Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2015

Alttarivaate crescendo!

Dora Jungin Kirkkonummen kirkon valkoinen antependium 1959

Adventtisunnuntain kunniaksi esittelen ensimmäisenä Dora Jungin kirkkotekstiilinä hänen Kirkkonummen kirkolle suunnittelemansa valkoisen antependiumin. Jung suunnitteli kirkolle koko liturgisen värisarjan, mutta ainoastaan valkoinen ja violetti antependium ovat enää käytössä. Vihreä antependium paloi 1990-luvulla tulipalossa ja siitä tehtiin messukasukka. Jungin alkuperäisen vihreän antependiumin mukaan valmistettiin kirkolle kuitenkin kopio. Jung ei suunnitellut kirkolle kasukoita ja stolia. Professori Päikki Priha suunniteli 2000-luvun alussa näiden lisäksi punaisen antependiumin. Nämä tekstiilit on valmistettu Solemniksessa Riitta Ojalan johdolla ja kirjonnat on tehnyt Birgitta Mavromichalis.

Kun Neuvostoliitto luovutti Porkkalan alueen takaisin 1956, oli Kirkkonummen Pyhän Mikaelin kirkko korjattava ja sinne haluttiin saada uusi valkoinen alttarivaate. Dora Jung on sanonut suunnitelleensa siitä kiitosvirren. Tämä oli ensimmäinen alttarivaate, jossa hän käytti kuviona ainoastaan tekstiä. ”Halusin tekstissä toistuvalla DEO sanalla esiin crescendon, musiikin tapaan.”

Kirkkonummen kirkon valkoinen antependium, 1959, kutoja Marita Mattsson. Kuvat PF, 2015.

Piispa Rosenqvist, joka vihki kirkon, oli sanonut Jungille olevansa iloinen sen johdosta, että hän oli käyttänyt antependiumissa sanaa DEO seitsemän kertaa, sillä juuri luvulla seitsemän on monta merkitystä. Se symboloi mm. täydellisyyttä. Koska Kirkkonummen seurakunta on kaksikielinen, halusi Jung käyttää tekstikielenä latinaa. Myös Karl-Erik Forssel, joka myöhemmin (1961) vihittiin Porvoon hiippakunnan piispaksi, ylisti Jungin alttarivaatetta merkityksellisimmäksi kirkkotaiteen edustajaksi. Hän kirjoitti pitkän artikkelin juuri Jungin Deo sanan käytöstä.

Dora Jungin kunnioitus suunnittelemiensa kudosten kutojia kohtaan näkyy usein hänen signeeraus käytännössään. Tässäkin antependiumissa on oikeassa alareunassa vuosiluvun ja hänen oman signeerauksensa lisäksi MM eli Marita Mattsson. Hän oli Jungin pitkäaikaisin kutoja. Kuva PF, 2015.

Rauhaisaa ja onnellista ensimmäisen adventin iltaa.

PAX IN TERRA IN HOMINIBUS BONAE VOLUNTATIS.

Dora Jungin ryijy: Picu kaupungissa ja johdettu damasti: Lokki

Bukowskin huutokaupassa MODERN+CONTEMPORARY & DESIGN F176 oli 10. 11. (2015) kaksi mielenkiintoista Dora Jungin tekstiiliä. Dora Jungin suunnittelema, hyvin säilynyt ryijy Picu kaupungissa, 151×108 cm, vuodelta 1935 sekä Lokki, 50×69 cm. Katso kuvat ko. tekstiileistä Bukowskin sivuilta.

Annikki Toikka-Karvonen (1915–2009) analysoi Dora Jungin ryijyä vuonna 1971 (s. 335) näin: ”Picu kaupungissa, ryijy 1930-luvun alkupuolelta. Kubistiseen sommittelukaavaan on jo tunkeutumassa uuden alkavan tyylivaiheen lyyrillis-runollisia aiheita: puita ja lintuja. Valmistanut taiteilija itse.”

”Lyyrillis-runolliset aiheet”, puut ja linnut, olivatkin Dora Jungille hyvin ominaisia kuva-aiheita 1930-luvulla. Paitsi ryijyissä, joita hän suunnitteli vain 1930-luvulla, myös damasteissa esiintyi nämä kuva-aiheet, usein jopa hyvin samanlaisina. Lentävä lintu ja puut esiintyvät mm. hänen damastissaan Kuusia ja pensaita (1936). Myös Jungin lattiaryijyssä Pohjoismaiden Yhdyspankkia varten vuodelta 1936 on kuusia, pensaita, lintuja ja tähtiä. Lisäksi Jungin Ruispelto ryijyssä on tutut linnut lentämässä. Picu kaupungissa ryijyn oikeassa ala-laidassa on lisäksi DJ signeeraus, joka on harvinaista ryijyissä – myös Dora Jungin suunnittelemissa ryijyissä. Kansanomaisten ryijyjen nimikirjain käytäntö on tietenkin aivan oma lukunsa.

Toikka-Karvonen kirjoitti lisäksi, että ryijy olisi taiteilijan itse valmistama. Tämä voi olla ajan tapaa, jolloin usein kirjoitettiin suunnittelijan itse valmistaneen teoksensa – se toi teokselle lisää arvoa. Vaikka Dora Jung kutoi hyvin harvoin voi silti olla mahdollista, että hän on kutonut ainakin ensimmäisen version ryijystä itse. Jungilla oli heti apunaan kutojia, mutta erityisesti 1930-luvulla hän kutoi vielä itsekin. Etenkin ryijyjen kohdalla on viitteitä tähän. Muuten pitää muistaa, että hänellä oli vilkas kutomo koko 50-vuotisen uransa aikana. Lisää kutomon toiminnasta voi lukea esimerkiksi väitöskirjastani, sivuilta 116–133.

Vuonna 2010 Pirkanmaan Kotityö alkoi valmistaa ryijyä tarvikepakettina. Lue täältä lisää.

Huutokaupassa ollut, Lokiksi nimetty, johdettu damastikudos on muunnelma ja osa Dora Jungin suunnittelemasta kudoksesta Hässelbyn linnaan Tukholmaan 1974. Tämä Lokki, 50 x 69 cm, on osa isompaa kokonaisuutta ja valmistunut siis vuoden 1974 jälkeen. Vuosina 1975–1977 Jungin kutomossa valmistettiin yhteensä viisi lointa, joissa kudottiin erilaisia toisintoja tästä teemasta. Tällaiset toisinnot tai isomman kudoksen osat tai muunnelmat olivat tyypillisiä Dora Jungille.

Luonnoksia Hässelbyn linnaan Tukholmaan suunniteltuun Hässelby kudokseen 1976. Luonnosten koko 20 x 30 cm. Huutokaupassa myyty Lokki on selvästi saanut innoituksensa tästä teoksesta. Kuva PF.

T Päivi

Tammikuu 1970 / Biafra

Tammikuu 1970 on Dora Jungin tuotannossa niitä harvoja kudoksia, jolla hän otti kantaa ajankohtaisiin tapahtumiin maailmalla – mutta niitäkin kudoksia kyllä löytyy. Dora Jung on kertonut kudoksen lähtökohtana olleen Nigerian nälänhätää kuvaava lehtiartikkeli ja kuva, jossa lasten syyttävät silmät muistuttivat maailman epäoikeudenmukaisuudesta ja kärsimyksestä. Teosta kudottiin hänen kutomossaan heti tammikuussa ja se sai työnimekseen Biafra. Jungin sanoin idea tuli ”spontaanisti räjäyttäen myötätunnon kaikkia nälkiintyneitä lapsia kohtaan sodassa siellä kaukana”. Lapsen silmät siirtyivät taidetekstiiliin ja jotkut ovat osuvasti kuvanneet silmiä kuin ne olisivat verkkoon ahdistettuja kaloja. Nimi Biafra jäi elämään ja vain harva edes tietää, että alkueräinen nimi on Tammikuu 1970. Työ oli saman tien esillä Jungin yksityisnäyttelyssä Dora Jung – vævninger Kööpenhaminassa keväällä 1970.

Lähikuva kudoksesta Tammikuu 1970 / Biafra, kuvakudos, 120 x 150 cm, kutoja Marita Mattsson. Kuva PF.

Biafrassa Dora Jung hyödynsi reliefivaikutusta monistuneissa, toinen toisensa takana olevien lasten korvien erottamisessa toisistaan luoden illuusion tilasyvyydestä. Jung kudotutti teoksistaan useampia versioita. Myös Biafraa on kudottu toisintoina. Jungin kutojana ollut tanskalainen Berthe Forchhammer kertoi kutoneensa pienikokoista, 0,49m x 0,64m, Biafraa kahdeksan päivää ja käyttäneensä siihen 33 erilaista väriyhdistelmää. Jokainen väriyhdistelmä koostui kahdeksasta langasta. Jung käytti näin valmistetuista kudoksistaan nimitystä ”johdettu damasti“ tai ”kuvakudos”.

Kuvat sota-alueilta olivat sanomalehdissä ja televisiossa uutta ja hätkähdyttävää 1960-luvun lopussa. Me, jotka elämme jatkuvassa uutisvirrassa ja näemme välittömästi taustoitettuja tapahtumia eri puolilta maailmaa, voimme ehkä vain etäisesti ymmärtää, kuinka järkyttävää näiden ensimmäisten nälkiintyneiden lasten silmien ja turvonneiden vatsojen näkeminen oli. Mikähän olisi tämän päivän versio Biafrasta taiteessa, ja erityisesti tekstiilein tehdyssä taiteessa? Ja kuka/keitä ovat tämän ajan tulkitsijat?

Kuva ylhäällä yksityiskokoelmasta, kuva PF.