Fuksivuosi Viikissä

Terveiset keväisestä Kosovosta, josta melkein kaksi viikkoa sitten kotiuduin. Tässä postauksessa pääsee kurkistamaan pintaa syvemmälle yhteen monista eläinlääketiedettä opiskelevan mahdollisuuksista osallistua tiedekunnan, järjestöjen ja yhdistysten toimintaan. IVSA:n järjestämä ryhmävaihto hiihtolomaviikolla vei meidät kohti Pristinaa ja antoi minulle mahdollisuuden jakaa teillekin pienen palan Kosovoa ja sen eläinlääketiedettä kuvien kera.

Mikä on IVSA?

IVSA eli International Veterinary Students’ Association on nimensä mukaan kansainvälinen eläinlääkäriopiskelijoiden yhdistys, joka on maailman eläinlääkäriopiskelijoiden yhdistyksistä suurin.

Sen tavoitteena on laajentaa kansainvälistä yhteistyötä eläinlääkäriopiskelijoiden välillä, mahdollistaa taitojen kehittymistä ja soveltamista työelämää varten sekä rikastuttaa opiskelijaelämää upeilla kokemuksilla. IVSA ylläpitää toimintaansa järjestämällä vuosittain kaksi kokousta ja helpottamalla vaihtojen järjestämistä ja useita projekteja liittyen eläinten ja ihmisten hyvinvointiin sekä kasvattaviin kokemuksiin. Itse pääsin IVSA:n ryhmävaihdon kautta tekemään ja näkemään paljon sellaista, mikä varsavuotena ei ole mahdollista.

IVSA:n toiminnasta voi lukea lisää osoitteesta http://www.ivsa.org/, jota myös käytin lähteenä (10.3.2019) kertoakseni oleellisimman.

Ryhmävaihto Kosovoon

IVSA Finland ja IVSA Kosovo yhdistivät voimansa, kun Helsingin ja Pristinan eläinlääketieteellisten opiskelijoiden välinen viikon mittainen ryhmävaihto saatiin järjestettyä maaliskuussa. Suomesta lähtivät yhdeksän opiskelijaa tutustumaan Kosovon eläinlääketieteelliseen sekä nuoren maan historiaan. Vastaavasti Kosovolaisia opiskelijoita pääsee tutustumaan toukokuussa Helsingin yliopiston eläinlääketieteelliseen ja Suomen kulttuuriin. Ehkä vähän salmiakkia ja ruisleipääkin on luvassa, saunasta puhumattakaan.

Haluaisin kertoa myös Kosovosta hieman, sillä esimerkiksi itselleni selvisi vasta googlaamisen jälkeen missä maa sijaitsee ja mikä on valuutta, enkä ollut ollut mietteideni kanssa suinkaan yksin.

Kosovon tasavalta on vuonna 2008 Serbiasta itsenäistynyt valtio (tosin Serbia ei itsenäisyyttä ole myöntänyt) ja sen väkiluku on noin 1,7 miljoonaa. Kosovon virallisia kieliä ovat albania ja serbia ja kuvassa näkyvä pääkaupunki, Pristina, jossa suurimman osan ajasta majoituimme. Vierailumme aikana opimme kaikki ainakin sanomaan kiitos albaniaksi eli ”faleminderit”.

Päällimmäisenä maasta jäivät mieleen sen henkeäsalpaavat vuoristomaisemat, ystävälliset ihmiset, matkailijalle halvat hinnat sekä vilkas kahvilakulttuuri. Huonoja puoliakin löytyi, joista pahin oli Pristinaa peittävä ilmansaaste, useat kulkukoirat (kerjäläisiä ei tosin ollut niin paljon), sivukatujen varsien jätteiden määrä sekä sisätiloissa tupakointi. Itse ihastuin sydänjuuriani myöten yhteen kulkukoiraan ja jos vain olisin voinut, olisin tuonut sen mukanani Suomeen. Kulkukoirien karsimisessa on tehty kuitenkin hyvää työtä eläinlääkärien toimesta, sillä suuren osan korvissa näkyivät keltaiset laput, jotka tarkoittivat koiran olevan kastroitu, madotettu sekä rokotettu rabiesta vastaan.

Alemmassa kuvassa Kosovon toiseksi suurin kaupunki Prizren, joka oli todella kaunis ja puhtaampi kuin pääkaupunki Pristina.

Mieleeni jäi historiallisista tapahtumista erityisesti arvokkaan Jasharien suvun 55-henkisen perheen, sekä neljän naapurin joukkosurma vuonna 1998, jolloin ainoastaan perheen 11-vuotias tyttö Besarta jäi eloon piilouduttuaan kaappiin. Valtion kunnianosoituksena rakennuttamassa joukkohaudassa marttyyrien joukossa oli myös perheen nuorimmaisen, 6-vuotiaan Blerimin hauta marmorin peittämänä.

Kuva: Fatbardh Starabaja

Tässä linkki artikkeliin, josta voit lukeaa lisää Jashareista ja sodan tapahtumista.

Kävimme katsomassa suvun pommitettua taloa ja kuulimme tarinoita sodasta ja 21 vuotta sitten surmatun perheen elämästä. Sota sai kosovolaisten mielet syvälle mietteisiin, eikä suomalaistenkaan joukossa puheensorinaa juuri kuulunut. On vaikeaa ajatella oma lapsuus sodan ja levottomuuksien keskelle, kun Suomessa on saanut nauttia jo yli 101 vuotta itsenäisyyttä ja rauhaa. Suomen entinen presidentti ja rauhanneuvottelija Martti Ahtisaarikin oli Kosovolaisten keskuudessa tuttu nimi ja merkittävä henkilö itsenäisyyden saavuttamisessa.

Kuva: Fatbardh Starabaja

Valtiona Kosovo on siis hyvin nuori, mutta hiljalleen kulkemassa kohti kehitystä. Esimerkiksi verrattuna useisiin Euroopan muihin maihin, opiskelu yliopistossa on ilmaista ja näin ollen parantaa tasa-arvoa. Käytännössä köyhemmät eivät kuitenkaan voi opiskella yliopistossa, sillä suurin osa niistä sijaitsee Pristinassa, jossa vuokrat ja ruoka ovat kalliita paikallisessa hintatasossa. Myöskään naisten asema ei ole kovin korkealla, sillä esimerkiksi töiden saaminen on vaikeaa, joskin menossa kohti parempaa. Suuri osa kosovolaisista onkin lähtenyt ulkomaille töiden perässä.

Tapahtumarikas matka

Minulle jäi reissusta paljon käteen. Oli hyvin mielenkiintoista matkustaa hyvinvointivaltioiden ulkopuolelle ja päästä näkemään eläinlääketiedettä vähän toisenlaisesta näkökulmasta.

Kuva: Besnik Bajrami

Kuva: Kanerva Kivistö

Kuva: Kanerva Kivistö

Ryhmävaihdon kohokohta oli päästä rokottomaan maatilan lampaita sekä majoittua yöksi vuoristoon vuokramökille, jonne ajoimme kanjonin läpi. Kävimme myös kiipeilemässä pienen vesiputouksen lähettyvillä ja se oli varmasti minulle koko reissun pelottavin kokemus, sillä pudotus ei ollut ihan pieni.

Mirusha vesiputous. Kuva: Mendim Kamberi

Teurastamovierailulta. Kuva: Mendim Kamberi

Pääsimme myös vierailulle teurastamoon (jossa saimme nähdä halal-teurastuksen), muillekin maatiloille ja munakanojen tuotantokanalaan, sekä meijerille. Kosovossa maatilat eivät ole keskittyneet yhden eläinlajin kasvattamiseen vaan lähes kaikilla tiloilla oli useita eri eläimiä: kanoja, lehmiä, lampaita ja vuohia. Kävimme tutustumassa myös eläinlääketieteellisen yliopiston tiloihin ja klinikkaan, jossa oli maan ainoa röntgenlaite.

Vierailimme myös museoissa, kiersimme nähtävyyksiä ja toisia kaupunkeja, tutustuimme maan menestyksekkääseen energiajuomatehtaaseen sekä paikalliseen eläinklinikkaan ja sen toimintaan.

Energiajuomatehtaalta kierroksen jälkeen. Kuva: Besnik Bajrami

Söimme viikon aikana usein ulkona ravintolassa ja joimme monet kerrat kahvia, joka minun tapauksessani rajoittui teehen ja kaakaoon. Viimeisenä päivänä saimme myös shoppailla hetken mielettömän upeassa kauppakeskuksessa Prizrenissa, josta alempi kuva on otettu.

Kuva: Mendim Kamberi

Päädyimme myös Jasharien suvun historiallisella rakennuksella vierailun kautta maan uutisiin haastattelun muodossa. Opiskelijaelämän suosittuna ajanvietteenä tutustuimme tietysti myös paikallisiin baareihin sekä kävimme klubilla ja monet kerrat yöunet jäivät aika heikkoihin kantimiin. Se ei meitä kuitenkaan hidastanut ja lähtiessä taaksemme jäi ikimuistoinen reissu. Odotan jo innolla kosovolaisten vastavierailua Suomeen ja olen iloinen, että voimme antaa heillekin yhtä upean kokemuksen toisesta maasta.

Maatilavierailulla. Kuva: Kanerva Kivistö

Jos eläinlääkiksen ovet aukeavat ensi kesänä suosittelen lämpimästi tutustumaan syksyllä IVSA:n toimintaan, jos yhtään kansainväliset asiat kiinnostavat. Ja vaikka eivät kiinnostaisikaan niin englannin kielen käyttö parani ainakin roimasti ja kukapa nyt ei haluaisi matkustaa ulkomaille ja saada uusia kollegoita ympäri maailmaa? Sanonta kuuluu myös, että matkailu avartaa!

Kuva: Kanerva Kivistö

Kuva: Besnik Bajrami

Valokuvat, joissa nimeä ei ole mainittu ovat omiani ja osa ryhmäkuvista satunnaisten ihmisten ottamia.