Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2016

Karkauspäivä ja pakka kangasta

Vaatetuskankaiden mallikudontaa

Karkauspäivän innoittamana esittelen Dora Jungin suunnittelemia vaatetuskankaita. Niiden valmistus keskittyi lähinnä vain 1940-luvulle. Jung esitteli suunnittelemiaan takki- ja pukukankaita ensimmäisen kerran hänen ja Gunnel Nymanin yhteisnäyttelyssä 1947. Kankaiden omistajaksi oli merkitty Ab Inhemsk Ull, Ekenäs (Oy Kotivilla Ab).

Varsinaista vaatetuskangas suunnittelua Jung teki vuosina 1949–1951 Pojoviks Klädesfabrikille. Näitä kankaita ei kudottu Jungin kutomossa. Sen sijaan jokaisesta mallista valmistettiin noin kaksi metriä pitkät mallikudokset, jotka lähetettiin verkatehtaalle. Jäljelle jääneissä kahdessa mallikansiossa on samaan sidokseen kudottu 17 ja 15 eri värivaihtoehtoa tiivistä villakangasta.

Jakku- ja pukukangasnäytteitä, pun ja rusk LJP

Jungin suunnittelemia villakankaisten jakku- ja pukukankaiden malleja Pojoviks Klädesfabrik Oy:tä varten. Kuva PF.

Jung suunnitteli myös Larobe-nimistä silkkikangasta. Kangasta valmistettiin sekä kutomon että tilaajan omista silkkilangoista. Kortistossa on kahdenlaisia Larobe-kankaita. Toisen sidoksena on palttina, johon on kudottu pieniä loimi- tai kudenastoja pilkuiksi (lärft med pricken). Toinen on damasti, joka on kudottu valkoiseen silkkiloimeen sinisellä silkkikuteella. Kuviona on vähän oikealle taipuva lehti, joka toistuu lomittain kankaan pinnalla. Jungin kudontakortistossa nimi on kirjoitettu yhteen Larobe, joka viittaa ranskankielen sanaan la robe, leninki. Myös tilaajaksi on merkitty Larobe. Arkkitehti ja muotisuunnittelija Aili-Salli Ahde-Kjäldman (1892–1979) piti Atelier La Robe ‑nimistä muotisalonkia 1930-luvulta 1950-luvulle. On siis mahdollista, että Jung on suunnitellut Larobe-kankaita Atelier La Robe -muotisalonkiin ehkä jotakin tiettyä tilaajaa varten.

Dora Jungin kutomossa valmistettiin kankaita myös hänen omaan käyttöönsä. Jäljelle on jäänyt esimerkiksi Jungin suunnittelema lintuaiheinen silkkidamasti, josta ommeltiin leninki suunnittelijalle itselleen 1947. Kankaaseen on kudottu sama lintu, joka on esimerkiksi pellavaliinassa Kuusia ja pensaita sekä Picu kaupungissa -ryijyssä. Jung käytti damastia vaatetuskankaissa ainoastaan muutamiin silkkikankaisiin 1940-luvulla. Muut sidokset olivat palttinaa ja raesidosta, usein monivärisinä versioina.

Dora Jung_1_174

Lintuaiheista silkkidamastia 1940-luvulta. Kankaasta valmistettiin leninki Dora Jungin omaan käyttöön. Lintu oli erittäin käytetty aihe Jungin 1930- ja 1940-luvun damasteissa. Kuva PF.

Onnekkaita kosintahetkiä toivotellen,

Päivi

Ylistys pitkäaikaiselle ystävälle

Lisa Johansson-Papelle, 1977

Dora Jung suunnitteli elämänsä aikana myös erilaisia lahjoja ystävilleen. Yksi tällainen on hyvälle ystävälle valmistunut ystävyyden tunnustus ja luonteenpiirteiden ylistys. Tämä ”kudottu kortti” valmistui Lisa Johansson-Papen 70-vuotis syntymäpäivälahjksi. Sen koko on noin 80×40 cm. Kuva PF.

IMG_8848

1977 Lisa

DU ÄR outtröttlig, hjälpsam, trofast, saklig, kunnig, intresserad

DU HAR värmen, musiken, böckerna, vänskapen, intellektet, entusiasmen

Dora

Sisustusarkkitehti Lisa Johansson-Pape (1907–1989) oli Jungin pitkäaikainen ja läheinen ystävä. Vaikka hän valmistui huonekalupiirtäjäksi 1927 ja teki oman uransa valaisinsuunnittelijana, häntä on luonnehdittu myös tekstiilitaiteen kummiksi ja lähettilääksi. Vuonna 1927 Johansson-Pape aloitti 20-vuotiaana työskentelyn Suomen Käsityön Ystävissä, johon hänellä oli kiinteä yhteys sen taiteellisena johtajana vuoteen 1985 asti. Hän toimi myös Greta Skogsterin apuna 1932 hoitaen kirjanpidon ja piirtäen työpiirroksia. 1950-luvulta lähtien Johansson-Pape toimi Dora Jungin yksityisten näyttelyiden näyttelyarkkitehtina. Dora Jung ylisti ystäväänsä nerokkaaksi suunnittelijaksi, joka monta kertaa jo etukäteen ehdotti tietynlaisia ja kokoisia damasteja suunniteltavaksi eri tiloihin. ”Lisa on ollut minulle suureksi avuksi arvioitsijana ja kriitikkona, itkumuurina ja puhekumppanina kaikissa merkittävissä teoksissa sitten 1950-luvun puolivälin.”

Lisa Johansson-Papen valaisimet ja Dora Jungin teolliset tekstiilit yhdistyivät heidän yhteisnäyttelyssään 1966–1967, joka kiersi ensin Ruotsissa, Göteborgin ja Tukholman kautta Norjaan, josta se Oslon jälkeen pyydettiin vielä Bergeniin. Suomessa tätä näyttelyä ei nähty. Yhteisnäyttely alkoi Göteborgin Röhsska Konstslöjdmuseetista tammikuun lopulla 1966. Tapahtuma liittyi Finn Finland -kampanjaan, jonka avulla suomalaiset muotoiluyritykset pyrkivät valtaamaan Ruotsin markkinoita. Tukholmassa näyttely oli Stadsmuseetissa saman vuoden lokakuussa. Näyttely nähtiin Oslossa, Kunsternes Husissa, maaliskuussa 1967 ja Bergenissä tämän jälkeen. Jung ja Johansson-Pape matkustivat aina itse pystyttämään näyttelynsä ja he olivat mukana lehdistötilaisuuksissa, josta mm. Oslon silloinen Suomen suurlähettiläs heitä kiitteli. Dora Jung oli tuohon aikaan alkanut suunnitella Tampellalle sisustekstiilejä, joiden materiaalina oli puuvilla. Näitä edustivat näyttelyssä huonekalukangas Meander sekä verhokankaat Raster, Gong-Gong ja Sinetti. Kiertonäyttelyn uusimpia täyspellavaisia pöytäliinoja olivat Orvokki ja Kaarna, mutta myös 1960-luvun alun Sata ruusua ja 1950-luvun Viivojen leikki ja Grafica olivat mukana.

Ystävänpäivän jälkihumussa,

Päivi

KAIVERRETTUA DAMASTIVIIVAA

Pohjan kirkon vihreä antependium 1951

Pohjan kirkon tekstiilejä suunniteltiin Jungin kutomossa jo 1949. Ellen Silferberg kutoi ensimmäiset kuusi luonnoslointa vuonna 1949 mm. ruskeasta lumppulangasta. Jung etsi muotoa, lankoja ja värejä vielä seuraavanakin vuonna kahden loimen verran. (Pitää siis muistaa, että Dora Jung luonnosteli kudoksiaan mieluiten suoraan kangaspuissa niillä väreillä, materiaaleilla ja sidoksilla, joilla varsinainen kudos myöhemmin valmistettaisiin. Puhun siksi mielelläni kudosluonnoksista ja jopa luonnosloimista.) Seuraavana vuonna tehtiin lisää kudosluonnoksia, joissa kaikissa oli otsikkona ”Prover för Pojoviken” ja luonnoksien kutojina Ellen Silferberg tai Lisbeth Gammals.

Lopulta marraskuussa 1951 valmistui Pohjan kirkon vihreä antependium. Tähän Evankelistat -nimen saaneessa alttarivaatteessa on kuvattu Matteus, Markus, Luukas ja Johannes niiden vanhoilla symbolikuvioilla. Materiaaliksi valikoituivat vihreä villakude vaaleaan pellavaloimeen. Alttarivaatteen damastikuvioissa oli ennen näkemätöntä rytmiä ja liikkuvuutta. Kuviot muodostuivat intensiivistä, katkeamattomista viivoista eikä yksikään kuvio toistunut damastille ominaiseen tapaan. Kuva Pirkko Timonen.

Pohjan kkon antependium (PT) – Kopio

Dora Jung kuvasi prosessia näin:

Pohjan kirkkoon tein antependiumin, jonka halusin näyttävän siltä, kuin se olisi kiveen veistetty. Aiheeksi valitsin evankelistojen vanhat symbolit: enkelin, leijonan, härän ja kotkan – kaikki toteutettuna yhdellä yhtäjaksoisella viivalla. Tutkiessani symboleja, käytin apunani keittokirjaa, nähdäkseni miten häränjalat kääntyvät. Ymmärrän hyvin, että paikkakuntalaiset ovat jakautuneet kahtia. Toiset hyväksyvät nämä symbolit, toiset eivät.

 

Samanlaista upeaa ja vahvaa tyyliä on muutamia vuosia sitten löytyneessä alttarivaatteessa (kuva alla). Tämä alttarivaate oli mukana Dora Jungin muistonäyttelyssä, mutta jostakin syystä tarkemmat tiedot siitä on hävinnyt. Huhu kertoo, että se olisi Kaskisten kirkon kudosluonnos tai peräti alttarivaate. Huhu ei kuitenkaan pidä paikkansa. Kuka tietäisi enemmän??

TS DJ 001

Kuva PF.

Dora Jung on kuvannut ensimmäisten kirkkotekstiiliensä aikaa, joka oli 1930-luku, ”enkeli- ja silkkiperiodiksi”. Kirkkotekstiilejä ei paljon tilattu 1940-luvulla, mutta 1950-luku oli jo vilkkaampi ja uusia kirkkotekstiilejä tilattiin Jungilta varsinkin vuosikymmenen jälkimmäisellä puolella. Kutomossa rakennettiin – siis 50-luvulla – yhteensä 10 antendium- ja 12 messukasukkalointa, joista valmistui tekstiilejä yhdeksään eri kirkkoon. Kuitenkin vasta 1960-luku oli varsinainen kirkkotekstiilien vuosikymmen. Jungilta tilattiin kirkkotekstiilejä ja kirkollisia tekstiilejä 60- ja 70-luvuilla lähes kaikkiin aikansa kirkkoihin.

Sateen vihmoessa ikkunoihin, kuitenkin onnellisena.

Päivi