Category Archives: Yleinen

Oula Seitsonen’s PhD defence 2.3.2018

Oula Seitsonen has just finished his PhD thesis on Lapland’s Dark Heritage: “Digging Hitler’s Arctic War: Archaeologies and Heritage of the Second World War German military presence in Finnish Lapland“.

His public defence will be on March 2nd 2018 at the University main building, Auditorium XV. Professor Paul Mullins from Department of Anthropology, Indiana University-Purdue University, Indianapolis (IUPUI), will serve as the opponent, and Professor of Cultural Heritage Studies Suzie Thomas as the custos.

Box of books.

Abstract / tiivistelmä:

This dissertation discusses the material heritage of the German military presence in Finnish Lapland during the Second World War (WWII), as seen through archaeological and multidisciplinary studies. The Nazi German presence as brothers-in-arms in northern Finland has been a difficult and downplayed issue on multiple levels throughout the post-war decades. This study presents the first wider, problem-oriented and theoretically informed investigation about the archaeologies, materialities and heritage of the German WWII presence. However, even this work barely scratches the surface of this multifaceted subject and sets out future research directions. The experience of WWII in Lapland was different from the war experience elsewhere in Finland. The German troops had the frontal responsibility in Lapland in 1941–1944, and at the height of their military build-up there were more German troops and their multinational prisoners in the area than local inhabitants. After Finland made a cease-fire with the Soviet Union in 1944, a Finno-German Lapland War (1944–1945) broke out between the former brothers-in-arms. Due to the long nation-level downplay of the complex German presence, also the northern Finnish and Sámi war experiences have become side-lined. Accordingly, the German material remains have been treated dismissively as “war junk” littering Lapland’s nature. However, for the locals these were well-known throughout the post-war decades, as active material agents of communal and familial memories, and as part of Lapland’s cultural landscapes. This dissertation has two main focuses. Firstly, I study the Germans’ and their prisoners’ experiences in Lapland during the war through the material remains and archaeological inquiries, and secondly, the ways in which the different stakeholders have signified the traces of war in the post-war decades. The material traces illustrate and highlight in many ways the experiential aspects of the German soldiers’ and their prisoners’ wartime existence in an unfamiliar northern environment. The post-war perceptions of the German material remains underline the social value of these as part of the local long-term heritage and lived-in cultural landscape. Many locals see themselves as custodians of their “own past”, including the WWII legacy, wish to control access and engagement with the sites in their local landscape, and often feel that the authorities neglect their heritage. Thus, the traces of German presence have become one symbol of the continuing north-south confrontations, and the marginalization of the north. These issues tie in with Lapland’s long colonial history. The vast differences in engaging with the German WWII material remains appear to derive from fundamentally different mental templates with which the people perceive the subject and its importance. The people propagating the “clearing” of “war junk” appear to approach the subject, and the landscape, with a “western” gaze, and draw a division between “nature” and “culture” which labels the locals’ historical cultural landscape as a natural wilderness. Conversely, in the northern environmental awareness it is not meaningful to separate “nature” and “culture”, and instead, the landscape and its various layers form a web of relations, which tie together the past, present and future into a cognitively controlled and embodied unity. It appears that the different stakeholders should come to recognize and accept the differing standpoints from which they engage into the discussions, before a fruitful dialogue can be instigated.

Tämä väitöskirja käsittelee arkeologisten ja monitieteisten tutkimusten kautta saksalaisten toisen maailmansodan aikaisen sotilaallisen läsnäolon materiaalista kulttuuriperintöä Suomen Lapissa. Natsisaksan joukkojen läsnäolo aseveljinä Pohjois-Suomessa on ollut sodanjälkeisinä vuosikymmeninä vaikea ja vähätelty aihe. Tämä työ on ensimmäinen laaja-alainen, teoreettisesti suuntautunut tutkimus saksalaisjoukkojen materiaalisten jäänteiden arkeologiasta, materiaalisuudesta ja perinnöstä Suomen Lapissa. Tämäkin tutkimus kuitenkin raaputtaa vain hieman tämän monikerroksisen aiheen pintaa ja tarjoaa tulevia tutkimussuuntia. Toisen maailmansodan kokemukset Lapissa erosivat merkittävästi muusta maasta. Saksalaisjoukoilla oli rintamavastuu pohjoisessa 1941–1944 ja enimmillään alueella oli enemmän saksalaisjoukkoja ja heidän monikansallisia vankejaan kuin paikallista väestöä. Suomen tehtyä tulitauon Neuvostoliiton kanssa 1944, entisten liittolaisten välille puhkesi Lapin sota (1944–1945). Koska saksalaisten läsnäoloa on pitkään vältelty kansallisella tasolla, myös pohjoissuomalainen ja saamelainen sotakokemus on jäänyt syrjään. Vastaavasti saksalaisten materiaaliset jäänteitä on usein vähättelevästi nimetty ”sotaromuksi”, joka sotkee Lapin luonnon. Paikallisille nämä jäänteet ovat kuitenkin olleet tunnettuja ja tärkeitä läpi vuosikymmenien osana paikallista kulttuurimaisemaa sekä yhteisöllisten ja yksilöllisten muistojen aktiivisina materiaalisina ilmentyminä. Tällä työllä on kaksi päätarkoitusta. Ensinnäkin tutkin saksalaisten ja heidän vankiensa sodan aikaisia kokemuksia Lapissa materiaalisten jäänteiden ja arkeologisen tutkimuksen avulla. Toisekseen selvitän tapoja, joilla eri yhteisöt ovat merkityksellistäneet näitä jälkiä sodan jälkeen. Materiaaliset jäänteet heijastelevat monilla tavoin saksalaisten ja heidän vankiensa sotakokemuksia vieraassa pohjoisessa ympäristössä. Sodanjälkeiset näkemykset saksalaisjäänteiden merkityksestä alleviivaavat niiden sosiaalista arvoa osana paikallista pitkän aikavälin kulttuuriperintöä ja –maisemaa. Monet paikalliset näkevät itsensä ”oman menneisyytensä” vartijoina ja toivovat voivansa valvoa ulkopuolisten toimintaa sota-aikaisilla kohteilla. Lisäksi he usein kokevat, että viranomaiset ylenkatsovat heidän kulttuuriperintöänsä. Tämän johdosta saksalaisten jäljet maisemassa ovat muodostuneet myös nykyisen Pohjois- ja Etelä-Suomen vastakkainasettelun sekä pohjoisen marginalisoinnin symboleiksi. Nämä näkemykset heijastelevat myös Lapin pitkää kolonialistista historiaa. Erilaiset tavat lähestyä saksalaisten toisen maailmansodan jäänteitä vaikuttavat olevan lähtöisin perustavanlaatuisista eroista maailmankatsomuksessa ja tavassa tulkita maisemaa. ”Sotaromun puhdistamista” kannattavat henkilöt näyttävät lähestyvän aihetta ”länsimaisella” katseella, joka vetää rajan ”luonnon” ja ”kulttuurin” välille. Tämä leimaa samalla paikallisten historiallisen kulttuurimaiseman tyhjäksi, luonnolliseksi erämaaksi. Toisaalta pohjoisessa ympäristötietoisuudessa ei ole mielekästä erotella “luontoa” ja “kulttuuria”. Sen sijaan maisema ja sen eri kerrostumat muodostavat kognitiivisesti kontrolloitujen ja kehollistuneiden suhteiden kokonaisuuden, joka sitoo yhteen menneen, nykyisen ja tulevan. Eri toimijoiden tulisikin tiedostaa ja hyväksyä toistensa eroavat lähtökohdat, ennen kuin he pystyvät rakentavaan keskusteluun aiheesta.

Journalist-researcher meeting at the University of Helsinki

Oula Seitsonen has been asked to present this week our studies for the science journalists from the Helsingin Sanomat and Tiede magazines, in a journalist-researcher meeting at the University of Helsinki. This informal get-together presents the wide range of research carried out at the moment in the humanities, from our WW2 material culture studies to linguistics research and Ancient Near Eastern Empires.

New on our YouTube Channel: Suzie Thomas talking about the research at the Cultybraggan PoW camp, Scotland

We have brand new content on the Lapland’s Dark Heritage YouTube Channel:

Suzie Thomas is talking in an in-depth interview about the community archaeological research at the Second World War Cultybraggan PoW camp for German prisoners of war in Scotland, and the heritage aspects of the site. This is a joint research project between the University of Helsinki and the University of Glasgow Centre for Battlefield Archaeology. Research at the Cultybraggan camp is directed by Dr. Iain Banks who has also been working several times with us in Lapland. Suzie’s fieldwork was funded by the Royal Society of Edinburgh / Caledonian Research Fund European Visiting Research Grant. Filming by Mousehole Films. Editing by Wesa Perttola.

Suzie Thomas talking about Cultybraggan

Project researcher Suzie Thomas is giving a talk on Friday 19th January at the University of Helsinki about her experiences as a Visiting Fellow at the University of Glasgow last year, and her fieldwork with Dr Iain Banks and Masters students from the University of Glasgow’s Centre for Battlefield Archaeology, at Cultybraggan Camp, in Comrie, Scotland.

Her talk is the opening event of Hel’s Culture Club, a new talk and social series for the new Department of Cultures (and anyone else interested) for staff and students to talk about research, teaching, and whatever else they have been doing and would like to share.

Her abstract for the talk, entitled “Asset? Burden? Cultybraggan” is:

In 2007, the residents of the village of Comrie, in Perthshire, collectively bought the site of Cultybraggan Camp and nearby hillside land through a ‘community buy-out’ scheme under the Land Reform (Scotland) Act 2003. The site is managed through a Development Trust made up primarily of voluntary trustees from the village, and has goals of promoting environmental awareness as well as the unique cultural heritage of the site. Cultybraggan’s history of being first a Prisoner of War camp known as “Camp 21” during the Second World War, intended to hold ‘hardcore’ Nazi prisoners, and then as a Ministry of Defense training camp, engenders mixed feelings from residents and visitors alike. In my presentation I reflect on the weeks I spent in Comrie in summer 2017 as a Royal Society of Edinburgh Visiting Fellow at the Centre of Battlefield Archaeology, University of Glasgow. I use the case study to problematize the concept of community ownership of cultural heritage sites, especially those perceived as having a difficult or controversial history.

The talk starts at 16:00, in room A109, Unioninkatu 38, Helsinki. All welcome!

Exterior of a Nissen hut at Cultybraggan, Perthshire. Image by Suzie Thomas (June 2017).

“Rusina Serrato” performing in 1943 / “Rusina Serrato” esiintyy 1943 (suomeksi alla)

Related to the recording by Rosita Serrano that was identified from our excavations, we made today an interesting find in the Finnish Defense Forces photographic archive. We encountered this photo with the original caption “”Rusina Serrato’s” performance. Early August 1943″ (“Rusina” actually means “raisin” in Finnish), featuring a soldier in a dress, with some sort of “makeup” and a “wig”, apparently made of rags:

One can easily imagine how this performance was danced to the accompaniment of some Rosita Serrano recording, perhaps one of those in the previous post.

This image illustrates an interesting example of a cross-dressing performance in wartime conditions; these are relatively typical in frontal conditions when men are cutoff from the outside world for extended periods. This performance took place on the isolated Limosaari Island in the Lake Onega, and there are several other examples of cross-dressing in the archives from the same occasion (original captions):

Exotic and hairy-legged “hula girls”. Early August 1943. / Eksoottisia ja karvasäärisiä “hula-tyttöjä”. Elokuun alku 1943.

“Tom of Tinamäki” and “Big Ida” performing a peasant dance. Early August 1943. / “Tinamäen Tommi” ja “Iso-Iita” talonpoikaistanssia esittämässä. Elokuun alku 1943.


Teimme tänään mielenkiintoisen kuvalöydön liittyen kaivauslöytöjemme joukosta tunnistettuun Rosita Serranon levynpalaan. Törmäsimme SA-kuva-arkistossa tähän kuvaa, jossa kuvatekstin mukaan on käynnissä “‘Rusina Serraton’ esitys. Elokuun alku 1943”. Kuvassa esiintyy sotilas, jolla on mekko, jonkinlaista meikkiä naamassa ja “peruukki”, joka on ilmeisesti tehty jonkinsortin räsyistä:

On helppo kuvitella, kuinka tämä esitys on tanssittu jonkin Rosita Serranon levytyksen säestyksellä, ehkä yhden aiemmassa blogikirjoituksessa linkatuista levytyksistä soidessa.

Tämä kuva on mielenkiintoinen esimerkki ristiinpukeutumisesityksistä sota-ajan oloissa, mikä on ollut suhteellisen yleistä eri sodissa kenttäoloissa, kun miehet ovat olleet pitkiä aikoja eristyksissä ulkomaailmasta. Kyseinen esitys tapahtui Äänisen Limosaaressa, ja arkistoista löytyy useita muitakin kuvia ristiinpukeutumisesta samassa tapahtumassa (alkuperäiset kuvatekstit):

Exotic and hairy-legged “hula girls”. Early August 1943. / Eksoottisia ja karvasäärisiä “hula-tyttöjä”. Elokuun alku 1943.

“Tom of Tinamäki” and “Big Ida” performing a peasant dance. Early August 1943. / “Tinamäen Tommi” ja “Iso-Iita” talonpoikaistanssia esittämässä. Elokuun alku 1943.

Archaeological afternoon / Arkeologian iltapäivä

Oula Seitsonen will be presenting our 2017 fieldwork in the Archaeological afternoon organized by the Department of Archaeology, University of Helsinki at Science Corner Lounge (Yliopistonkatu 4) on Monday December 11, at 2:25 pm:

“#Inaridig2: yleisö- ja yhteisöarkeologiaa 2. maailmansodan aikaisilla vankileireillä inarissa 2017″

Venue is open to the public, all are welcome!

Oula Seitsonen esittelee kesän 2017 tutkimuksiamme Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineen Arkeologian iltapäivä -tapahtumassa Tiedekulma Loungessa (Yliopistonkatu 4) maanantaina 11.12. klo 14:25:

“#Inaridig2: yleisö- ja yhteisöarkeologiaa 2. maailmansodan aikaisilla vankileireillä inarissa 2017″

Tilaisuus on kaikille avoin, tervetuloa!

Program / Ohjelma:

Arkeologian iltapäivä
Tiedekulma Lounge, Yliopistonkatu 4, maanantaina 11.12.2017 Klo 12–17:30
12:15 Alkusanat – Antti Lahelma
12:20 Turpeen kätköissä ja vedenalaisessa metsässä – Lost Inland landscapes -projektin kenttätyöt Etelä-Karjalassa vuonna 2017 – Satu Koivisto
12:45 Artemis kumppaneineen. Arakhamitain Agia Paraskevin kaivaukset vuonna 2017 – Björn Forsén
13:10 Lasitutkimusta Skandinavian kaupunkikaivauksilla (Kööpenhamina, Nya Lödöse, Tukholma, Falun) – Georg Haggrén
13:35 Muinais-DNA tutkimusta Suomessa SUGRIGE-projektissa – Kati Salo, Elina Salmela
14:00 Pirkkalan Tursiannotko asutushistoriallisena kohteena – Sami Raninen
14:25 #InariDig2: Yleisö- ja yhteisöarkeologiset tutkimukset saksalaisten toisen maailmansodan aikaisilla vankileireillä Inarissa kesällä 2017 – Oula Seitsonen
14:50 Tauko
15:05 Raseborg revisited – uudet tulkinnat tulevan tutkimuksen ohjaajina – Tarja Knuutinen, Elina Terävä, Georg Haggrén & Maija Holappa
15:30 Asutusta etsimässä – Menetelmäkokeiluja itäisen Uudenmaan rautakautisen asutuksen löytämiseksi – Annukka Debenjak
15:55 Liike empaattisena menetelmänä – Marko Marila ja Suvi Tuominen
16:20 Tutkimukset Louhiveden Hietaniemen rituaalialueella – Jarkko Saipio
16:45 Hirvenhammaskorut, yhteisöt ja identiteetit noin 8200 vuotta sitten – Kristiina Mannermaa
17:10 Ancient Near Eastern Empires: Uusi huippuyksikkö selvittää Lähi-idän menneisyyttä – Antti Lahelma
17:25 Loppusanat – Elisabeth Holmqvist-Sipilä
17:30 Tilaisuus päättyy.

First record mystery solved! / Ensimmäinen levymysteeri ratkaistu!

The social media, citizen science and crowdsourcing really showed their worth for our research today, and in what a way!

Record fragment with a master number (Photograph: Oula Seitsonen) / Levynpala, jossa näkyy levytyksen masterinumero (Valokuva: Oula Seitsonen).

We have now a positive identification for one of the gramophone record fragments we uncovered in a German WW2 trashpit at Inari Hyljelahti last summer, in less than a day after I posted online the picture of the master number on it (above) and a question of its possible origin! This amazing result is all thanks to the enthusiastic experts of a public Facebook group Schellackplatten – Börse who quickly narrowed down the options for this record fragment, identified it and even posted a picture of an unbroken copy of the record! (you can follow the interesting full discussion at https://goo.gl/CJMV1R).

Thanks to the enthusiastic contribution of these experts, we now know that the German soldiers at Hyljelahti listened to at least:

“Chilean Nightingale” Rosita Serrano‘s “Eine kleine Mondscheinfahrt” (A small moonlight trip) recording from 1942 (Telefunken nr. 26366)

Serrano’s version of the popular song “La Paloma” appears for instance in the movie Das Boot.

This is a first step to reconstructing the soundscapes of war inside a German military and PoW/forced labour camp deep in the Finnish Lapland Wilderness. We will keep posting about new results as we get them!

Here you can hear the song and see the singer Rosita Serrano at YouTube!

9.12.2017: On the B-side of the record a “German tango” O, Manuela:

Sosiaalinen media ja suuren yleisön osallistaminen todellakin osoittivat kyntensä tutkimuksellemme tänään, ja todella upealla tavallla!

Olemme saaneet ensimmäisen tunnistuksen viime kesänä Inarin Hyljelahdesta saksalaisesta roskakuopasta kaivamistamme gramofonilevyn kappaleista! Alle vuorokausi siitä, kun postasin verkkoon kuvan levynpalassa näkyvästä levytyksen masterinumerosta (kuva yllä) ja esitin kysymyksen sen mahdollisesta alkuperästä, saimme jo tunnistuksen. Nopea tulos kyselyyn on täysin julkisen Schellackplatten – Börse Facebook-ryhmän innokkaiden levyasiantuntijoiden ansiota! He pystyivät nopeasti haarukoimaan eri mahdollisuudet mistä levystä kyseinen masterinumero voisi olla peräisin, tunnistivat levytyksen, ja lähettivät jopa valokuvan saman levyn hyväkuntoisesta kopiosta! (voit lukea koko kiinnostavan keskustelun täältä https://goo.gl/CJMV1R).

Näiden asiantuntijoiden innostuneen osanoton ansiosta tiedämme nyt, että saksalaiset sotilaat kuuntelivat Hyljelahdessa ainakin:

“Chilen satakielen” Rosita Serranon “Eine kleine Mondscheinfahrt” (Pieni kuutamoretki) -levytystä vuodelta 1942 (Telefunken nr. 26366)

Serranon versio suositusta “La Paloma” -laulusta on kuultavissa esimerkiksi Das Boot-elokuvassa.

Tämä on ensimmäinen askel syvällä Lapin erämaassa sijainneen saksalaisen sotilas-, vanki- ja pakkotyöleirin äänimaiseman rekontruoimiseksi. Kirjoitamme uusista tuloksista sitä mukaa, kun saamme niitä!

Yllä olevissa YouTube-pätkissä voit kuunnella koko laulun ja nähdä laulajan Rosita Serranon!

9.12.2017: Levyn B-puolelta löytyy “saksalainen tango” O, Manuela.

A puzzle of German WW2 records / Palapeli saksalaisten toisen maailmansodan aikaisista levyistä

WW2-era gramophone record fragments (Photograph: Oula Seitsonen) / Toisen maailmansodan aikaisia gramofonilevyn sirpaleita (Valokuva: Oula Seitsonen).

Refitting, the art of putting scattered pieces recovered during the excavations back together, is a common method in archaeology. It is most often applied in the context of lithic and ceramic studies. However, in the aftermath of the #InariDig2, we have encountered a new kind of refitting puzzle, consisting of German WW2 gramophone record fragments.

Gramophone record fragments were dug from a trashpit at Inari Hyljelahti, the German military base and prisoner-of-war camp we studied this summer in our community and public excavations. Some of the fragments were burned and bent beyond recognition, but some of them are in a better condition. Based on the refitting, these appear to originate from at least three different records, probably smashed into the trashpit during the evacuation of the camp in Lapland War in autumn 1944.

Refitting record puzzle (Photograph: Oula Seitsonen) / Levypalapelin kasaamista (Valokuva: Oula Seitsonen).

So far we have managed to refit some sections of the records, and some of the fragments show relatively well preserved grooves. At least one of them has been manufactured by the Electrola company based on the fragmentary label, but none of the label fragments gives any hint of what has been on the records. Next question is, could there be anything recognizable left of the recordings on the discs, after lying over 70 years in small pieces underground, and how those sounds could possibly be extracted from the grooves? This could reveal us what the German soldiers and their Polish, Norwegian and other prisoners and forced labourers were listening at Hyljelahti during the war.

A handful of international research projects are developing approaches for reading old gramophone and vinyl records using digital methods, and there are some ideas of how this could be achieved with, for instance, a combination of laser scanning and various computer algorithms. We will explore these methods further over the winter.

Developing these kinds of methods is actually relevant also beyond the Hyljelahti fragments of (presumably) Nazi gramophone discs and whatever music or other recordings they might have contained. In many countries archaeologists engage already routinely in the study of sites from the early 20th century (not so often in Finland), and broken gramophone and vinyl records are one find category that archaeologists will be increasingly encountering during the excavations in future. Thus the development of computer-based “digital gramophone” methodology can be highly relevant thinking of the future of archaeology and the range of analyses the future archaeologists might need.

Archaeologist Wesa Perttola pondering upon the research possibilities of the record fragments (Photograph: Oula Seitsonen) / Arkeologi Wesa Perttola pohtii erilaisia levynpalasten tutkimusmahdollisuuksia (Valokuva: Oula Seitsonen).

Uudelleensovittaminen (refitting), eli sekalaisten arkeologisilla kaivauksilla löydettyjen palasten yhteenkokoaminen, on tavallinen arkeologinen tutkimusmenetelmä. Yleisimmin sitä hyödynnetään kiviesine- ja keramiikkatutkimuksissa. #InariDig2 -kaivauksemme jälkitöiden yhteydessä olemme kuitenkin törmänneet varsin toisenlaiseen uudelleensovituspalapeliin, joka koostuu saksalaisten toisen maailmansodan aikaisten gramofonilevyjen sirpaleista.

Gramofonilevyn kappaleet löytyivät viime kesänä roskakuopasta Inarin Hyljelahden saksalaisen sotilastukikohdan ja vankileirin yhteisö- ja yleisökaivauksilta. Osa palasista on palaneita ja taipuneita, mutta jotkin niistä ovat paremmassa kunnossa. Uudelleensovittamisen perusteella ne ovat peräisin ainakin kolmesta levystä, jotka on ilmeisesti paiskattu roskakuoppaan leirin evakuoinnin yhteydessä Lapin sodan aikana syksyllä 1944.

Tähän mennessä olemme onnistuneet sovittamaan joitakin osia levyistä ja joissakin palasissa myös urat ovat säilyneet suhteellisen hyvin. Ainakin yksi levyistä on repaleisen etiketin perusteella Electrola-yhtiön valmistama, mutta yhdessäkään etiketin palassa ei ole säilynyt vihjeitä siitä, mitä levyille on ollut nauhoitettuna. Seuraava kysymys onkin, olisiko mahdollista, että levynsirpaleissa olisi säilynyt jotain tunnistettavaa levytyksistä vielä 70 vuoden maakerroksissa makaamisen jälkeen, ja olisivatko nämä äänet mitenkään vielä tiristettävissä esiin levyjen urista? Jos tämä olisi mitenkään mahdollista, meille voisi paljastuisi mitä saksalaiset sotilaat ja heidän puolalaiset, norjalaiset ja muut vankinsa ja pakkotyöläisensä kuuntelivat Hyljelahdessa sodan aikana.

Muutama kansainvälinen tutkimusprojekti kehittelee tällä hetkellä digitaalisia menetelmiä, joilla olisi mahdollista lukea vanhoja gramofoni- ja vinyylilevyjä, ja on olemassa joitakin ideoita siitä, miten tämä olisi mahdollista esimerkiksi laserkeilausta ja erilaisia tietokonealgoritmeja yhdistelemällä. Tutkimme näitä menetelmiä ja niiden sovellusmahdollisuuksia tarkemmin talven kuluessa.

Tämänkaltaisten menetelmien kehittäminen on itse asiassa merkityksellistä myös laajemmin kuin vain Hyljelahden (oletettujen) natsigramofonilevynpalojen ja niiden sisältämän musiikin tai muiden levytysten osalta. Monissa maissa arkeologit tutkivat jo rutiininomaisesti myös 1900-luvun alkupuoliskolle ajoittuvia kohteita (Suomessa ei tosin kovin usein), ja rikkoutuneet gramofoni- ja vinyylilevyt ovat yksi löytökategoria, johon arkeologit törmäävät tulevaisuudessa tehtävillä kaivauksilla yhä useammin. Niinpä tietokonepohjaisten “digitaaligramofoni”-menetelmien kehittäminen voi olla hyvinkin oleellista, kun ajatellaan tulevaisuuden arkeologiaa ja tulevien arkeologien tarvitsemaa analyysikirjoa.

 

More talks this week, in Scotland and Canada!

On 9th November, Oula Seitsonen is talking at the Calgary Finlandia Cultural Association on the topic:

Digging Lapland’s Dark Heritage:  Archaeologies and Heritage of the Second World War German MILITARY PRESENCE IN FINNISH LAPLAND

Over the last decade archaeologists and other cultural heritage professionals have started paying attention to the material legacy of Nazi German presence in Finnish Lapland during the Second World War (WWII), as Finland’s co-belligerent in the fight against the Soviet Union. At the peak of their military built-up there were over 200 000 German troops and about 30 000 of multinational Prisoners-of-War and forced labourers in this thinly inhabited northern periphery of Europe. The Finno-German “comradeship-in-arms” came to an end after Finno-Soviet cease-fire in 1944, under increasing Soviet pressure, and caused the outbreak of Lapland War between Finns and Germans 1944–1945). This ended up with the retreating German troops resorting in the scorched earth tactics, and with the so-called “Burning of Lapland”. Owing to this complex history, Finno-German relations in WWII have been a sensitive, silenced and little-discussed issue throughout the post-war decades. However, there are ruins of thousands of over-grown German military sites in northern Finland, especially in Lapland’s vast wilderness areas. The question of the cultural heritage status and value of this material legacy has been raised only recently, and is still an open and ongoing debate. However, during the archaeological and ethnographic inquiries it has been highlighted how important these material traces are for the local inhabitants, as an integral part of their ancestral, embodied every-day lifeworlds. Many locals express a strong sense of ownership and custodianship towards the material remains on their “own lands”. The traces of war have become to act as important agents of the transgenerational communal memories of war, destruction, and a host of other issues beyond those, closely intertwined with contemporary questions, such as land ownership and land-use rights. These also mirror Lapland’s long colonial history and, real and perceived, marginalization by the southern authorities, and the enduring north-south confrontations.

On 10th November Oula is talking in the Chacmool conference at the University of Calgary, on the theme of “Archaeology, National Identity and Globalization”.

On Friday 10th November, Suzie Thomas is participating in the Scotland’s Community Heritage Conference, hosted at Strathclyde University, Glasgow. She will talk about “Public & community archaeologies of German PoW camps in Finnish Lapland”. The event is an annual celebration of community-based archaeology and heritage, and this year features many examples also from around the world.