Aloitus

Tällä Venäjää voi ymmärtää -sivustolla Venäjän kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin tutkimus esittäytyy ajankohtaisin ja yleistajuisin katsauksin ja puheenvuoroin.

Venäjä on suomalaisille uhka, mysteeri, haaste ja mahdollisuus. Monet meistä haluavat unohtaa koko Venäjän olemassaolon. Paasikivi katsoi tarpeelliseksi muistuttaa aika ajoin, että maantieteelle emme voi mitään. Venäjä on edelleenkin Suomen naapuri ja tulee olemaan ainakin seuraavat tuhat vuotta. Naapurien välit ovat aina ongelmallisia. Taistelu samoista metsästysmaista värittää pakostakin suhteita. Venäjän erottaa suomalaisista myös uskonto, kieli, kansan temperamentti ja käsitys demokratiasta. Suomalaiset itsekin ovat hyvin erilaisia: mitä yhteistä on hämäläisillä ja karjalaisilla? Niin on venäläisissäkin hyvin erilaisia tyyppejä. Monet sanovat, että kanssakäyminen venäläisten kanssa on hyvää harjoitusta EU-kuviohin. Ranskalaisten ja italialaisten emotionaalisuus ja epätäsmällisyys ei ihmetytä kun on ollut tekemisissä venäläisten kanssa.

Eroista huolimatta on myös paljon yhteistä, eikä pelkästään elämän kaksi peruselementtiä, kirkas viina eli vodka ja sauna eli banja. Vuosisatojen rinnakkainelo venäläisten kyljessä on jättänyt jälkensä myös suomalaiseen kulttuuriin. Suomen kielessä on yli 300 venäläisperäistä sanaa sellaiset perussanatkin kuin värttinä ja savotta. Kulttuurimme perushahmot, sellaiset kuin Gallen-Kallela, Sibelius ja Leino, saivat vaikutteita ”Lähi-idästä” eli Venäjältä. Kun Karjalan siirtolaiset asutettiin sodan jälkeen eri puolille Suomea, he välittivät meille piirakantekotaitoa, sienitietoutta ja muita venäläisen keittiön hienouksia. Onneksi.

Suomessa asuu 50 000 venäjää äidinkielenään puhuvaa ihmistä. He ovat suuri voimavara, jos vain heille tarjotaan siihen mahdollisuus. Olemme kerran tyrineet tuhannen miljoonan taalan paikan, kun Neuvostoliiton romahdettua 80 000 tutkijaa siirtyi länteen nostamaan Yhdysvaltojen, Ranskan ja Saksan tieteen tasoa. Suomeen kelpuutettiin kaksi. Paljon useampi olisi tullut mielellään rauhalliseen ja turvalliseen Suomeen, jossa on kaiken lisäksi hyvät kalastusmahdollisuudet. Meillä kuviteltiin, että Venäjältä ei voi tulla mitään hyvää. Moniin tällaisiin mokiin meillä ei ole varaa.

Suomessa kiistellään, onko meillä Venäjä-osaamista vai ei. Vastaus on: on ja ei. Venäjään kohdistuvassa tutkimuksessa Suomi on maailman huippua. Oikeastaan Venäjä-tutkimus on ainoa tutkimusala, missä Suomi on absoluuttisesti, ei pelkästään asukaslukuun verrattuna, suurvalta. Käytännön Venäjä-osaaminen on sen sijaan harvojen käsissä. Venäjän tunteminen ei kuulu normaaliin työntekijän kompetenssiin. Siitä kertoo koko käsite: ei meillä ole tarvetta puhua Ruotsi-osaamisesta tai Saksa-osaamisesta.

Oppiaineessa toimii kaksi Suomen Akatemian rahoittamaa projektia: Arto Mustajoen (arto.mustajoki[at]helsinki.fi ) johtama Venäjä ja suomi lingua francana ja Ekaterina Protassova (ekaterina.protassova[at]helsinki.fi) johtama Suomi + Venäjä = X? Kuinka toimiva on kaksikielinen opetus” . Lisäksi käynnissä on Koneen Säätiön rahoittama Tomi Huttusen johtama tutkimushanke Itsesyntyinen venäläinen avantgarde. Olemme mukana eurooppalaisessa COST-hankkeessa Kielen heikkeneminen monikielisessä ympäristössä (Protassova) sekä Venäjä-tutkimuksen valtakunnallisessa huippuyksikössä Venäjän modernisaation valinnat (Mustajoki, Huttunen).

KotisivutHenkilöstöVäitöskirjatLisensiaatintyötPro gradu -tutkielmat

Yhteystiedot:
Venäjän kieli ja kirjallisuus
Nykykielten laitos
Unioininkatu 40 B (PL 24)
00014 HELSINGIN YLIOPISTO

tomi.huttunen[at]helsinki.fi
ahti.nikunlassi[at]helsinki.fi