Tein japanin kielen kandidaatintutkintoon kuuluvan harjoitteluni kesällä 2022 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kirjastossa. Kovin monelle ei varmaankaan tule SKS:sta ensimmäisenä mieleen japanin kieli. Eikä se ollut minunkaan mielessäni, kun harjoittelupaikkaa hain. Tarkoitukseni oli suorittaa SKS:ssa toiseen tutkintooni liittyvä harjoittelu. Sen suunnitteluvaiheessa kuitenkin kysäisin, voisiko työtäni sittenkin painottaa japanin kieleen ja kulttuuriin. Yllätyksekseni kirjastossa innostuttiin ajatuksesta. Selvisi, että kirjastossa on merkittävä kokoelma japaninkielistä kirjallisuutta: kotimaisen kaunokirjallisuuden käännöksiä, japaninkielisiä teoksia suomalaisesta kulttuurista ja kansanperinteestä sekä teoksia japanilaisesta perinteestä ja ainu-perinteestä.
Suomalaisen kaunokirjallisuuden japaninkielisiä käännöksiä SKS:n kirjaston käännöskokoelmassa. Kuva: Pyry Aarnio
Harjoitteluni keskiössä oli kirjaston japaninkielisen aineiston metadatan parantaminen. Tavoitteena oli aineiston saattaminen käytettävään muotoon. Lisäksi minun toivottiin pohtivan, miten kirjaston tulisi toimia vieraita kirjoitusmerkkejä käyttävien kielten kanssa ja esittelevän kirjastolaisille ”vierasmerkkisen” aineiston käsittelyyn liittyviä haasteita. Pääosin harjoitteluni keskittyi japaninkielisten teosten luettelointiin ja asiasanoitukseen sekä aiempien virheiden korjaamiseen. Noin puolet luetteloimistani teoksista oli jäänyt aiemmin luetteloimatta myös muissa suomalaisissa kirjastoissa.
SKS:n kirjasto käyttää Helsingin yliopiston Helka-järjestelmää, joka on linkitetty kansalliseen Finna-järjestelmään. Helkasta tiedot viedään eli kirjastolaisen sanoin ”kontribuoidaan” kansalliseen Melinda-kirjastotietokantaan, jossa ne ovat avoimena datana kaikkien kirjastojen hyödynnettävissä. Kaikki järjestelmät käyttävät kansainvälistä kuvailustandardia Marc21, joka on rikastettu linkitetyn datan RDA-standardien mukaisesti. Koska kyseessä ovat kansainväliset standardit on kansallisesti tuotettu tieto myös kansainvälisesti yhteensopivaa.
Kirjaston kuvailutyöhön liittyy myös kuvailukäsitteistön ylläpitäminen. Finto YSO/ALLSO eli yleinen suomalainen ontologia tai allmänn svensk ontologi on Melinda-kirjastojen yhteistyössä tuottama ontologia, jonka avulla standardoidaan asiasanakuvailua. Koska kirjastoissa käytetään YSOa ja ALLSOa aineiston luokitteluun, on se myös tiedonhaun tärkeimpiä työkaluja, minkä opin vasta tehtyäni asiasanoitusta. SKS:n kirjastossa työskentely kehittikin huomattavasti ymmärrystäni tiedonhausta.
Hyödynsin harjoittelussa ammattitaitoani hyvin laajasti. Jatkuvassa käytössä olivat kielitaito ja kirjallisuuden tuntemus. Harjoittelun aikana kielitaitoni myös kehittyi hurjasti, sillä japaninkielisten teosten luettelointi edellytti myös japaninkielisten tekstien lukemista ja kääntämistä. Luetteloinnissa keskeistä oli tiettyjen tietojen löytäminen, alkuteosten tunnistaminen ja nimekkeiden ja tekijöiden nimien Hepburn-järjestelmän mukaisen siirtokirjoituksen tuottaminen. Asiasanoitus puolestaan vaati myös teosten sisällön kääntämistä. Asiasanoituksessa hyödynsin myös kansanperinteen tuntemustani ja tietämystäni ainun kielestä. Ainunkielisen aineiston tunnistamisesta olikin huomattavasti apua. Myös tuntemus kotimaisen kirjallisuuden kaanonista ja genreistä auttoi käännöskirjallisuuden trendien havainnoimisessa. Kiinnitin esimerkiksi huomiota siihen, että valtaosa käännöksistä oli lastenkirjallisuutta. Toisaalta genrenä satu nousi esiin huomattavan merkityksellisenä. Esimerkiksi Tove Janssonin teokset, Tatu ja Patu -kirjasarja, Risto Räppääjä -kirjasarja, Irmelin Sandman Liliuksen saturomaanit ja Leena Krohnin romaanit hallitsivat aineistoa. Sen sijaan Suomessa ja länsimaissa arvostetut 1900- ja 2000-luvun realistiset kirjailijat kuten Sofi Oksanen, Pajtim Statovci ja Arto Paasilinna eivät vaikuttaneet kiinnostavan japanilaista yleisöä.
Kun käsittelin teoksia, jotka olivat aiemmin jääneet luetteloimatta, täytyi koko prosessi tehdä itse. Tämä vaati huomattavaa tarkkuutta, sillä pienetkin virheet tuottavat virheellisiä tietueita, jotka eivät ole hakukoneen saavutettavissa. Uusien tietueiden luominen on erityisen merkittävää, sillä myös toiset suomalaiset kirjastot voivat hyödyntää niitä. Osa teoksista voi hyvinkin olla jonkin toisen kirjaston luetteloimattomissa kirjoissa odottamassa valmista metadataa. Toisaalta myös jo aiemmin valmiissa tietueissa oli paljon muokattavaa. Usein tietoja oli merkitty virheellisesti tai puutteellisesti.
Työni lopputulos jää ensisijaisesti SKS:n kirjaston käyttöön. Toissijaisesti työni tulokset jäävät Helkaan, Finnaan ja Melindaan, joista muut kansalliset ja ulkomaalaiset kirjastot voivat hyödyntää niitä. Erityisen merkityksellistä luetteloinnissani oli se, että korjasin useita tietueita, jotka kuuluivat Suomen kansallisbibliografia Fennicaan. Näin harjoitteluni myös tarkensi kansallisbibliografisia tietoja. Merkityksellisenä pidän myös kirjastossa pitämääni koulutusta, jonka perusteella ideoitiin uusia toimintatapoja ”vierasmerkkisten” teosten luettelointiin. Koulutukseni keskiössä oli japaninkielinen aineisto, mutta useita huomioitani voidaan soveltaa myös muihin kieliin. Painotin kieliammattitaidon merkitystä. Koulutuksen jälkeen huomasin kirjastolaisten asenteen muuttuneen. Olin onnistunut vakuuttamaan kirjaston siitä, että kielitaito on luetteloinnissa merkityksellistä.
Kuva: Gary Wornell 2019, SKS
Harjoittelun kautta sain kontakteja minua kiinnostavan organisaation sisältä. Työ innosti kääntämiseen ja käännöstutkimukseen tutustumiseen ja osoitti, että erikoistumiselleni on tarvetta monella alalla. Koska sain kuulla organisaation tulevista visioista ja hankkeista, pääsin myös perehtymään syvällisemmin kirjallisuuden ja kulttuurintutkimuksen trendeihin, joissa selvästi korostuvat kansainvälisyys, ylirajaisuus ja monikielisyys. Näin harjoittelu vahvisti, että minun kannattaa edelleen kehittää kielitaidon erityisosaamistani.
Pyry Aarnio