Jouluaattona, ennen kuin Turun Vanhalta Suurtorilta julistettiin joulurauha, Kristillisten kirkkokuntien edustajat vetosivat yhdessä rauhan puolesta Turun Tuomiokirkossa. Arkkipiispa Kari Mäkinen oli jälleen pukeutunut Dora Jungin suunnittelemaan hienoon luonnonvalkoiseen ja vihreäreunaiseen arkkipiispankaapuun. Siksi esittelyvuorossa ovat Jungin suunnittelemat arkkipiispan- ja piispankaavut.
Vuonna 1979 Jung sai suunniteltavakseen arkkipiispankaavun, joka tilattiin Turun tuomiokirkon 750-vuotisjuhlan yhteydessä suoritettavaa kirkon uudelleen vihkimistä varten. Hän löysi aiheen suunnitelmalleen Turun yliopiston kirjastosta. Se oli Mikael Agricolan Isä meidän -rukous 1500-luvulta ensimmäisessä suomenkielisessä asussaan. Rukouksen tekstiä suurennettiin niin paljon, että sen lukeminen valmiin kaavun etuosan reunuksista oli mahdollista. Kirjaimista tehtiin damastin kudontaa varten perinteinen ruutupiirros, jonka mukaan reunukset kudottiin. Lisäksi Mikael Agricolan nimikirjoitus kudottiin kaavun vuoriosaan. Marita Mattsson kutoi kaapua varten yhden loimen verran erilaisia kudosluonnoksia, joissa juuri tekstiosaa varioitiin monin tavoin. Mattsonin mukaan oli hänen ideansa kutoa reunukset samanaikaisesti, jotta teksti molemmissa reunuksissa olisi täsmälleen samankorkuista ja kirjaimet samanlaisia. Dora Jungin sisar Ulrica Eklund luki rivi riviltä kangaspuiden vieressä ruutupiirroksen merkkejä, jotta kutominen sujuisi hieman jouhevammin. Prihan mukaan Jung oli ajatellut ensin viitan clippeus osaan kahta kättä. Myös versio 7-haaraisesta kynttilänjalasta kudottiin valmiiksi asti. Sekin hylättiin. Vaikka näistä aiheista kudottiin monia luonnoksia, on lopullisen kaavun takaosassa säteittäinen kuvio. Silloinen arkkipiispa Mikko Juva kävi Jungin Korkeavuoren kutomossa Helsingissä useasti kokeilemassa kaavun istuvuutta. Hän kirjoitti Dora Jungin muistonäyttelyn julkaisussa (1983) taiteilijan tekemästä vaikutuksesta: hauras olemus, näkemyksen kirkkaus, keskittyneisyys.
Klikkaa kuvaa, niin näet sen hieman suurempana.
Paitsi, että Dora Jung halusi nähdä jokaisesta kirkkotekstiilistä kudottuja luonnoksia ainakin yhden erillisen loimen verran, hän saattoi kudotuttaa uudestaan jo aivan valmiiksi saatetun tekstiilin. Näin kävi esimerkiksi Martti Simojoelle 1965 valmistuneen arkkipiispankaavun kohdalla. Jung oli huomannut viitan rypistyneen käytössä, joten kaapu kudottiin uudelleen ja puuvillaloimi korvattiin villalla. Luonnonvalkoisen kaavun helmaosaan Jung halusi Turun tuomiokapitulin ensimmäisen sinetin lisäksi kymmenen keskiaikaisen piispan sinetit. Ne olivat kuuluneet piispoille, jotka vaikuttivat Turun tuomiokirkon eri rakennusvaiheisiin vuosien 1200–1550 välisenä aikana. Selkäkilvessä on Turun tuomiokapitulin vaakuna, punainen risti, joka on sijoitettu kullanhohtoiselle pohjalle. Sinettien sommittelussa ongelmaksi muodostui se, että kun kaapu puettiin arkkipiispan päälle, sinettien piti olla pystysuorassa. Kaapu kudottiin vasta sen jälkeen kun laskelmat kuvioiden suunnasta oli tehty huolellisesti ja sinetit pysyivät pystysuorassa kun kaapu oli ihmisen päällä. Koska sinettien suunta oli laskettava erityisen tarkasti, valmistettiin sinettejä varten ruutupiirrokset. Tästä damastille ominaisesta tavasta kutoa ruutupiirrosten avulla oli Jung luopunut kutojiensa kanssa jo 1953 ja siirtynyt suoraan ääriviivakartonkien avulla tapahtuvaan kudontaan. Margareta Andersson kutoi molemmat versiot. (Myös esimerkiksi Kokkolan antependium kudottiin kokonaan uudestaan vuonna 1961, vaikka se oli kudottu jo kertaalleen edellisenä vuonna. Nämä molemmat versiot olivat Marita Mattssonin kutomia.)
Ensimmäinen Dora Jungin piispankaavuista valmistui 1956 Lapuan hiippakuntaan. Margareta Andersson kutoi kaavun luonnonvalkoisesta villalangasta. Loimi oli Jungin kudontakorttien mukaan nypläyslankaa. Lokakuussa 1950 Jungin kutojaksi tullut Marita Mattsson kutoi ”Bandet till biskopskåpan”. Kaavun selkäkilvessä eli clippeuksessa on voitonlippua kantava karitsa ja etupuolella kyyhkynen.
Porvoon hiippakunnan piispankaapu valmistui kolme vuotta myöhemmin 1959. Tilaajina olivat ”vänner i Åbo med omnejd”. Sen helmaosassa on Pohjan kirkon antependiumin tapaan neljän evankelistan symbolit eli enkeli, leijona, härkä ja kotka. Kunkin symbolin pään ympärillä olevaan sädekehään on käytetty kultalankaa kuten Pohjan kirkon antependiumissa. Marita Mattsson kutoi molemmat tekstiilit.
Mukavia loppuvuoden päiviä!
Päivi
Lue lisää esim. Ryökäs, Riikka 2002. MAIESTAS DOMINI. Dora Jungin liturgisten tekstiilien viesti. Joensuu: Joensuun yliopisto.
Priha, Päikki 2005. Dora Jung, suomalaisen kirkkotaiteen mestari. Ikonimaalari 1/2005, sivut 50–53.