Avainsana-arkisto: alttarivaate

Ensimmäisiä kirkkotekstiilejä – silkkidamasteja ja kirjailuja

Dora Jung valmisti 1930-luvulla yksittäisiä tekstiilejä eri kirkkoihin (myöhemmin siis kokonaisia kirkkotekstiilisarjoja). Ensimmäiset kirkkotekstiilitilaukset sekä julkisten tilojen- ja laivojen sisustuskangas tilaukset tulivat lähinnä tuttavien kautta. Dora Jung on itsekin todennut sukulaissuhteiden vaikutuksen omaan uraansa: ”Koska isäni ja setäni olivat arkkitehteja, olen aina joutunut tekemisiin arkkitehtien kanssa. Se on omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että olen suunnitellut niin paljon kirkkotekstiilejä.”

Ensimmäisen antependiuminsa Jung suunnitteli Diakonissalaitoksen kirkkoon heti valmistumisensa jälkeen 1932. Tilauksen teki hänen tätinsä Hanna Masalin eli ”moster Hanna”, joka toimi Diakonissalaitoksen johtajana. Antependiumin pohjakankaaksi on kudottu toistuvien ympyröiden, ristien ja tähtien täyttämä kangas. Kuvioita on lisäksi kirjottu kankaan päälle.

Diakonissalaitoksen antependium ja kirjaliina. Kirjottuina kuvioina orjantappurakruunulla ympäröity Kristus-monogrammi, jonka molemmilla sivuilla on kolme viljantähkää.

Vuonna 1935 Jung suunnitteli ja valmisti useita muitakin kirkkotekstiilejä, kuten perheystävän, arkkitehti Lars Sonckin suunnitteleman Mikael Agricolan kirkon tekstiilejä. Messukasukan pohjakankaana on kyyhky ja tähti -aiheinen silkkidamasti. Kyyhkyt toistuvat kankaan pinnalla suorina riveinä ja jonoina, mutta vaihtavat suuntaa kasukan keskellä. Suuri, kudottu risti on applikoitu pohjakankaana olevan silkkidamastin päälle. Ajoittain kolmiulotteiseksi nousevien kirjontaosien liittäminen näiden päälle on lähellä katolisen ja ortodoksisen kirkon edelleen käyttämää kultakirjontaa. Dora Jung kuvasi kasukkaa näin:

”Kolmekymmentäluvulla kudoin messukasukoita aidosta silkistä. Kuvioina oli lintuja ja enkeleitä. Käytin kultalankaa ja jalokiviä koristeluksi. Mikael Agricolan kirkon kasukka on messukasukoistani ensimmäinen. Siinä on sekä applikaatiota, että kirjailua että puolijalokiveä nimeltä krysopraasi.”

Kuva. Mikael Agricolan kirkon messukasukka, 1935. Silkkidamasti ja kultakirjonta.

Ehkä merkittävin ja tunnetuin Jungin suvun yhteisprojekti on Kulosaaren kirkko vuodelta 1935, joka on Bertel Jungin suunnittelema. Gunilla Jung suunnitteli kirkkoon hopeisen kastemaljan, kolehtihaavin sekä kirkon numerotaulun. Dora Jung sai suunniteltavakseen kirkon messukasukan. Kulosaaren kirkon messukasukka oli valkoisesta silkkisametista ommeltu liljankukin applikoitu kasukka, joka valmistui kirkon vihkijuhlallisuuksiin jouluksi 1935. Kaikki tämän jälkeen valmistuneet kasukat Dora Jung suunnitteli kutoen toteutettaviksi.

Ylivieskan vanha puukirkko paloi eilen kokonaan. Sen yläkerrassa olleessa museossa oli kaiken muun arvokkaan ja vanhan kirkkoesineistön lisäksi vanha alttarivaate. Kirkon arkkitehtuuria ei ole dokumentoitu niin, että kirkosta voitaisiin tehdä täsmällinen dokumentti tai replika. Lisäksi epäilen, ettei vanhoista tekstiileistäkään ole tarkkaa tietoa. Näin taas arvokasta tietoa paloi savuna ilmaan.

T. Päivi

KAIVERRETTUA DAMASTIVIIVAA

Pohjan kirkon vihreä antependium 1951

Pohjan kirkon tekstiilejä suunniteltiin Jungin kutomossa jo 1949. Ellen Silferberg kutoi ensimmäiset kuusi luonnoslointa vuonna 1949 mm. ruskeasta lumppulangasta. Jung etsi muotoa, lankoja ja värejä vielä seuraavanakin vuonna kahden loimen verran. (Pitää siis muistaa, että Dora Jung luonnosteli kudoksiaan mieluiten suoraan kangaspuissa niillä väreillä, materiaaleilla ja sidoksilla, joilla varsinainen kudos myöhemmin valmistettaisiin. Puhun siksi mielelläni kudosluonnoksista ja jopa luonnosloimista.) Seuraavana vuonna tehtiin lisää kudosluonnoksia, joissa kaikissa oli otsikkona ”Prover för Pojoviken” ja luonnoksien kutojina Ellen Silferberg tai Lisbeth Gammals.

Lopulta marraskuussa 1951 valmistui Pohjan kirkon vihreä antependium. Tähän Evankelistat -nimen saaneessa alttarivaatteessa on kuvattu Matteus, Markus, Luukas ja Johannes niiden vanhoilla symbolikuvioilla. Materiaaliksi valikoituivat vihreä villakude vaaleaan pellavaloimeen. Alttarivaatteen damastikuvioissa oli ennen näkemätöntä rytmiä ja liikkuvuutta. Kuviot muodostuivat intensiivistä, katkeamattomista viivoista eikä yksikään kuvio toistunut damastille ominaiseen tapaan. Kuva Pirkko Timonen.

Dora Jung kuvasi prosessia näin:

Pohjan kirkkoon tein antependiumin, jonka halusin näyttävän siltä, kuin se olisi kiveen veistetty. Aiheeksi valitsin evankelistojen vanhat symbolit: enkelin, leijonan, härän ja kotkan – kaikki toteutettuna yhdellä yhtäjaksoisella viivalla. Tutkiessani symboleja, käytin apunani keittokirjaa, nähdäkseni miten häränjalat kääntyvät. Ymmärrän hyvin, että paikkakuntalaiset ovat jakautuneet kahtia. Toiset hyväksyvät nämä symbolit, toiset eivät.

Samanlaista upeaa ja vahvaa tyyliä on muutamia vuosia sitten löytyneessä alttarivaatteessa (kuva alla). Tämä alttarivaate oli mukana Dora Jungin muistonäyttelyssä, mutta jostakin syystä tarkemmat tiedot siitä on hävinnyt. Huhu kertoo, että se olisi Kaskisten kirkon kudosluonnos tai peräti alttarivaate. Huhu ei kuitenkaan pidä paikkansa. Kuka tietäisi enemmän??

Kuva PF.

Dora Jung on kuvannut ensimmäisten kirkkotekstiiliensä aikaa, joka oli 1930-luku, ”enkeli- ja silkkiperiodiksi”. Kirkkotekstiilejä ei paljon tilattu 1940-luvulla, mutta 1950-luku oli jo vilkkaampi ja uusia kirkkotekstiilejä tilattiin Jungilta varsinkin vuosikymmenen jälkimmäisellä puolella. Kutomossa rakennettiin – siis 50-luvulla – yhteensä 10 antendium- ja 12 messukasukkalointa, joista valmistui tekstiilejä yhdeksään eri kirkkoon. Kuitenkin vasta 1960-luku oli varsinainen kirkkotekstiilien vuosikymmen. Jungilta tilattiin kirkkotekstiilejä ja kirkollisia tekstiilejä 60- ja 70-luvuilla lähes kaikkiin aikansa kirkkoihin.

Sateen vihmoessa ikkunoihin, kuitenkin onnellisena.

Päivi

Alttarivaate crescendo!

Dora Jungin Kirkkonummen kirkon valkoinen antependium 1959

Adventtisunnuntain kunniaksi esittelen ensimmäisenä Dora Jungin kirkkotekstiilinä hänen Kirkkonummen kirkolle suunnittelemansa valkoisen antependiumin. Jung suunnitteli kirkolle koko liturgisen värisarjan, mutta ainoastaan valkoinen ja violetti antependium ovat enää käytössä. Vihreä antependium paloi 1990-luvulla tulipalossa ja siitä tehtiin messukasukka. Jungin alkuperäisen vihreän antependiumin mukaan valmistettiin kirkolle kuitenkin kopio. Jung ei suunnitellut kirkolle kasukoita ja stolia. Professori Päikki Priha suunniteli 2000-luvun alussa näiden lisäksi punaisen antependiumin. Nämä tekstiilit on valmistettu Solemniksessa Riitta Ojalan johdolla ja kirjonnat on tehnyt Birgitta Mavromichalis.

Kun Neuvostoliitto luovutti Porkkalan alueen takaisin 1956, oli Kirkkonummen Pyhän Mikaelin kirkko korjattava ja sinne haluttiin saada uusi valkoinen alttarivaate. Dora Jung on sanonut suunnitelleensa siitä kiitosvirren. Tämä oli ensimmäinen alttarivaate, jossa hän käytti kuviona ainoastaan tekstiä. ”Halusin tekstissä toistuvalla DEO sanalla esiin crescendon, musiikin tapaan.”

Kirkkonummen kirkon valkoinen antependium, 1959, kutoja Marita Mattsson. Kuvat PF, 2015.

Piispa Rosenqvist, joka vihki kirkon, oli sanonut Jungille olevansa iloinen sen johdosta, että hän oli käyttänyt antependiumissa sanaa DEO seitsemän kertaa, sillä juuri luvulla seitsemän on monta merkitystä. Se symboloi mm. täydellisyyttä. Koska Kirkkonummen seurakunta on kaksikielinen, halusi Jung käyttää tekstikielenä latinaa. Myös Karl-Erik Forssel, joka myöhemmin (1961) vihittiin Porvoon hiippakunnan piispaksi, ylisti Jungin alttarivaatetta merkityksellisimmäksi kirkkotaiteen edustajaksi. Hän kirjoitti pitkän artikkelin juuri Jungin Deo sanan käytöstä.

Dora Jungin kunnioitus suunnittelemiensa kudosten kutojia kohtaan näkyy usein hänen signeeraus käytännössään. Tässäkin antependiumissa on oikeassa alareunassa vuosiluvun ja hänen oman signeerauksensa lisäksi MM eli Marita Mattsson. Hän oli Jungin pitkäaikaisin kutoja. Kuva PF, 2015.

Rauhaisaa ja onnellista ensimmäisen adventin iltaa.

PAX IN TERRA IN HOMINIBUS BONAE VOLUNTATIS.