Uudenmaan arki / Nylands vardag, 1953

Postaukseni pikkuliinoista innoitti yhden blogini lukijoista soittamaan minulle. Kiitos soitosta. Kalastaja-aiheinen pikkuliina oli hänelle tuttu ja hän pyysi lisätietoa Uudenmaan arki -teoksesta. Siispä seuraavat havainnot:

Kun Helsingin Hovioikeus vihittiin käyttöön 21.3.1953, sen seinällä oli uusi, Dora Jungin suunnittelema seinätekstiili. Se oli lahja silloisilta Uudenmaan läänin kaupungeilta ja kauppaloilta. Aiheen tälle tilaustyölle Dora Jung sai  valita itse, mutta sen piti sisältää lahjaan osallistuvien kaupunkien ja kauppaloiden vaakunat. Teos koostuu kolmesta osiosta, johon on kuvattu erilaisia ammattiryhmiä. Yhteen ommeltu kokonaisuus on pingotettu levylle ja sen ympäri kulkee ohut puulista. Kuva PF.

Uudenmaan arki (Nylands vardag), 1953, koko 2,84 x 2,08 m, Helsingin Hovioikeus. Damasti ja kudepujotus, kutoja Dora Ehnroth, mahdollisesti myös Dora Jung. Kuvausaikana, noin 2009,  teoksen edessä oli painavia tuoleja ja roskiksia. Siksi aivan koko teos ei ole tässä kuvassa mukana.

Vasemmanpuoleisen kudososion ylälaidassa ovat Hangon ja Tammisaaren vaakunat. Niiden alapuolelle Jung suunnitteli merenranta kaupunkien yhteyteen sopivia aiheita: kaloja, kalastajia ja merimiehiä. Keskimmäisessä kudososiossa on Helsingin, Porvoon ja Loviisan vaakunat. Näihin Jung yhdisti yliopisto- ja tiedemaailmaa: alimmaisena on jono hattupäisiä miehiä salkut kädessä, yläpuolella lääkäreitä ja lääketieteen tutkijoita työssään, seuraavana on yliopiston elämää ja kaikkein ylimpänä opiskelijoita omissa bokseissaan lukemassa tentteihin. Vasemmalla oleva on taideopiskelija kaulahuivi kaulassa, piippu suussa, kynä kädessä ja tauluja seinällä. Kudoksen valmistumisen aikaan kaikki oikean puoleisen osion vaakunat kuuluivat kauppaloille. Ne ovat vasemmalta ylhäältä alas oikealle Kerava, Kauniainen, Karjaa, Järvenpää, Hyvinkää, Lohja ja Karkkila. (Nämä kauppalat muutettiin kaupungeiksi 1960- ja 1970-lukujen aikana.) Jung valitsi kuva-aiheiksi tähän osioon seppiä ja sihteereitä sekä kaupan työntekijöitä. Kaikki kaupan työntekijät, jopa kangasmyyjä, ovat miehiä.

Kaupungit on siis asemoitu ensimmäiseen ja toiseen kudososaan ja kauppalat ovat kolmannessa osassa. Yllättävää teoksessa onkin Järvenpään ja Karkkilan kauppaloiden vaakunat, jotka on otettu käyttöön joitakin vuosia kudoksen valmistumisen jälkeen. Järvenpään vaakuna on hyväksytty vasta helmikuussa 1956 ja Karkkilan saman vuoden syyskuussa. Näille vaakunoille jätettiin valmiissa kudoksessa ensin pelkät tyhjät paikat ja ne kudottiin vasta vaakunoiden suunnittelun jälkeen vuonna 1966 (ks. lehtileikkeen kuva). Tällöin olisi voitu vaihtaa tai kutoa uudelleen myös Ilmari Tapiovaaran suunnittelema Keravan vaakuna, joka oli käytössä 1948–1955. Keravan vanha vaakuna on kuitenkin jätetty Jungin teokseen uusimatta. Uusi vaakuna on Ahti Hammarin suunnittelema, se hyväksyttiin huhtikuussa 1955.

Uusi Suomi 22.3.1953. Tekstissä lukee mm. että teoksen keskipisteen muodostaa yliopistoa symboloiva kuva-aihe. Klikkaa kuvia suuremmaksi.

Kudos on valmistunut vuoden 1952 lopulla, vaikka se on signeerattu vuodelle 1953. Se on kudottu mustaan pellavaloimeen luonnonvärisellä pellavalangalla, jolloin damastin kuviot jäävät mustiksi ja pohjavärinä on kuteen pellava. Teosta varten valmistettiin ruutupiirrokset, joiden mukaan kutoja valmisti damastin. Vaikka vuonna 1951 oli valmistunut paljon mielenkiintoa herättänyt Pohjan kirkon Evankelistat-antependium, jossa kuvioviiva oli Jungille uudenlaisen voimakasta, liikkuvaa ja katkeamatonta, hän suunnitteli tämän teoksen figuurit jäykiksi ja osin toistuviksi. Kuvioita rikastuttavat värillisestä pellavasta monella eri tavalla tehdyt pujotukset, jonka ansiosta esimerkiksi jonossa kulkevien miesten vaatetukseen on saatu erovaisuuksia. Teoksen jokaisen figuurin kädet ovat poikkeavan isot. Piirre tuo kuvioihin veistoksellisuutta.

Kudosta varten on rakennettu kaksi lointa, joista toisen alkuun on kudottu kokeilua. Kutomossa on lisäksi valmistettu Uudenmaan arki -teoksen eri kuvakokonaisuuksista erillisiä pieniä seinätekstiilejä. Varsinkin Kalastajaukoista on kudottu  versioita. Dora Jung on signeerannut ainakin osan näistä tekstiileistä, joten ne eivät ole pelkästään kudosluonnoksia.

Suomalaisessa tekstiilitaiteessa tällaiset monumentaalitehtävät olivat uutta. Ajan merkittävimmät tekstiilitaiteilijat alkoivat saada tällaisia tilauksia jälleenrakennuskaudella 1950-luvulla. Usein niissä haluttiinkin tuoda esille optimismia, kehitystä ja kaupunkielämää. Suurikokoisia julkisten tilojen kudoksia olivat ennen Jungin Uudenmaan arkea valmistuneet Margareta Ahlstedt-Willandtin naivistinen kaupunkimaisema Helsinki vuodelta 1950 ja vuonna 1952 valmistunut Eva Anttilan upea, ”maalauksenomainen” Työ ja elämä.

Lue lisää Eva Anttilan kuvakudostaiteesta Kirsti Salo-Mattila (1997). Picture vs. Weave. Eva Anttila’s Tapestry Art in the Continuum of the Genre.

Heraldisista tiedoista ja lehtileikkeestä kiitän Tuomas Hyrskyä. Kuvat PF.

Pakkasen paukkuessa, Päivi