Loppusuoralta maaliin – ajatuksia ja itsearviointia

Loppuseminaari on nyt ohi ja työt esitelty. Oli kiinnostavaa nähdä mitä muut olivat saaneet aikaan ja kaiken kaikkiaan seminaari oli sisällöltään antoisa ja mielenkiintoinen. Oma esiintyminen jännitti meitä hieman, mutta loppujen lopuksi kaikki sujui hyvin ja onnistuimme vetämään esityksemme läpi annetussa 20 minuutissa.

Fiilistellään projektin kulkua vielä hetki. Ensimmäinen viikko lähti liikkeelle hieman kankeasti, mutta sen jälkeen projekti tuntui etenevän tasaisesti kuin omalla painollaan. Kun tiedonhaku oli saatu vauhtiin, tehtävien jakaminen ryhmän jäsenten kesken auttoi aiheen rajaamisessa ja sai myös projektista hieman helpommin lähestyttävän. Olimme kaikki erittäin kiinnostuneita Kujalan kaasuihin liittyvästä problematiikasta, ja lopulta  projektiin oli niin mukava tarttua, että muut tehtävät jäivät usein taka-alalle. Ryhmätyö sujui saumattomasti ja jokainen ryhmän jäsen tuntui panostaneen työhön yhtä paljon.

Projekti oli meille ensimmäisen vuoden opiskelijoille kokemuksena luultavasti lähimpänä sitä, mitä työelämä tulee jonakin päivänä tuomaan tullessaan. Haluamme mainita tämän ehdottomana plussana, sillä vaikka haaste tuntui aluksi melkoiselta, on hyvä oppia ja saada kokemusta projektityöskentelystä jo varhaisessa vaiheessa. Se myös motivoi jatkamaan opiskelua ympäristötieteiden parissa!

Haastetta riitti sopivasti ja olemme tyytyväisiä kokoamaamme esitykseen sekä koko prosessiin. Ainoastaan aikaa olisi voinut olla käytettävissä hieman enemmän, jolloin aiheeseen olisi voinut paneutua vieläkin paremmin. Ajan puutteen takia tenttiin valmistautuminen on jäänyt lähes kokonaan projektin varjoon eli seuraavaksi siis luentotallenteiden ja -kalvojen pariin!

Kiitos kaikille antoisasta loppuseminaarista ja hyvää kesää!

T. Reija, Petra, Meeri ja Jutta

Loppusuora häämöttää

Samalla kun kevät on toden teolla taittunut kesäksi, alkaa projektikurssikin lähestyä loppuaan. Vielä olisi edessä viimeinen rutistus eli vähän työn viimeistelyä ja esityksen harjoittelua. Viime viikko oli varsin tuottelias ja työmme alkaakin olla jo pitkälti kasassa.

Menimme heti viikon alussa, maanantaina, haastattelemaan emeritusprofessori Mirja Salkinoja-Salosta rikkivedyn prosesseista. Professori ei päästänyt meitä helpolla ja pisti pohjatietomme kovalle koetukselle. Haastattelu oli kuitenkin hyvin valaiseva, sillä saimme paljon lisätietoa kaatopaikkojen mikrobiologiasta sekä siitä, miten rikkivedyn tuotto etenee, ja mikä voisi aiheuttaa sen tuotannon lisääntymistä. Olimme toki lukeneet aiheesta jo etukäteen, mutta haastattelu auttoi meitä ymmärtämään ja jäsentämään tietoja selkeäksi kokonaisuudeksi. Emme halua paljastaa vielä kaikkea, mutta rakennusjäte näyttäisi olevan rikkivedyn tuotannossa tärkeässä roolissa! 😉 Haastattelun jälkeen haastetta on vielä tuottanut etenkin Kujalan kaasuntuotannon taulukoiden ja kuvaajien tulkinta, missä olemme yrittäneet hyödyntää juuri oppimiamme tietoja.

Lisäksi tapasimme keskiviikkona 11.5 projektityön merkeissä. Olimme varanneet ryhmätyötilan Viikin tiedekirjastosta ja varaamamme aika, kolme tuntia, hujahti ohi hetkessä. Kasasimme keräämäämme tietoa ja hahmottelimme esityksemme PowerPoint rakennetta.

Loppuviikon aikana olemme viimeistelleet esitystä tahoillamme.Tapaamme koko ryhmän voimin vielä kerran ennen H-hetkeä käydäksemme esityksen läpi yhdessä. Ensi viikon tiistaina onkin jo aika esittää projektimme tulokset seminaarissa!

Hydrokurssi - ryhmäkuva

Kuvassa valmistelemme esitystä ryhmätyötilassa. Kiitokset kuvan ottaneelle ohikulkeneelle opiskelijalle! 🙂

Kesäisin terveisin,

Jutta, Petra, Reija ja Meeri

Tasaista etenemistä

Tällä viikolla olemme selvittäneet projektin eri osia tahoillamme. Olemme edistyneet tasaisesti ja löytäneet paljon ajankohtaista tietoa aiheeseemme liittyen.

Otimme yhteyttä mikrobiologian emeritusprofessori Mirja Salkinoja-Saloseen, joka on perehtynyt kaatopaikan mikrobiologisiin prosesseihin ja olemme sopimassa haastattelua ensi viikoksi. Ennen sitä professori antoi meille lukutehtävän: hän haluaa meidän tutustuvan etukäteen sulfaatinpelkistäjä bakteerien biologiaan sekä rikkivetyä orgaanisesta jätteestä tuottavien bakteerien biologiaan. Onneksi näin kauniilla säillä voi lukea kirjoja myös ulkona!

Rikin kiertoon osallistuvien bakteerien toiminta on kiehtovaa. Tiedämme jo, että rikkiä pelkistävät eli rikillä hengittävät bakteerit ovat anaerobeja ja toimivat kosteassa ympäristössä. Rikin hapettuneimman muodon eli sulfaatin pelkistäminen on mikrobeille vaikeaa ja energiaa kuluttavaa, minkä vuoksi vain harvat mikrobilajit kykenevät siihen. Reaktiotuotetta eli sulfiittia voivat sen sijaan hyödyntää useat lajit. Tiedoilla on useita soveltamismahdollisuuksia – on siis hyvin mahdollista, että löydämme jonkin järkevän ja toimivan ratkaisun kaatopaikan rikkivetyongelmaan! Ensi viikon haastattelun jälkeen olemme varmasti asian suhteen viisaampia 🙂

Olemme myös saaneet Kujalasta lisätietoa kaasun pumppaamiseen käytetystä tekniikasta. Kaasu pumpataan vaakakanaalien ja pystykaivojen avulla, jotka saavat aikaiseksi alipaineen kaatopaikalla, jolloin kaasu imeytyy pumppaamoon. Lisäksi Kujalassa arvellaan, että vanhimman osan kaasuntuottoon on vaikuttanut aika ja siten kaasun väheneminen on täysin normaalia, mutta muualla on ongelmana rikkivety. Saimme myös Kujalan kaatopaikan mitatuista rikkivetypitoisuuksista taulukon, jota ajattelimme vertailla kirjallisuudesta löytyviin rikkivetypitoisuuksiin selvittääksemme, kuinka paljon rikkivedyn muodostumista pitäisi vähentää, jotta kaasun hyödyntäminen helpottuisi.

Ensi viikolla pääsemme siis toivottavasti haastattelemaan Mirja Salkinoja-Salosta ja toivomme löytävämme lisää selkeyttä rikkivedyn prosesseihin ja sen muodostumisen mahdollisiin ehkäisykeinoihin! Lisäksi olemme sopineet tapaavamme koko ryhmämme voimin keskiviikkoaamuna, jotta voimme aloittaa powerpoint- esityksen kokoamisen. Yhteisen ajan löytäminen oli haasteellista, mutta onnistui lopulta, vaikkakin Lahden päässä asustavat ryhmän jäsenet joutuvat sitä varten heräämään jo kukonlaulun aikaan.

Hydrokurssi - lukukuva

Nauttimassa auringosta ja perehtymässä rikillä hengittävien bakteerien saloihin. (Kuva: Reija Heinonen)

Aurinkoisin terveisin,

Meeri, Petra, Jutta ja Reija

Tuumasta toimeen

Projektikurssimme on jatkunut tiedonhaun merkeissä. Olemme selvittäneet paljon yleistä tietoa biokaasun prosesseista, kuten biokaasujen syntyä, kaasun puhdistamista ennen käyttöä, sekä eri puhdistustekniikoita. Biokaasun prosessit ovat kiinnostavaa pohdittavaa ihan tulevaisuuttakin ajatellen – onhan kestävien energiamuotojen hyödyntäminen tärkeää esimerkiksi ilmastokriisin takia! 🙂

Otimme myös yhteyttä Kujalan jäteasemaan, ja sieltä vastattiinkin nopeasti. Kehityspäällikön mukaan myös Kujalassa on selvitetty biokaasun muodostumisen viime aikaisia ongelmia ja nykyisin kaasun hyödyntämistä vaikeuttaa lähinnä kaatopaikkakaasun lisääntynyt rikkivetypitoisuus. Meille ehdotettiinkin, että selvittäisimme runsastuneen rikkivedyn muodostumisen syitä kaatopaikkamädätysprosessissa ja mahdollisuuksia sen muodostumisen vähentämiseksi. Ehdotus kuulosti mielestämme mielenkiintoiselta, joten ajattelimme ottaa sen osaksi projektiamme ja jättää biokaasun vähenemisen hieman pienemmälle huomiolle.

Projektin eteneminen on myös herättänyt uusia kysymyksiä: olemme mielenkiinnolla lähdössä selvittämään sitä, miksi biokaasun tuotto lähtee vähenemään ajan kuluessa, mikä hajotusprosessissa muuttuu kun tämä tapahtuu sekä sitä, minkälaisia menetelmiä esimerkiksi Kujalassa käytetään. Olemme jo saaneet selville, että kaasuntuoton nopea väheminen noin 10 vuoden kuluessa kaatopaikan sulkemisesta ja sen valjastamisesta biokaasuntuottoon saattaakin olla yleistä ja täysin normaali ilmiö. Tämä osuisi yksiin myös Kujalan vanhan kaatopaikan tapauksessa, sillä kaatopaikka suljettiin noin yhdeksän vuotta sitten (vuonna 2007).

Projektimme rakenne on ehtinyt viikon aikana selkeytyä ja olemmekin päättäneet hieman jakaa tehtäviä – Jutta ja Reija ryhtyvät selvittelemään rikkivetyasiaa, kun taas Petra ja Meeri jatkavat Case Kujalan parissa!
Kevätterveisin, Jutta, Meeri, Reija ja Petra

Kaatopaikkojen biokaasut – projektikurssin alkufiiliksiä

Projektityökurssi alkoi huhtikuun alussa yhteisellä tapaamisella ja maastoretkellä. Retkellä, joka järjestettiin 11.4, saimme käytännön tuntumaa ja pohjustusta mahdollisiin projektityön aiheisiin. Oli todella motivoivaa nähdä erilaisia esimerkkejä mahdollisista aiheista omin silmin ja kaikki vierailukohteet olivat todella kiinnostavia! Oma projektimmekin on alkanut tällä viikolla edetä pienten alkukankeuksien jälkeen.

Ryhmämme muodostui lopulta kuin itsestään juuri ennen maastoretken päättymistä. Me kaikki, eli Jutta, Meeri, Petra ja Reija, haluamme selvittää miksi Kujalan vanhan ja käytöstä poistetun kaatopaikan biokaasun tuotto on vähentynyt huomattavasti viime vuosien aikana. Tavoitteenamme on tutustua erilaisiin tutkimuksiin, etsiä syitä, jotka voivat olla ilmiön takana sekä analysoida, mitkä löydetyistä syistä ovat todennäköisimpiä juuri Kujalan kaatopaikan tapauksessa.

Olemme kaikki ensimmäisen vuoden ympäristöekologian opiskelijoita uudessa ympäristötieteiden kandidaatin ohjelmassa. Edessämme oleva tehtävä tuntuu haastavalta, mutta on mahtavaa lähteä etsimään ratkaisua oikeaan ja ajankohtaiseen ongelmaan! Tiedonhaku on jo kovassa käynnissä ja ensi viikolla otamme yhteyttä Kujalan jäteaseman henkilöstöön. Tuutorimme Emma on ollut suureksi avuksi etenkin aikataulujen ja tehtävien jaon suunnittelussa.

Alla oleva kuva on otettu Reijan toimesta retkibussistamme Kujalan jäteasemalta 11.4.16.  Tartumme valitsemaamme haasteeseen T-Rexin rohkeudella 🙂

Kaatopaikka t-rex
Terveisin: Jutta, Meeri, Petra ja Reija