Author: Petteri Muukkonen

Maantieteellisella saavutettavuudella tarkoitetaan sitä, miten helposti tiettyyn paikkaan pääsee matkustaen tai liikkumalla esimerkiksi eri kulkuvälineillä tai liikennevälineillä. Käsite perustuu siis ihmisten tai hyödykkeiden liikkumiseen tai palveluiden luokse pääsemiseen. Maantieteessä saavutettavuutta mitataan useimmiten matka-aikana, matkan pituutena tai matkan kustannuksena – ja juuri nämä rajoittavat omalta osaltaan ihmisten mahdollisuuksia osallistua aktiviteetteihin tai käyttää palveluita kodin ulkopuolella. Maantieteessä saavutettavuutta tarkastellaan tai analysoidaan usein paikkatietoanalyysien ja erityisten saavutettavuusanalyysien avulla.

Tutkimushanke Yhdenvertainen liikunnallinen lähiö (YLLI) tutkii yhtenä yhdenvertaisten liikunnallisten elämäntapojen rajoittajana myös maantieteellistä saavutettavuutta. Alustavia maantieteellisen saavutettavuuden laskelmiamme voi tarkastella webkartoistamme kohdekaupungeistamme Jyväskylästä ja Helsingistä. Jos otamme tarkasteluun näistä kartoista yhden esimerkin, ja katsomme, että mitä maantieteellisen saavutettavuuden avulla aiheesta saadaan irti, voimme saada käsityksen tämän maantieteellisen tarkastelun mahdollisuuksista. Esimerkkitarkastelussa syvennymme uimahallien ja kylpylöiden eli sisäuimapaikkojen maantieteelliseen saavutettavuuteen (~spatiaalinen saavutettavuus) pääkaupunkiseudulla (Kuva 1).

Liikenne ja liikenneverkosto tärkeässä roolissa

Esimerkin kartassa (Kuva 1) on esitetty pääkaupunkiseudun sisäuimapaikkojen (uimahallit ja kylpylät) sijainnit alueella sekä esimerkkinä matka-ajat niihin omalla autolla kuljettaessa. Koska sisäuimapaikat sijaitsevat harvassa ja monilta asuinalueilta on niihin pitkä matka, asukkaat tyypillisimmin ajavat niiden luokse autolla. Tällöin matka-aikoihin ja maantieteelliseen saavutettavuuteen vaikuttavat liikenneyhteydet. Liikenneyhteyksien tärkeimpiä tekijöitä ovat tieverkoston kattavuus sekä katujen ja teiden nopeusrajoitukset, mikä näkyy kartassa. Lähellä olevat asukkaat tyypillisesti kävelevät tai pyöräilevät lähimpään sisäuimapaikkaan. Uintia voi käydä esimerkiksi harrastamassa nuoret, joilla ei ole mahdollisuutta kulkea autolla, vaan he kulkevat välimatkat polkupyörällä tai kävellen. Jotkut taas suosivat joukkoliikennettä ekologisista syistä tai pyöräilyä liikunnallisista syistä. Meitä asukkaita on moneen lähtöön, ja meillä on liikkumiseen omat motiivimme. Arjen kiireessä saatamme usein valita helpoimman tavan liikkua eli omalla autolla kulkemisen. Kulkeminen muulla tavalla kuin omalla autolla voi tehdä paikoin matka-ajoista pidempiä kuin matka-aikakartassa (Kuva 1), ja liikuntapaikkojen maantieteellinen saavutettavuus on heikompaa kuin kartta esittää. Siksi laskemme tutkimushankkeessamme matka-aikoja 1) kävellen, 2) pyöräillen, 3) yksityisautolla ja 4) joukkoliikenteellä. Katso lisää alustavista webkartoistamme kohdekaupungeistamme Jyväskylästä ja Helsingistä.

Matka-aikojen laskentamme huomioi keskimääräisen kävelyajan parkkipaikalle, keskimääräiset ruuhkat, liikennevaloristeyksien, risteyksien ja käännösten tyypilliset hidastamat sekä keskimääräisen ajan, joka menee parkkipaikan etsimiseen kohteessa. Kehittyneissä maantieteellisen saavutettavuuden laskennoissa ei siis nojauduta vain nopeusrajoitustietoon (vrt. kuva 2), koska käytännössä koko matkaa ei voi toteuttaa nopeusrajoituksen nopeudella.

Kun tarkastellaan maantieteellistä saavutettavuutta jollakon alueella tai jonkun palvelun käytön näkökulmasta, alueen liikenneverkolla on suuri merkitys. Liikkenneverkkoa pitkin kulkevat niin yksityisautot kuin joukkoliikenteen linja-autot. Lisäksi on raideliikenne ja kevyenliikenteen verkosto. Useimmiten suurimmilla teillä nopeusrajoitukset ovat korkeammat, mikä vaikuttaa myös sisäuimapaikkojen saavutettavuuteen yksityisautolla. Suuret tiet lyhentävät myös syrjäisten reuna-alueen asukkaiden matka-aikoja liikuntapaikkoihin. Tällaiset logistisen ja liikenneverkon analyysit ovat tyypillisiä analyystyökaluja maantieteilijän ja maantieteen tutkijan työkalupakissa – ja varsinkin, kun tutkija tai asiantuntija on erikoistunut paikkatietoon ja sen hyödyntämiseen.

Liikuntapalveluiden palveluverkoston spatiaalinen kattavuus

Esimerkkikartat kertovat meille, että sisäuimapaikkoja sijaitsee alueella melko tasaisin välimatkoin. Ainoastaan reuna-alueilla niitä sijaitsee vähemmän. Lisäksi kartta asukastiheydestä (Kuva 3) kertoo meille, että sisäuimapaikkoja sijaitsee alueella paikoissa, joissa asukkaita asuu enemmän. Tällaisten kalliiden liikuntapalveluiden kannattaa sijaita lähellä suurempaa määrää potentiaalisia asiakkaita. Maantieteessä puhumme palveluverkoston kattavuudesta tai sen spatiaalisesta kattavuudesta.

Asukastiheyskartasta nähdään, että alueella on asumattomia tai harvaanasuttuja alueita, joita ovat muun muassa teollisuusalueet, metsät, pellot ja niityt. Näitä paljon sisältävillä alueilla ei sijaitse sisäuimapaikkoja, koska potentiaalisia käyttäjiä ei olisi riittävästi. Sisäuimapaikat on siis sijoitettu lähelle potentiaalisia asiakkaita.

Asukastiheyskartta ei sellaisenaan kerro, missä uinninharrastajat asuvat tai ketkä todellisuudessa sisäuimapaikkoja käyttävät. Asukastiheyskartta esittää vain asukkaiden kokonaismäärän eri alueilla. Aineistojen pohjalta voidaan miettiä, asuuko eri alueilla esimeriksi eri ikäisiä asukkaita (esimerkiksi lapsiperheitä tai vanhuksia), jotka kenties harrastavat eri liikuntamuotoja.

Liikuntapaikkojen maantieteellinen saavutettavuus vaikuttaa asukkaiden elämänlaatuun

Jos liikuntapaikat sijaitsevat lähellä asukkaiden koteja ja niihin on lyhyt matka, asukas todennäköisesti käyttää niitä useammin. Karkeasti voidaan sanoa, että mitä enemmän asukas liikkuu, sen terveemmin hän elää. Näin hän harrastaa enemmän liikuntaa. Toisaalta jos liikuntapaikalle on pitkä matka ja matkaan kuluu paljon aikaa, saattaa asukas olla harrastamatta liikuntaa. Tämä vähentää hänen harrastamansa liikunnan määrää. Toisaalta jos liikuntapaikat ovat kaukana ja niihin matkustetaan paljon omalla autolla joukkoliikenteen tai jopa pyöräilyn ja kävelyn sijaan, lisää se sekä kasvihuonepäästöjä että ilman pienhiukkasia. Pienhiukkasilla on kielteisiä terveysvaikutuksia.

On hyvä myös muistaa, että kaikki eivät kulje liikuntapaikoille vain autolla, kuten esimerkkikartat esittävät, vaan monet kulkevat niille kävellen tai polkupyörällä, mikä lisää asukkaan harrastaman liikunnan määrää. Lisäksi lähellä sijaitsevat liikuntapaikat myös säästävät aikaa asukkaan arjessa, mikä vähentää kiirettä ja stressiä arjessa. Lisäksi kattava ja monipuolinen liikuntapaikkojen tarjonta asuinalueella tai sen lähellä lisää yleisesti asukkaiden harrastaman liikunnan määrää. Näin edistetään kattavammin alueen asukkaiden liikunnallisia elämäntapoja. On hyvä kuitenkin muistaa, että liikuntaa harrastetaan muuallakin kuin rakennetuilla liikuntapaikoilla. Monet asukkaat käyvät esimerkiksi kävelyllä, marjastamassa tai lenkillä lähimetsässä. Metsä on monille tärkeä virkistysympäristö.

Lisätietoja tutkimushankkeestamme Yhdenvertainen liikunnallinen lähiö (YLLI) löydät hankkeen kotisivuilta https://blogs.helsinki.fi/yhdenvertainen-liikunnallinen-lahio/.

Kirjoittaja: Petteri Muukkonen, Helsingin yliopisto

Tämä kirjoitus on aiemmin julkaistu YLLI-hankkeen blogissa 16.10.2021.

We have now published online our first set of research outputs – web maps about geographical accessibility of official sports facilities now available for the city of Jyväskylä.

One of the aims in YLLI-project (Equality in suburban physical activity environments) is to analyse the geographical accessibility of sport facilities. Maps of geographical accessibility (travel times) for official and built sports facilities are now available for the city of Jyväskylä in the YLLI project’s web pages. The maps show the travel-time based potential accessibility of different types of sport facilities. The calculations have been carried out separately for four different travel modes: walking, cycling, via public transportation, and driving (private car). The sport facilities are retrieved from Lipas database during spring 2021.

Next we will publish maps for the city of Helsinki.

More information: Marisofia Nurmi & Petteri Muukkonen (marisofia.nurmi@helsinki.fi, petteri.muukkonen@helsinki.fi)

Miksi tutkia liikuntaa sosiaalisen median avulla?

Liikunta on tärkeä osa terveellistä elämäntapaa. Liikunnan tiedetään ehkäisevän ylipainoa ja siten se pienentää riskiä sairastua moniin (kroonisiin) sairauksiin. Maailmanlaajuisesti liikkumattomuus on todettu neljänneksi yleisimmäksi kuolinsyyksi. Jopa Sanna Marinin hallitus on noteerannut liikunnan tärkeyden kirjaamalla hallitusohjelmaan tavoitteita liikunnan edistämiseksi ja urheilun tukemiseksi.

Alueellista tutkimusta siitä, miten eri puolilla pääkaupunkiseutua liikutaan, on tehty yllättävän vähän. Harva liikuntapaikkakaan kerää tarkkaa tietoa kävijämääristä ja usein nämä tiedot eivät ole avoimesti saatavilla. Siksi päätin tutkia aihetta sosiaalisen median datan kautta. Halusin selvittää, miten missäkin päin pääkaupunkiseutua liikutaan ja mitkä alueelliset tekijät vaikuttavat urheilu-aiheisten päivitysten määrään.

Tilastokeskuksen mukaan 80% suomalaisista seuraa sosiaalista mediaa, ja alle 45-vuotiaiden keskuudessa luku on yli 95%. Sosiaaliseen mediaan päivitetään usein itselle tärkeistä aiheista tai mieluisista aktiviteeteista, kuten esimerkiksi liikunnasta. Whatsapp (68% suomalaisista käyttää), Facebook (55%) ja Instagram (33%) ovat suosituimpia sosiaalisen media alustoja Suomessa. Nämä alustat eivät kuitenkaan jaa dataansa tutkimuskäyttöön, toisin kuin mikroblogialusta Twitter. Twitteriä käyttää reilu kymmenesosa suomalaisista.

Miten liikuntaa voidaan tutkia twiiteistä?

Tehdessä tutkimusta sosiaalisen median datalla etuna on, että päivityksiä on saatavilla valtavasti. Tässä tutkimuksessa analysoin 38,5 miljoonaa twiittiä. Valtava datan määrä aiheuttaa myös haasteita data tehokkaalle käsittelylle. 

Ensin halusin poimia aineistosta vain liikuntaan ja urheiluun liittyvät twiitit. Siksi prosessoin kaikki twiiteissä olevat sanat niiden perusmuotoon luonnollisen kielen käsittelyn metodeilla (NLP). Sitten tarkistin ohjelmoinnin avulla sisältävätkö twiitit samoja sanoja kuin kokoamassani urheilu-avainsanojen listassa.

Kun aineisto oli rajattu teeman mukaan, halusin vielä rajata sen alueellisesti Suomen pääkaupunkiseudulle. Osa twiiteistä (noin 1 %) sisältää valmiiksi geotägin, eli tiedon paikasta, jossa se on julkaistu. Geotägätyistä twiiteistä valitsin analyysiin ne, jotka olivat pääkaupunkiseudulta. Twiiteistä, joissa ei ollut geotägiä, etsin pääkaupunkiseudulla olevien paikkojen nimiä ohjelmoinnin avulla. Jos paikan nimi löytyi, lisäsin twiittiin tiedon kyseisen paikan koordinaateista. Lopulta jäljellä oli 20 599 twiittiä, joista kaksi kolmasosaa oli käyttäjien geotägäämiä ja kolmasosaan olin itse lisännyt tiedon paikasta vastaavan paikan nimen avustuksella. Jatkoanalyysissä ryhmittelin twiitit niiden mainitseman urheilun mukaan ja käytin tilastollisia metodeja twiittien määrän ennustamiseen.

Eri urheilulajien twiitit sijoittuvat eri puolille pääkaupunkiseutua

Urheilu- ja liikunta-aiheiset twiitit ovat keskittyneet Helsingin niemelle. Myös muita asumis- ja urheilukeskittymiä on havaittavissa, kuten Tapiola, Leppävaara ja Tikkurila. Postinumero alueisiin aggregoituna ja asukaslukuun suhteutettuna urheilutwiitit eivät kuitenkaan ole klusteroituneet, vaan jakautuneet tasaisemmin.

Käyttämistäni muuttujista parhaiten urheilutwiittien määrää mallinsivat liikuntapaikkojen lukumäärä per henkilö, työllisyysaste ja lapsien (0-14 vuotiaat) osuus postinumeroalueella. Liikuntapaikkojen määrä per henkilö sekä työllisyysaste vaikuttivat positiivisesti twiittien määrään per henkilö kun taas lapsien osuus asukkaista vaikutti negatiivisesti. Yhteensä nämä muuttujat selittivät 38% twiittien määrän henkilöä kohden variaatiosta.

Eri urheilulajeista tuli esiin mielenkiintoisia yksityiskohtia. Yleisesti urheilua koski noin 20% twiiteistä (avainsanat: urheilu, liikunta, treeni, hiki jne.). Toiseksi eniten twiittejä oli juoksusta ja kolmanneksi eniten kävelystä. Harrastajamääriin suhteutettuna salibandysta, jääkiekosta ja jalkapallosta puhuttiin twiiteissä enemmän kuin niillä on harrastajia. Tämä voi johtua siitä, että lajeja seurataan aktiivisesti penkkiurheiluna. Uintia ja hiihtoa taas harrastetaan enemmän kuin niistä twiitataan.

Urheilulajit ovat jakautuneet pääkaupunkiseudulle eri tavoin. Useilla lajeilla on twiittien keskittymä Helsingin keskustassa ja muissa asuin- ja urheilukeskittymissä. Tiettyjen urheilulajien twiitit ovat taas keskittyneet urheilupaikkojen ympärille. Hiihtotwiittejä löytyy eniten Olarista, Paloheinästä, Leppävaarasta, Hakunilasta ja Tikkurilasta, joissa on hyvät ladut. Mailapelitwiitit (tennis, sulkapallo, squash ja pingis) ovat keskittyneet Smash-centeriin Myllypurossa ja Talin tenniskeskukseen. Vesiurheilutwiittit (melonta, soutu ja purjehdus) ovat asettuneet tasaisesti pitkin rannikkoa ja hotspot löytyy Nuuksiosta.

Johtopäätökset

Tutkimuksesta saatiin uutta tietoa siitä, mikä vaikuttaa urheilu- ja liikunta-aiheisten twiittien määrään ja miten twiitit jakautuvat pääkaupunkiseudulla. Urheilutwiitit ovat jakautuneet pitkälti samoin kuin asukkaat, enemmän twiittejä löytyy todennäköisesti sieltä, missä on paljon urheilupaikkoja ihmisiä kohden.

Osa urheilulajeista on twiiteissä yliedustettuna ja osa taas aliedustettuina harrastajamääriin nähden. Tähän vaikuttavat todennäköisesti kuinka suosittu laji on penkkiurheilijoiden kesken, lajin trendikkyys ja harrastajien ikäjakauma sekä aktiivisuus Twitterissä. Joidenkin lajien twiittien alueelliseen jakautumiseen urheilupaikoilla on suurempi merkitys kun toisilla lajeilla. Esimerkiksi juoksua ja kävelyä voi helposti harrastaa missä vain, kun taas hiihtäjät tarvitsevat usein hoidetun ladun ja mailapeliharrastajat kyseisen lajin kentän.

Kirjoittaja: Sonja Koivisto, Helsingin yliopisto

Tämä blogikirjoitus on julkaistu aiemmin YLLI-hankkeen blogissa 11.8.2021

YLLI-projektimme tutkijat ovat avustaneet LIPAS-palvelua saavutettavuuslaskentojen demoamisessa osaksi palvelun toiminnallisuuksia. Tavoitteena on kehittää analyysityökalu, jonka avulla LIPAS-palvelun käyttäjät voivat tulevaisuudessa analysoida matka-aikoja liikuntapaikoille eri liikkumismuodoilla. Lisäksi tavoitteena on, että käyttäjät voivat verrata näitä väestötietoihin. Analyysityökalun betaversiota esiteltiin kaupunkien edustajille ja liikuntapaikkasuunnittelijoille esittelytilaisuudessa 10.6.2021. Tällä hetkellä analyysityökalun betaversio on vain kirjautuneiden käyttäjien käytössä.

Kuvat: Valtteri Harmainen, LIPAS

Tämä blogikirjoitus on julkaistu aiemmin YLLI-hankkeen blogissa 19.8.2021.

Tarkoituksella tai tarkoituksetta huonosti toteutetut kartat välittävät lukijalle väärää tietoa tai vääriä mielikuvia siinä missä virheelliset tekstitkin. Niin karttojen tuottaminen kuin lukeminenkin vaativat harjoittelua. Kriittistä näkökulmaa tarvitaan, jotta viesti välittyy oikeana kartan laatijalta lukijalle.

Esimerkkinä huonosti toteutetusta kartasta on Twitterissä vuonna 2019 jaettu karttaesitys Australian tulipaloista. Siinä tulipaloja kuvaavien symbolien koon valinta on epäonnistunut. Lopputuloksena kartta antaa väärän käsityksen tulipalojen laajuudesta – ikään kuin lähes puolet Australian pinta-alasta olisi tulipalojen vallassa! Saat kartan näkyviin napauttamalla Twitterin linkkiä alla.

Here is a map of all the fires burning in Australia.
Here also is a map of Australia overlaid on Europe. #Bushfires #AustraliaFires #vicfires #nswbushfire #NSWfires pic.twitter.com/x35u7etnuB

— Martin (@marty386) December 30, 2019

Tänään kansainvälisenä lukutaitopäivänä 8.9. kriittisen geomedialukutaidon tiimimme muistuttaa hyvän kartan elementeistä. Niiden kertaaminen auttaa kartan laatijaa välittämään oikeaa tietoa ja välttämään harhaanjohtavaa karttaviestintää. Karttaelementtien tunteminen helpottaa myös vastaantulevien karttojen kriittistä lukemista.

Jos olet kiinnostunut kuulemaan yleisemmin siitä, miten nuorten kriittisen lukemisen taitoja tuetaan Critical-hankkeessa, tule maksuttomaan kansainvälisen lukutaitopäivän webinaariin 8.9. klo 14-16 Strategisen tutkimuksen neuvoston verkkosivulla. Samalta sivulta voit käydä myöhemmin katsomassa tallenteen tapahtumasta. 

Kirjoittajat: Virpi Hirvensalo & Tua Nylén

Kuva hyvän kartan elementeistä: Tua Nylén.

Tämä blogikirjoitus on julkaistu aiemmin kartta.nyt -sivustolla 7.9.2021.

Read our story map about Twitter tweets as an indicator of sports activities. Created by Sonja Koivisto. The story map bases on her MSc thesis.

Tutkimushankkeemme oleellisiin tavoitteisiin kuuluu läheinen yhteistyö kuntien kanssa. Kuntayhteistyö saa hankkeissa monia muotoja temaattisista pienryhmätapaamisista hankkeen tulosten esittelytilaisuuksiin. Lisäksi on käyty spesifimpiä, kuntien tarpeista nousevia kommentointikierroksia ja keskusteluja. 

Yhtenä yhteistyöesimerkkinä tutkijat ja Helsingin kaupungin edustajat jakoivat ajatuksia Helsingin liikuntapaikkarakentamisen tukena käyttämästä arviointimallista, jossa potentiaalisia uusia hankkeita pisteytetään ja verrataan toisiinsa mallissa esitetyin kriteerein. Kommentoimme ja keskustelimme sekä matriisiin liittyvistä sisällöllisistä seikoista, että eri aspektien arvioimisesta ja mittaamisesta käytännössä. Keskustelu oli kaksisuuntaisesti hedelmällistä ja auttoi tutkijoita ymmärtämään paremmin kaupungin näkökulmaa ja sekä toimintaa ohjaavia säädöksiä. Yhtymäkohtia hankkeemme teemojen kanssa löytyi mallista runsaasti ja kommentoimmekin mallia erityisesti hankkeen tematiikan näkökulmasta: keskustelua käytiin erityisesti eriarvoisuuden vähentämiseen, saavutettavuuteen ja liikuntapaikan tarpeen arvioimiseen liittyvistä kohdista. Lisäksi pohdimme, kuinka hankkeessa tuotettavia karttatyökaluja ja aineistoja voitaisiin mahdollisesti hyödyntää liikuntapaikkojen strategisessa suunnittelussa. Hankkeessa tuotettavia karttoja (joita tullaan jakamaan hankkeen nettisivuilla), sekä Lipas.fi palveluun lisättyjä toiminnallisuuksia (vielä koekäytössä) voidaan käytännössä käyttää liikuntapaikkojen palveluverkon ja tarjonnan, potentiaalisen kysynnän, ikäryhmittäisten väestömäärien sekä maantieteellisen saavutettavuuden arviointiin.

Kirjoittaja: Marisofia Nurmi

Tämä kirjoitus on julkaistu aiemmin 16.6.2021 YLLI-projektin blogissa

Naturstigar i skogen finns i nästan alla städer i Finland. Typiskt finns det små och visuella informationstavlor vid naturstigen. Tavlorna presenterar ofta lokala specifika fenomen och specialiteter i skogen. Och oftast är de lätta att besöka till exempel från skolan. Typiskt ligger städernas naturstigar i närskogar. På så sätt är de tillgängliga för skolor och skolgrupper. Men det är ett faktum att en lärare och hens elever behöver en transport eller cyklar att nå närskogar eller närmaste naturstigar.

I grundskolan är det viktigt att undervisa om näromgivningen och dess speciella skogstyper och vegetationstyper ute i naturen. En lärare kan inte alltid undervisa om växter, trädarter eller ekologi i klassrummet. I undervisningen borde man ha konkreta exempel så att eleverna själva kan testa olika saker ute i skogen. Inlärningen ska bli starkare om elever kan röra vid träd eller kan smaka på, höra och känna olika material i skogen och olika typer av levande organismer eller abiotiska föremål som stenar, sand eller vatten. Om unga elever kan använda sinnena mångsidigt är inlärningen starkare.

Och jag ser att om man även kunde använda existerande naturstigar, kan eleverna möjligen lära sig nya saker om näromgivningen och i näromgivningen. Typiskt finns naturstigarna på platser som har mångformiga naturtyper eller vegetationstyper. Och man har även värdefulla informationstavlor som innehåller information om just den här punkten. Kanske är de inte alltid pedagogiskt bästa möjliga, men en lärare kan komplettera tavlornas information. Kvaliteten och innehållet av olika naturstigar varierar mycket. De bästa naturstigarna eller undervisningsstigarna presenterar omgivningen, naturen och människans påverkningar mångsidigt och heltäckande.

Ett bra exempel är skogsundervisningsstigen Rautio-rutten i den gamla forskningsskogen i Klemetsskog i södra Tusby nära huvudstadsregionen. Stigen har så många bra informationstavlor och även fältuppgifter med QR-koder i skogen att en lärare och elever kan göra ett långt fältbesök i området (se bild). Man kan undervisa till exempel om klimatförändring samt ekonomiska åsikter gällande om skogsprodukter och naturligtvis även om arternas mångfaldighet. En bra naturstig möjliggör att en lärare och hens elever kan utnyttja uteluften längre om man har mycket att göra, besöka och lära sig i skogen. Att fara till platsen tar ofta så lång tid att det är mer effektivt att tillbringa längre tid i destinationsorten. Och man kan studera naturen i lugn och ro. Det förstärker inlärningen. Och det är spännande att äta lunch utomhus på en picknickplats.

Kanske i framtiden skulle forskare i geografi kunna studera hur närskogar och även närmaste naturstigar är tillgängliga för skolor. Jag undrar att det inte finns någon studie i Finland om hur naturstigar i städer eller nära städernas centrum är tillgängliga för skolgrupper. Och naturligtvis bör man också studera hur elever lär sig med hjälp av naturstigarnas informationstavlor. Om inlärningen är på låg nivå, är det inte alls relevant att studera tillgängligheten. Men inlärningen utgående från naturstigarnas informationstavlor borde granskas.

Författaren Petteri Muukkonen är universitetslektor i geografi vid Helsingfors universitet. Han är också medlem i SIRENEs styrgrupp. https://researchportal.helsinki.fi/en/persons/petteri-muukkonen

Bilderna: Petteri Muukkonen

Den här bloggtexten har publicerats tidigare i Sirene-bloggen (4.12.2021)

Sosiaalinen media on monelle arkipäivää. Siellä voi keskustella tuttavien ja tuntemattomien kanssa, jakaa valokuvia, ajatuksia ja linkkejä omille seuraajilleen, sekä seurata itseään kiinnostavia henkilöitä ja keskustelunaiheita. Sosiaalinen media onkin tutkijoille mielenkiintoinen aineistolähde, sillä tavalliset ihmiset tuottavat sinne paljon sisältöä tekstien, kuvien, videoiden ja paikkatietojen muodossa.

Keräämällä ja louhimalla sosiaalisen median tietoa voidaan tuottaa uutta tietoa esimerkiksi siitä, missä ja milloin sosiaalisen median käyttäjät urheilevat, mitä kieltä he käyttävät missäkin yhteydessä sekä minkälaisia kuvia ja videoita tietyistä paikoista tai aiheista jaetaan. Näistä yksittäisistä tiedonmurusista voidaan koostaa tietoa, jota voidaan käyttää tutkijoita askarruttaviin tutkimuskysymyksiin vastaamiseen, päätöksenteon tukena esimerkiksi ulkoilualueiden kehittämisessä, liiketoiminnan suunnittelussa sekä poliittisissa päätöksissä asti. Tällainen informaatio on arvokas lisä myös YLLI-hankkeen tutkimuksissa, joissa selvitetään uusia tapoja hyödyntää maantieteellistä tietoa ja paikkatietoa asuinalueiden asukkaisen liikuntakäyttäytymisestä ja liikkumisen ympäristöistä.

Sosiaalisen median aineistojen kerääminen tutkimukseen vaatii huolellista suunnittelua usealla osa-alueella: aineiston keräämisessä, tallentamisessa, käsittelyssä sekä näiden teknisen toteutuksen osalta. Vaikka käytettäisiin käyttäjien avoimesti jakamaa sisältöä, tutkijoilla on suuri vastuu toteuttaa tutkimus eettisesti, läpinäkyvästi, sekä siten, että tutkimuksen toistettavuus (yksi tieteen peruspilareista) säilyy. Aineistoa kerätessä tulee noudattaa myös aineiston minimoimisen periaatetta, joka ohjaa keräämään vain tarvittavan aineiston eikä yhtään enempää. Tallentamisessa taas tulee miettiä, mihin aineisto tallennetaan ja täytyykö se salata. Esimerkiksi aineisto, josta pystyy tunnistamaan yksityishenkilöitä, joko suoraan tai välillisesti, tulisi salata. Tällöin esimerkiksi tietomurron sattuessa aineiston saanut taho ei voisi tehdä aineistolla mitään. Mikäli aineisto on suurikokoinen ja useampi tutkija käyttää sitä samanaikaisesti, se olisi hyvä tallentaa tietokantaan eikä yksittäiseksi tiedostoksi ja sen kopioiksi tutkijoiden omille kovalevyille. Aineistoa käsiteltäessä ja yhdisteltäessä muihin aineistoihin tutkija saattaa tulla luoneeksi uuden aineiston, jokajonka myötä yksilön yksityisyydensuojan rajat voivat tulla vastaan. Tutkijan onkin hyvä noudattaa aineiston minimoimisen periaatetta myös analyysivaiheessa, jolloin kaikkea alkuperäisen aineiston tietoa ei tarvitse kuljettaa analyysin läpi.

Sosiaalisen median aineistojen kerääminen tutkimukseen vaatii huolellista suunnittelua usealla osa-alueella: aineiston keräämisessä, tallentamisessa, käsittelyssä sekä näiden teknisen toteutuksen osalta.

Aineiston käsittelyn tekninen toteutus ja sen jakaminen avoimesti, esimerkiksi GitHubissa, on avainasemassa tutkimuksen läpinäkyvyyden, toistettavuuden ja osittain myös eettisyyden näkökulmasta. Kun keräämisessä, tallentamisessa ja analysoinnissa käytetyt tekniset toteutukset (eli esimerkiksi koodia sisältävät skriptit) ovat jaettu avoimesti, niin periaatteessa kuka tahansa voi tarkastella miten tietoja on käsitelty esimerkiksi yksityisyydensuojan kannalta, onko tietojen käsittelyssä tapahtunut virheitä ja ehdottaa parannuksia. Avoimuus myös edesauttaa saman menetelmän ja aineiston käyttämistä uudelleen, jolloin tuloksen toistettavuus toteutuu paremmin. Samalla avoimuus myös parantaa luottamusta tiedettä ja tieteentekijöitä kohtaan. Usein aineiston keräämiseen luodut skriptit ja tietokannat muodostavat hieman monimutkaisemman kokonaisuuden, jolloin kokonaisuudesta olisi hyvä olla havainnollistava kaaviokuva samalla sivustolla (esimerkiksi kuvan 1 kaltainen ratkaisu) missä avoimesti jaetut aineistojen keräämiseen ja käsittelyyn käytetyt skriptit sijaitsevat.

Kuvassa 1 kuvataan miten Digital Geography Lab -tutkimusryhmä toteuttaa päivittäisen Twitter-aineiston keräyksen omassa uudessa infrastruktuurissaan. Vaiheessa 1 Data Collection, keräimenä toimiva palvelin ajaa joka päivä samaan aikaan skriptin, joka kerää kaikki edellisen päivän julkiset Twitter-viestit halutuilta maantieteellisiltä alueilta. Tämän jälkeen nämä viestit salataan kryptografisin menetelmin ja tallennetaan yliopiston sisäisessä verkossa sijaitsevaan pilvipalveluun vaiheessa 2. Kun tutkija haluaa pääsyn kerättyyn Twitter-aineistoon tietyltä aikajaksolta, hän tekee aineistopyynnön aineistonkäsittelyyn tarkoitetulle palvelimelle vaiheessa 3. Tämän jälkeen palvelin kerää halutun aineiston pilvipalvelusta, purkaa salauksen, luo PostgreSQL-tietokannan, jonne haluttu Twitter-aineisto ladataan. Tämän jälkeen vaiheessa 4 tutkijalla (ja hänen projektillaan) on pääsy tietokantaan, johon kyseinen aineisto ladattu. Tämänlainen infrastruktuuri parantaa tietosuojaa, sillä aineiston keräys, tallennus ja käsittely tapahtuvat eri palvelimilla. Se lisää myös resilienssiä, koska yhden palvelimen kaatuminen ei vie muita mukanaan. Erillisten tietokantojen luominen yksittäisille projekteille varmistaa yksityisyydensuojan toteutumisen myös tutkimuksen tekemisen aikana, sillä tutkijoilla on pääsy vain aineistoon, johon heillä on tarve eikä koko tutkimusryhmän kaikkeen aineistoon.

Miksi tämmöinen infrastruktuuri ylipäätään haluttiin luoda? Tutkimusryhmän vanha tietokanta alkoi näyttämään ikääntymisen merkkejä, ja siksi tehtiin päätös uudistaa ryhmän tietokantainfrastruktuuri. Infrastruktuurin luomisessa ideana oli luoda yksinkertainen, GDPR:n mukainen ja helposti skaalautuva keräys- ja tallennusjärjestelmä, johon tutkimusryhmän nopeasti kasvavat aineistot saataisiin tallennettua ja eri tutkimusprojektit saisivat omat tietokantansa yhden yhteisen jättimäisen tietokannan sijaan. Tavoite on myös päästä eroon siitä, että infrastruktuuri nojaa yhden henkilön tekniseen osaamiseen, sillä kun henkilö siirtyy urallaan eteenpäin, usein kaikki osaaminen lähtee hänen mukanaan. Tämän vuoksi kyseinen infrastruktuuri pyritään pitämään erittäin yksinkertaisena ja tarkoin dokumentoituna, jolloin infrastruktuuria pystytään jatkuvasti ylläpitämään ja kehittämään.

Massa-aineistoilla, kuten sosiaalisella medialla, tehtävä tutkimus vaatii siis melko paljon ajattelua usean asian tiimoilta, joihin päivittäisessä elämässä ei juurikaan käytetä aikaa. Huolellisella suunnittelulla ja tutkimusryhmän aineistotarpeiden kartoittamisella pääsee siis jo todella pitkälle. Tällainen huolellinen etukäteen tehty suunnittelutyö mahdollistaa tulevaisuudessa hyvinkin erilaisten tutkimushankkeiden ja -ideoiden toteuttamisen.

Helsingin ylioiston Digital Geography Labissa sosiaalisen median aineistoja on käytetty tutkimuksessa vuodesta 2014 saakka. Alustoina ovat olleet mm. Twitter, Instagram ja Flickr. Nyt YLLI-hankkeessa hyödynnetään tätä osaamista lähiöliikunnan tutkimuksessa. Samalla tietoinfrastruktuuria kehitetään  taas askeleen paremmaksi.

Kirjoittaja: Tuomas Väisänen (Helsingin yliopisto)

Tämä blogikirjoitus on aiemmin julkaistu 26.5.2021 YLLI-projektin blogissa.

Tutkimushankkeemme kuuluu Lähiöohjelmaan 2020-2022, jossa tavoitellaan asuinalueiden eriytymisen ehkäisemistä ja asukkaiden hyvinvoinnin lisäämistä. Tutkimuksessamme tuotamme tietoa kaupunkien asukkaiden liikkumismahdollisuuksien saavutettavuudesta kahdessa lähiössä. Yksi tärkeä työsarka on lasten ja nuorten liikunnassa. Kuten vastikään julkaistut kouluikäisten liikkumissuositukset korostavat, on pyrittävä siihen, että kaikilla olisi turvalliset ja yhdenvertaisesti saavutettavat päivittäisen liikkumisen mahdollisuudet.

Hankimme tietoa lähiöiden lasten ja nuorten liikkumisesta kyselyn avulla. Kyselyvastaukset toimivat havainnointi- ja laskuriaineistojen sekä aikuisten kyselyaineiston rinnalla kertoessaan tiettyjen paikkojen käytöstä. Kysely käsittelee myös liikuntapaikkojen käytön esteitä, korona-ajan vaikutusta liikuntaan, koulumatkojen kulkutapoja ja liikunta-aiheista julkaisemista sosiaalisessa mediassa. Kouluikäisten kyselyaineistoa kerätään kahdesti. Ensimmäisen kierroksen vastaukset ovat jo pureskeltavina.

Kumarrus kouluille

Ensimmäinen kyselykierros järjestettiin helmikuussa hankien, pakkasten ja vauhdilla vaihtuvien koronatilanteiden aikaan.

Koska kyselyvastausten on tarkoitus kuvata kouluikäisten joukkoa kaikessa moninaisuudessaan, olemme tavoitelleet vastaajiksi kokonaisia koululuokkia – kuten on tutkimuksissa tavallista. Kouluikäisten kyselyaineiston tuottaminen on siksi aina yhteistyötä, jossa puurtaa koululaisten ja tutkijoiden lisäksi liuta tärkeitä kumppaneita ja portinvartijoita. Aineiston laatu riippuu kaikista, ja yhteistyö on edellytys myös tutkimuksen eettisyydelle. Nyt tällä yhteistyöllä oli hyvin epätavalliset raamit, kun kaikki toimivat monien muiden haasteiden varjossa.

YLLI-tutkimuksen koululaiskyselyn pääroolissa on noin 250 lasta ja nuorta, jotka käyvät kolmatta, viidettä, seitsemättä ja yhdeksättä luokkaa Helsingin Kontulan kolmessa koulussa sekä Jyväskylän Huhtasuon kahdessa koulussa. Ennen kuin on koululaisten vuoro antaa työpanoksensa tutkimukselle eli vastata kyselyyn parhaan taitonsa mukaan, ovat lukuisat muut jo tehneet oman osansa. Kaupunkien toimialat ovat käsitelleet tutkimuslupahakemuksen. Koulujen rehtorit ovat perehtyneet asiaan ja päättäneet mukaan lähtemisestä. Alle 15-vuotiaiden lasten huoltajat ovat tutustuneet ja vastanneet tutkijoiden lupapyyntöön lapsen osallistumiselle. Luokkien opettajat ovat huolehtineet pitkästä listasta käytännön asioita, joihin kuuluvat huoltajien lupien kysymiset ja rekisteröinti sekä kyselytilanteen ajan, paikan ja välineiden säädöt. Kun tiedetään, että poikkeusaika on tarkoittanut lisäkuormitusta kaikille, on helppo tuntea kiitollisuutta myönteisestä suhtautumisesta tähän tutkimukseen ja sen vaatimaan työhön.

Epävarmuustekijöistä ja uhista huolimatta kaikki onnistui ja asiat hoituivat, etänä, sähköisesti, sujuvasti ja sovitusti. Yhteistyön lopputuloksena jokainen luokka oli sovittuna aikana valmiina etäkokousyhteyden päässä, kyselylinkki valmiina tableteilla. Digiloikka oli jo otettuna, joten koululaisilla 9-vuotiaista lähtien oli ilman muuta valmiudet vastata sähköiseen kyselyyn. Karanteenit eivät onneksemme nekään iskeneet lovea vastaajajoukkoon ja siten aineiston laatuun.

Esteitä paikkojen käytölle

Helmikuun kyselyssä kouluikäiset vastasivat kysymykseen, ovatko tietyt asiat estäneet heidän liikkumistaan halutuissa paikoissa talven aikana. Alla olevassa taulukossa näkyy, kuinka suuri osa vastaajista piti kysyttyjä asioita esteinä. 

Halutussa paikassa liikkumista estäneet asiat (talvi)	% vastaajista
Paikka suljettu	42
Liikaa ihmisiä	34
Liian kaukana	30
Maksaa liikaa	26
Kyydin puute	22
Joutuisin menemään yksin	19
Paikan huono kunto	15
Käyttö kielletty tarkoitukseeni	12
Pelottavat paikan käyttäjät	11

Näistä koronatilanteeseen arvatenkin liittyvät paikan oleminen suljettuna, mikä oli este yli 40 prosentille vastaajista, sekä liian iso määrä ihmisiä, mikä oli este noin kolmannekselle. Etäisyyteen liittyviksi syiksi voidaan niputtaa paikan sijainti liian kaukana sekä kyydin puute, jotka moni ruksasi esteiksi itselleen. Noin neljännes lapsista ja nuorista piti esteenä sitä, että paikassa käyminen maksaa liikaa.
Pääkaupungin ja Jyväskylän lähiön koululaisten kokemukset esteistä olivat suunnilleen samanlaiset. Yksi näkyvä ero oli, että Kontulassa useampi koki esteeksi haluttuun paikkaan pääsemiselle sen, että paikka on suljettu (Kontula 47 %, Huhtasuo 37 %). Toinen ja hieman isompi ero oli, että Kontulassa reilut 40 prosenttia koki esteeksi liian ison ihmismäärän, kun taas Huhtasuolla se oli estänyt noin 25 prosentin liikkumista tietyissä paikoissa talven aikana.
Kun kouluikäisiltä seuraavaksi kysyttiin, missä paikassa he eivät ole päässeet liikkumaan, vaikka olisivat halunneet, eniten mainintoja saivat sisäliikuntapaikat. Ne muodostivat yli puolet mainituista paikoista. Ulkoliikuntapaikkoja oli hieman alle kolmannes. Loput vastauksista eivät sijoittuneet näihin luokkiin.

Koronan vaikutuksia

Kyselyaineisto on korostuneesti poikkeusajan liikkumisen aineistoa. Siksi kysyimme myös koululaisten käsitystä koronatilanteen vaikutuksesta heidän liikkumisensa määrään. Vastaajille oli selitetty liikkumisen tarkoittavan ”kaikenlaista liikkumista, kuten esimerkiksi ulkoilu, harrastukset ja pihaleikit” ja käsittävän vain kouluajan ulkopuolisen liikkumisen. Alla oleva kuvio osoittaa, miten vastaukset jakautuivat kahdessa tutkimuslähiössä.

Koronan koettiin useammin vähentäneen kuin lisänneen liikkumista. Aiemmassa tutkimuksessa on todettu ala- ja yläkouluikäisten lasten ja nuorten ottaneen koronakeväänä 2020 merkittävästi vähemmän askeleita kuin normaalioloissa. YLLI-kyselyn vastausten perusteella suurin osa koululaisista koki koronan vaikutuksen saman suuntaiseksi myös vuoden 2021 alkupuolella. Kontulassa lähestulkoon puolet vastaajista koki liikkuneensa nyt vähemmän kuin yleensä, kun Huhtasuolla näin koki reilu kolmannes.

Merkittävä osa vastaajista myös ajatteli, ettei koronalla ollut ollut vaikutusta liikkumisen määrään. Huhtasuolla näiden osuus oli lähes yhtä suuri kuin heidän, joiden mielestä liikkuminen oli vähentynyt. Viitisentoista prosenttia lapsista ja nuorista oli mielestään liikkunut enemmän kuin yleensä, ja suunnilleen sama määrä ei osannut arvioida vaikutusta.

Yhteistyöllä käyttökelpoista tietoa

Kyselyn toinen kierros on käynnissä nyt, kesän ja loman korvalla, rajoitusten purkamisen edetessä.

Paljon yhteistyötä tarvitaan niin tutkimuksenteossa kuin aineistojen tarjoamien tietojen pureskelussakin, jotta tieto taipuu askeliksi lähiöohjelman tavoitteiden suunnassa. Tutkimusprosessin edetessä kaupungit saavat käyttökelpoista tietoa ja työkaluja joiden avulla edistää kouluikäisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia liikunnalliseen arkeen ja elämäntapaan.

Kirjoittaja: Elina Hasanen, Jyväskylän yliopisto

Tämä blogikirjoitus on aiemmin julkaistu 17.5.2021 YLLI-projektin blogissa.