Projektikurssimme on jatkunut tiedonhaun merkeissä. Olemme selvittäneet paljon yleistä tietoa biokaasun prosesseista, kuten biokaasujen syntyä, kaasun puhdistamista ennen käyttöä, sekä eri puhdistustekniikoita. Biokaasun prosessit ovat kiinnostavaa pohdittavaa ihan tulevaisuuttakin ajatellen – onhan kestävien energiamuotojen hyödyntäminen tärkeää esimerkiksi ilmastokriisin takia! 🙂
Otimme myös yhteyttä Kujalan jäteasemaan, ja sieltä vastattiinkin nopeasti. Kehityspäällikön mukaan myös Kujalassa on selvitetty biokaasun muodostumisen viime aikaisia ongelmia ja nykyisin kaasun hyödyntämistä vaikeuttaa lähinnä kaatopaikkakaasun lisääntynyt rikkivetypitoisuus. Meille ehdotettiinkin, että selvittäisimme runsastuneen rikkivedyn muodostumisen syitä kaatopaikkamädätysprosessissa ja mahdollisuuksia sen muodostumisen vähentämiseksi. Ehdotus kuulosti mielestämme mielenkiintoiselta, joten ajattelimme ottaa sen osaksi projektiamme ja jättää biokaasun vähenemisen hieman pienemmälle huomiolle.
Projektin eteneminen on myös herättänyt uusia kysymyksiä: olemme mielenkiinnolla lähdössä selvittämään sitä, miksi biokaasun tuotto lähtee vähenemään ajan kuluessa, mikä hajotusprosessissa muuttuu kun tämä tapahtuu sekä sitä, minkälaisia menetelmiä esimerkiksi Kujalassa käytetään. Olemme jo saaneet selville, että kaasuntuoton nopea väheminen noin 10 vuoden kuluessa kaatopaikan sulkemisesta ja sen valjastamisesta biokaasuntuottoon saattaakin olla yleistä ja täysin normaali ilmiö. Tämä osuisi yksiin myös Kujalan vanhan kaatopaikan tapauksessa, sillä kaatopaikka suljettiin noin yhdeksän vuotta sitten (vuonna 2007).
Projektimme rakenne on ehtinyt viikon aikana selkeytyä ja olemmekin päättäneet hieman jakaa tehtäviä – Jutta ja Reija ryhtyvät selvittelemään rikkivetyasiaa, kun taas Petra ja Meeri jatkavat Case Kujalan parissa!
Kevätterveisin, Jutta, Meeri, Reija ja Petra
