Mitä selkokielelle kuuluu Euroopan eri maissa?

Selkokieli Euroopassa -kirjahanke kokoaa tietoa eri maista

Selkokieli on keksitty eri maissa eri aikoina ja vähän eri näkökulmista. Pohjoismaissa selkokielellä on pitkät perinteet. Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa selkokieltä on kehitetty jo vähintään 1980-luvulta lähtien käytännöllisenä kielityökaluna ihmisille, joille yleiskieli on liian vaikeaa. Vaikka yhteistyö on ehkä vähän höltynyt viime vuosina, jaamme näiden maiden kanssa pitkän historian lisäksi varsin samanlaiset käsitykset siitä, mistä selkokielessä on kyse.

Myös muutamissa muissa Euroopan maissa selkokieltä on käytetty pitkään, esimerkiksi Englanti, Hollanti, Belgia ja Italia ovat tuottaneet selkomateriaaleja jo 1990-luvulla.

Toisissa maissa taas selkokieli on tuoreempi ilmiö, joka on alkanut herättää kiinnostusta vasta 2000-luvulla. Esimerkiksi Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä ja Espanjassa selkokielen kehittäminen sai impulssin YK:n vammaisten ihmisten sopimuksesta, jossa selkokieli on mainittu yhtenä saavutettavan viestinnän muotona. Monissa maissa selkokielen kehittäminen ja tutkimus on lähtenyt hyvin vireästi liikkeelle.

Uusi Easy Language in Europe -hanke kokoaa eri maiden tiedot yksiin kansiin. Kirjan tavoitteena on tarjota alasta kiinnostuneille kattava yleiskatsaus eri maiden selkotoimintaan ja selkokielen tutkimukseen. Kullekin maalle tarjotaan kirjassa oma luku, jossa he voivat kuvata selkokielen nykyistä tilannetta, luoda lyhyen katsauksen sen historiaan, kertoa parhaista käytännöistä ja innovaatioista sekä tutkimustilanteesta omassa maassaan.

Kirjan toimittavat Camilla Lindholm (Tampereen yliopisto) ja Ulla Vanhatalo (Helsingin yliopisto) Klaara-verkostosta, ja sen julkaisijana on saksalainen kustantamo Frank & Timme. Maakohtaiset kirjoittajatiimit on juuri koottu, ja kirjoittamistyö on käynnistynyt. Suomea koskevan luvun kokoaa Leealaura Leskelä. Kirjan toivotaan valmistuvan vuonna 2021.

Leealalaura Leskelä,
selkokielen tutkija