Avainsana-arkisto: Margareta Andersson

Ravitsemusihme, Bespisningsundret, 1975

Tukholman suomalaisen kirkon seurakuntasaliin tilattiin Jungilta 1970-luvun alussa suuri seinätekstiili. Se peittää salin yhden koko seinän lähes kokonaan. Kävin katsomassa tätä upeaa tekstiiliä kesällä ja tulin onnelliseksi. Se oli hyvässä kunnossa, hienolla paikalla edelleen ja sen eteen asetettu kaide esti ihmisten (hyvin ymmärrettävän, mutta niin tuhoisan) hypistelyn tai nojaamisen. Ainoastaan ikkunat tekstiilin yläpuolella herättivät pienen huolen valon vaikutuksesta tekstiiliin ja sen väreihin. Siksi myös kuvaaminen kirkkaalla säällä oli haasteellista.

 

20160511_170457

Bespisningsundret, 1975, pujoteltu damasti, koko 2,5m x 7m, kutojat Margareta Andersson ja Marita Mattsson. Kuva PF.

Osista koottu kokonaisuus on hyvin tavallista Jungin vähänkin suuremmille seinätekstiileille. Ravitsemusihme koostuu seitsemästä eri osasta. Jokainen osio on valmistettu tässä tapauksessa itsenäiseksi paneelikseen ja ripustettu tietyssä järjestyksessä seinälle kokonaisuudeksi. Tekstiilin kolmas paneeli oikealta sisältää tunnetun ihmeen:  viisi leipää ja kaksi kalaa, joilla ruokittiin koko ihmisjoukko. Toisessa paneelissa on Dora Jung -signeeraus ja kutojien nimet. Opetuslapset ja suuri määrä muita ihmisiä on kuvattu kuuteen muuhun paneeliin. Tässä ihmiskuvauksen tavassa on hyvin paljon samaa kuin esimerkiksi Pohjan kirkon punaisessa antependiumissa tai Turun linnan Katarina Jagellonikassa  – tuttua pysähtynyttä veistoksellisuutta.

20160511_171305

Dora Jung yhdisteli mestarillisesti eri kudoksia, lankojen paksuuseroja ja värejä perusdamastin pintaa elävöittämään. Kuva PF.

Jung suunnitteli kirkkotekstiilejä viiden vuosikymmenen aikana 1932–1980. Näistä vain muutama tekstiili kudottiin muualla kuin hänen omassa kutomossaan, eli Suomen Käsityön Ystävissä. Hän sai silloin tällöin tehtäväkseen suunnitella tekstiilejä myös muihin kirkollisiin tiloihin. Ravitsemusihme on hieno esimerkki näistä. Lisäksi Jung liitti kirkollisiin tilauksiin, tai häneltä pyydettiin, myös käyttötekstiilejä seurakuntasalien pöydille.

Aurinkoista elokuun alkua, Päivi

P.S. Dora Jungin damastien esittelyä löytyy myös Tekstiilikulttuuriseuran sivuilta kuukauden tekstiili -sarjassa heinäkuusta joulukuuhun 2016.

FUTURUM – arvoitus

Esäs blogini lukija on pyytänyt tietoja Dora Jungin tekstiilistä Futurum. Joudun heti tuskaisesti toteamaan, että juuri tästä tekstiilistä on hyvin vähän faktatietoa.

Jungin kudontakorteissa Futurum esiintyy ensimmäisen kerran 7.10.1970. Kutojana oli tuolloin Margareta Andersson. Loimi oli yllättävän lyhyt, vain 1,30m ja leveyskin vain 47cm. Toisen kerran Futurumia varten on rakennettu loimi neljä vuotta myöhemmin. Tällöin Futurum tekstiilejä valmistui kaksi kappaletta. Kutoja oli taas Andersson, kuten voi olettaakin, sillä yleensä sama kutoja valmisti saman aiheen eri versiot. On kuitenkin mahdollista, että näitä pieniä teoksia on jossakin vaiheessa valmistettu jonkin loimeen loppuun. Tällaisia loimien ylijäämistä kudottuja tekstiilejä ei aina välttämättä kirjattu kudontakorttiin. Toisaalta, en ole nähnyt kuin kaksi erikokoista Futurumia. Molemmat olivat pieniä, (noin) 56 x 50 cm ja 45 x 45 cm. Toisessa oli yhdeksän vihreää elementtiä ja toisessa viisi.

Futurum on kudos, jossa voimakkaat värit luovat jännitteen yksinkertaisten abstraktien elementtien välillä. Se on selvästi poikkeus Dora Jungin tuotannossa. Pienessä teoksessa on voimakas vihreä ja punainen valkoisella pohjalla. Värejä ei ole sävytetty eri värisillä- tai eri sävyisillä langoilla, kuten hänen taidetekstiileissään usein on. Punainen kuu, vai aurinko, napittaa keskellä kompositiota. Vuosi 1970 oli Dora Jungille suurten teosten vuosi. Silloin syntyi Tammikuu 1970 eli Biafra, Siipiä, Kallion lohkare, Kesä; Alvar Aallon suunnitteleman Finlandia-talon esirippu ja muut Finlandia-taloon suunnitellut tekstiilit, jotka työllistivät kutomoa. Vuonna 1970 Jung myös kokeili uutta – reliefin vaikutusta omassa, johdetussa damastissaan. Futurumissa ei ole reliefiä.

Futurum_5

Mitä Jung saattoi ajatella tätä kudosta suunnitellessaan? Se jääköön hänen salaisuudekseen. Me voimme itse katsoa rauhassa teosta ja vaipua omiin ajatuksiimme. Kuva PF.

Charles Talley haastatteli Dora Jungia vielä hieman ennen hänen kuolemaansa Form lehteen 1981/2. Talley kysyi Jungilta tuolloin mitkä kudokset olivat hänen suosikkejaan. Haastattelun mukaan Jung oli tuolloin valinnut kaksi, joista toinen oli omakuva Bekymmer, ja toinen Futurum.

Valtavan lumimyrskyn tunnelmissa, teitä tervehtien,

Päivi

P.S. 1960- ja 70-lukujen vaihteessa oli kyllä innostusta ufo-alus tyylisiin Futuro-taloihin.

Kaksi arkkipiispan- ja kaksi piispankaapua

Jouluaattona, ennen kuin Turun Vanhalta Suurtorilta julistettiin joulurauha, Kristillisten kirkkokuntien edustajat vetosivat yhdessä rauhan puolesta Turun Tuomiokirkossa. Arkkipiispa Kari Mäkinen oli jälleen pukeutunut Dora Jungin suunnittelemaan hienoon luonnonvalkoiseen ja vihreäreunaiseen arkkipiispankaapuun. Siksi esittelyvuorossa ovat Jungin suunnittelemat arkkipiispan- ja piispankaavut.

Vuonna 1979 Jung sai suunniteltavakseen arkkipiispankaavun, joka tilattiin Turun tuomiokirkon 750-vuotisjuhlan yhteydessä suoritettavaa kirkon uudelleen vihkimistä varten. Hän löysi aiheen suunnitelmalleen Turun yliopiston kirjastosta. Se oli Mikael Agricolan Isä meidän -rukous 1500-luvulta ensimmäisessä suomenkielisessä asussaan. Rukouksen tekstiä suurennettiin niin paljon, että sen lukeminen valmiin kaavun etuosan reunuksista oli mahdollista. Kirjaimista tehtiin damastin kudontaa varten perinteinen ruutupiirros, jonka mukaan reunukset kudottiin. Lisäksi Mikael Agricolan nimikirjoitus kudottiin kaavun vuoriosaan. Marita Mattsson kutoi kaapua varten yhden loimen verran erilaisia kudosluonnoksia, joissa juuri tekstiosaa varioitiin monin tavoin. Mattsonin mukaan oli hänen ideansa kutoa reunukset samanaikaisesti, jotta teksti molemmissa reunuksissa olisi täsmälleen samankorkuista ja kirjaimet samanlaisia. Dora Jungin sisar Ulrica Eklund luki rivi riviltä kangaspuiden vieressä ruutupiirroksen merkkejä, jotta kutominen sujuisi hieman jouhevammin. Prihan mukaan Jung oli ajatellut ensin viitan clippeus osaan kahta kättä. Myös versio 7-haaraisesta kynttilänjalasta kudottiin valmiiksi asti. Sekin hylättiin. Vaikka näistä aiheista kudottiin monia luonnoksia, on lopullisen kaavun takaosassa säteittäinen kuvio.  Silloinen arkkipiispa Mikko Juva kävi Jungin Korkeavuoren kutomossa Helsingissä useasti kokeilemassa kaavun istuvuutta. Hän kirjoitti Dora Jungin muistonäyttelyn julkaisussa (1983) taiteilijan tekemästä vaikutuksesta: hauras olemus, näkemyksen kirkkaus, keskittyneisyys.

Arkkipiisan_kaapu

Klikkaa kuvaa, niin näet sen hieman suurempana.

Paitsi, että Dora Jung halusi nähdä jokaisesta kirkkotekstiilistä kudottuja luonnoksia ainakin yhden erillisen loimen verran, hän saattoi kudotuttaa uudestaan jo aivan valmiiksi saatetun tekstiilin. Näin kävi esimerkiksi Martti Simojoelle 1965 valmistuneen arkkipiispankaavun kohdalla.  Jung oli huomannut viitan rypistyneen käytössä, joten kaapu kudottiin uudelleen ja puuvillaloimi korvattiin villalla. Luonnonvalkoisen kaavun helmaosaan Jung halusi Turun tuomiokapitulin ensimmäisen sinetin lisäksi kymmenen keskiaikaisen piispan sinetit. Ne olivat kuuluneet piispoille, jotka vaikuttivat Turun tuomiokirkon eri rakennusvaiheisiin vuosien 1200–1550 välisenä aikana. Selkäkilvessä on Turun tuomiokapitulin vaakuna, punainen risti, joka on sijoitettu kullanhohtoiselle pohjalle. Sinettien sommittelussa ongelmaksi muodostui se, että kun kaapu puettiin arkkipiispan päälle, sinettien piti olla pystysuorassa. Kaapu kudottiin vasta sen jälkeen kun laskelmat kuvioiden suunnasta oli tehty huolellisesti ja sinetit pysyivät pystysuorassa kun kaapu oli ihmisen päällä. Koska sinettien suunta oli laskettava erityisen tarkasti, valmistettiin sinettejä varten ruutupiirrokset. Tästä damastille ominaisesta tavasta kutoa ruutupiirrosten avulla oli Jung luopunut kutojiensa kanssa jo 1953 ja siirtynyt suoraan ääriviivakartonkien avulla tapahtuvaan kudontaan.  Margareta Andersson kutoi molemmat versiot. (Myös esimerkiksi Kokkolan antependium kudottiin kokonaan uudestaan vuonna 1961, vaikka se oli kudottu jo kertaalleen edellisenä vuonna. Nämä molemmat versiot olivat Marita Mattssonin kutomia.)

Ensimmäinen Dora Jungin piispankaavuista valmistui 1956 Lapuan hiippakuntaan. Margareta Andersson kutoi kaavun luonnonvalkoisesta villalangasta. Loimi oli Jungin kudontakorttien mukaan nypläyslankaa. Lokakuussa 1950 Jungin kutojaksi tullut Marita Mattsson kutoi ”Bandet till biskopskåpan”. Kaavun selkäkilvessä eli clippeuksessa on voitonlippua kantava karitsa ja etupuolella kyyhkynen.

Porvoon hiippakunnan piispankaapu valmistui kolme vuotta myöhemmin 1959. Tilaajina olivat ”vänner i Åbo med omnejd”.  Sen helmaosassa on Pohjan kirkon antependiumin tapaan neljän evankelistan symbolit eli enkeli, leijona, härkä ja kotka. Kunkin symbolin pään ympärillä olevaan sädekehään on käytetty kultalankaa kuten Pohjan kirkon antependiumissa. Marita Mattsson kutoi molemmat tekstiilit.

Mukavia loppuvuoden päiviä!

Päivi

Lue lisää esim. Ryökäs, Riikka 2002. MAIESTAS DOMINI. Dora Jungin liturgisten tekstiilien viesti. Joensuu: Joensuun yliopisto.

Priha, Päikki 2005. Dora Jung, suomalaisen kirkkotaiteen mestari. Ikonimaalari 1/2005, sivut 50–53.