Month: March 2023

Seitsemäs luento – Perjantai 3.3.2023

Heipsun! Viimeistä kertaa :C

Kurssi on kulunut todella nopeasti ja tässä onkin viimeinen blogipostaukseni. Tehtävänämme oli luoda karttaesitys, jossa esittäisimme kaksi muuttujaa oman mielenkiintomme mukaan. Valinnanvapaus tuotti lähinnä ongelmia, vaikka idea omasta kartasta oli hyvin innoittava. Tuntui siltä, että aineistoa olisi ollut aivan liikaa eikä millään osannut valita mistä aiheesta tuottaisi kartan. Vihdoin löytäessäni mielenkiintoisen aiheen niin eipä silloin tulvavyöhykkeistä kertovat aineistot suostuneet latautumaan LAPIOsta, luultavimmin alueen laajuuden vuoksi (koko Suomi).

Lopulta luovutin tulva-alueiden kanssa ja valitsin ensimmäiseksi muuttujaksi Suomen kansallispuistot ja toiseksi niiden kävijämäärän. Luulin, että kartan tekeminen sujuisi pulmitta, kuten lähes kaikkien kurssilla tehtyjen karttojen, mutta ilmeisesti kyseessä olikin viimeinen koetus, sillä kartan tekeminen oli melkoinen operaatio. Kiitos Miialle, joka kannusti jatkamaan ja auttoi ongelmatilanteissa <3

Kansallispuistoja kuvaava aineisto oli yllättävän hankala löytää. Ensiksi pyrkimyksenäni oli saada käsiini shp-muotoinen vektoriaineisto muuttujasta, mutta Lippaan latauspalvelu oli sen verran sekava, että tämän kanssa luovutin. Sivustolta löytyi onneksi vaihtoehto WMS- ja WFS-rajapintapalveluihin ja pidemmän aineiston kanssa käydyn kamppailun jälkeen päädyin WFS-muotoon, jolloin visualisoinnin muokkaaminen oli merkittävästi helpompaa.

Kansallispuistojen suosio vierailijoiden keskuudessa vuonna 2022

Edit : Kuvassa 1 on havainnollistettuna Suomen 41 kansallispuistoa. Päätin tehdä kuvan 1 jälkikäteen, sillä kuvassa 2 ei kerrota nimiä erikseen ja kuitenkin karttaa analysoidessa mainitsen tiettyjä kansallispuistoja nimeltä.

Kuva 1: Suomen kansallispuistot ja taustalla maakunnat (Lipas 2023: mukaillen).

Kuvassa 2 on jo aiemmin mainitun tavoin visualistoituna vihreällä kansallispuistot sekä keltaisilla pylväillä kävijämäärät. Selkeästi eniten kävijöitä on ollut Nuuksion, Pallas-Yllästunturin sekä Urho Kekkosen kansallispuistoissa. Myös Kolin, Pyhä-Luoston, Oulangan, Repoveden sekä Sipoonkorven kansallispuistot ovat olleet kävijöiden suosiossa. Kansallispuistojen kävijämääriin vaikuttaa saavutettavuus, tarjotut retkeilymahdollisuudet sekä itse maisema. Erityisesti Nuuksion suosioon vaikuttaa läheinen sijainti pääkaupunkiseutuun. Toisaalta on kiinnostavaa, että Sipoonkorven kävijämäärät eivät ole yhtä suuria. Itse helsinkiläisenä olen useamman kerran käynyt Nuuksiossa, jonne menemme nauttimaan järvimaisemasta, jota ei oikein Sipoonkorvesta löydy, joten kenties kyseinen seikka voi olla vaikuttava tekijä.

Kuva 2: Suomen kansallispuistot ja niiden kävijämäärien jakauma vuodelta 2022 kuvattuna tolppina (Lipas 2023 & Metsähallitus 2023: mukaillen). Taustalla maakunnat.

En edelleenkään ole suurin arvoja kuvaavien tolppien fani, mutta vaihtoehdoista ne sopivat mielestäni parhaiten kuvaamaan kävijämääriä. Kuvassa 2 ei ole kuvattuna absoluuttisia määriä, joten tolpat antavat suhteellisen mielikuvan kävijämääristä absoluuttisen sijaan. Tolppien avulla saadaan kuitenkin melko hyvä mielikuva siitä, mikä on suosituin kansallispuisto ja missä käy eniten vierailijoita. Voi olla, että koitan vielä lisätä absoluuttiset luvut mukaan, jos homma jää ärsyttämään liikaa, mutta tällä mennään nyt.

Edit: No siis kyllähän se jäi ärsyttämään. Alla oleva kuva on tismalleen sama kuin kuva 2, mutta lisänä on tuotu absoluuttiset luvut tolppien päälle. Jälkikäteen taas mietittynä ehkä luvuista olisi voinut tehdä hitusen suuremmat, sillä kuvan laatu heikkenee jostain syystä julkaistussa blogitekstissä. Onneksi voi tarvittaessa zoomata :)

Kuva 3: Suomen kansallispuistot ja niiden absoluuttiset kävijämäärät vuodelta 2022 kuvattuna tolppina (Lipas 2023 & Metsähallitus 2023: mukaillen). Taustalla maakunnat.

Kartta muodostui kansallispuistoista kertovasta Lippaan WFS-aineistosta sekä Metsähallituksen julkaisemasta tilastosta, jonka Excelin kautta toin CSV-tiedostona. Huvittavinta ehkä on, että CSV-tiedoston tuonti aiheutti vähiten ongelmia tällä kertaa, vaikka blogipostauksessa 5 vielä manasin sitä eniten ongelmatilanteita aiheuttavana hommana. Toki pientä takapakkia tuli, kun ä-kirjain näkyikin kysymysmerkkinä kansallispuistojen kävijämäärät-taulukossa, joten joins-toiminto ei toiminutkaan kaikkien kohdalla heti. Pulman sai ratkaistua kuitenkin niin nopeasti, että ei se hirveästi tuskaa aiheuttanut.

Viimeiset loppumietteet

Kurssi on opettanut paljon ja auttanut muistelemaan vanhaa QGIS tietämystä. Harmillisesti suurin osa kurssista sujui flunssaisena, mutta olen todella tyytyväinen, että olen pysynyt edes näin hyvin aikataulussa ja saanut kaiken tarvittavan tehtyä. Tämä viimeinen koettelemus kuitenkin muistutti siitä, että vielä on opittavaa. (Oletan kuitenkin, että ongelmat tällä kertaa johtuivat itse WFS-rajapintapalvelusta, johon QGIS ei pystynyt kunnolla yhdistämään.) Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen, että huolimatta ongelmista sain kartan valmiiksi ja kaikki pulmat loppujen lopuksi ratkesivat. Aiheeksi sain lisäksi jopa asian, joka kiinnostaa itseäni.

Kurssin avulla opin monia uusia asioita niin paikkatiedosta ja QGIS käytöstä. Esimerkiksi niin yksinkertainen asia kuin pohjoisnuoli, jossa on valmiiksi mukana N-kirjain tuli yllätyksenä, sillä aina aikaisemmin sen manuaalisesti väsäsin… Kurssilla oppimisesta on kertonut myös se, että aikaisemmin tehdyistä kartoista löytyy aina jotain kehitettävää, joko värimaailman kannalta tai toteutuksen. Se, että tunnistaa asioita, joita pitäisi parantaa tarkoittaa vain sitä, että tietämys kartan tekohetkestä on kasvanut. Anna toi myös hyvän huomion esille blogissaan johon voin samaistua: opettaminen muille vahvistaa omaa oppimista.

Vihasuhteeni paikkatietoon on yliopistossa käytyjen kurssien jälkeen muuttunut kokonaan ja odotan innolla, mitä tulevat kurssit tuovat tullessaan. Tie kohti GIS-velhoa jatkunee ja ehkäpä vielä joskus sellaiseksi itseä voi kutsua. :)

Kiitos

Kaikille blogin vierailijoille, kurssin järkkääjälle ja kaikille ketkä matkan aikana ovat auttaneet karttojen teossa sekä ideoinnissa ! <3

 

Lähteet

Liljefors, A. (2023).  Anna’s blog: Harjoitus 7/7.

<https://blogs.helsinki.fi/annalilj/2023/03/13/harjoitus-7-7/> (vierailtu: 19.3.2023)

Lipas (2023). Rajapinnat ja ladattavat aineistot.

<https://www.jyu.fi/sport/fi/yhteistyo/lipas-liikuntapaikat.fi/rajapinnat-ja-ladattavat-aineistot> (vierailtu: 7.3.2023)

Metsähallitus (2023). Käyntimäärät maastossa.

<https://www.metsa.fi/vapaa-aika-luonnossa/kayntimaarat/kayntimaarat-maas> (vierailtu: 7.3.2023)

Vuolle, M. (2023). Miia Vuolle: blogi kurssilta geoinformatiikan menetelmät 1.

<https://blogs.helsinki.fi/mevuolle/> (vierailtu: 10.3.2023)

Kuudes luento – Perjantai 24.2.2023

Heipä hei,

Tällä kurssikerralla tutustuimme pisteaineistoihin, joiden avulla loimme erilaisia havainnollistavia karttaesityksiä sekä pääsimme testaamaan interpolointia.

Perjantain luennolla kerättiin pisteaineistoa hyödyntämällä Epicollect5-sovellusta. Itseltä luentokerta jäi väliin ja olinkin jo lähdössä ulos keräämään pisteitä, kunnes onneksi Vilma mainitsi, että valmiit aineistot löytyivät Moodlesta. Kurssilla käytetty sovellus ei minulle entuudestaan ollut tuttu, mutta vastaavanlaista pisteiden keräilemistä olen aikaisemmalla geoinformatiikan kurssilla tehnyt käyttäen eri sovellusta.

Kurssikerran tehtävä

Valmis aineisto nopeuttikin suuresti tehtävien aikaansaamista, vaikka heti alkuun jäinkin jumiin CSV-tiedoston kanssa. En millään huomannut, mikä asetus meni väärin ja pisteet päätyivät välillä kartan ulkopuolelle ja kerran jopa Afrikkaan. Onneksi sain loppujen lopuksi pisteet kartalle oikealle sijainnille, joten pääsin etenemään.

Kuvassa 1 on havainnollistettuna perjantain luennolla kerätty pisteaineisto. Pisteaineistoon kerättiin ominaisuustietoa muun muassa sijainnista, ajankohdasta, alueen miellyttävyydestä sekä koetusta turvallisuudentunteesta. Valitsin tarkempaan tarkasteluun koetun turvallisuudentunteen, joka on visualisoituna asteikolla yhdestä viiteen kuvassa 1. Mitä tummempi väri on kyseessä, sitä turvattomampi olo tiedon kerääjällä on ollut kyseisenä ajankohtana sijainnissa. Kuvasta 1 voidaan huomata turvallisuudentunteen ollen keskimääräistä heikompaa erityisesti isoimman tien, Hämeentien varrella. Hämeentien pohjoisimmasta risteyksestä voidaan myös huomata, kuinka yksilöllisiä havainnot ovat olleet, sillä lähes sama sijainti on saanut neljään eri luokkaan kuuluvia arvoja. Saman havainnon voi tehdä vertaillessa eri ryhmien pisteaineistojen tuloksia.

Kuva 1: Koettu turvallisuudentunne asteikolla 1-5 Kumpulan alueella, 24.2.2023.

Kuva 2 on interpoloitu versio kuvan 1 pisteaineistosta keskittyen edelleen koettuun turvallisuudentunteeseen. Interpoloinnilla tarkoitetaan arvojen luomista kohtiin, joissa ei ole tietoa aineistossa. Arvot muodostetaan kerättyjen pisteiden tiheyden, määrän sekä annettujen arvojen perusteella. Hyödynsimme IDW-metodia, jossa otetaan pisteiden etäisyys huomioon arvoja laatiessa: lähempänä olevilla pisteillä on suurempi painoarvo.

Kuva 2: Interpoloituna koettu turvallisuudentunne asteikolla 1-5 Kumpulan alueella, 24.2.2023.

Itsenäistehtävä: Hasardit ja niiden alueellinen esiintyminen

Itsenäistehtäväksi saimme ohjeet luoda kolme karttaa, joiden teemana on hasardit. Ideana oli hakea informaatiota netistä ja havainnollistaa kyseinen informaatio pisteaineistona kartalle. Valitsin hasardeista lähempään tarkasteluun maanjäristykset, osittain aiheen ajankohtaisuuden vuoksi. Aineistona maanjäristyksissä toimi NCEDC, Northern California earthquake data center, jonka sivuilta löytyi aineisto vuodesta 1898 vuoteen 2012 asti.

Ensimmäiseksi halusin havainnollistaa yli 7 magnitudin maanjäristykset aikaväliltä 2007-2012 (Kuva 3). Maanjäristykset ovat jaettuna kolmeen eri luokkaan, jotta järistysten voimakkuuden jakaumasta saataisiin parempi mielikuva.

Kuva 3: Yli 7 magnitudin maanjäristykset aikaväliltä 2007-2012 maailmanlaajuisesti.

Kuvasta 3 voidaan huomata yli 7 magnitudin maanjäristysten sijoittuvan pääasiallisesti Tyynen valtameren alueelle. Emmin blogista löytyikin  mielenkiintoista Helsingin yliopiston seismologian instituutin julkaisemaa tilastotietoa, jonka mukaan “70-90 prosenttia maailman vuotuisesta seismisestä energiasta vapautuu Tyynen valtameren laatan reunoilla”.

Tarkastellun aikavälin merkittävin osuus yli 7 magnitudin maanjäristyksistä on ollut väliltä 7-7,7 magnitudia (Kuva 4). Voimakkaimmat maanjäristykset, yli 8,4 magnitudia, tarkastellulla aikavälillä ovat tapahtuneet Chilessä, Japanin itärannikon lähettyvillä sekä Indonesian lounaispuolella Intian valtameressä.

Kuvassa 4 on havainnollistettuna yli 7 magnitudin maanjäristykset aikaväliltä 2007-2012 sekä tulivuorten sijainnit. Kartasta voidaan huomata yhteys tulivuorten sijaintien sekä voimakkaiden maanjäristysten välillä.

Kuva 4: Yli 7 magnitudin maanjäristykset aikaväliltä 2007-2012 maailmanlaajuisesti sekä tulivuorten sijainnit.

Ajattelin vielä, että voisi olla hyvä idea havainnollistaa mukaan myös hieman pienempiä maanjäristyksiä, jotka eivät niin kaikki aiheuta vahinkoa, mutta ovat kuitenkin ihmisen tunnettavissa. Kuvassa 5 esitetään kaikki yli 5 magnitudin maanjäristykset vuodelta 2012.

Kuva 5: Yli 5 magnitudin maanjäristykset vuonna 2012 maailmanlaajuisesti.

Kuvasta 5 voidaan huomata yhteys litosfäärilaattojen reunavyöhykkeiden kanssa paremmin kuin kuvasta 3, jossa havaintojen määrä on pieni. Yli 5 magnitudin maanjäristysten voidaan huomata sijoittuvan tietyille alueille (mannerlaattojen reuna-alueille) ja muodostavan lähes “jonoja”. Kuvaa 5 voidaan verrata kuvaan 6, jolloin yhteyttä voidaan tarkastella esimerkiksi Nazcalaatan ja Tyynenmerenlaatan erkaantumisvyöhykkeellä.

Kuva 6: Suurimmat litosfäärilaatat (Wikipedia 2017).

Kuvassa 7 on vielä liitettynä tulivuoret yli 5 magnitudin maanjäristyksiin vuodelta 2012.  Kuten jo aikaisemmin mainitsin, niin tulivuorten sijainneilla ja maanjäristyksillä on yhteys, joka on varsinkin kuvassa 6 selkeästi esillä Tyynen valtameren alueella ja Intian valtameren itäosassa. Maanjäristysten tavoin tulivuoret sijaitsevat pääasiallisesti litosfäärilaattojen reunavyöhykkeillä.

Kuva 7: Yli 5 magnitudin maanjäristykset maailmanlaajuisesti 2012 sekä tulivuorten sijainnit.

Mielestäni luodut karttaesitykset ovat selkeitä ja niiden avulla näkee missä maanjäristyksiä on tapahtunut ja tulivuoria sijaitsee. Opetuskäytössä kuvien lisänä olisi kuitenkin hyvin tärkeää käydä läpi ilmiöiden perusasiat, kuten mikä on kyseessä, missä ilmiötä esiintyy ja miksi. Laattaliikunnot ovat olennainen asia, jonka liittäisin oheen (Kuva 8). Laattaliikuntojen ohessa Richterin asteikkoon olisi hyvä perehtyä, sillä se kertoo maanjäristysten jälkiseurauksista sekä se on tekemissäni kartoissa käytetty yksikkö.

Kuva 8: Laattatektoniikka (Wikipedia 1997).

Olisin ehkä voinut muuttaa kuvaustapaa kuvissa 4 ja 7 toisessa muuttujassa, kuten tulivuorissa. Saini mainitsi blogissaan, että Rebekka oli keksinyt esittää tulivuoret kolmiona ja se olisi voinut selkeyttää myös minun karttoja. Idea kartoista 4 ja 7 tulee esille, mutta kenties miellyttävämmällä visualisoinnilla tekisi oppilaiden (ja kaikkien muiden) mieli tarkastella karttaa pidempään. Eri muodot ja esittämistavat kartalla korostaisivat myös eroavaisuuksia ilmiöiden välillä.

 

Lähteet

Lankinen, S. (2023). Sainilan’s blog.

< https://blogs.helsinki.fi/sainilan/2023/03/01/harjoitus-6/> (vierailtu: 23.2.2023)

Nieminen, E. (2023). Viikko 6: Pisteitä kartalle.

<https://blogs.helsinki.fi/nxemmi/2023/03/19/viikko-6-pisteita-kartalle/> (vierailtu: 19.3.2023)

Valto, V. (2023). Valto vs. geoinformatiikan menetelmät 1.

< https://blogs.helsinki.fi/vvalto/> (vierailtu: 23.2.2023)

Wikipedia (1997). Laattatektoniikka.

<https://fi.wikipedia.org/wiki/Laattatektoniikka> (vierailtu: 23.2.2023)

Wikipedia (2017). Litosfäärilaatta. <https://fi.wikipedia.org/wiki/Litosf%C3%A4%C3%A4rilaatta> (vierailtu: 23.2.2023)