Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2016

Ensimmäisiä kirkkotekstiilejä – silkkidamasteja ja kirjailuja

Dora Jung valmisti 1930-luvulla yksittäisiä tekstiilejä eri kirkkoihin (myöhemmin siis kokonaisia kirkkotekstiilisarjoja). Ensimmäiset kirkkotekstiilitilaukset sekä julkisten tilojen- ja laivojen sisustuskangas tilaukset tulivat lähinnä tuttavien kautta. Dora Jung on itsekin todennut sukulaissuhteiden vaikutuksen omaan uraansa: ”Koska isäni ja setäni olivat arkkitehteja, olen aina joutunut tekemisiin arkkitehtien kanssa. Se on omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että olen suunnitellut niin paljon kirkkotekstiilejä.”

Ensimmäisen antependiuminsa Jung suunnitteli Diakonissalaitoksen kirkkoon heti valmistumisensa jälkeen 1932. Tilauksen teki hänen tätinsä Hanna Masalin eli ”moster Hanna”, joka toimi Diakonissalaitoksen johtajana. Antependiumin pohjakankaaksi on kudottu toistuvien ympyröiden, ristien ja tähtien täyttämä kangas. Kuvioita on lisäksi kirjottu kankaan päälle.

Diakonissalaitoksen antependium ja kirjaliina. Kirjottuina kuvioina orjantappurakruunulla ympäröity Kristus-monogrammi, jonka molemmilla sivuilla on kolme viljantähkää.

Vuonna 1935 Jung suunnitteli ja valmisti useita muitakin kirkkotekstiilejä, kuten perheystävän, arkkitehti Lars Sonckin suunnitteleman Mikael Agricolan kirkon tekstiilejä. Messukasukan pohjakankaana on kyyhky ja tähti -aiheinen silkkidamasti. Kyyhkyt toistuvat kankaan pinnalla suorina riveinä ja jonoina, mutta vaihtavat suuntaa kasukan keskellä. Suuri, kudottu risti on applikoitu pohjakankaana olevan silkkidamastin päälle. Ajoittain kolmiulotteiseksi nousevien kirjontaosien liittäminen näiden päälle on lähellä katolisen ja ortodoksisen kirkon edelleen käyttämää kultakirjontaa. Dora Jung kuvasi kasukkaa näin:

”Kolmekymmentäluvulla kudoin messukasukoita aidosta silkistä. Kuvioina oli lintuja ja enkeleitä. Käytin kultalankaa ja jalokiviä koristeluksi. Mikael Agricolan kirkon kasukka on messukasukoistani ensimmäinen. Siinä on sekä applikaatiota, että kirjailua että puolijalokiveä nimeltä krysopraasi.”

Kuva. Mikael Agricolan kirkon messukasukka, 1935. Silkkidamasti ja kultakirjonta.

Ehkä merkittävin ja tunnetuin Jungin suvun yhteisprojekti on Kulosaaren kirkko vuodelta 1935, joka on Bertel Jungin suunnittelema. Gunilla Jung suunnitteli kirkkoon hopeisen kastemaljan, kolehtihaavin sekä kirkon numerotaulun. Dora Jung sai suunniteltavakseen kirkon messukasukan. Kulosaaren kirkon messukasukka oli valkoisesta silkkisametista ommeltu liljankukin applikoitu kasukka, joka valmistui kirkon vihkijuhlallisuuksiin jouluksi 1935. Kaikki tämän jälkeen valmistuneet kasukat Dora Jung suunnitteli kutoen toteutettaviksi.

Ylivieskan vanha puukirkko paloi eilen kokonaan. Sen yläkerrassa olleessa museossa oli kaiken muun arvokkaan ja vanhan kirkkoesineistön lisäksi vanha alttarivaate. Kirkon arkkitehtuuria ei ole dokumentoitu niin, että kirkosta voitaisiin tehdä täsmällinen dokumentti tai replika. Lisäksi epäilen, ettei vanhoista tekstiileistäkään ole tarkkaa tietoa. Näin taas arvokasta tietoa paloi savuna ilmaan.

T. Päivi

Palasteltu puu damastin pinnassa

Timmer / Puuta 1947 ja teollinen versio Tampellan tuotannossa 1956–1981

Pellavainen Timmer damastiliina vuodelta 1947 oli puu-aiheinen 6-vartinen satiini. Ellen Silferbergin kutomissa liinoissa oli vaalea pellavanruskea loimi ja astetta vaaleampi kude. Väritys oli Jungin 1940-luvun liinoille tyypillinen. Liinaan kuului pieni (32 x 27 cm) lautasliina, jonka kuva-aihe toisti pöytäliinan kuviota. Pöytäliinojen ja lautasliinojen kuva-aiheet ovat tyypillisesti kuuluneet yhteen jo klassisen damastin aikana – Jung teki tähänkin traditioon muutoksia, mutta niistä myöhemmin. Jungin tekstiilien ollessa näytteillä Elsa Gullbergin liikkeessä Tukholmassa 1948, hän vertasi Dora Jungia ruotsalaiseen tekstiilitaiteilija Märta Måås-Fjetterströmiin ideoimiskyvyssä ja jopa runoilijankyvyssä. Esimerkiksi Gullberg otti juuri Timmer liinan, jonka kuvioaihetta Jung oli selittänyt hänelle näin:

”Tukkipuiden vuosirenkaat muodostavat pääaiheen liinan keskelle. Samanaikaisesti niistä voi nähdä muodostuvan myös puunrungon. Liinan toisessa päässä on puun latvuksia, toisessa puun juuria ja liinan reunoissa on kontrastisen yksinkertainen diagonaaliraidoitus. Ne voivat olla lautoja, jotka tulevat hirrestä ulos tai puun oksia, en tiedä tarkalleen.”

Kuva. Timmer liina ja -lautasliina. Dora Jungin kutomo 1947, kutoja Ellen Silferberg.

Kun Maire Gullichsen kirjoitti syyskuussa 1955 kritiikkinsä Tampellan vanhahtavista malleista, jo saman vuoden joulukuussa Jungin Timmer liinaa oltiin muuttamassa jacquard-koneella valmistettavaksi teolliseksi liinaksi. Timmer oli ensimmäinen Dora Jungin kutomossa valmistuneen mallin muutos teollisesti valmistettavaksi. Joulukuussa 1955 Jung kirjoitti Timmeriin tehtävistä muutoksista tarkasti ja yksityiskohtaisesti Tampellan insinööri Johssonille:

”Olen tänään postittanut piirroksen. Kuvio on kuten [käsinkudotussa] liinassa, paitsi oksan haarat jotka ovat [vaaka]suoria ja reunuksessa olevat puunlatvukset ovat pienempiä. Uskon, että kuvio liinassa voi olla yhtä suuri kuin piirroksessa, jos teidän järjestelmäänne käy jakaa ruutu siten että muutetaan kuvion 10 ruutua per tuuma 13 ruutua per tuuma. Jos olen laskenut oikein, ts. 65 lankaa per tuuma ja viisi lankaa ruudussa. En haluaisi keskusosion levenevän useammilla kuvioraidoilla, vaikka sanoin sen yhtenä mahdollisuutena. Rytmi toistossa on rakennettu viiteen kuvio-osaan. Keskusosio saa siis olla niin leveä, joka muuttamatta kuvion mittasuhteita parhaiten onnistuu yhdistäen lankatiheyden ja Teidän mahdollisuutenne.”

Käsin kudotussa Timmer-liinassa oli keskusosan yläreunassa puun latvuksia ja alareunassa juuria. Teollisessa liinassa on molemmissa reunoissa samanlaiset, mutta pienemmät kuviot. Tampellan kutojien mukaan Timmer oli vaikea liina kutoa vaakatasoon muutettujen oksien vuoksi, sillä kudottaessa oksan alueelta nousi suuri määrä loimilankoja samanaikaisesti ylös. Tiheässä loimessa tämä aiheutti lankojen takertumista toisiinsa, jolloin kankaan pintaan tuli helposti virheitä.

Timmer liinan teollinen malli. Liina oli Tampellan tuotannossa 1956–1981 ja se sai malli-numerokseen 576. Kuva Tampellan esite 1960-luku.

Myös Timmer lautasliinan kuviointi muuttui teollisessa versiossa. Vinosti lautasliinan poikki kulkevat oksanhaarat muuttuivat suoraksi raidoitukseksi. Jokaisen oksanhaaran päässä oli kaksi lehteä, kuten käsinkudotussa versiossa. Lopullisessa lautasliinassa oli seitsemän oksa-malliraitaa neljän cm:n välein, kapeat toimikasreunat ja päärmeet, liinan koko oli 45 x 45 cm ja sitä voitiin ostaa myös metritavarana. Lisäksi Jung asemoi Tampellan TL -merkin jokaiseen kulmaan. Lautasliinakankaasta valmistettiin Jungin ajatusten mukaisesti myös pikkuliinoja.

Kevätauringon paisteessa, Päivi

Alku vapaalle kuviosuunnittelulle

Handelshögskolanin esirippu

Dora Jung suunnitteli kaikkiaan kuusi esirippua, joista ensimmäinen valmistui Helsingin Handelshögskolaniin 1953. Arkkitehti Kurt Simberg, jonka tehtäväksi oli annettu korkeakoulun suunnittelu, oli sekä Dora Jungin että hänen isänsä Valter Jungin pitkäaikainen ystävä. Simberg halusi juhlasaliin esiripun, jonka avulla voitaisiin säädellä akustiikkaa. Simberg muisteli, kuinka Dora Jung halusi ennen suunnitelmaansa tietää tarkalleen, minkälainen tila kokonaisuudessaan tulisi olemaan. Tämä on ymmärrettävää, sillä Jung sai esiripun lisäksi suunniteltavakseen juhlasalin sivuverhot ja myös muihin tiloihin tulevia verhoja ja huonekalukankaita. Esiripussa hän käytti ainoastaan kahta väriä, vihreää ja säästeliäästi mustaa. Vaikutelma oli vahva. Simberg muisteli koekudoksen olleen silitetty niin, ettei se laskeutunut lainkaan ja vaikutti lähinnä tärkätyltä. Simberg luotti kuitenkin Jungiin ja lopputulos oli kaikkien mielestä hyvä.

Esirippu, Svenska Handelshögskolan, 1953, 7×20 m. Vihreällä villapohjalla mustia sillaviivoja, kutojana Marita Mattsson ja Ingrid Malmström.

Damastin kudonnassa satojen vuosien ajan käytetyt ruutupiirrokset (mise en carte, point paper plan) jäivät Dora Jungin kutomossa tarpeettomiksi sen jälkeen, kun hän oli suunnitellut tämän esiripun. Paksujen, laajasti kankaan pintaa halkovien viivojen pikkutarkka ruuduttaminen olisi ollut turhaa ja työlästä. Esirippu nimittäin koostui yhdestätoista kudoksesta ja niiden kuvio muodostui kookkaista siksak-viivoista. Valkoiselle kartongille piirretyt kuvioiden ääriviivat olivat kuvioiden kasvaessa ja kudostiheyksien harvetessa tarpeeksi selkeitä kutojan seurattavaksi. Tämän huomion tehdessään Dora Jung säästi paljon aikaa. Kuten hän itse sanoi:

”Esiripun korkeus oli syy tähän työmäärää säästävään askeleeseen, joka oli alku vapaammalle kuvion suunnittelulle, siis tällainen sattumanvarainen ratkaisu yhteen ongelmistani.”

Dora Jung piti tätä työtavan muutosta niin olennaisena, että hän on puhunut myös pelkästään kahdesta kaudesta: ”ruutupaperivuodet ja aika sen jälkeen”.

Tivoli seinävaate vuodelta 1953 on samoista langoista kudottu ja samaa kuvioajattelua noudattava tekstiili kuin esirippu. Tivoli saattaa olla esiripun kokeiluloimena kudottu kangas tai esiripun jälkeen valmistunut seinävaate tai ajalle tyypillinen oviverho-kangas. Kuva Omin käsin -lehden kannesta.

Svenska Handelshögskolan valmistui 1953 Helsingin Etu-Töölöön. Sen suunnitteli Kurt Simberg. Dora Jungin lisäksi muita suunnittelijoita olivat Olof Ottelin (1917–1971) kalustukset, Lisa Johansson-Pape (1907–1989) valaisinsuunnitelmat, Yki Nummi (1925–1984) värityssuunnitelmat.

Naistenpäivänä,

Päivi