Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2015

Kaksi arkkipiispan- ja kaksi piispankaapua

Jouluaattona, ennen kuin Turun Vanhalta Suurtorilta julistettiin joulurauha, Kristillisten kirkkokuntien edustajat vetosivat yhdessä rauhan puolesta Turun Tuomiokirkossa. Arkkipiispa Kari Mäkinen oli jälleen pukeutunut Dora Jungin suunnittelemaan hienoon luonnonvalkoiseen ja vihreäreunaiseen arkkipiispankaapuun. Siksi esittelyvuorossa ovat Jungin suunnittelemat arkkipiispan- ja piispankaavut.

Vuonna 1979 Jung sai suunniteltavakseen arkkipiispankaavun, joka tilattiin Turun tuomiokirkon 750-vuotisjuhlan yhteydessä suoritettavaa kirkon uudelleen vihkimistä varten. Hän löysi aiheen suunnitelmalleen Turun yliopiston kirjastosta. Se oli Mikael Agricolan Isä meidän -rukous 1500-luvulta ensimmäisessä suomenkielisessä asussaan. Rukouksen tekstiä suurennettiin niin paljon, että sen lukeminen valmiin kaavun etuosan reunuksista oli mahdollista. Kirjaimista tehtiin damastin kudontaa varten perinteinen ruutupiirros, jonka mukaan reunukset kudottiin. Lisäksi Mikael Agricolan nimikirjoitus kudottiin kaavun vuoriosaan. Marita Mattsson kutoi kaapua varten yhden loimen verran erilaisia kudosluonnoksia, joissa juuri tekstiosaa varioitiin monin tavoin. Mattsonin mukaan oli hänen ideansa kutoa reunukset samanaikaisesti, jotta teksti molemmissa reunuksissa olisi täsmälleen samankorkuista ja kirjaimet samanlaisia. Dora Jungin sisar Ulrica Eklund luki rivi riviltä kangaspuiden vieressä ruutupiirroksen merkkejä, jotta kutominen sujuisi hieman jouhevammin. Prihan mukaan Jung oli ajatellut ensin viitan clippeus osaan kahta kättä. Myös versio 7-haaraisesta kynttilänjalasta kudottiin valmiiksi asti. Sekin hylättiin. Vaikka näistä aiheista kudottiin monia luonnoksia, on lopullisen kaavun takaosassa säteittäinen kuvio.  Silloinen arkkipiispa Mikko Juva kävi Jungin Korkeavuoren kutomossa Helsingissä useasti kokeilemassa kaavun istuvuutta. Hän kirjoitti Dora Jungin muistonäyttelyn julkaisussa (1983) taiteilijan tekemästä vaikutuksesta: hauras olemus, näkemyksen kirkkaus, keskittyneisyys.

Arkkipiisan_kaapu

Klikkaa kuvaa, niin näet sen hieman suurempana.

Paitsi, että Dora Jung halusi nähdä jokaisesta kirkkotekstiilistä kudottuja luonnoksia ainakin yhden erillisen loimen verran, hän saattoi kudotuttaa uudestaan jo aivan valmiiksi saatetun tekstiilin. Näin kävi esimerkiksi Martti Simojoelle 1965 valmistuneen arkkipiispankaavun kohdalla.  Jung oli huomannut viitan rypistyneen käytössä, joten kaapu kudottiin uudelleen ja puuvillaloimi korvattiin villalla. Luonnonvalkoisen kaavun helmaosaan Jung halusi Turun tuomiokapitulin ensimmäisen sinetin lisäksi kymmenen keskiaikaisen piispan sinetit. Ne olivat kuuluneet piispoille, jotka vaikuttivat Turun tuomiokirkon eri rakennusvaiheisiin vuosien 1200–1550 välisenä aikana. Selkäkilvessä on Turun tuomiokapitulin vaakuna, punainen risti, joka on sijoitettu kullanhohtoiselle pohjalle. Sinettien sommittelussa ongelmaksi muodostui se, että kun kaapu puettiin arkkipiispan päälle, sinettien piti olla pystysuorassa. Kaapu kudottiin vasta sen jälkeen kun laskelmat kuvioiden suunnasta oli tehty huolellisesti ja sinetit pysyivät pystysuorassa kun kaapu oli ihmisen päällä. Koska sinettien suunta oli laskettava erityisen tarkasti, valmistettiin sinettejä varten ruutupiirrokset. Tästä damastille ominaisesta tavasta kutoa ruutupiirrosten avulla oli Jung luopunut kutojiensa kanssa jo 1953 ja siirtynyt suoraan ääriviivakartonkien avulla tapahtuvaan kudontaan.  Margareta Andersson kutoi molemmat versiot. (Myös esimerkiksi Kokkolan antependium kudottiin kokonaan uudestaan vuonna 1961, vaikka se oli kudottu jo kertaalleen edellisenä vuonna. Nämä molemmat versiot olivat Marita Mattssonin kutomia.)

Ensimmäinen Dora Jungin piispankaavuista valmistui 1956 Lapuan hiippakuntaan. Margareta Andersson kutoi kaavun luonnonvalkoisesta villalangasta. Loimi oli Jungin kudontakorttien mukaan nypläyslankaa. Lokakuussa 1950 Jungin kutojaksi tullut Marita Mattsson kutoi ”Bandet till biskopskåpan”. Kaavun selkäkilvessä eli clippeuksessa on voitonlippua kantava karitsa ja etupuolella kyyhkynen.

Porvoon hiippakunnan piispankaapu valmistui kolme vuotta myöhemmin 1959. Tilaajina olivat ”vänner i Åbo med omnejd”.  Sen helmaosassa on Pohjan kirkon antependiumin tapaan neljän evankelistan symbolit eli enkeli, leijona, härkä ja kotka. Kunkin symbolin pään ympärillä olevaan sädekehään on käytetty kultalankaa kuten Pohjan kirkon antependiumissa. Marita Mattsson kutoi molemmat tekstiilit.

Mukavia loppuvuoden päiviä!

Päivi

Lue lisää esim. Ryökäs, Riikka 2002. MAIESTAS DOMINI. Dora Jungin liturgisten tekstiilien viesti. Joensuu: Joensuun yliopisto.

Priha, Päikki 2005. Dora Jung, suomalaisen kirkkotaiteen mestari. Ikonimaalari 1/2005, sivut 50–53.

Kielo, Suomen itsenäisyyden juhlaliina 1967

Kun Suomi täytti 50 vuotta, tilasi tavaratalo Stockmann Dora Jungilta itsenäisyyden juhlaliinan. Liina on hienoa täyspellavaa ja sitä valmistettiin vain muutamia vuosia. Värivaihtoehtoja oli taas useita: valkoinen, luonnonvärinen, keltainen, roosa, lila, punainen vihreä ja ruskea.

Viisi vuotta aikaisemmin Jung oli suunnitellut 100 Ruusua juhlaliinan Stockmannin täyttäessä 100 vuotta. Liina oli menestys. Kuitenkin  itsenäisyyden juhlaliinan kukka-aiheeksi valikoitui kielo, sillä se oli kansanäänestyksellä valittu kansalliskukaksi vuotta aiemmin. Kielon suosio otettiin tosissaan ja esimerkiksi itsenäisyyspäivänä presidentinlinna oli koristeltu tuhannella kielolla. Kuvat PF.

2015-12-29 12.04.08 Kielo_värit

Jungin Kielo liinoissa kukat ovat piirroksenomaisia ja tyyliteltyjä, hyvin jungimaisia. Jokaisessa kukkavanassa on kaksi- tai kuusi kukkaa. Liinat oli suunniteltu määrämittaisiksi, jolloin jokainen liina on oma kokonaisuutensa. Ne ovat lisäksi hieman erilaisia malleiltaan riippuen niiden koosta ja käyttötarkoituksesta.  Esimerkiksi isoissa ruokaliinoissa kielot ovat tiheästi vieri vieressä liinan reunoilla keskiosan jäädessä kuviottomaksi kun taas neliönmuotoisessa, 130×130 cm kokoisessa, liinassa koko pinta on täytetty kieloilla. Vaikka liina on neliö, muodostavat kielot pyöreän muodon kukkien ”kasvaessa” keskustaa kohti. Lautasliinoissa kaksi kukka-aihetta peilautuu keskiviivan kautta ja muodostaa näin neljä pientä kukka-aihetta lautasliinan pintaan.

Lapuan Kankurit valmistavat liinaa, ja heidän Dora Jung -mallistonsa palkittiin MUOTO 2011 -palkinnolla.

Jos siis sinulta löytyy tällainen liina, iso tai pieni, laita se tänään esille. Miettiä voi, mitä keksitään pöytien koristeeksi vuonna 2017, kun juhlimme 100 vuotiasta Suomea. Presidentti Niinistö on sanonut lempikukkansa olevan valkolehdokki. Myös Pirkka-Pekka Petelius hehkutti valkolehdokin puolesta. Sen tuoksu on huumaava. Löytyisiköhän valkolehdokki joskus damastin pinnasta, vaiko vain koristeena maljakossa?

Ja vielä: Dora Jung oli vuonna 1979 presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Hän sai silloin Suomen Leijonan ritarikunnan komentajan merkin elämäntyöstään.

Mukavaa itsenäisyyspäivän iltaa.

Lue lisää: Pirkko Timonen (2007). Dora Jung. Tekstiilitaiteilija – taidekäsityöläinen – teollinen muotoilija. Sivut 87 ja 170.

Kyyhkyjä punaisissa verhoissa

Kyyhkyt ovat Dora Jungin tunnetuin kuva-aihe. Ensimmäisen kerran ne ilmestyivät hänen damastinsa pintaan 1947 ja vuoden 1951 Milanon triennaalissa hän sai Kyyhky damasteillaan Grand Prix -mitalin. Kyyhkyjä valmistui erikokoisina yli 100 kappaletta 1960- ja 1970-luvuilla ja vuonna 1980 niitä valmistui vielä neljä kappaletta lisää. Näihin palaan vielä myöhemmin.

Tällä kertaa esittelen Jungin kyyhky-kavalkadista hänen 1960-luvulla suunnittelemansa, hieman noista edellä mainitsemistani poikkeavat, kyyhkyt. Syitä esittelyyn on kaksi. Ensiksi: on mainiota seurata samojen kuva-aiheiden siirtymistä tekstiileistä toiseen saman taiteilijan teoksissa. Jung teki tätä paljon. Joskus kuva-aiheiden osat vaihtuivat toisiksi kun aika ja maailman tila muuttuivat. Upea esimerkki on Lastenkuljetus vuodelta 1943 ja sen muunnos 1970-luvulla. Tähänkin lupaan palata myöhemmin. Toinen syy juuri kyyhkys-verhojen esittelyyn on eilen menehtynyt valokuvaaja Claire Aho, joka kuvasi myös joitakin Jungin tekstiilejä.

Tampella tänään -lehti esitteli Dora Jungin teoksia sivuillaan vuonna 1969 näin.

 

Kyyhky-verhoDJung.ClaireAho

Kuvateksti lehdessä: Claire Aho, Otso Penttinen

Dora Jung valmistaa paljon julkisille paikoille aiottuja tilaustöitä (Kaliforniaa ja Austraalia myöten) mutta hänen seinäkudonnaisiaan, liinojaan ja verhojaan on myös suomalaisissa kodeissa. Koko pitkän olohuoneen ikkunarivin peittävän verhon hän on kutonut kirjoittajan olohuoneeseen. Taiteilijan rakas ja ominainen aihe ovat Kasarmintorin kyyhkyset.

Verhot pääsivät myös Kansallismuseon kuukauden esineeksi vuonna 2013. Lue täältä Outi Flanderin kirjoittama tarkempi kuvaus.

Jung suunnitteli yksityislahjaksi 1960-luvun lopulla hyvin saman oloisia kyyhkyjä esittävän seinädamastin. Näissä kahdessa tekstiilissä kyyhkyt ovat suoraviivaisia ja moderneja verrattuna Jungin muihin Kyyhkyihin. Kuva PF.

duvor, kyyhkyjä 1950 GP

Lisäksi vielä toinen Claire Ahon ottama kuva Jungin damastista.  Kuusia ja pensaita vuodelta 1936. Tässä damastissa on taas Jungin 1930-luvulla useasti käyttämä lintu sekä kuuset ja pensaat. Lue postaukseni esim. Picu kaupungissa -ryijystä.

kuusia ja pensaita -36

T. Päivi