Author: Deleted User

Kotitalous oppiaineena tarjoaa mitä käytännönläheisimmän tavan lähteä purkamaan normeja ja luomaan tasa-arvoisempia sekä yhdenvertaisempia ajatuksia, puhetapoja ja toimintamalleja.

Oletko pohtinut, miten eri tavoin sinulla on mahdollisuus kohdata oppilaat luokassasi tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti?  Pro gradu -tutkimuksessaan Marjut Hämäläinen tarkasteli sukupuolten tasa-arvon toteutumista eräässä pääkaupunkiseudun peruskoulussa. Sukupuolta ei käsitelty vain dikotomisena jakona miehiin ja naisiin, vaan sen moninaisuuden kautta.

Tutkimuksesta ja sen tuloksista voidaan nostaa esille hyödyllisiä seikkoja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten opettajan oma toiminta vaikuttaa luokassa sukupuolten tasa-arvon toteutumiseen. Tätä eriteltiin puheen sekä toiminnan osalta.

Keskeiseksi teemaksi nousi opettajan puhetapa oppilaita kohtaan. Tutkimusluokassa puhetyyli oli ilahduttavan tasa-arvoista suurimman osan ajasta. Tervehdyksissä ja oppilaiden puhuttelussa käytettiin neutraaleja ilmaisuja, kuten ”Huomenta kaikille!” tai ”Mitja ja kumppanit”. Ero on suuri siihen verrattuna, että tervehdittäisiin sanomalla “Huomenta hyvät naiset ja herrat” tai ”kaunottaret ja komistukset”, mitä on saatettu aiemmin ajatella hilpeyttä herättävänä ja humoristisena. Kotitalousluokassa käytännön työtehtävät suoritetaan useimmiten pöytäryhmissä, ja ryhmää puhuteltaessa on tasa-arvoisempaa puhutella oppilaita nimeltä kuin että ryhmää puhuteltaessa käytettäisiin ilmaisutapaa ”tytöt pyyhkikää vielä pöydät” tai ”pojat laittakaas nyt ne tiskit kuntoon”.

Nimellä puhutteleminen ehkäisee sukupuolittamisen, eikä silti poissulje sitä, että jokainen saa ilmaista omaa sukupuoltaan haluamallaan tavalla. Kenenkään ei vain tarvitse olettaa sitä toisen puolesta. Nimellä puhuttelemisesta oppilaalle tulee myös henkilökohtaisempi ja arvostetumpi olo kuin sukupuolet yhteen normittavista ilmaisuista. Viesti mitä luultavimmin myös sisäistetään paremmin. Tutkimustuloksissa näkyi myös se, että sukupuolittavien termien lisäksi myöskään erilaisia sukupuolistereotypioita, kuten ”naisten työt ja miesten työt” ei esiintynyt opettajan puheessa erityisemmin.

Nämä aiemmin mainitut seikat saattavat tuntua monelle asian tiedostavalle itsestään selvyyksille. Lähemmin tarkasteltuna olemme kuitenkin saaneet itsemme kiinni varsin dikotomisesta ja stereotypisoivasta ajattelusta sekä huomanneet oman elämämme kupla-ilmiön.

Meillä on vielä paljon tehtävää, jotta tilaa saisivat myös he, jotka eivät koe itseään tytöiksi tai pojiksi.

 

Lisälukemista aiheesta:

Feministisen Pedagogiikan ABC: Opas ohjaajille ja opettajille (2018)

Näkymätön sukupuoli (2018)

Hankala sukupuoli (2006, 3.p. 2015)

 

Teksti: Marjut Hämäläinen, Hille Janhonen-Abruquah ja Kati Oikarinen

Kuvat: www.pixabay.com

Opetusharjoittelut tarjoavat tuleville kotitalousopettajille ainutlaatuisia mahdollisuuksia kohdata moninaisuutta ja monikulttuurisuutta. Millaisia ajatuksia kohtaamiset herättivät opiskelijoissa ja millaisena moninaisuus heille näyttäytyi?

Helsingin yliopiston kotitalousopettajan opintosuunnan 2. vuosikurssin opiskelijat pääsivät kevään aikana suorittamaan soveltavaa harjoittelua pääkaupunkiseudun kenttäkouluissa. Opetusharjoittelu avasi opiskelijoille oven nähdä opettajan työn monimuotoisuus ja samalla he pääsivät kehittämään omaa opettajaidentiteettiään ja eri taitoalueita. Moni opiskelija sai ensimmäistä kertaa kosketuksen monikulttuuriseen kouluun ja he kokivat, että etenkin moninaisuuden ja monikulttuurisuuden ymmärtäminen kasvoi ja näihin liittyvät erilaiset ilmiöt tulivat lähemmäksi omaa arkea. Kohtaamiset oppilaiden kanssa aktivoivat opiskelijoita reflektoimaan kokemuksia etenkin monikulttuurisuuden, kielitietoisuuden ja sukupuolisensitiivisyyden näkökulmasta. Opiskelijoiden moninaisuusajattelu näyttäytyi arvostavana, kiinnostuneena ja vastuullisena.

”Näkisin, että parasta mitä opettaja voi oppilaille nykypäivänä omalla käytöksellään antaa, on ajatus moninaisuuden ja oman uniikin minuuden rakentumisen hyväksyttävyydestä.”

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kotitalousopetuksen yhtenä tavoitteena on aktivoida oppilasta tunnistamaan arjen rakentumista ja kulttuurisesti monimuotoisia toimintaympäristöjä. Kotitalousopetus on suomalaisessa koulussa luonteva oppiaine käsitellä tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja moninaisuutta.

Kaikki lähtee kuitenkin siitä, tunnistanko minä opettajana oman ajatteluni tavat? Moninaisuuden ymmärtämisen taustalla on moninaisuuden tunnistaminen ja opettajan oma itsetuntemus. Pedagogisesti sensitiivinen opettaja luo ymmärtävää vuorovaikutusta oppilaiden kanssa tiedostaen samalla omat asenteet, arvot ja identiteetin elementit. Sensitiivisessä vuorovaikutuksessa opettaja havaitsee oppilaan aloitteet ja reaktiot ja vastaa niihin nuoren toimintaa tukevalla tavalla.

”Oli positiivista, kun oppilaat, jotka kertoivat opettajalle, etteivät syö lihaa vakaumuksellisista syistä, saivat huomata, että olin heidän kanssa samassa veneessä. Näin heillä oli myös opettajapuolelta samaistumisen kohde eikä heidän vain oppilaina tarvinnut olla erilaisia.”

”Oppilaiden tunteminen nimeltä on tärkeää, jotta sukupuolisensitiivinen opettaminen on mahdollista.”

Moninaisuusajatteluun herkistyminen jo opiskeluaikana kasvattaa opettajan ymmärrystä ja parhaimmillaan vahvistaa oppilaan yhdenvertaisuuden kokemusta ja sitä kautta toimii nuorta voimaannuttavana. Moni opiskelija koki haasteelliseksi ja harmittavaksi sen, ettei ehtinyt oppia harjoittelun aikana kaikkien oppilaiden nimiä. Tämä kertoo osaltaan sukupuolisensitiivisestä ajattelusta, mutta myös siitä, että vuorovaikutus oppilaiden kanssa koettiin merkitykselliseksi. Kuten eräs opiskelija sanoi: “Positiivista vuorovaikutusta tukee se, että pystyy kutsumaan oppilaita opetuksen aikana heidän omilla nimillään.”

”Se, että pääsin opettamaan ulkomaalaistaustaisia nuoria, opetti minulle paljon siitä, miten heidän kielitaitonsa tulisi huomioida opetuksessa niin, että ketään ei syrjitä ja kaikkia oppilaita kohdellaan tasa-arvoisesti.”

Opiskelijat toivat esiin monenlaisia omia oppimiskokemuksia monikulttuurisista kouluista. Etenkin maahanmuuttajataustaisten suomen kielen ymmärtämisen haasteet nousivat keskeiseksi pohdinnan kohteeksi. Opiskelijoiden kielitietoinen ajattelu näkyi upeasti mm.  opetusmenetelmien, materiaalien ja oman puhetavan tiedostavana valintana. Visuaalisuus, kuvien runsaampi käyttö, ohjeiden huolellisempi läpikäynti ja opetusmateriaalien sekä muistiinpanojen selkeys nähtiin erittäin tärkeäksi. Selkeään puhetapaan, ilmaisujen tarkkuuteen ja eleisiin kiinnitettiin erityistä huomiota.

”Minun opettajuuteni näkökulmasta maahanmuuttajaoppilaat eivät olleet haasteellinen ongelma, vaan he saivat minut kasvamaan kohti parempaa opettajuutta pohtiessani omia käytäntöjä ja niiden toteuttamisen erilaisia vaihtoehtoja.”

 

Sitaatit ovat suoria lainauksia 2. vuosikurssilaisten soveltavan harjoittelun portfolioista. Kiitos hienoista ajatuksista!

Haluatko vahvistaa kulttuuri- ja kielitietoisia työtapojasi? Kotitalouden opettajille tarkoitettu maksuton täydennyskoulutus toteutetaan syksyllä 2019 kolmannen kerran ja ilmoittautuminen on vielä käynnissä. Katso lisätietoa: http://kauppa.hyplus.helsinki.fi/Kotitaloustunneista-tehoa-maahanmuuttajien-kielenoppimiseen

 

Lue lisää:

Janhonen-Abruquah, H. & Palojoki, P. (2015). Luova ja vastuullinen kotitalousopetus: Creative and responsible home economics education. Helsingin yliopisto: Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Opettajankoulutuslaitos.

 

kuvat: www.pixabay.com

On tärkeää, että miesparien ja sateenkaari-ihmisten elämästä puhutaan suoraan ja aidosti.

Jarkko Pakarinen tutki Pro gradu- tutkielmassaan miesparien arkielämää sen omassa kontekstissa. Miehet, jotka elävät siinä henkilökohtaista elämäänsä, ovat juuri oikeita henkilöitä tuomaan siitä realistista kuvaa.  Haastatellut miesparit edustavat tasapainoista, edistyksellistä, vahvaa, ennakkoluulotonta ja tulevaisuusorientoitunutta ihmisryhmää. He kaikki ovat rohkeita miehiä, joiden avoimuudesta me jokainen voimme ottaa oppia. Omalla esimerkillään he antavat vahvistusta ja toivoa tulevaisuuteen niille ihmisille, joille oman identiteetin löytäminen on vielä kesken. Tutkimus itsessään lisää ihmisten tietoisuutta samaa sukupuolta olevien parien yhteiselämästä.

Arjen tukiverkot

Pakarisen tutkimuksessa korostui se, että kaikki miesparit pitivät merkityksellisinä suhteitaan omaan perheeseen, vanhempiin, sisaruksiin, sukulaisiin, ystäviin ja kavereihin. Sosiaaliset kohtaamiset olivat kaikille miespareille erittäin tärkeitä. Miesparit kokivat oman perheen, sisarukset ja oman suvun elämänsä tärkeimpinä ihmisinä. Kaikki miesparit pitivät edellä mainittuja ihmisiä kumppaneidensa ohella elämänsä ja arkensa tukiverkkona. Yhteydenpito ja tapaamiset läheisiin ihmisiin koettiin tärkeäksi. Vastavuoroinen tekeminen ja auttaminen koettiin olennaiseksi osaksi yhteistä tekemistä läheisten kanssa. Ajatusten vaihto ja yhteydenpito nähtiin yhtenä tärkeimpänä tekijänä elämän ystävyys- ja kaverisuhteissa. Huomionarvoista oli, että ystävyyssuhteiden kohdalla korostuivat heidän laajat sosiaaliset verkkonsa niin kotimaassa kuin ulkomailla. Ystäväpiirin heterogeenisyys korostui, sillä monilla miespareilla oli ystäviä erilaisista yhteisöistä. Oma vähemmistöryhmä koettiin vahvuutena ja sellaisena yksikkönä, missä kukin voi olla täysin oma itsensä.

Oman elämän haaveet

Oma lapsi ja sen hankinta oli ollut kaikkien miesparien ajatuksissa jollain tasolla sekä suhteen alussa että myöhemmin. Miespareille oli tärkeää, että elämää eletään päivä kerrallaan ja tässä hetkessä. Koettiin, että elämä itsessään luo mahdollisuuksia. Haaveiltiin siitä, että pystytään ja jaksetaan elää yhteistä elämää mahdollisimman pitkään ja yhteiselämän haluttiin jatkuvan vanhuuteen saakka. Haaveiltiin ajoissa eläkkeelle jäämisestä ja siitä, että elämä olisi rikasta ja antoisaa sisällöllisesti myös tulevaisuudessa. Kaikilla miespareilla korostui se, että työn hallitsevuus vähenisi arkielämässä ja yhteinen aika lisääntyisi. Konkreettisimmillaan haaveiltiin tulevista häistä ja häämatkasta, matkustamisesta, asumisesta ulkomailla, talon rakentamisesta ja lottovoitosta.

On ensiarvoisen tärkeää, että kaikessa opettajakoulutuksessa otetaan huomioon sukupuolen moninaisuuteen liittyvät teemat vielä nykyistä voimakkaammin.

Tähän teemaan liittyvät opinnot tulisi olla kaikille opettajaopiskelijoille pakollisia opintoja, jotta tietoisuus ja hyväksyntä lisääntyisivät. On hyvä muistaa, että sinä opettajana saatat olla se ainoa henkilö nuorelle ihmiselle, joka hyväksyy hänet täysin omana itsenään. Annetaan kaikkien oppilaiden olla vahvasti oma itsensä ja kannustetaan heitä siinä. Näin tulemme elämään tulevaisuudessa avarakatseisemmassa, hyväksyvämmässä ja ennakkoluulottomassa yhteiskunnassa.

Tällä viikolla vietetään Suomen suurinta ihmisoikeustapahtumaa. Helsingin yliopisto osallistuu ensimmäistä kertaa virallisesti lauantaina 29.6.2019 järjestettävään Pride-kulkueeseen.

HEED-hanke toivottaa kaikille hyvää Pride -viikkoa!

 

Lue lisää:

Hagman, S. (2016). Seitsemän kummaa veljestä: Kertomuksia suomalaisen homoseksuaalisuuden historiasta. Helsinki: Gaudeamus.

Lehto, J.E. & Kovero, C. (2010). Homoseksuaalisuus: Tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana. Helsinki: Lilith.

 

Teksti: Jarkko Pakarinen

Kuvat: www.pixabay.com