Categories

Rock Venäjällä ja Neuvostoliitossa

bg
Boris Grebenštšikov vuonna 1987 (Valokuva Dmitri Konradt)

Teksti: Tomi Huttunen

Venäjänkielinen rock syntyi 1960–luvun lopulla myöhäissosialismin aikakautena. Huolimatta ”rautaesiripusta”, ”kylmästä sodasta” ja ”pysähtyneisyyden aikakaudesta” neuvostoliittolaisen rockin kehitys tapahtui hyvin pitkälle samaan tapaan kuin suomalaisenkin. The Beatles räjäytti nuorison tajunnan jo 1960-luvulla, ja erityisesti Leningradissa heidän musiikkiaan palvottiin hysteerisesti. Vladimir Rekšanin Sankt-Peterburg oli Leningradin ensimmäinen kuuluisa yhtye, joka esitti omia laulujaan venäjäksi ja oli rock. Moskovassa vastaavan roolin sai Andrei Makarevitšin johtama Mašina vremeni.

1970-luvun bändit jäljittelivät kilvan englantilaisia ja amerikkalaisia esikuviaan, mutta samalla etsivät omaleimaista, venäläistä tyyliä: Beatlesin ohella lähtökohtia olivat Bob Dylan, The Rolling Stones, David Bowie, Marc Bolan, The Doors. Venäläisiä vastineita alkoi syntyä: Voskresenije, Akvarium, Zoopark, Kino, DDT. Venäläisen rockin sanoitukset olivat korkeatasoista lyriikkaa. Boris Grebenštšikovista tuli tämän taiteenlajin mestari.

Vuonna 1976 hän runoili laulun nimeltä Peililasin tuolta puolen nähtyään tuoreeltaan Andrei Tarkovskin fantastisen elokuvan Peili:

[youtube=https://www.youtube.com/watch?v=kywZklJJQgs]

Äskeinen sade oli tuskin enää sade ollenkaan,
mutta näetkö miten se rauhoittaa?
Vielä huominen tulee ja jos siihen uskotaan,
ei tee tiukkaakaan…

Voi kunpa tämä yö jatkuisi aina vaan;
kotini ei ole enää koti ollenkaan.
Katso, miten helppoa noilla on – ne näyttelevät elämää
lasin takana muurillaan.

Olen kuin tuo poika, joka lukee runoja.
Hän puristi viisarit käteensä, ettei yö päättyisi,
ja nyt käsi vuotaa verta.

Mutta kaikki tuo on pelkkää näytelmää
tuolta puolen peililasin.
Aamu koittaa, mutta emme menettäneet yhtään mitään:
sama päivä tänään on kuin eilenkin.

Kielellinen ja kulttuurinen kääntäminen oli vilkasta. Siinä kunnostautui erityisesti Mihail “Maik” Naumenko, joka osasi poikkeuksellisen hyvin englantia ja teki loistavia neuvostosovelluksia mm. Dylanin biiseistä. Dylanin eeppinen “Desolation Row” kääntyi Maikin lauluksi “Pikkukaupunki N” eli Уездный город N [kuuntele]. Rockvideostaan legendaariseksi tullut Dylanin “Subterranean homesick blues” puolestaan vääntyi venäläisittäin aivan yhtä legendaariseksi biisiksi nimeltä “Lähiöblues” eli Пригородный блюз.

Levyn "Kaikki veljet ovat siskoja" (1978) takakansi. Valokuva Andrei Usov.
Levyn “Kaikki veljet ovat siskoja” (Boris Grebenštšikov ja Maik Naumenko, 1978) takakansi. Valokuva Andrei Usov.

Kokonaisen vinyylinpuoliskon Blonde on Blonde -levyltä vallannut Dylanin rakkauslaulu “Sad-eyed Lady of the Lowlands” oli Maikin käsittelyssä lakonisesti “Nainen” eli Женщина [kuuntele]. Maikista tuli venäläinen rocktähti par excellence, joka ei vieläkään ole saanut ansaitsemaansa arvostusta.

Leningradissa tehtiin venäjänkielistä rockia 1970-luvulla, vaikka levyttäminen oli tuolloin vielä mahdotonta. Konsertteja eli kvartirnikkeja (квартирник) pidettiin yhteisasunnoissa eli kommunalkoissa (коммуналка) ja nauhoitettiin kelanauhoille, sittemmin c-kaseteille. Omakustanteille eli samizdatille syntyi vastineeksi magnitizdat-kulttuuri. Miliisit jahtasivat rokkareita aikansa yrittäen kontrolloida “kapinallista” toimintaa. Syntyi käsite virallisista laulu- ja soitinyhtyeistä (вокально-инструментальный ансамбль eli VIA), jotka joutuivat karkeimmissa tapauksissa säätämään diskantti- ja bassoäänetkin “virallista” tasoa vastaaviksi, hiusmallista tai esiintymisasusta puhumattakaan. Lopulta KGB ja Komsomol ryhtyivät yhteistyöhön bändien kanssa. Vuonna 1981 perustettiin Leningradin Rock-Klubi, jonka lavoilla uudet yhtyeet saivat esiintyä miliisien valvovan katseen alla.  Rock-klubi teki tunnetuiksi monia, mm. Viktor Tsoin ja Kino-yhtyeen, 1980-luvun neuvostorockin kiistattoman legendan.

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=PuQ4Y_MnaFc]

Valta ja kulttuuri ovat sekoittuneet toisiinsa läpi venäläisen rockin historian. Niinpä 2000-luvulla neuvostorockin suuret nimet päätyivätkin Kremliin neuvottelemaan Putinin kabinettiin kuuluvan Vladislav Surkovin kanssa venäläisen nuorisokulttuurin tilasta ja tulevaisuudesta. Huoli Ukrainan oranssin vallankumouksen kaiuista Venäjällä oli tuolloin ajankohtainen.

Venäläisen rocktekstin kielen historia 1970-luvulta tähän päivään on tarina vaihtoehtoisen kulttuurin muutoksesta: underground sai jäädä, kun neuvostorokkarit toivat nuorison kaduille perestroikan (перестройка) ja glasnostin (гласность)  vuosina. Yhtyeet pääsivät esiintymään Amerikkaan, ihmemaahan, joka ei vastannutkaan odotuksia tai kuvitelmia. 1990-luvun sekasorron aikakausi taltioitiin monelle rock-albumille, jotka käsittelivät vakavia yhteiskunnallisia teemoja. Samaan aikaan nuorisoryhmien joukossa syntyi aggressiivisia nationalistisia liikkeitä, kuten Kansallis-bolševistinen puolue, joka on kerännyt riveihinsä venäläisen rockin ja punkin pioneereja.  Näistä kuuluisimmat olivat Sergei Kurjohin ja Jegor Letov.

[youtube=https://www.youtube.com/watch?v=VLhQqm8gShU]

2000-luvulla Suomessa on tehty pro gradu -tutkimuksia mm. Boris Grebenštšikovin (Akvarium-yhtye), Viktor Tsoin (Kino), Juri Ševtšukin (DDT), Sergei Šnurovin (Leningrad) rocklyriikasta sekä useiden rap-artistien tuotannosta. Helsingin yliopistossa koordinoidaan myös kansainvälistä yhteistyötä venäläisten ja länsimaisten rocktutkijoiden kesken.
 

Julkaisuja:

Tomi Huttusen haastattelu YLE radio 1:n Kultakuume-ohjelmassa; Kolumni Yliopisto-lehdessä “Bob Dylan bolševikkien maassa” (joulukuu 2016); kirja Pietari on rock; essee Sieluni haisee Nevski prospektille // Parnasso 5/2010; katsausartikkeli Akvarium-venäläinen legenda // Aksentti. Musiikkiäänitteiden erikoislehti. 1/2003; verkkokurssiluento Venäläinen rock: intertekstualisti Boris Grebenštšikov.

Idäntutkimus-lehden numero 2/2010 on omistettu rock-kulttuurille. Asiantuntijat Englannista, Norjasta, Venäjältä ja Suomesta sanovat venäläisestä rockista painavat sanansa.

Akseli Kajanto: Neuvostorocklyriikka ja esiromantiikka // Idäntutkimus, 3/2004.

Internet-lähteitä:
Seventeen Moments in Soviet History: The Leningrad Rock Scene
Russia Info Centre: The Legends of Russian Rock Music
(Post) Soviet Popular Music: Norwegian Blog
 
 
 
Yhteystiedot:
tomi.huttunen[at]helsinki.fi
https://blogs.helsinki.fi/tphuttun/