Olen saanut olla vuoden mukana kehittämässä Digiluokkaa TutorHousella. Aluksi tuntui jännittävältä hypätä tuntemattomaan ja lähteä toteuttamaan uudenlaista digiloikkaa, vaikka olinhan päiväkoulussani Helsingin medialukiossa jo tottunut ja kouluttautunut opetuksen digitalisaatioon. Videoneuvotteluympäristö osoittautui kuitenkin helppokäyttöiseksi, ja teknisiä ongelmia ei juurikaan ilmennyt.

Olen kokenut mukavana pedagogisena haasteena suunnitella Digiluokan ranskan kurssien  materiaalia Sanoma Pron oppimisympäristöön: paitsi, että pystyin käyttämään valmista oppikirjan esitysmateriaalia, halusin miettiä muita sopivia digitaalisia työkaluja. Neljännelle kurssille mennessä niitä olikin kertynyt jo koko joukko, kuten blogit, slide show’t, quizletit, kahootit, learnings appit, sanapilvet, padletit, äänestystyökalut, sekä pelilliset ViLLE- tehtävät, joista opiskelijat innostuivat kovasti. Verbiopin tukena käytin itse äänittämiäni screencast-o-matic –videoita. Minulle on ollut tärkeää vaihdella erilaisia työtapoja eri kursseilla.

Luokkatilanteena Digiluokka poikkeaa tavallisesta tuntitilanteesta, koska fyysinen kontakti puuttuu. Kaikilla on työrauha, mutta toisaalta paras tunti on se, kun opiskelijat kysyvät, osallistuvat aktiivisesti ja käyttävät viittaustoimintoa. Hymiöt ja muut pikapalautteet auttavat, koska ilmeitä ja eleitä ei näe. Pari- ja ryhmätyöskentely onnistuu hyvin myös Digiluokan videoneuvotteluympäristössä.  Yhteisöllisyyttä olemme kehittäneet mm. yhteisellä jatkokertomuksella, joka sijoittuu suomalaiselle kesämökille sekä ryhmäläisten jaetuilla asiakirjoilla tekstien käännöksistä tai oman koulun esittelyistä. Joskus tuntuu siltä, että opiskelijat arvostavat myös opettajan selostusta, etenkin pitkän koulupäivän jälkeen. Digiluokkatilanteessa voidaan hyödyntää opiskelijoitten sijaintia eri puolilla Suomea, opiskelijat voivat reaaliajassa kuvailla esim. huonettaan tai välipalaansa tai esitellä kissansa.

Digiluokka on tarjonnut upean mahdollisuuden monipuolistaa omaa arviointiani. Aina ei välttämättä tarvita loppukoetta ollenkaan! Neljännen ranskan kurssin päätteeksi pidämme opiskelijan ja opettajan väliset itsearviointikeskustelut. Arviointi Digiluokassa tapahtuu luontevasti pienten osatehtävien avulla, joissa testataan kielen eri osa-alueita. Whatsapp soveltuu hyvin puhetehtävien lähettämiseen. Minulle on ollut aina tärkeää myös opettaa ja arvioida kulttuuritietoutta: Digiluokan ranskanopiskelijat ovat tehneet mm. diaesityksiä Ranskan kaupungeista sekä Kahootteja Frankofonian maista. Lisäksi olen esitellyt kuvia ja tunnelmia omasta job shadowing- vierailustani ranskalaisessa lukiossa sekä kutsunut Erasmus +-opiskelijan Tampereen Yliopistosta vieraaksi Digiluokkaan.  Laulut, nettisanomalehdet ja muut linkit ja vinkit ovat motivoineet opiskelijoita tutustumaan lisää ranskankieliseen maailmaan.

Ammatillinen kehittyminen Digiluokan kautta on ollut minulle vuoden kohokohtia. Olen saanut lisäpontta digitaitoihini ja miettinyt pedagogisesti sopivia ratkaisuja eri opetustilanteisiin. Mikä parasta, olen voinut jakaa ajatuksiani ”Opettajana Digiluokassa” -hankkeessa yhdessä Helsingin Yliopiston tutkijoiden sekä kieltenopettajakollegoitteni kanssa.

Sari Hopeakoski

Ranskan ja englannin lehtori, TutorHouse

Opettajana virtuaaliluokassa -hankkeen toimintasessiossa kevään ITK-päivillä tarkasteltiin lukiokurssien virtuaalisesta toteuttamisesta saatuja kokemuksia monesta näkökulmasta.

Jukka Oksa TutorHousesta kertoi niistä käytännön tarpeista, joiden pohjalta hanke on syntynyt. Taustalla on vahvasti koulutuksellisen tasa-arvon näkökulma, koska lukioissa on suuria haasteita pienten opetusryhmien opetuksen järjestämiseen – riippumatta lukion koosta. Lisäksi opettajille ei tällä hetkellä ole tarjolla juurikaan koulutusta virtuaalisen luokkaopetuksen järjestämiseen. Itsenäisesti opiskeltavissa etäkursseissa keskeyttämisiä on yleensä paljon ja oppimisen seuraaminen on haasteellista. Erityisesti kielten opetuksen tilanne näyttää olevan valtakunnallisesti huolestuttava.

Digiluokan espanjankurssien opettaja Salli Nurminen kertoi käytännön kokemuksia virtuaalikursseilla opettamisesta. Hän esitteli Digiluokka-kursseilla käytettävää teknologista ympäristöä ja osanottajat saivat mahdollisuuden kokeilla virtuaalitunnille osallistumista (ks. viereinen kuva). Tärkeitä periaatteita virtuaalioppituntien toteuttamisessa on ollut mm. yhteisöllisyyden rakentaminen sekä opiskelijoiden aktivointi mielekkäästi ja teknologian mahdollisuuksia hyödyntäen, mutta virtuaaliluokassa opettaminen ei Sallin mielestään loppujen lopuksi eroa kovin paljon lähiopetuksesta.

Me tutkijat (Liisa Ilomäki ja Minna Lakkala Helsingin yliopistosta) esittelimme alustavia tuloksia ensimmäisiltä tutkimiltamme Digiluokka-kursseilta.  Opiskelijat olivat kokeneet myönteisinä opettajien opetuskäytänteet, saamansa hyödyt (mahdollisuus kurssin suorittamiseen, sisältojen oppiminen), opiskelutavan (itsenäisyys, joustavuus) sekä ryhmätyöskentelyn ja vuorovaikutuksen kursseilla. Toisaalta itseohjautuvuutta edellyttävä työtapa, virtuaalisuus ja vapaa-ajan käyttö oppitunteihin koettiin myös ongelmallisina asioina. Jotkut pitivät suorittamansa kurssia haastavana mm. vaikeiden sisältöjen, mukana pysymisen ja kotitehtävien määrän takia.  Jonkin verran oli teknisiä ongelmia esim. mikrofonin tai videoyhteyden kanssa. Muutama opiskelija koki ryhmätyöskentelyn vaikeaksi mm. ujoudesta johtuen. Oppituntiseurantojen ja opettajahaastattelujen perusteella opiskelijoilla oli kursseilla vielä jonkin verran passiivinen rooli ja heidän aktivoimisessaan oli välillä haasteita. Teknisen ympäristön ryhmätyötilojen käyttö vaikuttaa toimivalta ratkaisulta, mutta muuten digiteknologian käyttöä voisi monipuolistaa. Yhteistyötaitojen, kommunikoinnin ja metataitojen (esim. opiskelutaitojen ja oman ajankäytön suunnittelun) tukemiseen tarvittaisiin uusia keinoja. Ensimmäisiä kurssikokemuksia esittellään myös aikaisemmassa Liisa Ilomäen blogikirjoituksessa.

Session lopuksi keräsimme osanottajilta kommentteja TodaysMeet-seinän avulla. Mm. tällaisia viestejä sinne kirjoitettiin virtuaaliopetuksesta: ”Kiinnostavia näkökulmia, oppimisympäristö on kivasti kehitetty. Soveltuu varmasti aikuisopiskeluunkin.” ”Syrjäseuduille ja pieniin aineisiin huippu.” ”Keskustelen omalla koululla mahdollisuudesta tarjota pienten kielten virtuaaliopetusta.”

Kuvassa onnelliset järjestäjät session päätyttyä, vasemmalta Minna Lakkala, Salli Nurminen, Liisa Ilomäki ja Jukka Oksa.

Järjestämme kevään ITK-konferenssissa toimintasession, jossa esittelemme virtuaalisen luokkaopetuksen käytäntöjä lukiokursseilla sekä kerromme ensimmäisiä tutkimustuloksia opettajien ja opiskelijoiden kokemuksista. Pääset itse seuraamaan virtuaalista oppituntia ja osallistumaan virtuaalisen luokkaopetuksen mahdollisuuksien ja haasteiden pohdintaan.

Virtuaaliluokka-sessiomme on Aulangolla perjantaina 13.4. klo 12:30-13:15 salissa 22. Lisätietoa sessiosta ITK-konferenssin sivuilla. Sessiosta twiitatessasi voit käyttä hashtagia #ITKToiminta127.

Opettajana virtuaaliluokassa_ITK2018

Hankkeemme on alkanut jo viime syksynä, mutta käytännön toimiin päästiin vasta tänä keväänä. Tutkimusta ja opetuksen kehittämistä varten olemme Minna Lakkalan kanssa seuranneet useita kielten oppitunteja: venäjää, japania, espanjaa ja ranskaa. Aina oppituntien seuraaminen on kiinnostavaa, mutta nämä virtuaaliset oppitunnit erityisesti, sillä aika paljon pitää opettajan ja opiskelijoiden tehdä toisin, kun ei ollakaan kasvokkain luokassa vaan kasvokkain verkossa.

Ihan ensimmäiseksi kiinnitin huomiota oppituntien ajoitukseen. Koska nämä vapaaehtoiset ja jo vähän vaativammat kielten oppitunnit ovat koulupäivän jälkeen, sekä opiskelijoilta että opettajilta vaaditaan hyvää motivaatiota! Vaatii itsekuria istua illalla vielä 75 minuuttia oppitunnilla – mutta kuulemma opiskelu ei kuitenkaan tunnu niin raskaalta, kun voi olla kotona kaikessa rauhassa.

Toinen seikka ainakin näillä ensimmäisillä kursseilla on mukava: ryhmät ovat pieniä. Opetus on melkein kuin yksityisopetusta ja itse asiassa opettaja on jotenkin enemmän läsnä kuin luokassa, sillä hän näkyy koko ajan ja myös opettaja näkee joka opiskelijan koko ajan. Ei voikaan mennä kenenkään selän taakse piiloon! Lukiolaiset eivät ehkä kaikki osaa ottaa iloa irti tästä tiiviistä opettajasuhteesta ja mielestäni enemmänkin he voisivat kysellä ja pyytää opettajalta neuvoja.

Kolmas seikka, näin alkuun, on pedagogisten käytäntöjen kehittämisen tarve. Virtuaalisesti ei kerta kaikkiaan voi käyttää samoja menetelmiä vaan on mietittävä esimerkiksi motivoiminen, yhteisyyden tunteen luominen ja yhteisöllisyys toisin. Nämä ovatkin jo meidän tutkimusteemojamme – palataan niihin kevään lopulla.

Liisa Ilomäki