Olemme kentällä kuulleet useasti, että kandiaan aloittavat opiskelijat mieluusti lukisivat muiden opiskelijoiden tutkielmia. Aiemmin tämä ei ole ollut mahdollista kuin ehkä suoraan kysymällä, sillä kandeja – toisin kuin graduja – ei oikeastaan säilytetä missään. Kontakti onkin päättänyt korjata asian, ja tällä sivulla esittelemmekin useita kandidaatin tutkielmia.
Jos haluat julkaista sosiologian kandisi tällä sivuilla, niin voit lähettää Kontaktin opintovastaavalle Aliina Kaarnalle (aliina.kaarna[at]helsinki.fi) sähköpostia. Ei ole väliä, minä vuonna kandi on tehty tai minkä arvosanan olet työstä saanut. Tutkielma on myös mahdollista julkaista tällä sivulla nimettömänä. Tärkeintä on, että saisimme lisää mielenkiintoista materiaalia opiskelijoiden iloksi ja hyödyksi!
Klikkaamalla työn nimeä voit lukea kandin.
”Kirjoitin kandini syksyllä 2020. Aiemmin kandin tehneiden ystävieni vinkkien mukaan pohdin aihevalintaani jo kesällä, etten joutuisi paniikissa keksimään aihetta viikossa seminaarin alkaessa. Lopullisen tutkimuskysymyksen ja -fokuksen rajaaminen oli silti yllättävän haastavaa. Itselläni rajaamista auttoi lopulta se, että kandi on muodoltaan kirjallisuuskatsaus. Halusin yhdistää kandissani Bourdieun distinktioteoriaa lasten kulutuskulttuurin rakenteellisiin eriarvoisuustekijöihin, mutta jouduin toteamaan, että näitä teemoja yhdistelevän sosiologisen kirjallisuuden vähäinen määrä ohjasi itsessään näkökulmaani esimerkiksi angloamerikkalaiseen kontekstiin ja sosioekonomisen eriarvoisuuden tarkasteluun. Näkisin, että tärkeintä on valita aihepiiri, josta oppisi mielellään lisää – valmis asiantuntija ei prosessin alussa tarvitse olla, mutta kiinnostavan aiheen parissa artikkelien tonkiminen ja tekstin puurtaminen on huomattavasti miellyttävämpää.
Oma kandiprosessini tapahtui COVID-19-pandemian vuoksi kokonaan etäopetuksessa tapaamatta seminaariryhmääni tai ohjaajaani kertaakaan kasvokkain, ja pääosin yksin kandia työstäessä huomasin vertaistuen tärkeyden. Kandia tehdessä kannattaakin jutella sekä seminaarilaisten että jo kandin palauttaneiden kanssa – et ole yksin ongelmiesi tai kirjoitusblokkiesi kanssa, ja kuka tahansa maisteriopiskelija osaa sanoa, että kandi on lopulta vain harjoitus ja välietappi eikä se ihmisarvon määrittävä iso mörkö, joka siitä helposti omassa päässä muodostuu. Työtä kannattaa myös luetuttaa paitsi opponentilla ja kandiohjaajalla, myös läheisillä ei-sosiologeilla, sillä positiivinen palaute antaa luottamusta omaan tekemiseen ja toisaalta esim. tieteenalan ulkopuolinen voi antaa hyviä vinkkejä vaikkapa oikeinkirjoitukseen tai käsitteiden selkeään käyttöön. Välillä myös tauon pitäminen työstä ja keskittyminen ihan muuhun tekee hyvää, aivot prosessoivat sillä aikaa passiivisesti tietoa ja kun työn äärelle taas palaa, sen näkee uusin, tuorein silmin.
Tunteet vaihtelivat itselläni kandiprosessin aikana hyvin laidasta laitaan, mutta lopulta tutkielman palauttaminen ja sen tuoma ylpeyden ja palkitsevuuden tunne oli suurempi kuin kaikki haastavammat hetket. Poikkeuksellisen pandemiatilanteen vuoksi olin tyytyväinen, että ylipäätään sain kandin tehtyä, mutta oli silti hienoa saada tunnustusta hyvin tehdystä työstä.
Tsemppiä!”
Max Lainema – Bourdieun habitus ja Goffmanin minä eettisen kulutuksen selittäjinä (2019)
”Kirjoitin kandini vuoden 2019 aikana. Keväällä käydyn kandiseminaarin jälkeen tutkielma jäi roikkumaan koko kesäksi ja sain viimeisteltyä sen vasta syksyllä. Juuri tutkielma jäi pitkäksi aikaa uupumaan kandiksi valmistumisesta, joten näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut järkevää työstää tutkielma valmiiksi jo kevään aikana. Tähän voi valmistautua prioirisoimalla tutkielman teko muiden yliopistohommien edelle.
Kandini aihe koski eettistä kuluttamista eli ympäristön ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden huomioimista kulutusvalinnoissa. Kandissani selitin eettistä kuluttamista ja sen suosion viimeaikaista kasvua sosiologian klassikkoteorioilla Pierre Bourdieun Habituksella ja Erving Goffmanin minällä. Kaksi erilaista teoriaa selittivät, miten eettinen kuluttaminen on yhtäältä performatiivista, mutta toisaalta luokkaan sidottu, habituksen ohjaama ilmiö.
Kandin aihe valikoitui minulle omien kiinnostuksen kohteideni kautta. Tällaisia aiheita toivoin tutkivani yliopistoon päästyäni! Muutenkin järkevä tapa lähestyä kandia on valita itselle kiinnostava aihe, sillä sen parissa tulee viettämään paljon aikaa. Uskoisin, että sama pätee myös graduun.”
”Kirjoitin kandini keväällä 2018. Pallottelin muutamaakin ideaa mielessäni, mutta päädyin tutkimaan seksuaalikasvatuksen heteronormatiivisuutta saatuani siihen idean käytyäni tieteiden yön tapahtumassa ”Miksi seksistä on edelleen hankala puhua?”, jossa kyseisestä aiheesta ja seksuaalikasvatuksen puutteista ylipäätään puhuttiin. Valitsin siis itseäni kovasti kiinnostavan aiheen, mitä pidänkin ehdottomana ohjenuorana minkä tahansa opinnäytetyön teossa: työhön pureudutaan kuukausiksi, joten on tärkeää, että se jaksaa kiinnostaa ja inspiroida. Neuvo taitaa nyt sinänsä ollakin aika itsestäänselvyys, kuten myös sekin neuvo, että kandidaatintutkielmasta on turha ottaa liikaa stressiä. Pyri näkemään asia vain pitkänä esseenä, kirjallisuuskatsauksena, ja palauttamaan työ palautuspäivään mennessä. Muuten sitä liian helposti jää hienosäätämään viikkokausiksi ja tutkielma kasvamaan möröksi, mikä on ihan turhaa! Kandi ei ole niin vakava asia!
Keväästä 2018 olen tehnyt muutaman muutoksen kandiini: lisäsin lähdeluetteloon sieltä muutaman unohtuneen teoksen, muokkasin tekstin tasausta visuaalisesti miellyttävämpään muotoon ja korjasin muutaman kirjoitusvirheen (hups – ole näissä tarkkana!), mutta muuten kandi on sisällöllisesti sama, jonka palautin aikoinaan arvioitavaksi. Tsemppiä kandien kirjoitteluun!”
Essi Tervonen – Naissukupuolen representaatio pornoistuneessa mediakuvastossa (2017)
”Aloitin jo kesällä pohtimaan mitkä aiheet minua eniten kiinnostaisivat. Yhteydenotto opettajiin sekä miettiminen kannatti, sillä jo elokuun alussa pystyin sanomaan mistä aihepiiristä aion tehdä työni. Aloitin kirjalähteiden lukemisen jo elokuun puolella, mutta turhan soutaa-huopaamisen kirjoittamisen ja tekstin pyyhkimisen välillä jättäisin pois. Annoin useamman ystäväni lukea työtäni, mikä auttoi kirjoitusprosessin aikana sekä toi selkeämmän kuvan aiheen rajauksesta. Parasta kandityön tekemisessä oli se, että sai perehtyä itseään kiinnostavaan aiheeseen. Kahden periodin aikainen kirjoittaminen oli opettavaista ja työn aiheuttama panikoiminen oli osittain turhaa, osittain tarpeellista.
”Muutaman kuukauden kandityön palauttamisen jälkeen palasin myötähäpeäksikin kutsutun fiiliksen kera takaisin tekstin pariin. Vaikka valitsemaani aihetta voikin kutsua ns. “mediaseksikkääksi”, voi olla, että tarkastelisin nyt kandityötäni eri näkökulmasta käsin sekä kiinnittäisin huomiota kirjoitustapaani.”
”Kandidaatintutkielman kirjoittamisesta ei kannata mielestäni ottaa turhaa stressiä. Kyseessä on kuitenkin lähinnä vain hieman totuttua laajempi essee. Itsestään se ei kuitenkaan valmistu. Suosittelenkin siis säännöllistä tekstin työstöä, jotta tuntuma keskeneräiseen tekeleeseen pysyy. Ei mielestäni myöskään kannata turhan pitkään vain lukea lähdekirjallisuutta ajatellen, ettei ole vielä perehtynyt aiheeseen riittävästi aloittaakseen kirjoittamista. Omalta osaltani lukeminenkin alkoi sujua paljon sutjakkaammin, kun word-tiedostossa näkyi muutakin kuin valkoista. Kun on jo kirjoittanut jotain, osaa kenties poimia lukemastaankin paremmin oman tutkielmansa kannalta olennaisia tulokulmia.
Itse kirjoitin tutkielmani reilussa kahdessa periodissa. Tsemppiä kandien työstöön kaikille!”
Susanna Luukinen – Kotitöiden epätasainen jako suomalaisten naisten ja miesten välillä (2015)
”Kirjoitin kandin minulle tutulla ja hyväksi havaitulla opiskelumenetelmällä: tein selkeän aikataulun, jossa pysyin, ja jaoin työmäärän pikkuisiin päiväannoksiin. Ensin perehdyin kunnolla aiheesta kertovaan tutkimukseen, sitten suunnittelin huolellisesti työn rungon. Itse kirjoittaminen oli lopulta ikään kuin sopivien palasten asettelua runkoon, mikä auttoi kirjoittamaan varsin valmista tekstiä heti ensimmäisellä yrittämällä. Toki löysin vielä myöhemmin lisää kiinnostavaa sisältöä ja täydensin tekstiä. Huolellinen suunnittelu kantoi hedelmää.
Suosittelen valitsemaan aiheen, josta on todella kiinnostunut: intohimo motivoi ottamaan selvää ja näkemään vaivaa työn eteen. Tarkista aika ajoin, että olet varmasti vastaamassa tutkimuskysymykseesi! Saat aikaan johdonmukaisia, hyvin perusteltuja päätelmiä, kun hyödynnät monipuolisesti eri lähteitä, teorioita ja näkökulmia. Lähteet taas kannattaa merkitä muistiinpanoista alkaen tarkasti, koska silloin säästyy viimeistelyvaiheessa paljolta työltä.”
Joonas Pitkänen – Syrjäytyneiden nuorten ulossulkeminen suomalaisesta yhteiskunnasta (2016)
”Tein kandin kohtalaisen nopeasti valmiiksi ja työ olikin lähes valmis jo seminaarin aikana. Tämä oli mielestäni ihan hyvä tapa työskennellä, sillä siten sain lähes valmiiseen kandiin palautetta seminaarissa ja sen työstäminen loppuun oli helppoa. Kandin aloituksesta valmiin kandin palautukseen minulta meni n. kaksi periodia aikaa.
Itselleni kandin tekemisessä hankalinta oli aiheen rajaaminen lyhyen kirjallisuuskatsauksen kannalta sopivaksi. Rajaamiseen kannattaa kuitenkin panostaa, sillä se säästää aika paljon ylimääräistä työtä. Toinen tärkeä juttu omasta mielestäni on käyttää työn tekemiseen aikaa säännöllisesti. Kannattaa kirjoittaa tai ainakin lukea muutamana päivänä viikossa, niin aihe pysyy tuoreena mielessä. Mielestäni tutkielman tekemiseen ei kuitenkaan kannata suhtautua liian vakavasti, sillä kandi on loppujen lopuksi aika suoraviivaista kirjallisuuden lukemista ja siitä kirjoittamista. Itse pidin kandin tekemisestä, prosessi oli opettavainen ja siinä pääsi perehtymään tavallisia kursseja enemmän itseä kiinnostavaan aiheeseen.”
Jutta Harjunen – Köyhien sosiaaliset verkostot (2013)
”Kirjoitin kandin neljässä tai viidessä päivässä. Menimme opiskelukaverini Hillan kanssa noin viikon ajan joka päivä Stadikan kautta Alluun kirjoittamaan, ja molempien kandit valmistuivat. Kandini pohjautui kaupunkitutkimuksen tutkimuskurssille, jota olin käynyt kyseisen kevään. Kandini on kirjallisuuskatsaus ja hyödynsin siinä lähinnä tätä tutkimuskurssia varten lukemaani kirjallisuutta. En suosittele ottamaan kandista suurta stressiä – se on kuitenkin lopulta vain vähän pidempi essee. Kandin tarkoituksena on osoittaa opiskelijan kyky hankkia tietoa, vertailla erilaista tietoa kriittisesti ja tuottaa tieteellistä tekstiä. Nämä kaikki ovat taitoja, jotka kolme vuotta opintoja tehneellä takuulla on hallussa. Suosittelen hyödyntämään kandiaiheen valinnassa muita opintoja tai kursseja, jos mahdollista. Ideaalitilanne varmaan olisi, jos kandiaiheestaan olisi niin kiinnostunut, että siitä voisi tehdä gradunkin, koska tuolloin kandi toimii pohjana gradun kirjallisuusosiolle.
Sain kandista nelosen. Taisin tarkistaa siitä gradua tehdessä pari kertaa jonkun sivunumeron, mutta muuten siihen ei ole tarvinnut palata. Tällä hetkellä kandini näyttää silmissäni lähinnä hellyttävältä. Pahin moka, jonka kandia tehdessä voi tehdä, on tehdä siitä itselleen liian vaikeaa.”
Iiris Herlin – Miten perheitä tehdään? (2013)
”Mitä käytätkään lähteinäsi, tutki perusteellisesti miten niitä töitä on kritisoitu. Vasta kandin kirjoittamisen jälkeen opin että toisen päälähteeni Howellin jotkut tulokset ovat kyseenalaisia ja ristiriidassa alan muiden tutkimuksten kanssa.”
Jenni Leander – Väärä seksuaalisuus (2013)
Raimo Tengvall – Luottamuksen vaikutus liikenneturvallisuuteen (2015)
”Tein kandini yhdistämällä pitkään olleet kiinnostukseni, maailman liikenneturvallisuuden ja sosiologian. Melko kevyt kirjallisuuskatsaus, joka ei tule ainakaan suoranaisesti jatkumaan gradussani. Lisäksi kivaa ja opettavaista oli tehdä. Ihan hieno kokemus siis, parhaita opiskelujuttuja.”
Oskari Lappalainen – Sosiologisia näkökulmia teknologiseen työttömyyteen (2015)
”Kandini aihevalinta oli poikkeuksellisen haastava, sillä liikuin suhteellisen uusilla vesillä. Nykyään robotisaatiosta puhuvat suunnilleen kaikki, mutta aihe alkoi saamaan jalansijaa julkisuudesta vasta sinä aikana kun kirjoitin kandiani. Tämä myös tarkoitti sitä, että olemassaolevia teoreettisia näkökulmia oli vaikea löytää. Päädyinkin siis yhdistelemään varsin laajan joukon mitä erilaisimpia lähteitä, ja ajoittain mietin teenkö edes sosiologiaa.
Lähdin tekemään kandiani aivan liian korkein tavoittein, mikä todennäköisesti johtui siitä, että mitään olemassaolevia malleja ei oikein ollut. Lisäksi kämmäsin ohjeiden kanssa, ja kirjoitin rivivälillä 1 ohjeistetun 1,5 sijasta. Lopputuloksena oli se, että minulla oli lopulta yli 40 sivua pitkä kandi! Lopputuote onkin melkoinen tiivistämisen ihme. Tämä oli varsinainen ikuisuusprojekti, jossain vaiheessa heitin jonkun alustavan version kokonaan roskiin.
Työhullun maaninen ote kuitenkin kantoi hedelmää, vaikka kuumotin että liiallinen pituus syö jo pisteitä. Olen itse asiassa aika ylpeä kandistani edelleen, suurin puute lienee ehkä mielestäni ajoittainen kielellinen kankeus.
Konkreettisin neuvoni on se, että lukekaa ohjeet tarpeeksi hyvin ja ajoissa. Ottakaa selvää mitä muut ovat tehneet – olisin toivonut, että tämä kandigalleria olisi ollut olemassa jo silloin kun tein omaani. Pitäkää tavoitteet realistisina, mutta olkaa myös kunnianhimoisia. Oma polkuni hyvään kandiin oli turhankin raskas, ja vähemmälläkin olisi ehkä selvinnyt. Toisaalta raskas luomisprosessi oli hyvin opettavainen, ja tietoni teknologiasta ja taloudesta kasvoivat huimasti.
Jälkikäteen mietittynä tästä olisi ehkä voinut suoraan tehdä gradun, mutta olin niin henkisesti loppu kandini palautettua etten vain keksinyt miten olisin oikeasti tutkinut asioita joista kirjoitin. Sittemin ideoita on pullahdellut pinnalle sitäkin enemmän. Palaisin mieluusti aihepiirin pariin, sillä teknologian yhteiskunnalliset vaikutukset ovat yksi suosikkiteemoistani.”