Aineisto ja sen keruu Anne Nevgin tutkimuksessa

Nimikkotutkimuksemme ”The development of academics’ teacher identity: Enhancing reflection and task perception through a university teacher development programme” poikkeaa varmastikin muista kurssin tutkimuksista, sillä sen aineisto oli kerätty jo etukäteen toisen tutkimuksen tiimoilta. Artikkelimme ei siis kovin tarkkaan esitellyt aineistonkeruuta, joten olimme yhteydessä Anne Nevgiin ja saimme erittäin kattavan vastauksen.

Tutkimusaineisto muodostuu haastatteluista, ATI-kyselystä, ohjaavan opettajan omista havaintopäiväkirjoista, opetusharjoittelua suorittavien opettajien HOPSeista ja opetusharjoitteluraporteista. Aineisto on laadullista, paitsi ATI-kyselyn väittämämittarin aineisto, joka on kvantitatiivista.

Aineistonkeruu alkoi jo vuosina 2003-2004 tutkimushankkeessa, jossa tavoitteena oli tutkia yliopistopedagogisen koulutuksen vaikuttavuutta opettajien opetuksellisten lähestymistapojen muutosta tutkimalla. Tällöin opettajia haastateltiin ja he vastasivat opetuksellisia lähestymistapoja koskevaan väittämämittariin (ATI).

esimerkkilikert

Myöhemmässä vaiheessa vuosina 2010-2011 tutkimusaineistoa hankittiin YA2.7 Pedagogisen asiantuntijuuden kehittäminen III, Laajentava praktikum 5 op kurssin opiskelijoilta. Aineisto koostui ohjaavan opettajan omista havainnoista koskien opetusharjoittelua suorittavan opettajan opetusta sekä opiskelijoiden kirjoittamista henkilökohtaisista opetussuunnitelmista opetusharjoittelukurssille ja kurssin päätteeksi kirjoitetuista opetusharjoitteluraporteista.

Tässä yhteydessä niille opettajille, jotka olivat osallistuneet myös ensimmäisessä vaiheessa haastatteluihin ja täyttäneet ATI-kyselylomakkeen lähetettiin sähköpostitse tutkimuslupapyyntö. Vain yksi opettaja ei antanut tutkimuslupaa, eli lopulta aineisto koostui 11 opettajan haastatteluaineistosta, ATI-kyselyn tuloksista ja YA7-kurssilla tuotetuista aineistoista.

Nevgi kertoi tutkimusta ohjanneen aluksi seuraavat kysymykset: Millainen opettajana kehittymisen polku on tunnistettavissa pitkäkestoiseen yliopistopedagogiseen koulutukseen osallistuneilla yliopiston opettajilla ja millaisia tekijöitä on tunnistettavissa tähän opettajana kehittymisen polkuun vaikuttavina tekijöinä. Millainen opettajan identiteetti kehittyy yliopiston opettajille pitkäkestoisen yliopistopedagogisen koulutuksen aikana?

Aineistoa hän lähti työstämään narratiivien kautta. Hän kirjoitti jokaiselle opettajalle tarinan opettajana kehittymisestä, jonka tavoitteena oli tunnistaa merkittävät tapahtumat pedagogisen koulutuksen aikana, miten opetusharjoitteluraportissa ilmeni aikaisemman pedagogisen koulutuksen merkitys sekä miten pedagogisten opintojen alkaessa haastattelussa opettaja pohti itseään ja opetustaan. Narratiivejä kirjoittaessaan hän hyödynsi seuraavia kysymyksiä: Millainen tutkijanura opettajalla on ollut pedagogisten opintojen alussa ja aikana? Millainen käsitys itsestä opettajana ja omasta opettajapystyvyydestä tulee näkyviin pedagogisten opintojen alkaessa, entä lopussa? Millaisen merkityksen opettaja antaa opetuskokemukselleen, miten hän reflektoi sitä?

 
Narratiivien kautta Nevgi pystyi siis hyvin analysoimaan opiskelijoiden reflektiota opetuskokemuksista ja opettajapystyvyydestä. Pitkän ajanjakson ansiosta havaintopäiväkirjoja, hopseja ja raportteja oli kertynyt tarpeeksi, jotta opiskelijoiden opettajaidentiteetin kehittymistä oli mahdollista seurata tarkkaan. Mielestämme aineistoa oli siis riittävästi ja riittävän monipuolisesti tällaista laadullista tutkimusta varten, ja se palveli hyvin tutkittavaa ilmiötä.

Käsitekartat tutkimusaineistona

Nimikkotutkimuksemme käsittelee fysiikanopettajaopiskelijoiden fysiikan käsitteiden koherenssia eli yhtenäisyyttä. Tutkimuksessamme kerrotaan, että fysiikanopettajilla tulisi olla hyvä käsitys fysiikan käsitteiden suhteesta toisiinsa, jotta opetus olisi järjestelmällistä ja loogista. Tutkimuksen aineistona käytettiin fysiikanopettajaoppilaiden luomia käsitekarttoja, joiden tarkoituksena oli vahvistaa opiskelijoiden tiedon rakennetta, jotta heille syntyisi parempi käsitys käsitteiden ja lakien välisistä yhteyksistä. Käsitekartat hyödyntävät siis opiskelijoiden omaa oppimista sekä karttoja tulkitsemalla heidän opettamistaan.

Tutkimuksen aineisto on kerätty vuonna 2009 keväällä fysiikan laitoksella kurssilla, jolla on käsitelty sähkömagnetismia, siihen liittyviä käsitteitä ja lakeja. Kurssia on opettanut nimikkotutkijamme Maija Nousiainen, joten hän on itse kerännyt aineiston tutkimusta varten. Kurssi on ollut sivuaineopiskelijoiden aineopintokurssi, jolloin opiskelijat ovat olleet kolmannella tai neljännellä vuosikurssilla. Tutkimukseen otettiin mukaan kuusi opiskelijaa eli tutkimuksessa on ollut mukana kuusi käsitekarttaa. Käsitekartat ovat rakennettu siitä näkökulmasta, kuinka tulevat opettajat (eli opiskelijat) käsittivät käsitteet ja lait sähkömagnetismin välillä ensimmäisen vuoden yliopistotasolla, sekä kuinka he ymmärsivät konseptien ja lakien yhteyttä. Käsitekarttoihin otettavien käsitteiden määrä rajattiin (34 kappaletta), mutta opiskelijat saivat esitellä linkkejä käsitteiden välillä niin monta kuin he kokivat tarpeelliseksi. Käsitekartoissa yhteydet esitettiin erilaisilla rakenteilla, joita olivat syklit, rykelmät ja kolmikulmiot.

Tutkimuksessamme tutkimuskysymyksiä oli kaksi ja ne olivat:

  1. Kuinka tärkeät yhteydet käsitteiden välillä voidaan esittää käsitekartoilla?
  2. Kuinka tällaisia käsitekarttoja voidaan analysoida paljastamaan eroja käsitteellisen koherenssin tasolla?

Käsittelemme tässä vain ensimmäistä tutkimuskysymystä, toinen liittyy käsitekarttojen analysointiin, joten emme ota sitä vielä mukaan. Käsitekarttoja on luotu tutkimuksessa uudella metodilla, jossa yhteydet on esitetty solmu-yhteys-solmu rakenteella. Yhteyksiä käsitteiden välillä on merkitty neljällä erilaisella viivalla, joita on kolmea eri paksuutta sekä katkoviiva. Jos yhteys käsitteiden välillä on ollut tärkeä ja merkittävä, on niiden välillä ollut paksu viiva. Heikommat yhteydet taas on merkattu ohuemmilla viivoilla tai jopa katkoviivalla. Jos opiskelijoiden käsitekarttoihin on piirretty linkkejä, jotka eivät liity aiheeseen, opettaja on poistanut ne linkit käsitekartoista.

Käsitekarttoja tutkimalla on helppo havaita mitkä yhteydet ja linkit ovat yhtenäisiä ja selkeitä opiskelijoille, ja missä yhteyksien hahmottamisessa on hajanaisuutta. Näitä yhtenäisyyksiä ja hajanaisuuksia tutkimalla on mahdollista vaikuttaa opetukseen: mihin aihealueisiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja mitkä aiheet ovat opiskelijoilla jo hyvin halussa. Käsitekartoissa on siis selkeästi nähtävillä opiskelijoiden koherenssin ilmeneminen tai ilmenemättömyys fysiikan käsitteissä, joten tutkittava ilmiö tulee hyvin esille aineistosta.

Käsitekarttojen avulla on helppo selkeyttää aihealueen (tässä sähkömagnetismin) kokonaisuutta ja löytää linkkejä  käsitteiden välillä. Pohdimme kuitenkin ryhmässämme, että tukevatko käsitekartat sellaisten opiskelijoiden oppimista, jotka eivät ole käyttäneet käsitekarttoja apuvälineenä oppimiseen? Onko heidän ollut vaikea rakentaa käsitekarttoja? Lisäksi mietityttää, että miksi tutkimukseen on otettu vain kuusi opiskelijaa. Onko tutkittavat arvottu vai ovatko he olleet vapaaehtoisia? Olisiko useamman käsitekartan tulkitseminen ollut liian työlästä?

physics-concept-map-cmap

Valitettavasti juuri meidän tutkimuksemme aineiston käsitekartoista ei ole kuvia saatavilla, mutta tässä esimerkki millaisen käsitekartan voi saada aikaan fysiikan käsitteistä. Vaikuttaa hieman monimutkaisemmalta kuin ne, joita on itse tullut tehtyä!

– Fysiikan opettajat

Aineistoa ja tulkintaa – haastatteluiden havinaa

Saimme tehtäväksemme pohtia kouluvalintaa koskevan tutkimuksemme aineiston hankinnan vaiheita. Tutkimuksen aineistoa kerättiin vuonna 2015 Janne Varjon, Mira Kalalahden ja tutkimusavustajan voimin. Aineiston keruu kesti puoli vuotta ja analyysi toiset puoli vuotta. Tutkimuksen aineisto muodostui kolmen kunnan virkamiesten ja lautakunnan jäsenten haastatteluista. Nämä kunnat kuuluvat Suomen kuuden suurimman kunnan joukkoon ja näissä kunnissa tapahtuu myös kouluvalintaa.

Haastateltavia oli yhteensä yhdeksän, joista kuusi oli kuntien virkamiehiä ja kolme lautakunnan jäseniä. Tutkimukseen osallistuville lähetettiin ensin virallinen kirje postissa, minkä jälkeen haastateltaville soitettiin ja lähetettiin sähköposteja useaan otteeseen. Heitä oli vaikea saada kiinni ja tapaamisia oli haastavaa sopia. Haastateltavia haluttiin myös informoida haastatteluteemoista ennen varsinaista tapaamista, ja heille postitettiin haastattelurunko. Haastattelut tapahtuivat haastateltavien toiveiden mukaisesti, lähinnä heidän kotikunnissaan.

Aineisto koostuu siis kouluviranomaisten teemahaastatteluista. Kaikki haastattelut nauhoitettiin ja ne kestivät noin tunnin. Haastattelut suorittivat Mira, Janne tai tutkimusavustaja, joskaan kaikki kolme eivät osallistuneet samaan aikaan haastatteluihin. Haastatteluiden kysymykset oli jaettu neljään teemaan, jotka rytmittivät haastattelua. Teemat liittyivät esimerkiksi kouluvalinnan vaikutuksiin, hallintaan ja tiedonkeruuseen kunnassa. Seuraavaksi esittelemme jokaisesta teemasta yhden esimerkkikysymyksen.

Teema 1: Millaisena ilmiönä kouluvalinta näyttäytyy kunnassasi?

Teema 2: Millaista tietoa kouluvalinnan vaikutuksista kerätään kunnassasi?

Teema 3: Missä kouluvalinnan vaikutuksista keskustellaan kunnassasi?

Teema 4: Miten kouluvalinnan vaikutuksia ennakoidaan kunnassasi?

Aineistolla pyrittiin vastaamaan tutkimusongelmaan eli siihen, mitä sosiaalisia tuottoja ja kustannuksia kouluvalinnasta syntyy. Tarkastelun kohteena oli, millaista toimijuutta kunnan kouluviranomaiset luovat puheessaan kouluvalintojen vaikutuksista ja niiden tunnistamisesta sekä hallinnasta. Haastateltavat kuitenkin puhuivat paljon ”kunnan suulla”, eivätkä vastaukset juurikaan poikenneet kunnan virallisesta kannasta kouluvalintapolitiikkaan. Ajattelimme, onko näkökulma tarpeeksi kattava, kun puhutaan kouluvalinnan seurauksista kunnissa. Voivatko virkamiehet ja lautakunnan jäsenet vastata tähän, vai olisiko esimerkiksi kouluilla tai vanhemmilla enemmän sanottavaa aiheesta?

Pohdimme myös, että haastattelut olisi voitu järjestää ”puolueettomalla maaperällä” työpaikan ulkopuolella. Tämä olisi voinut vaikuttaa haastateltavien puhetapaan irtaannuttamalla heidät virallisesta työroolistaan. Mielestämme puhutun kielen käyttäminen aineistona on parempi kuin esimerkiksi pelkkien virallisten asiakirjojen tai puheiden tulkinta, sillä haastattelutilanteessa pienilläkin sanavalinnoilla voidaan ilmaista omia asenteita. Loppujen lopuksi tällaisella aineiston hankintatavalla on päästy hyvin käsiksi tutkittavaan ilmiöön.

 

– Eriarvoiset

Hiljainen pedagoginen tietäminen opettajien työssä – tutkimusmenetelmien analysointia

Auli Toomin tutkimuksen menetelmien analysointia (4. oppimistehtävä)

 

Tutkimuskysymys 

Mitä on opettajien hiljainen pedagoginen tietäminen ja miten se ilmenee opettajan työssä? Tutkimuksessa hiljaista tietämistä tarkasteltiin sekä opettajan että tutkijan näkökulmista.

 

Aineiston hankintamenetelmät 

Ennen varsinaista aineiston keruuta tutkija teki tutkittaville alkuhaastattelut ja havainnoi heidän opettamistaan tutustuakseen tutkittaviin ja heidän opetusmenetelmiinsä.

Varsinaisessa aineistonkeruuvaiheessa (vuosina 2003-2005) tutkija videokuvasi neljää luokanopettajaa opetustyössään helsinkiläisessä alakoulussa. Opettajat olivat tutkijan vanhoja kollegoita, kaikki samasta koulusta. Videoiden tarkoituksena oli löytää pedagogisia hetkiä opetustilanteista ja tuottaa stimuloivaa videomateriaalia myöhempiä haastatteluja varten. Pedagogisella hetkellä tarkoitetaan tuntisuunnitelmasta poikkeavaa, haasteellista opetustilannetta. Jokaiselta opettajalta kuvattiin keskimärin kahdeksan oppituntia. Videoista tutkija valitsi alkukartoituksensa pohjalta pedagogiset hetket.

Oppituntien kuvaamisen jälkeen tutkija katsoi videot yhdessä tutkittavan opettajan kanssa soveltaen Stimulated Recall -haastattelumenetelmää (STR). Haastattelujen  ja videoiden perusteella tutkija teki oppituntien kulusta makroanalyyttiset kuvaukset, eli aikajanakaavion (Kuva1).

Esimerkki pedagogisesta hetkestä Auli Toomin tutkimuksesta (2008):

Fysiikan tunti on meneillään luokassa. Oppilaat lukevat vuorotellen ääneen katkelman oppikirjan tekstistä. Luokan takaosassa istuvat oppilaat keskustelevat samaan aikaan kun muut ovat lukemassa. Opettaja kävelee luokan takaosassa istuvien oppilaiden viereen. Hän katsoo oppilaiden työskentelyä, avaa oppikirjat oikeilta kohdilta ja ryhtyy seuraamaan sieltä tekstiä, jota yksi oppilaista juuri lukee. Luokan takaosassa istuvat oppilaat lopettavat keskustelun ja rauhoittuvat seuraamaan opetusta. (O4T2Fk, 17:05-17:40)

 

Kuva 1. Esimerkki oppituntien makroanalyyttisestä kuvauksesta

aikajana

STR-haastatteluissa opettajalle näytettiin hänen videokuvattu oppituntinsa ja käytiin läpi hänen toimintaansa pedagogisten hetkien aikana. Tutkija pyysi opettajia käymään läpi ja perustelemaan ajatteluansa ja toimintaansa pedagogisissa hetkissä. Tutkija nauhoitti STR-haastattelut myöhempää analyysiä varten.

 

Pohdinta – miten tutkimuskysymykseen on päästy käsiksi?

Pohdimme, kuinka paljon videointi vaikuttaa oppituntien kulkuun, muuttaako se opetustilannetta tavalliseen verrattuna? Toisaalta tutkija oli usealla oppitunnilla läsnä, joten oppilaat ja opettaja saattoivat ehkä jo hieman tottua tutkijan läsnäoloon ja videokuvaamiseen.

Meitä mietitytti tutkittavien opettajien valinta: kaikki neljä opettajaa olivat tutkijan tuntemia. Vaikuttaako tämä tulosten uskottavuuteen? Tutkmukseen on todennäköisesti myös valikoitunut vain päteviä ja kokeneita opettajia. Toisaalta se, että tutkija tunsi jo ennestään tutkittavat opettajat saattoi STR-haastatteluissa auttaa luottamuksen syntymistä tutkijan ja tutkittavan välillä. Ehkä tuttujen tutkittavien kanssa tutkija siis pääsi syvemmin ilmiöön käsiksi kuin tuntemattomien. Mietimme myös, onko tutkimuseettisesti arveluttavaa, että tutkittavat olivat tutkijan tuntemia: ehkä tutkittavat eivät kokeneet voivansa kieltäytyä tutkimuksesta. Lisäksi tukimuseettisestä näkökulmasta on huomattava, että haastattelut olivat pitkiä ja vieläpä työpäivän päätteeksi, joten tutkittavat eivät välttämättä ole kyenneet pohtimaan jokaista pedagogista hetkeä niin analyyttisesti.

Mietimme, miten tutkija on osannut valita “oikeat” pedagogiset hetket. On mahdollista, että toinen tutkija olisi valinnut toiset oppituntitilanteet pedagogisiksi hetkiksi. Entä, jos opettajat olisivat saaneet valita täysin itse oppituntiensa pedagogiset hetket? Pedagogisten hetkein valintaan ei toki ole oikeaa ratkaisua.

Tutkimuksen näkökulmana oli didaktinen kolmio, joka tässä tapauksessa rajaa opetuksen suunnittelutyön tutkimuksen ulkopuolelle.

Hiljaisen tiedon tutkimuksessa jää aina tulkinnan varaiseki, onko tutkimuksessa itse asiassa päästy käsiksi nimenomaan hiljaiseen tietoon.

 

  • Mystiset asiantuntijat

 

 

 

 

 

 

 

Vallankäyttöä vankilassa

Kristiina Brunilan tutkimuksessa pyritään selvittämään, miten projektimuotoiseen toimintaan liittyvä valta näkyy rikostaustaisten nuorten koulutuksessa, kuntoutuksessa ja ohjauksessa. Tutkimuksen keskeisiin käsitteisiin ja näkökulmaan voi tutustua Prezin puolella:

http://prezi.com/xkkglar6lx8o/?utm_campaigcopyn=share&utm_medium=

Koko tutkimusainesto koostuu syrjäytymisvaaraan luokiteltuihin ja rikostaustaisiin nuoriin aikuisiin kohdistuvien 2000-luvulla toimineiden koulutusta, ohjausta ja kuntoutusta tarjoavien projektien dokumenteista, projektien tilaisuuksissa Brunilan tekemistä havainnoista ja tutkimushaastatteluista. Brunila on analysoinut 30 nuoriin aikuisiin kohdistuvan julkisrahoitteisen projektin dokumentit ja vieraillut neljässä Etelä-Suomessa toteutetussa projektissa vankilassa ja erilaisissa koulutusorganisaatioissa. Pääpaino tutkimuksessa on rikostaustaisissa nuorissa, mutta siinä hyödynnetään myös EU-rahoitteisista koulutus- ja kehittämisprojekteista kerättyä tutkimusaineistoa, jonka kohderyhmänä ovat olleet syrjäytymisvaarassa nähdyt nuoret.

Tutkimuksen synnyttämiä eli primääriaineistoja olivat haastattelut ja tarkkailu, kun taas luonnollisia eli sekundääriaineistoja olivat dokumentit, jotka olivat jo olemassa ennen tätä tutkimusta.

Tässä tutkimusartikkelissa keskitytään haastatteluihin, jotka on toteutettu vuoden 2010 aikana kymmenen vankilassa elävän tai sieltä vapautuneen nuoren (alle 30v) miehen kanssa. Lisäksi hyödynnetään kahdeksan projektityöntekijän haastatteluja. Projektityöntekijät ovat toimineet julkisella tai kolmannella sektorilla tutkimus-, koulutus-, kehittämis-, ohjaus- ja kuntoutustehtävissä.

Seuraavien haastatteluotteiden kautta tuomme esille tutkimukselle keskeisiä teemoja. Ensimmäisessä otteessa ilmenee haastateltavan nuoren ja projektityöntekijän välillä vallitseva valtasuhde, kun Tomi hakee tukea omalle vastaukselleen vilkaisemalla Raijaa. Toisessa otteessa taas näkyy, miten nuori selittää rikollisuuttaan yksilölähtöisesti.

  • Tomi: se antaa mulle voimaa kun mä tiiän et mä oon aika vahvoil jo tässä jutussa niin tota mun ei tarvi enää pelätä asioita, voin olla se oma itteni eikä tarvi aina olla täydellinen joka asiassa et mä voin kans joskus epäonnistua ja sekin on silti ihan ok et se ei oo paha asia.

Kristiina: vilkasit äsken Raijaa?

Tomi: niin.

Raija: ollaan näitä varmaan keskusteluja käyty täs matkan varrella.

Tomi: ollaan kyl käyty näit juttui läpi.

  • Sami: Mulla ainakii oli ihan rikollinen ajattelutapa, et halusin tehdä rikoksii.

Kristiina: Mitä se rikollinen ajattelutapa tarkottaa?

Sami: et haluu tehdä rikoksii (…). Tääl kun on miettiny asioit niin alkaa tehdä mieli elää normaaliperhe-elämää, käydä töissä ja hoitaa asiat kuntoon.

Aineiston keruu on monipuolista, sillä sitä on hankittu sekä haastattelemalla että sekundääriaineistoista keräämällä. Vaikka aineistoa kerättiin monesta eri lähteestä, ei kaikkia mahdollisia näkökulmia saatu esiin, esimerkiksi eräs virallinen taho hermostui tutkijan kysellessä projekteista, jolloin tutkijalle lyötiin luuri korvaan. Tutkija itse teki haastattelut, ja hänen teoreettinen viitekehyksensä todennäköisesti vaikutti saatavaan aineistoon. Haastattelutilanteissa oli haastattelijan ja haastateltavan lisäksi myös kolmansia osapuolia (projektityöntekijöitä, vanginvartijoita), jotka vaikuttivat tilanteeseen.

-Tutkijat paljaana