Vuosien varrella maapohjaisen tallin esineet olivat altistuneet monenlaisille olosuhteille ja haittatekijöille, kuten homeitiöille, jyrsijöille ja pikkulintujen jätöksille, joten tilan läpikäymiseen tarvittiin kattava suojavarustus moottoroituja hengityssuojaimia myöten. Varsin vilkkaan tien varrella herätimmekin varusteissamme kovasti huomiota ja saimme lähes päivittäin vastata ohikulkijoiden kysymyksiin. Olimme jopa päätyä osaksi lähistöllä kuvattua Putous-sketsiä sekä aiheuttamassa halloweenin aikaan kauhua paikalle sattuneissa päiväkotilapsissa, jotka luulivat valkoisiin Tyvek-pukuihin sonnustautuneita museoammattilaisia kummituksiksi.
Syksyn kylmetessä suojavarusteiden alle oli haalittava runsas määrä vaatekerroksia, eikä pukeutuminen aina onnistunut täydellisesti, kun tallissa vuorotellen hikoiltiin ja paleltiin. Lisäksi tilan puute museoesineiden käsittelyssä, näiden monesti huono kunto ja iso koko sekä hankala liikuteltavuus toivat tallissa työskentelyyn lisähaasteita. Suojavarusteiden putsaaminen ulkona lokakuisessa tihkusateessa työpäivän päätteeksi ei myöskään ollut aina varsinaista juhlaa.
Pala kerrallaan
Haasteista huolimatta tiimi tarttui jo ensimmäisestä inventointikeikasta lähtien hyvällä sykkeellä toimeen. Rautaisen ammattitaidon, voimallisten muskeleiden, loputtoman tahdonvoiman ja yhdistävän huumorin siivittämänä saimme työn etenemään hyvässä aikataulussa. Tärkeät välietapit, kuten ensimmäinen kosketus tallin takaseinään, isojen ja painavien esineiden onnistunut saattaminen kuljetusauton sekä esineröykkiöiden selviäminen vauhdittivat projektia pala palalta kohti maalia. Parin kuljetuksen jälkeen hihkuimmekin jo innosta: tallissahan on tilaa!
Saimme urakan aikana arvokasta apua asiantuntevalta esinekuljettajaltamme sekä toisinaan myös raavailta NCC:n ja Teollisuusmuutot Oy:n työntekijöiltä, jotka olivat ansiokkaasti varustautuneet kunkin tilanteen vaatimilla työkaluilla. Esimerkiksi viimeisellä kuljetuskerralla pystyimme vain ihailemaan, kun viimeksi mainitun yrityksen edustajat ajoivat trukilla talliin sisälle asti ja onnistuivat siirtämään esineet, joiden nostelusta saatoimme omin voimin vain haaveilla.
Nyt tallin taival museoesineiden säilytyspaikkana on tullut tiensä päähän ja esineiden matka jatkuu toisaalle. Myös tiimi siirtyy muuttoprojektissa kohti uusia haasteita, mutta ensin on hetki aikaa iloita tämän syksyn saavutuksista. Tämän osatavoitekilistelykuvan myötä toivotamme oikein mukavaa joulunaikaa ja menestyksekästä uutta vuosikymmentä!
Susanna Paasonen, projektityöntekijä