Viime vuonna (ties monennettako kertaa?) päätin olla enää koskaan hakematta apurahoja. Ahdistus oli (jälleen) käynyt liian suureksi. Nyt kuitenkin, kun olen melkein vuoden ollut apurahakurimuksen ulkopuolella, päätin heittäytyä hakemuksen tekoon uudella innolla.
Apurahajärjestelmä on upea asia. Ilman sitä, ei maassamme tutkittaisi juurikaan siinä määrin kuin mitä tutkitaan. Jatko-opinnot eivät olisi näin monille mahdollisia ilman järjestelmää. Se on siis kaunis teko, jonka ovat suuret tieteistämme sekä taiteistamme ylpeät kansalaiset saaneet aikaiseksi. Kuitenkin erinomaisia hakijoita on enemmän kuin tähtiä taivaalla. Kaikki eivät voi saada apurahaa. Itse olen kuulunut niihin onnekkaisiin, jotka ovat edes kerran elämässään apurahan saaneet.
Mutta se ahdistus. Apurahajärjestelmä tuottaa suurta tuskaa apurahatutkijoille. Se on psykologisesti hyvin rankka järjestelmä niille, jotka jäävät vaille apurahaa. Julmuutta suurella rakkaudella. Toistuva pettymyksen tunne aina parin kuukauden välein vie motivaation ja tuo masennuksen tilalle.
Jotta nyt en vain valittaisi, niin tässä kaksi tapaa, joilla säätiöt voisivat parantaa apuraha-ahdistusta:
1. Sähköisten hakujärjestelmien yhdentäminen ja yhdistäminen. Miten olisi yksi “monistettavissa” oleva hakemus, jonka voi valinnan mukaisesti lähettää haluamilleen säätiöille? Mitä jos kaikkien hakujen kaavake täytettävissä yhdellä kerran, ja ylläpidettävissä sekä täydennettävissä myöhemmin? Voisiko olla sama esitäytetty kaavake seuraavana vuonna valmiina odottamassa? Teknologia tämän toteuttamiseen on, tarvitaan vain taho, joka voi toimia tietojen säilöjänä sekä välittäjänä hakijoiden ja säätiöiden välillä.
2. Hakuaikojen yhtenäistäminen ja päätökset kerralla. Yksi iso pettymys on parempi kuin monta pienempää ympäri vuoden. Oli sitä kuinka rationaalinen ihminen sitten mielestään, toistuva samankaltainen epämiellyttävä kokemus tuottaa vahvan uskomuksen omaan kyvyttömyyteen. Tämän demoralisoinnin vaikutukset olisivat lievennettävissä hyvin helposti, jos kaikki apurahapäätökset tulisivat kerran tai kahdesti vuodessa kerralla. Varasijoja käyttämällä, ihan samoin kuin vaikka yhteishaussa, voitaisiin ratkaista erilaiset päällekkäisyydet apurahan myönnöissä.