Kirjoittajan arkistot:Salla-M Laaksonen

Amatöörien kuvat: vertaileva tutkimus muuttuvasta journalismista

|

Tutkimushanke selvittää yhden tärkeän osallistuvan journalismin ilmiön, kansalaiskuvan, merkitystä journalistiselle kulttuurille. Vertaileva, kansainvälinen tutkimushankkeemme tarkastelee kansalaisten tuottamia kuvia suomalaisissa, ruotsalaisissa ja isobritannialaisissa uutisorganisaatioissa toimittajien, uutistekstien ja yleisöjen näkökulmasta.

Kansalaiskuvien lisääntynyt käyttö uutismedioissa kertoo yhtäältä kansalaisten “paikan päällä” ottamien kuvien uutisarvosta ja toisaalta niiden oletusta lisäarvosta yleisölle. Samalla niiden käyttö kuitenkin nostaa tärkeitä kysymyksiä esimerkiksi kansalaiskuvien merkityksestä journalismin uskottavuudelle ja eettisille periaatteille. Tämän tutkimuksen keskeinen anti on tuottaa tietoa yleisistä kansalaisten kuviin liittyvistä tendensseistä suomalaisissa, ruotsalaisissa ja isobritannialaisissa uutismedioissa ja toisaalta mahdollisista eroista eri uutismedioiden välillä sekä verkkojulkaisuiden ja perinteisten uutiskanavien välillä.

Hanke käyttää haastatteluja, uutistekstien analyysia ja ryhmähaastatteluja vastatakseen seuraaviin tutkimuskysymyksiin:

  1. Miten toimittajat Suomessa, Ruotsissa ja Iso-Britanniassa suhtautuvat kansalaisten tuottamiin kuviin? Millaisia strategioita uutisorganisaatioissa käytetään tämän materiaalin keräämiseen, tulkitsemiseen ja tarkistamiseen?
  2. Miten kansalaiskuvia integroidaan kriiseistä kertoviin uutisraportteihin ja miten niiden journalistinen merkitys esitetään? Millaisia hyötyjä ja haittoja tällaisella materiaalilla nähdään olevan?
  3. Mitä eroja ja yhtäläisyyksiä kansalaiskuvien käytössä on suomalaisissa, ruotsalaisissa ja isobritannialaisissa uutismedioissa? Millaisia käytäntöjä on muodostettu takaamaan journalistinen laatu? Miten käytännöt eroavat erilaisten media-alustojen välillä (lehdistö, televisio, verkko)?
  4. Miten yleisöt arvottavat ja tulkitsevat kansalaisten tuottamia kuvia perinteisten medioiden tuottamissa uutisissa, ja erityisesti kriisiuutisissa?

Tutkimuksen rahoittaa Helsingin Sanomain Säätiö. Hankkeen vastaava tutkija Helsingin yliopistossa on yliopistonlehtori, dosentti Mervi Pantti ja tutkijoina ovat Laura Ahva ja Nanna Särkkä. Hanke toteutetaan yhteistyössä Tukholman ja Bournemouthin yliopistojen kanssa, joissa hankkeen vastaavina tutkijoina ovat apulaisprofessori Kari Andén-Papadopoulos ja professori Stuart Allan.

Yhteyshenkilö CRC:ssä:
Mervi Pantti
mervi.pantti@helsinki.fi
+358-9-19124780

Media2: Tulevaisuuden mediapeli

|

Media2- hanke selvittää, miten yleisöjen mediayrityksiin ja niiden brändeihin liittämät emotionaalisesti latautuneet mielikuvat vaikuttavat yrityksen tuottaman mediasisällön kulutuspäätöksiin. Toisaalta hanke selvittää, selittävätkö mediayhtiöiden maineeseen liittyvät emotionaaliset eroavuudet eri mediayritysten kilpailukykyä kamppailussa tuottavista asiakkaista.

Lisäksi hanke arvioi, minkälaisia mahdollisuuksia neurofysiologiset tutkimusmenetelmät ja niiden sovellukset (esim. neuroekonomiikka) antavat mediatalojen sisältötuotannon menestyksen arviointiin. Hankkeessa sovelletaan ja yhdistetään viestintätutkimuksen ja psykofysiologisen (neurofysiologisen) tutkimuksen menetelmiä, joista jälkimmäiset antavat tietoa muun muassa mediasisältöjen kulutukseen liittyvistä emotionaalista prosesseista sekä motivaatiotekijöistä. Empiirisenä tavoitteena on eritellä mediatalon mainetta välittävien elementtien merkitystä mediasisältöjen kulutusprosessissa, sekä rakentaa median kuluttajille tunneprofiilit näihin elementteihin ja tutkimushaastatteluihin pohjautuen.

Pohjaamme tutkimusasetelmamme hypoteesille, jonka mukaan emotionaalisilla kokemuksilla ja niiden tuottamilla reaktioilla on merkittävä vaikutus yleisöjen halukkuuteen käyttää kyseisen mediatalon ilmaisia ja maksullisia palveluita.

Media2-hanke toteutetaan yhteistyönä Helsingin yliopiston (CRC), Aalto-yliopiston (CKIR Media Factory) ja Turun yliopiston (IASM) kanssa. Hankkeen johtaa professori Pekka Aula (CRC). Hanke on tarkoitus käynnistää 1.1.2011 ja kestää 24 kuukautta päättyen 31.12.2012.

Projektin kesto: 1.1.2010-31.12.2012

Yhteistyötaho: Helsingin Sanomien Säätiö

Yhteyshenkilö:
Pekka Aula
pekka.aula at helsinki.fi
+358-9-191 24918

Kriisit ja viestintä: Suomen Punaisen Ristin rooli akuutin kriisin organisoinnissa ja viestinnässä

|

Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen Viestinnän tutkimuskeskus CRC tekee tutkimusta Suomen Punaisen Ristin kriisiviestinnästä ja toimimisesta kotimaisten kriisien organisoijana kriisien akuutissa vaiheessa.

CRC:ssä on toteutettu laaja Kriisit ja viestintä -tutkimushanke, jossa paikallinen ja alueellinen viranomaisten ja vapaaehtoisen pelastuspalvelun erityisesti Suomen Punaisen Ristin yhteistyö on noussut erittäin keskeiseksi alueeksi.

Kriisejä on tutkittu vähän vapaaehtoisten toimijoiden, erityisesti SPR:n näkökulmasta.

Tsunamin, koulusurmien ja mm. Nokian vesikriisin yhteydessä viranomaisten ja vapaaehtoisen pelastuspalvelun roolit, työnjako, tiedonkulku ja kriisiviestintävastuut ovat olleet selkiytymättömät.

SPR:n toimintaa ohjaa laki Suomen Punaisesta Rististä. Tämä tekee SPR:n roolista erilaisen kuin muiden vapaaehtoisten toimijoiden.

Hankkeen tutkijat ovat tutkineet kriisejä sekä kriisiviestintää mm. Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien kohdalla. Hankkeen rahoittaa Suomen Punainen Risti.

Tutkimushankkeen johtaja on yliopistonlehtori, VTM Salli Hakala. Tutkijat, VTM Minttu Tikka ja VTM, KTM Maarit Pedak.

Yhteyshenkilö:
Salli Hakala
salli.hakala at helsinki.fi
+358-9-191 23770
+358-9-191 28032

OSVI – Osallistava sisäinen viestintä muutoksen tukena – tutkimus kunnan työyhteisöviestinnästä ja henkilöstön osallistamisesta

|

Osallistava sisäinen viestintä (OSVI) on tutkimus- ja kehittämishanke, jonka tavoitteena on löytää tutkimuspohjaisia ratkaisuja tukemaan organisaatioita haasteellisissa muutostilanteissa. Kyseessä on koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian sekä Viestinnän tutkimuskeskuksen (CRC) yhteisprojekti, jonka rahoittajina toimivat Työsuojelurahasto ja Lahden kaupunki. Tutkimuksen keskiössä ovat erityisesti sisäisen viestinnän ratkaisut ja toimintamallit, joiden avulla voidaan kehittää organisaatioiden henkilöstön osallistumismahdollisuuksia sekä edistää työhyvinvointia.

Tutkimuskohteena on Lahden kaupunki ja sen noin 6000 työntekijää. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa myös Päijät-Hämeessä kehitteillä oleva monikuntaliitos, joka toteutuessaan tulee olemaan mittava muutosprosessi. Tutkimuksen aineisto kerätään survey –tutkimuksella sekä fokusryhmä- ja asiantuntijahaastatteluilla. Tutkimus toteutetaan 1.10.2009 – 15.11.2010.

Tutkijat: Maarit Pedak ja Pasi Pekkola (at helsinki.fi)

Rahoittajat: Työsuojelurahasto, Lahden kaupunki

Yhteyshenkilö:
Pekka Aula
pekka.aula at helsinki.fi
+358-9-191 24918

Suomen Punaisen Ristin rooli korostuu mediayhteiskunnan kriiseissä

|

Salli Hakalan, Minttu Tikan ja Maarit Pedakin Helsingin yliopistossa tekemä tutkimus vahvistaa käsitystä, että kriisien keskus on siirtynyt organisaatioilta mediaan, sillä avustusjärjestöt tarvitsevat näyttävää julkisuutta. Viimeistään tsunami ja Jokelan koulusurmat osoittivat, että internet yhdessä uuden viestintäteknologian kanssa muodostaa kriisissä globaalin median, jonka kautta ihmiset saavat yhteyden, hakevat tietoa ja jakavat kokemuksia.

Suomen Punainen Risti on keskeinen toimija kotimaisissa kriiseissä. Kriisi, SPR ja mediayhteiskunta -tutkimuksessa tutkijat ovat analysoineet avustusjärjestöjen ja median välistä toimintaa sekä sitä, millaisia auttamisperiaatteita kriisitoimijat ovat noudattaneet.

Kaikki yhteiskunnan auktoriteetit ovat riippuvaisia mediasta. Organisaatiot joutuvat kriiseissä ottamaan huomioon kaikkialla läsnä olevan median, joka omii valtaa aiemmin vaikutusvaltaisilta instituutioilta. Tämän medialogiikan mukaisesti myös SPR on medialisoitunut. Katastrofit, kriisit ja onnettomuudet nostavat Punaista Ristiä toistuvasti mediajulkisuuteen, mikä auttaa sitä toteuttamaan humanitaarista tehtäväänsä. Toisaalta vastaamalla vain median vaatimuksiin avustusjärjestöt samalla heikentävät mahdollisuuksiaan edistää globaalia myötätuntoa.  Medialisaatio tarkoittaa näin medialogiikan sijoittumista järjestön sisälle.  Koska julkisuus on järjestölle tärkeää, toimintaa suunnitellaan pitämällä mielessä median mieltymykset. Myös auttamistyö tuodaan julkisuuteen.

Tutkijoiden mukaan kriisitilanteessa on tärkeää jakaa yhteisesti tilannetietoa uhrien pelastamiseksi ja auttamiseksi.  Esimerkiksi Jokelan koulusurmien yhteydessä oli suuria puutteita tiedonkulussa ja kriisin organisoinnissa, mikä johti kriisityöntekijöiden sokeaan toimintaan. Usein kriisin alussa toimitaan sokkona, jolloin auttajilla ei ole tietoa kriisin vakavuudesta tai autettavien tarpeista. Toinen tavanomainen auttamisperiaate tutkimuksen mukaan on se, että auttaminen perustuu vain ajalliseen kriteeriin: ensimmäisenä apua pyytävät myös saavat sitä ensin. Tällainen yksi kerrallaan auttaminen on ollut tyypillistä kriisin jälkihoidossa. Kuten Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat osoittavat, menehtyneiden uhrien omaiset eivät jaksaneet pyytää apua ensimmäisenä ja monet jäivät sitä ilman. Tämän vuoksi on tärkeää, että auttajilla on yhteinen tieto tilanteen vakavuudesta, jolloin eniten apua tarvitsevat kyetään priorisoimaan ja heihin kyetään ottamaan aktiivisesti yhteyttä.

Kriisi, SPR ja mediayhteiskunta. Suomen Punaisen Ristin organisoituminen kotimaisissa kriiseissä on tutkimus viimeaikaisista kriiseistä, tsunamista, koulusurmista, Naantalin tulipalosta ja Sellon surmista auttamistyön ja julkisuuden näkökulmista. Tutkimuksen ovat tehneet Salli Hakala, Minttu Tikka sekä Maarit Pedak. Tutkimushanke on jatkoa Helsingin yliopiston Viestinnän tutkimuskeskus CRC:ssä vuosina 2004–2010 tehdyille kriisitutkimushankkeille ja se täydentää kuvaa suomalaisista kriisitoimijoista.

Tutkijoiden yhteystiedot:
yliopistonlehtori, VTM Salli Hakala, 09-191 23770 tai 0500 438091
tutkija VTM Minttu Tikka, 09-191 24759 tai 050 4156579
tutkija, VTM, KTM Maarit Pedak, 09-191 23530 tai 050 4156660

Lisätietoja kriisiviestinnän tutkimusohjelmasta

Tutkimusraportti verkossa:
Minttu Tikka, Salli Hakala, Maarit Pedak:
Kriisi, SPR ja mediayhteiskunta. Suomen Punaisen Ristin organisoituminen kotimaisissa kriiseissä http://www.helsinki.fi/crc/Julkaisut/SPR_raportti.pdf

Media for Democracy Monitor (Suomen osio)

|

Tutkimushanke käsittää Suomen osuuden vuoden 2010 aikana toteutettavasta kaksitoista maata käsittävästä Media for Democracy Monitor  -vertailututkimuksesta. Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida, miten hyvin media toimii tänään eri maissa demokratian toteutumiseksi. Suomen osuudella on kaksi tehtävää: tuottaa Suomea koskeva aineisto vertailututkimusta varten, sekä osallistua lisäksi kaikkia maita koskevaan yhteiseen analyysiin. Kansainvälisen hankkeen tuloksena on laaja kahdentoista maan vertailulle perustuva vertaileva tutkimus siitä, miten media tänään toteuttaa tehtäviään demokratian toteutumiseksi.

Media for Democracy Monitor -tutkimuksen aineistonkeruu toteutetaan keväällä 2010 ja maakohtaiset raportit käsitellään hankkeen seminaarissa syksyn alussa 2010. Suomen osalta aineiston kokoaminen ja raportointi toteutetaan 1.1.-30.8.2010.

Suomen osuuden toteutumisesta vastaa tutkijaryhmä professori, hankkeen johtaja Hannu Nieminen (sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto; kansainvälisen tutkimusryhmän jäsen), professori Tom Moring (Social- och kommunalhögskolan, Helsingin yliopisto), sekä VTM Kari Karppinen (suomalainen tutkija).

Projektin kesto: 1.1.-30.8.2010

Yhteistyötaho: Helsingin Sanomien Säätiö

Yhteyshenkilö:
Hannu Nieminen
hannu.nieminen ät helsinki.fi
+358-9-191 24838

Kriisit ja viestintä -tutkimushanke

|

Kriisit ja viestintä -tutkimushanke oli kahden vuoden mittainen tutkimus Suomen viimeaikojen suurimmista kriiseistä: tsunamista, Jokelan ja Kauhajoen koulusurmista ja Nokian vesikriisistä. Kysymme, mitä nämä erilaiset kriisit paljastavat yhteiskunnasta, ja sen organisaatiosta kuten mediasta, viranomaisesta ja tavallisesta kansalaisesta.

Tutkimusryhmä järjesti 6.–7. marraskuuta 2009 Helsingin yliopistolla kansainvälisen konferenssin Violence and Network Society. Konferenssin pääpuhujia olivat professori Douglas Kellner ja professori Stewart R. Clegg. Konferenssista päävastuussa on yliopistonlehtori, FT Johanna Sumiala.

Tutkijaryhmä

Kriisit ja viestintä -tutkimushanke on Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen Viestinnän tutkimuskeskus CRC:n ja Työterveyslaitoksen yhteishanke. Hankkeen vastaavana johtajana toimii yliopistolehtori VTM Salli Hakala Helsingin yliopistosta. Tutkimushankkeessa tutkitaan erilaisia kriisejä kansainvälisessä vertailussa mediatoiminnan, verkon sekä kriisijohtamisen näkökulmista verkostoyhteiskunnassa. Tutkimusryhmän muodostavat VTM Salli Hakala, VTM Heidi Lavento, FT Johanna Sumiala ja VTK Minttu Tikka. Kriisit ja viestintä -hankkeen on rahoittanut Helsingin Sanomain Säätiö. Kesken Jokelan koulusurmien tutkimuksen tapahtui Kauhajoen vastaava ampumistapaus. Helsingin Sanomain Säätiö myönsi tämän johdosta jatkorahoitusta Viestinnän tutkimuskeskus CRC:lle Koulusurmat verkostoyhteiskunnassa -hanketta varten. Hankkeessa tulevia kotimaan julkaisuja ovat mm. Hannele Seeckin toimittama Työ- ja ihminen (TTL) -teemanumero kriiseistä huhtikuussa 2009. Salli Hakalan toimittama Media & viestintä. Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen lehden teemanumero Kriisit verkostoyhteiskunnassa julkaistaan toukokuussa.

Julkaisut

Salli Hakala
Koulusurmat verkostoyhteiskunnassa. Analyysi Jokelan ja Kauhajoen kriisien viestinnästä
Julkaisija: Helsingin yliopisto, Viestinnän tutkimuskeskus CRC

Hannele Seeck , Heidi Lavento, Salli Hakala
Kriisijohtaminen ja viestintä. Tapaus Nokian vesikriisi.
Kuntatalon paino, Helsinki. (2008)

Yhteystiedot

Lisätietoa koulusurmien tutkimuksesta antavat:
Hankkeen vastaava johtaja, yliopistolehtori VTM Salli Hakala
salli.hakala(at)helsinki.fi, puh. 09-191 23770 tai 0500 438091

Yliopistonlehtori FT Johanna Sumiala
Johanna.sumiala(at)helsinki.fi, puh. 09-191 24632 tai 040 777 4543

Tutkimushankkeen muut yhteystiedot:
Minttu Tikka, Conference secretary, Violence and Network Society
minttu.mt.tikka(at)helsinki.fi

Crisis, Communication and Society Research Network

Sosiaalinen ja perinteinen media verkossa – motiivit ja luottamus

|

Sosiaalisesta mediasta on tullut todella suosittu. Facebook on yksi käytetyimmistä palveluista Suomessa. Perinteisen median asemaa on kyseenalaistettu, mikä aiheuttaa seuraavanlaisia kysymyksiä:

  • Kuinka paljon sosiaalista ja perinteistä mediaa kulutetaan?
  • Mihin tarkoituksiin niitä käytetään?
  • Miksi ihmiset haluavat tuottaa sisältöä verkkoon?
  • Mitä pidetään luotettavana uutislähteenä?

VTT Janne Matikaisen tutkimuksessa pureuduttiin näihin kysymyksiin. Tutkimuksen kohteena oli perinteisen ja sosiaalisen median käyttö, käyttömotiivit sekä sisällön tuottamisen motiivit. Lisäksi tarkasteltiin luottamusta sosiaalisen ja perinteisen median sisältöjä kohtaan. Tutkimus auttaa jäsentämään sosiaalisen median ilmiötä ja suhteuttamaan sen asemaa. Erityisen kiinnostavaa on se, aiheuttaako sosiaalinen media pysyviä muutoksia medioiden käytössä ja viestinnässä ylipäätään.

Viestinnän laitoksen tutkimusraportteja 3/2009:
Janne Matikainen
Raportin nimi: Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla
ISBN 978-952-10-5919-3 (nid.)
ISBN 978-952-10-5920-9 (PDF)

Raportti PDF-julkaisuna

Liverryksiä raportin julkistamistilaisuudesta 9.12.2009 voi hakea tagilla #crcsome Twitterissa http://twitter.com/

Tutkimushankkeesta:

Vertailevan tutkimusprojektin tavoitteena on selvittää käyttäjien ja yleisön näkökulmaa sosiaalisen median sekä perinteisen median verkkopalveluihin. Perinteisen median tuotantomallilla tarkoitetaan journalistisia verkkopalveluja (esim. MTV3, Yle, HS), joiden sisältö tuotetaan pääosin ammattilaisten voimin ja joiden käyttäjiä voi nimittää kuluttajiksi. Sosiaalisella medialla tarkoitetaan puolestaan sellaisia verkkosovelluksia (esim. YouTube, Wikipedia, Flickr), joiden muotoa ja sisältöjä käyttäjät itse merkittävässä määrin rakentavat.

Tutkimuskohteena ovat perinteisen ja sosiaalisen median käytön motiivit sekä medioita kohtaan osoitettu luottamus. Perimmäinen tavoite on selvittää sitä, ilmeneekö sosiaalisessa mediassa (joukko)viestinnän tulevaisuus ja muuttaako tämä yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden uudenlainen liitto pysyvästi median tuotantoprosesseja käyttäjälähtöiseen suuntaan, ja jos muuttaa, niin millä tavalla.

Tutkimusaihetta lähestytään laajemman tarkastelun ohella myös erityisesti kuvallisen viestinnän näkökulmasta, sillä perinteinen media hyödyntää yhä enemmän yleisön ottamia valokuvia. Kuvallinen kansalaisjournalismi tai ”kansalaisvalokuva” onkin valittu tutkimushankkeen erityisalueeksi juuri sen takia, että se muodostaa tällä hetkellä konkreettisimman linkin kansalaisten oman sisällöntuotannon ja perinteisen median verkkosisältöjen välillä.

Projekti päättyi 30.6.2009.

Projekti on toteutettu Helsingin Sanomien Säätiön tuella.

Vastaava tutkija: Janne Matikainen
Puhelin: 09-191 24 369
Sähköposti: janne.matikainen(at)helsinki.fi

Ajan arvot ja sankarit sanomalehdissä. Kansallinen julkisuus ja arvomaailma Suomen, Viron ja Venäjän lehdissä 1900-luvun alusta 2000-luvulle

|

Hankkeen tavoitteena on tutkia kansallisen julkisuuden ja arvomaailman kehittymistä Suomessa, Virossa ja Venäjällä sellaisena kuin se ilmenee sanomalehdistössä. Keskeisenä kohteena on sankaruuden käsitteen muutokset. Tutkimuksen menetelmänä on maiden sanomalehdistön vertaileva erittely 1900-luvun alusta 2000-luvulle asti.

Tutkimuksen tuloksena syntyy uutta tietoa suomalaisen, virolaisen ja venäläisen sanomalehdistön historiallisista erityispiirteistä ja journalismin kansallisista ehdoista. Tulokset antavat käytännön välineitä suomalaisen sanomalehdistön kehittämiselle globalisaation ja eurooppalaistumisen oloissa. Samalla tulokset tarjoavat journalisteille vertailevaa tietoa toimittajien ammatillisen identiteetin vahvistamiseksi.

Hanke toteutetaan yhteistyössä Tarton yliopiston kanssa 1.1.2009-31.8.2010.

Projekti toteutetaan Helsingin Sanomien Säätiön tuella.

Yhteyshenkilö:
Hannu Nieminen
hannu.nieminen ät helsinki.fi
+358-9-191 24838

Kriisijohtaminen ja viestintä: Tapaus Nokian vesikriisi

|

Nokian kaupungin Kullaanvuoren jätevedenpuhdistamolta pääsi yhteensä 450 000 litraa puhdistettua jätevettä kaupungin puhtaan veden verkostoon kolmen päivän ajan 28-30.11.2007. Tämä aiheutti laajan vesiepidemian. Nokian kaupungin 30 000 asukkaasta noin 6 000 sairastui. Vesijohtovedestä löytyi muun muassa norovirusta, adenovirusta, giardia-alkueläimiä ja salmonellaa. Vesikriisin aiheuttamat taloudelliset kustannukset ovat useita miljoonia euroja.

Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen Viestinnän tutkimuskeskus CRC:n ja Työterveyslaitoksen yhteisessä Kriisit ja viestintä – tutkimushankkeessa tutkittiin Nokian vesikriisin kriisijohtamista ja viestintää 28.11.2007-16.3.2008 väliseltä ajalta. Työterveyslaitoksen dosentti Hannele Seeckin johtama ryhmä on juuri julkaissut tutkimuksen Nokian vesikriisin johtamisesta, tiedonkulusta ja viestinnästä kaupungin organisaatioissa, viestinnästä keskeisille sidosryhmille sekä painetusta että sähköisestä ja verkkomediasta. Tutkimus on osa Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen ja Työterveyslaitoksen yhteistä tutkimushanketta, jossa tutkitaan viimeaikaisia suomalaisia kriisejä.

Nokian vesikriisi osoitti, että onnistunut kriisijohtaminen vaatii viestintää kaikissa sen vaiheissa. Viestintää ja johtamista ei voi erottaa toisistaan. Lisäksi, kriisiä täytyy tietoisesti johtaa myös julkisuudessa, kiteyttää dosentti Hannele Seeck, joka toimii tutkimusjohtajana Kriisit ja viestintä -tutkimushankkeessa. -Oikea ja ajantasainen tilannekuva on kaiken kriisin ajan toiminnan perusta, Hannele Seeck sanoo. Tutkimuksen mukaan tämä kriisi osoitti jälleen, että tiedottajan roolin tulisi kriisitilanteissa olla strateginen.

Hankkeen päätutkija Heidi Lavennon mukaan Nokian vesikriisi opetti sen, että eri kuntalaisryhmien tehokas tavoittaminen vaatii järjestelmällistä suunnittelua jo kriisin varautumisvaiheessa. Kriisiviestintäsuunnitelmien laatimisessa tulisi hyödyntää alueen väestötietoja sekä tietoa tieto- ja viestintätekniikan ja median käyttötottumuksista. Lavento tekee väitöskirjaa Nokian vesikriisistä Helsingin yliopiston viestinnän laitokselle. Erityistä huomiota tulisi Lavennon mukaan kiinnittää yli 65-vuotiaisiin kuntalaisiin. Myös alueen kielelliset vähemmistöt ja erityistarpeiset kunnan asukkaat jäävät helposti viestinnällisesti katveeseen kriisissä. Nokian vesikriisin viestinnässä käytettiin lopulta monia kanavia kuntalaisten varoittamiseksi, mutta eri viestintäkanavat otettiin käyttöön hitaasti. Tutkija Lavennon mukaan suurimmat viestinnälliset ongelmat olivatkin sisäisessä viestinnässä ja kuntalaisten varoittamisessa heti kriisin alussa. Varoittamisessa ei hyödynnetty paikallisia verkostoja riittävän tehokkaasti ja viestintä rakennettiin vain suomen kielen varaan. Lisäksi kuntalaisille suunnattu puhelinpalvelu ensiavussa ja vesilaitoksella ei pystynyt vastaamaan kuntalaisten kasvaneisiin tiedontarpeisiin. Esimerkiksi terveyskeskuksen ensiavun numerossa pystyttiin vastaamaan vain 14 prosenttiin tulleista puheluista 28.11.2007-16.3.2008. Tutkimus osoittaa, että puhelinpalvelun riittävyys tulisi kriisitilanteissa aina tarkistaa ja organisoida heti lisäkapasiteettia.

Joukkoviestimillä oli merkittävä rooli kriisin tiedotuksessa. -Erityisesti Aamulehti korvasi viranomaisviestinnän kriisin akuuteissa vaiheissa. Se kokosi kansalaisfoorumit sekä verkkosivuillaan että Nokialla keskustelemaan ja kysymään päättäjiltä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun paikallinen valtamedia toimii näin suomalaisissa kriiseissä: lehti kutsui kuntalaiset keskustelutilaisuuteen, kun viranomaiset eivät sitä tehneet, sanoo Helsingin yliopiston tutkija Salli Hakala. Hakalan mukaan kriisijohtamisessa verkkojulkisuus on armoton. Hakala korostaa, että yhteiskunnallisten kriisien johtamisesta julkisuudessa on tullut entistä tärkeämpää, koska verkkojulkisuus nostaa ongelmat heti esiin. Hakala on kirjoittanut yhdessä Seeckin kanssa kirjan aiempien suomalaisten kriisien viestinnästä. He toteavat, että Nokian vesikriisin viestinnässä toistuivat useat aiempien kriisien ongelmat.

Kriisiorganisaation johto ei voi jäädä selvittämään asiaa ensin rauhassa ja tiedottaa vasta sitten, kun ongelma on ratkennut. Kaiken kaikkiaan tutkimusryhmän mielestä Nokian vesikriisissä silmiinpistävää on se, että viranomainen ei nähnyt kuntalaisen mediassa, verkossa ja kuntalaispalautteissa esiintuomaa psykososiaalista hätää. -Kunta on yhtä lähellä kuntalaista kuin puhdas vesi. Siksi myös kunnan viestinnän täytyy tulla lähelle ja olla luotettavaa, sanoo Kuntaliiton viestintäjohtaja Jari Seppälä, joka on kirjoittanut johdantosanat Seeckin, Lavennon ja Hakalan kirjoittamaan teokseen. Seppälän mukaan tutkimus Nokian vesikriisin johtamisesta ja viestinnästä opettaa poikkeavien tilanteiden hallintaa, nykyaikaisen viestinnän realiteetteja ja uusia keinoja kaikkeen julkiseen viestintään.

Tutkimuksen pohjalta kirjoitettiin Suomen Kuntaliiton Acta-sarjassa julkaistava teos Kriisijohtaminen ja viestintä. Tapaus Nokian vesikriisi. Tutkimuksen on rahoittanut Helsingin Sanomain Säätiö. Teos on saatavissa ilmaisena PDF-julkaisuna sekä tilattavana painettuna versiona Kuntaliiton sivuilta www.kunnat.net/kirjakauppa (sis. tiivistelmän suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi).

Tutkimusraportti Kuntaliiton sivuilla

Lisätietoja antavat:

  • Tutkimusjohtaja, dosentti Hannele Seeck, 046 851 0784, hannele.seeck(at)ttl.fi
  • Tutkija Heidi Lavento, 050 350 6800, heidi.lavento(at)helsinki.fi
  • Tutkija Salli Hakala, (09) 191 23770 / 0500 438 091, salli.hakala(at)helsinki.fi
  • Viestintäjohtaja Jari Seppälä Suomen Kuntaliitto, (09) 771 2010, jari.seppala(at)kuntaliitto.fi

Kuntien viestinnän seuranta ja arviointi (KISA), 2006–2008

|

KISA on tutkimus- ja kehityshanke, jonka tarkoituksena on tuottaa suomalaisille kunnille keinoja viestinnän seurantaan ja arviointiin. Hanke pohjautuu CRC:n aiempaan valtionhallinnon viestinnän seuranta- ja arviointihankkeeseen (VISA). Selvityksen kohteina ovat niin kuntien sisäinen kuin ulkoinen viestintä, joihin kuuluvat muun muassa työyhteisöviestintä, tiedottaminen, media, kuntalaisviestintä ja internet.

Hanke alkoi joulukuussa 2006 ja päättyi vuonna 2008. Hankkeessa työskentelipäätoimisesti yksi tutkija (Heidi Lavento) sekä osatutkimuksissa joitakin tutkimusavustajia. Hanke toteutettiin yhteistyössä Kuntaliiton kanssa.

Loppuraportti: KISA – kuntien viestinnän seuranta- ja arviointijärjestelmä. [PDF]

Tutkimusraportit:

  • KISA – Desk-tutkimus, strategia-analyysit ja työyhteisöviestinnän tutkimus. Viestinnän laitoksen tutkimusraportteja 2/2008.
  • KISA – Mediatiedotus, media-analyysit ja mediaseuranta. Viestinnän laitoksen tutkimusraportteja 3/2008.
  • KISA – Kuntalaisviestinnän, sidosryhmäviestinnän ja verkkoviestinnän tutkimukset. Viestinnän laitoksen tutkimusraportteja 4/2008.
  • Työyhteisöviestintä Tampereen kaupungin toimintamallin uudistuksessa 2002-2007. Viestinnän laitoksen tutkimusraportteja 8/2008. [PDF]

KISA-hanke Kuntaliiton sivuilla

Muita kuntaviestintätutkimuksia

Tutkija:
Heidi Lavento
CRC/Viestinnän laitos
PL 54 (Unioninkatu 37)
00014 Helsingin yliopisto
heidi.lavento(at)helsinki.fi

Viestintätutkimuksen nykytila

|

Viestintätutkimuksen nykytila -hankkeen ensimmäinen vaihe käynnistyi 2006 ja toinen vaihe syksyllä 2007. Toisessa vaiheessa selvittiin Hollannin, Belgian ja Venäjän mediaa.

Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin viestintätutkimuksen nykytilaa seitsemässä maassa: Suomessa, Virossa, Yhdysvalloissa, Japanissa, Saksassa, Ranskassa ja Australiassa. Hanke on toteutettu yhdessä Helsingin Sanomain säätiön kanssa. Ensimmäiset maakohtaiset tutkimukset julkistettiin kesällä 2007.

Tutkimusraportit:

Suomi Tutkimusraportti 1/2007 Abstract (in English)
USA Research Report 2/2007
Estonia Research Report 3/2007
Japan Research Report 4/2007
France Research Report 5/2007
Germany Research Report 6/2007
Australia Research Report 7/2007
Holland Research Report 6/2008
Belgium Research Report 7/2008
Mapping Media and Communication Research: Paradigms, Institutions, Challenges Research Report 11/2008

Russian Media 2007: Competition and Convergence

|

Hanke käsitti kaksi osiota, joista ensimmäisessä selvitettiin läntisen tutkimuksen näkökulmia Venäjän median tutkimukseen. Siihen sisältyy sekä katsaus kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen että joukko asiantuntijahaastatteluja. Toinen osio käsittelee Venäjän median rakennetta ja median käyttöä ja se perustuu uuteen empiiriseen aineistoon ja sen teoreettiseen tulkintaan.

Tutkimusjohtaja:
Professor Hannu Nieminen
hannu.nieminen(at)helsinki.fi

Aiemmat projektit (2003-2008)

|

2008

2007

  • Russian Media 2007

2005

2004

  • Selvitys yrittäjyyttä edistävästä viestinnästä vuonna 2003 (2004)
  • Maa- ja metsätalousministeriön viestintä 2004
  • Selvitys työhallinnon lehdistä, Työministeriö 2004

2003