Asenteet murteita kohtaan ovat olleet esillä viime aikoina. On alettu pohtia omaa identiteettiä ja siihen vahvasti sitoutunutta kielenkäyttöä. Asenteiden tutkiminen on kuitenkin haastavaa, sillä ne eivät ole näkyviä tai käsin kosketeltavia. Usein asenteista tehdäänkin johtopäätöksiä esimerkiksi ulkoisen käytöksen pohjalta. Teimme suppean vertailevan katsauksen murreasenteisiin Japanissa ja Etelä-Koreassa, sillä monet kokevat juuri murteiden ja murteiden puhumisen verrattain merkittävänä osana identiteettiään. Aineistonamme olivat murteisiin liittyvien Youtube-videoiden kommenttiketjut, ja päätelmiemme tukena hyödynsimme aikaisempaa akateemista tutkimusta aiheesta.
Tarkastelemamme Youtube-videot on suunnattu viihteeksi, eivät informoivaksi sisällöksi, joten kommenteissa käydyt keskustelut ovat kepeitä eikä aiheita käsitellä syvällisesti. Vahvimmin kommenteista välittyy, että murteita pidetään pitkälti viihdyttävänä ja alueellista identiteettiä vahvistavana tekijänä. Joitakin murteita kuvaillaan söpöiksi tai miellyttäviksi, toisia taas vaikeasti ymmärrettäviksi. Yksimielisin asenne japanilaisten ja eteläkorealaisten välillä on vahva pääkaupunkikeskeisyys (Japanissa Tokio ja Etelä-Koreassa Soul) kielivarieteetin arvostuksessa. Pääkaupunkien kielivarieteetit ovat prestiisiasemassa ja niistä on tehty standardikielimuotoja. Tätä asennetta kuvastavat kommentit, joissa kerrotaan standardikielen osaamisen olevan arvostettu taito ja kohteliain puhetapa, sekä kommentit, joissa puhutaan ”murteiden korjaamisesta” standardikielen ollessa oikeakielisempää. Japanissa tämä asenne pohjautuu Meiji-uudistuksen (1868–1889) aikana harjoitettuun kielipolitiikkaan ja -suunnitteluun ja niiden kauaskantoisiin vaikutuksiin. Etelä-Koreassa tällaisen asenteen taustalla piilee vahva sisäänrakennettu käsitys, että jokainen eteläkorealainen osaa Soulin murretta, sekä oletus, että sitä käytetään tietyissä kielenkäyttötilanteissa, kuten työpaikalla. Soulin kielimuodon prestiisiasema välittyy myös vähälukuisista aiheesta tehdyistä tutkimuksista. Syynä asemaan on vahva ja pitkään jatkunut Soul-keskeisyys, joka juontaa juurensa pitkälle historiaan.
Youtube-katsauksemme perusteella vaikuttaa, että aktiiviset palvelun käyttäjät kokevat Etelä-Koreassa murteet eritoten hauskaksi tai söpöksi kielen erikoisuudeksi. Murteita ei pidetä erityisen tärkeänä aiheena, mistä johtuen murreasenteista on olemassa varsin vähän tutkimusta. Japanissa kiinnostus murteisiin on suurempaa, ja täten myös näkemykset murteista ja asenteet niitä ja niiden puhujia kohtaan moniulotteisempia ja helpommin havaittavissa.
Aineistossamme nousi japanilaisten kieliasenteissa tärkeäksi aiheeksi myös kielen omistajuus (DiBello Takeuchi 2020). Useat kommentoijat aloittivat identifioitumalla itse murteen natiivipuhujaksi ja näin ollen ilmaisivat olevansa oikeutettuja kommentoimaan tai kritisoimaan toisten murteiden käyttöä. Esille nostettuja ongelmia olivat esimerkiksi vääränlainen sanaintonaatio, vanhempi murteen muoto tai eri alueen murre kuin mitä videossa väitettiin käytettävän. Toisaalta joidenkin murteiden puhujia saatettiin myös kehua ”taidokkaasta suorituksesta”. Tällainen asenne tuo esille uskomuksia kielestä ja kielen omistajuudesta. Se kertoo siitä, kuka saa kommentoijien mukaan käyttää murretta ja miten ja kenen kanssa murretta käytetään.
Eri puolilla Etelä-Koreaa tehdyn kyselytutkimuksen (Jeon & Cukor-Avila 2015) tulokset tukevat löydöksiämme korealaisten asenteista. Kyselyn mukaan selvästi yli puolet koki Soulin murteen standardikieleksi, kun taas ei-standardiksi mainittiin useimmiten kaakkoisosan murteet, joissa on vahva korostus. Sävelkulkuun ja intonaatioon liittyviä piirteitä pidetään murteiden selvimpänä tunnusmerkkinä.
Monesti Soulin standardikielen laajan käytön ja omaksumisen syyksi mainitaan se, että eri alueilta kotoisin olevien korealaisten on vaikeaa ymmärtää murteita. Sama väite esitetään usein myös japanin standardikielen puolesta. Molempien valtioiden rajojen sisäpuolella voidaan toki identifioida murrejatkumoita, joissa murrerajat ovat liukuvia, ja murteiden keskinäinen ymmärrettävyys vähenee sitä mukaa, mitä kauempana varieteetit ovat toisistaan. Intonaation tai painotuksen vaihtelu ei kuitenkaan koreassa vaikuta sanojen merkitykseen, joten jyrkillä standardikieltä ainoana laajasti ymmärrettävänä kielimuotona puoltavilla näkemyksillä ei siinä mielessä ole pohjaa.
Tutkimusartikkelien ja tarkastelemiemme videoiden kommenttiketjujen perusteella nähtävät tulokset eivät ole yhteneväisiä. Artikkeleissa puhutaan jyrkemmin negatiivisesta suhtautumisesta murteisiin kuin mitä kommenttiketjuista voisi suoraan havaita. Japanissa ja Etelä-Koreassa on havaittavissa samankaltaisuuksia asenteissa murteita kohtaan. Kattavampien johtopäätöksien vetämiseksi aiheesta tarvittaisiin kuitenkin perusteellisempaa vertailevaa kieli-ideologioihin keskittyvää tutkimusta.
Lähteitä:
Baker, Colin (1995) Attitudes and Language. Multilingual Matters Series, 83. Multilingual Matters Ltd.
DiBello Takeuchi, Jae (2020) Our Language – Linguistic Ideologies and Japanese Dialect Use in L1/L2 Interaction. Japanese Language and Literature. Journal of the American Association of Teachers of Japanese, 54 (2), 167–198.
Jeon, Lisa & Cukor-Avila, Patricia (2015) ”One country, one language”?: Mapping perceptions of dialects in South Korea. Dialectologia 14, 17–46.
Esimerkkejä Youtube-aineistosta:
Annina Pura ja Sari Rahikkala
Teksti on kirjoitettu kurssitehtävänä kielten maisteriohjelman kurssilla Variaatio Aasian kielissä keväällä 2023.