Opettajana virtuaaliluokassa -hankkeen toimintasessiossa kevään ITK-päivillä tarkasteltiin lukiokurssien virtuaalisesta toteuttamisesta saatuja kokemuksia monesta näkökulmasta.

Jukka Oksa TutorHousesta kertoi niistä käytännön tarpeista, joiden pohjalta hanke on syntynyt. Taustalla on vahvasti koulutuksellisen tasa-arvon näkökulma, koska lukioissa on suuria haasteita pienten opetusryhmien opetuksen järjestämiseen – riippumatta lukion koosta. Lisäksi opettajille ei tällä hetkellä ole tarjolla juurikaan koulutusta virtuaalisen luokkaopetuksen järjestämiseen. Itsenäisesti opiskeltavissa etäkursseissa keskeyttämisiä on yleensä paljon ja oppimisen seuraaminen on haasteellista. Erityisesti kielten opetuksen tilanne näyttää olevan valtakunnallisesti huolestuttava.

Digiluokan espanjankurssien opettaja Salli Nurminen kertoi käytännön kokemuksia virtuaalikursseilla opettamisesta. Hän esitteli Digiluokka-kursseilla käytettävää teknologista ympäristöä ja osanottajat saivat mahdollisuuden kokeilla virtuaalitunnille osallistumista (ks. viereinen kuva). Tärkeitä periaatteita virtuaalioppituntien toteuttamisessa on ollut mm. yhteisöllisyyden rakentaminen sekä opiskelijoiden aktivointi mielekkäästi ja teknologian mahdollisuuksia hyödyntäen, mutta virtuaaliluokassa opettaminen ei Sallin mielestään loppujen lopuksi eroa kovin paljon lähiopetuksesta.

Me tutkijat (Liisa Ilomäki ja Minna Lakkala Helsingin yliopistosta) esittelimme alustavia tuloksia ensimmäisiltä tutkimiltamme Digiluokka-kursseilta.  Opiskelijat olivat kokeneet myönteisinä opettajien opetuskäytänteet, saamansa hyödyt (mahdollisuus kurssin suorittamiseen, sisältojen oppiminen), opiskelutavan (itsenäisyys, joustavuus) sekä ryhmätyöskentelyn ja vuorovaikutuksen kursseilla. Toisaalta itseohjautuvuutta edellyttävä työtapa, virtuaalisuus ja vapaa-ajan käyttö oppitunteihin koettiin myös ongelmallisina asioina. Jotkut pitivät suorittamansa kurssia haastavana mm. vaikeiden sisältöjen, mukana pysymisen ja kotitehtävien määrän takia.  Jonkin verran oli teknisiä ongelmia esim. mikrofonin tai videoyhteyden kanssa. Muutama opiskelija koki ryhmätyöskentelyn vaikeaksi mm. ujoudesta johtuen. Oppituntiseurantojen ja opettajahaastattelujen perusteella opiskelijoilla oli kursseilla vielä jonkin verran passiivinen rooli ja heidän aktivoimisessaan oli välillä haasteita. Teknisen ympäristön ryhmätyötilojen käyttö vaikuttaa toimivalta ratkaisulta, mutta muuten digiteknologian käyttöä voisi monipuolistaa. Yhteistyötaitojen, kommunikoinnin ja metataitojen (esim. opiskelutaitojen ja oman ajankäytön suunnittelun) tukemiseen tarvittaisiin uusia keinoja. Ensimmäisiä kurssikokemuksia esittellään myös aikaisemmassa Liisa Ilomäen blogikirjoituksessa.

Session lopuksi keräsimme osanottajilta kommentteja TodaysMeet-seinän avulla. Mm. tällaisia viestejä sinne kirjoitettiin virtuaaliopetuksesta: ”Kiinnostavia näkökulmia, oppimisympäristö on kivasti kehitetty. Soveltuu varmasti aikuisopiskeluunkin.” ”Syrjäseuduille ja pieniin aineisiin huippu.” ”Keskustelen omalla koululla mahdollisuudesta tarjota pienten kielten virtuaaliopetusta.”

Kuvassa onnelliset järjestäjät session päätyttyä, vasemmalta Minna Lakkala, Salli Nurminen, Liisa Ilomäki ja Jukka Oksa.