Avainsana-arkisto: Lisa Johansson-Pape

Alku vapaalle kuviosuunnittelulle

Handelshögskolanin esirippu

Dora Jung suunnitteli kaikkiaan kuusi esirippua, joista ensimmäinen valmistui Helsingin Handelshögskolaniin 1953. Arkkitehti Kurt Simberg, jonka tehtäväksi oli annettu korkeakoulun suunnittelu, oli sekä Dora Jungin että hänen isänsä Valter Jungin pitkäaikainen ystävä. Simberg halusi juhlasaliin esiripun, jonka avulla voitaisiin säädellä akustiikkaa. Simberg muisteli, kuinka Dora Jung halusi ennen suunnitelmaansa tietää tarkalleen, minkälainen tila kokonaisuudessaan tulisi olemaan. Tämä on ymmärrettävää, sillä Jung sai esiripun lisäksi suunniteltavakseen juhlasalin sivuverhot ja myös muihin tiloihin tulevia verhoja ja huonekalukankaita. Esiripussa hän käytti ainoastaan kahta väriä, vihreää ja säästeliäästi mustaa. Vaikutelma oli vahva. Simberg muisteli koekudoksen olleen silitetty niin, ettei se laskeutunut lainkaan ja vaikutti lähinnä tärkätyltä. Simberg luotti kuitenkin Jungiin ja lopputulos oli kaikkien mielestä hyvä.

Esirippu, Svenska Handelshögskolan, 1953, 7×20 m. Vihreällä villapohjalla mustia sillaviivoja, kutojana Marita Mattsson ja Ingrid Malmström.

Damastin kudonnassa satojen vuosien ajan käytetyt ruutupiirrokset (mise en carte, point paper plan) jäivät Dora Jungin kutomossa tarpeettomiksi sen jälkeen, kun hän oli suunnitellut tämän esiripun. Paksujen, laajasti kankaan pintaa halkovien viivojen pikkutarkka ruuduttaminen olisi ollut turhaa ja työlästä. Esirippu nimittäin koostui yhdestätoista kudoksesta ja niiden kuvio muodostui kookkaista siksak-viivoista. Valkoiselle kartongille piirretyt kuvioiden ääriviivat olivat kuvioiden kasvaessa ja kudostiheyksien harvetessa tarpeeksi selkeitä kutojan seurattavaksi. Tämän huomion tehdessään Dora Jung säästi paljon aikaa. Kuten hän itse sanoi:

”Esiripun korkeus oli syy tähän työmäärää säästävään askeleeseen, joka oli alku vapaammalle kuvion suunnittelulle, siis tällainen sattumanvarainen ratkaisu yhteen ongelmistani.”

Dora Jung piti tätä työtavan muutosta niin olennaisena, että hän on puhunut myös pelkästään kahdesta kaudesta: ”ruutupaperivuodet ja aika sen jälkeen”.

Tivoli seinävaate vuodelta 1953 on samoista langoista kudottu ja samaa kuvioajattelua noudattava tekstiili kuin esirippu. Tivoli saattaa olla esiripun kokeiluloimena kudottu kangas tai esiripun jälkeen valmistunut seinävaate tai ajalle tyypillinen oviverho-kangas. Kuva Omin käsin -lehden kannesta.

Svenska Handelshögskolan valmistui 1953 Helsingin Etu-Töölöön. Sen suunnitteli Kurt Simberg. Dora Jungin lisäksi muita suunnittelijoita olivat Olof Ottelin (1917–1971) kalustukset, Lisa Johansson-Pape (1907–1989) valaisinsuunnitelmat, Yki Nummi (1925–1984) värityssuunnitelmat.

Naistenpäivänä,

Päivi

Ylistys pitkäaikaiselle ystävälle

Lisa Johansson-Papelle, 1977

Dora Jung suunnitteli elämänsä aikana myös erilaisia lahjoja ystävilleen. Yksi tällainen on hyvälle ystävälle valmistunut ystävyyden tunnustus ja luonteenpiirteiden ylistys. Tämä ”kudottu kortti” valmistui Lisa Johansson-Papen 70-vuotis syntymäpäivälahjksi. Sen koko on noin 80×40 cm. Kuva PF.

1977 Lisa

DU ÄR outtröttlig, hjälpsam, trofast, saklig, kunnig, intresserad

DU HAR värmen, musiken, böckerna, vänskapen, intellektet, entusiasmen

Dora

Sisustusarkkitehti Lisa Johansson-Pape (1907–1989) oli Jungin pitkäaikainen ja läheinen ystävä. Vaikka hän valmistui huonekalupiirtäjäksi 1927 ja teki oman uransa valaisinsuunnittelijana, häntä on luonnehdittu myös tekstiilitaiteen kummiksi ja lähettilääksi. Vuonna 1927 Johansson-Pape aloitti 20-vuotiaana työskentelyn Suomen Käsityön Ystävissä, johon hänellä oli kiinteä yhteys sen taiteellisena johtajana vuoteen 1985 asti. Hän toimi myös Greta Skogsterin apuna 1932 hoitaen kirjanpidon ja piirtäen työpiirroksia. 1950-luvulta lähtien Johansson-Pape toimi Dora Jungin yksityisten näyttelyiden näyttelyarkkitehtina. Dora Jung ylisti ystäväänsä nerokkaaksi suunnittelijaksi, joka monta kertaa jo etukäteen ehdotti tietynlaisia ja kokoisia damasteja suunniteltavaksi eri tiloihin. ”Lisa on ollut minulle suureksi avuksi arvioitsijana ja kriitikkona, itkumuurina ja puhekumppanina kaikissa merkittävissä teoksissa sitten 1950-luvun puolivälin.”

Lisa Johansson-Papen valaisimet ja Dora Jungin teolliset tekstiilit yhdistyivät heidän yhteisnäyttelyssään 1966–1967, joka kiersi ensin Ruotsissa, Göteborgin ja Tukholman kautta Norjaan, josta se Oslon jälkeen pyydettiin vielä Bergeniin. Suomessa tätä näyttelyä ei nähty. Yhteisnäyttely alkoi Göteborgin Röhsska Konstslöjdmuseetista tammikuun lopulla 1966. Tapahtuma liittyi Finn Finland -kampanjaan, jonka avulla suomalaiset muotoiluyritykset pyrkivät valtaamaan Ruotsin markkinoita. Tukholmassa näyttely oli Stadsmuseetissa saman vuoden lokakuussa. Näyttely nähtiin Oslossa, Kunsternes Husissa, maaliskuussa 1967 ja Bergenissä tämän jälkeen. Jung ja Johansson-Pape matkustivat aina itse pystyttämään näyttelynsä ja he olivat mukana lehdistötilaisuuksissa, josta mm. Oslon silloinen Suomen suurlähettiläs heitä kiitteli. Dora Jung oli tuohon aikaan alkanut suunnitella Tampellalle sisustekstiilejä, joiden materiaalina oli puuvilla. Näitä edustivat näyttelyssä huonekalukangas Meander sekä verhokankaat Raster, Gong-Gong ja Sinetti. Kiertonäyttelyn uusimpia täyspellavaisia pöytäliinoja olivat Orvokki ja Kaarna, mutta myös 1960-luvun alun Sata ruusua ja 1950-luvun Viivojen leikki ja Grafica olivat mukana.

Ystävänpäivän jälkihumussa,

Päivi

Lyyria ja laakeriseppeleitä

Helsingin yliopiston juhlasalin tuolikangas

Carl Ludvig Engelin 1832 suunnittelema Helsingin yliopiston päärakennus vaurioitui jatkosodan pommituksissa helmikuun lopulla 1944. Tuhojen jälkiä alettiin korjata heti sodan jälkeen. Lisa Johansson-Pape oli mukana yliopiston päärakennuksen uuden puolen suunnittelussa 1930-luvulla ja uudelleen juhlasalin remontissa sodan jälkeen. Dora Jungia pyydettiin valmistamaan juhlasalin tuoleja varten uusi kangas. Kuva PF.

Kutomossa valmistettiin tuolikangasta varten kokeiluloimi 1946. Damastikuvioina Jung käytti lyyria ja laakeriseppeleitä, jotka on asemoitu tarkasti tuolin mittojen mukaan. Laakeriseppele on yliopiston symbolina myös seitsemän vuotta myöhemmin hänen Uudenmaan arki -teoksessaan. Dora Jung esitteli useita värivaihtoehtoehtoja: ainakin punainen, vihreä, musta ja keltainen. Näistä kankaista arkkitehti J. S. Sirén valitsi punaisen. Kokonaan pellavasta valmistuneet kankaat kudottiin lopulta Tampellassa. Kangas uusittiin 1960-luvun lopulla, jolloin taidehistorian professori Lars Pettersson oli makuasiantuntijana. Juhlasalin remonteissa kankaat on irrotettu, pesty ja kiinnitetty uudelleen. Kankaat ovat yhä edelleen hyvässä kunnossa. Mielestäni on tyypillistä Dora Jungia, että hän halusi tuolikankaiden peittävän myös istuinosan alapuolen. Silloin kuvio näkyy myös silloin, kun istuinosa on ylhäällä eikä tuolissa istuta.

Myös Jungin kutomo Helsingissä vaurioitui pommituksissa. Kutomon katon pintakerros putosi kangaspuiden päälle ja kutomon ikkunat särkyivät. Kutojat veivät tämän jälkeen kangaspuut omiin koteihinsa maaseudulle ja jatkoivat siellä työtään. Kudontakortistossa vuoden 1944 kohdalla, kortien 226 ja 227 välissä, on pieni käsin kirjoitettu lappu, jossa lukee: ”Flytning (26. feb – 3. mars 1944)“. Tämä saattaa tarkoittaa kangaspuiden siirtämistä pois pommitusten rikkomasta kutomosta. Kudontakortiston mukaan toiminta jatkui kuitenkin yllättävän vilkkaana.

Kuva PF. Eilen näissä tuoleissa istui surullista väkeä Helsingin yliopiston henkilöstöinfoa kuunnellen.