Toimintaperiaatteet ja käytännön mallit

Kumppanuusmaatalous on yhteistyötä, riskien jakoa ja iloa ruoantuotannosta

Kumppanuusmaatalous on ruoan tuottajan ja kuluttajan tai muiden kumppaneiden (esim. ravintola, päiväkoti, koulu) yhteistyötä. Kuluttaja sitoutuu satokaudeksi kerrallaan ostamaan tietyn osan kumppanuustilan sadosta tai muusta tuotannosta etukäteen. Näin hän rahoittaa tulevan kauden tuotantoa. Viljelijä puolestaan sitoutuu tuottamaan ruokaa sovitusti ja parhaan taitonsa mukaan. Kuluttajat voivat viljellä myös keskenään, ns. yhteisöviljelynä, jolloin kuluttaja itse on tuottaja.

Kumppanuusmaataloudessa eri osapuolet jakavat viljelyyn luonnollisesti liittyviä riskejä: vuosittainen tuotannon määrä saattaa vaihdella esimerkiksi sään tai muiden luonnonolosuhteiden vuoksi. Toisaalta yhdessä jaetaan myös onnistumiset, kuten odotettua yltäkylläisemmät sadot.

Kumppanuusmaatalous perustuu tuottajan ja kuluttajan tai muun kumppanin sopimukseen ruoantuotannosta.

Kumppanuusmaataloustoiminnan voi aloittaa tuottaja, useampi tuottaja yhdessä, yksi tai useampi kuluttaja tai esimerkiksi ravintola, koulu tai yhdistys. Tuottajien ja kuluttajien kumppanuuden muodostumisessa keskeistä on eri osapuolten tarpeiden ja toiveiden kohtaaminen. Jokainen kumppanuustila on omanlaisensa – mahdollisuuksia on siis yhtä monta kuin kumppanuustilaa.

Mallien toteutukset vaihtelevat, mutta tärkeää on sitoutuminen, avoimuus, riskien reilu jako, yhteisöllisyys ja pyrkimys kestävään tuotantoon.

 

Kaikkia erilaisia kumppanuuksia yhdistävät kuitenkin kumppanuusmaatalouden keskeiset periaatteet:

      • Paikallisuus ja lähiruoka 
      • Ruokaa pellolta pöytään ilman välikäsiä
      • Sitoutuminen esimerkiksi kasvukaudeksi kerrallaan
      • Tuotannosta maksetaan kokonaan tai osittain jo ennen satokautta
      • Avoin tiedonkulku osapuolten kesken
      • Läpinäkyvä talous (mistä maksut muodostuvat, mitä kustannuksia tuotannosta aiheutuu) 
      • Reilu tuottajahinta
      • Solidaarisuus eli tuotannon riskien ja onnistumisten jakaminen
      • Kestävä ja vastuullinen maatalous: maaperästä, luonnonvaroista ja monimuotoisuudesta huolehtimista tavalla, joka ottaa tulevat sukupolvet huomioon.
      • Yhteisöllisyys, kuluttajien ja muiden kumppaneiden osallistuminen tilan toimintaan yhteisesti sovitulla tavalla, joka vastaa tarpeita ja toiveita. Esimerkiksi viljelijäkirjeet tilalta, talkoopäivätyhteiset illalliset tai oman sadon korjuu.
      • Tuottajan ja kuluttajan vuorovaikutus, keskinäisen luottamuksen ja ymmärryksen kasvattaminen

 

Kuluttajavetoinen kumppanuusmalli

Kuluttajavetoisessa mallissa kuluttajaryhmä organisoi kumppanuustoimintaa. Ryhmä etsii yhden tai useamman yhteistyöviljelijän hoitamaan tuotannon tai tuottaa ruokaa itse niin kutsuttuna yhteisöviljelynä. Toimintaa voi järjestää vapaamuotoisesti tai esimerkiksi yhdistyksenä tai osuuskuntana.

Aluksi kuluttajat organisoituvat ja aloittavat toiminnan suunnittelun. Mikäli varsinaista tuotantoa ei haluta hoitaa omin voimin, etsitään yksi tai useampi viljelijä, joille ehdotetaan kumppanuusmaatalouteen ryhtymistä. Sopivien yhteistyöviljelijän/viljelijöiden löydyttyä sovitaan yhdessä, mitä tuotetaan, kuinka paljon, millä hinnalla ja maksujärjestelyillä, kuinka tuotteet toimitetaan ja millaista yhteistoimintaa järjestetään. Mikäli sopivia yhteistyöviljelijöitä ei löydy, kuluttajaryhmä voi myös vuokrata tai ostaa itselleen pellon tai puutarhan, jolle se palkkaa oman tuottajan.

Kun kuluttajaryhmä haluaa järjestää tuotantonsa omin voimin, on kyse yhteisöviljelystä. Ryhmä voi vuokrata tai ostaa itselleen pellon tai puutarhan tuotantoa varten. Tuotannon sisällöstä, kustannusten ja työmäärän jakautumisesta, sadonjaon järjestelystä ja muista asioista sovitaan ryhmän kesken.

Kuluttajavetoisessa mallissa ryhmän jäsenten rooli toiminnan järjestämisessä on siis keskeistä. He ovat mukana suunnittelemassa tulevan kauden tuotantoa ja taloutta, osallistuvat viljelyyn ja  muuhun toimintaan sovitusti, tapaavat kokouksissa ja yhteisissä tapahtumissa tilalla ja niin edelleen.

Kaikkien työpanosta tarvitaan varsinkin kumppanuustilan perustamisvaiheessa, mutta ajan kanssa saattaa muodostua jonkinlainen ydinryhmä toimintaa pyörittämään. Työn reilu jakautuminen on kuitenkin varmistettava tavalla tai toisella niin, ettei osa jäsenistöstä kuormitu liikaa ja jätä sen seurauksena kumppanuustilaansa.

Kuluttajavetoisessa mallissa jäseniä kiinnostaa usein kumppanuusmaatalouden muutkin mahdollisuudet kuin vain tuore ja paikallinen ruoasta – tärkeiksi koetaan muun muassa sosiaalisuus, ruoan tuotantoon osallistuminen ja ruoan hankkiminen suoraan pellolta pöytään. Kuluttajavetoisen kumppanuustilan perustaminen voi toisaalta olla joskus myös ainoa keino hankkia toivotunlaista ruokaa, mikäli lähialueella ei muuten ole sopivaa tarjontaa.

 

Viljelijävetoinen kumppanuusmalli

Viljelijävetoisessa mallissa kumppanuusmaataloudesta kiinnostunut tuottaja etsii yksin tai yhdessä muiden tuottajien kanssa yhteistyöstä kiinnostuneita kuluttajia tai muita mahdollisia kumppaneita, kuten kouluja, ravintoloita tai yhdistyksiä, joille tarjotaan osuuksia tulevan satokauden tuotannosta. Osuudet maksetaan kokonaan tai osittain etukäteen – ja ne toimitetaan esimerkiksi satolaatikkoina viikon välein kymmenen viikon ajan. Tuotevalikoima on usein monipuolinen ja sitä voi tarvittaessa tuottajayhteistyöllä monipuolistaa lisää.

Toimintaa organisoi tuottaja. Tuotannosta, kuten sen sisällöstä, määrästä, kustannuksista ja jakelusta, keskustellaan sato-osuuksia ostaneiden kanssa, mutta päätökset ovat kuitenkin tuottajan/tuottajien itsensä vastuulla.

Kumppanuustila voi myös tarjota mahdollisuutta osallistua tuotantoon ja yhteisiin tapahtumiin. Kumppanuusmaataloudesta innostuneita kuluttajia tai muita yhteisöjä kiinnostaa usein paikallisten ja tuoreiden tuotteiden lisäksi muutkin kumppanuusmaatalouden mukanaan tuomat mahdollisuudet, erimerkiksi luontokokemukset, lasten osallistaminen ruoantuotantoon, sosiaaliset tapahtumat ja ruoantuotannosta oppiminen.

Viljelijöistä kuitenkin riippuu, kuinka toimintaan voi osallistua – järjestetäänkö esimerkiksi talkoita, kuuluuko osakkuuteen tietty työtuntimäärä, voiko satoa korjata itse, voiko kumppanuustilalla toteuttaa omia projektejaan (kuten yrttitarhoja tai mehiläispesiä) vai rajoittuuko osallistuminen satunnaisiin tapahtumiin, vierailuihin ja viikkokirjeisiin. Viljelijävetoisessa mallissa tuottajat voivat itse määritellä heille ja ympäröivään kulttuuriin sopivan toimintamallin.

 

Sato-osuus vai ennakkotilaus?

Kumppanuusmaataloudessa on keskeistä, että ostetaan tietty osuus sadosta. Jos vihannestilalla on esimerkiksi 50 osakasta, jokainen saa 1/50 osaa kauden sadosta, oli kyseisen vuoden sato sitten minkä kokoinen tahansa. Sato jaetaan siis tasan tilanteen mukaan. Mahdollista on kuitenkin myös määritellä osuus tarkemmin ennakkotilauksena.

Erityisesti Yhdysvalloissa viljelijävetoisten kumppanuustilojen keskuudessa on tällainen ennakkotilausmalli yleistynyt. Siinä määritellään etukäteen kauden alussa, kuinka paljon satoa osakkuuden hinnalla tulee saamaan. Ennakkotilaus voi tarkoittaa esimerkiksi tietyn kokoista viikoittaista vihanneslaatikkoa, kymmentä kappaletta kananmunia viikossa tai tiettyä määrää hunajaa vuodessa.

Ennakkotilausmallissa on tuottajien vastuulla toimittaa ennalta sovittu määrä tuotteita, mikä ei täysin vastaa kumppanuusmaatalouden perusajatusta tuottajan ja kuluttajan lähentymisestä ja ruoan tuotantoon sisältyvien luonnollisten riskien jakamisesta. Tässäkin tapauksessa tuottaja saa kuitenkin maksun tuotannostaan etukäteen, mikä erottaa mallin muista ruoan suoramyynnin muodoista, kuten torikaupasta tai REKO-myynnistä. Ja myös sato-osuuksia myytäessä on tärkeää arvioida mahdollisimman realistisesti, kuinka paljon satoa on suunnilleen odotettavissa, jotta yhteisymmärrys osapuolten välillä ja kiinnostus toimintaan säilyy.