Toimintaperiaatteet ja käytännön mallit

Kumppanuusmaatalous on yhteistyötä, riskien jakoa ja iloa ruoantuotannosta

Kumppanuusmaatalous on ruoan tuottajan ja kuluttajan yhteistyötä. Kuluttaja sitoutuu satokaudeksi kerrallaan ostamaan tietyn osan kumppanuustilan sadosta tai muusta tuotannosta etukäteen, rahoittaen niin tulevan kauden tuotantoa. Viljelijä puolestaan sitoutuu tuottamaan osakkaille sovitusti ja parhaan taitonsa mukaan.

Kumppanuusmaataloudessa tuottajat ja kuluttajat jakavat viljelyyn luonnollisesti liittyviä riskejä. Vuosittainen tuotannon määrä kun saattaa vaihdella sään tai muiden luonnonolosuhteiden vuoksi. Toisaalta yhdessä jaetaan myös onnistumiset, kuten odotettua yltäkylläisemmät sadot.

Kumppanuusmaatalous perustuu tuottajan ja kuluttajan tai muun kumppanin sopimukseen ruoantuotannosta.

Kumppanuusmaataloustoiminnan voi aloittaa tuottaja, useampi tuottaja yhdessä, yksi tai useampi kuluttaja tai esimerkiksi ravintola, koulu tai yhdistys. Tuottajien ja kuluttajien kumppanuuden muodostumisessa keskeistä on eri osapuolien tarpeiden ja toiveiden kohtaaminen. Jokainen kumppanuustila on omanlaisensa, ja mahdollisuuksia on siis yhtä monta kuin kumppanuustilaa.

Mallien toteutukset vaihtelevat, mutta tärkeitä ovat sitoutuminen, avoimuus, riskien reilu jako, yhteisöllisyys ja pyrkimys kestävään tuotantoon.

 

Kaikkia erilaisia kumppanuuksia yhdistävät kuitenkin kumppanuusmaatalouden keskeiset periaatteet:

      • Paikallisuus ja lähiruoka 
      • Suoramyynti tuottajalta kuluttajalle ilman välikäsiä 
      • Tuottajalle maksetaan kaudesta etukäteen. Kuluttajat ovat näin kumppanuustilan osakkaita.
      • Avoin kommunikaatio tuottajan ja kuluttajan välillä sato-odotuksista ja viljelytavoista 
      • Läpinäkyvä talous (mistä osakkuuden hinta muodostuu, mitä kustannuksia tuotannosta aiheutuu) 
      • Reilu tuottajahinta
      • Solidaarisuus, eli viljelyn riskien ja palkintojen jakaminen: Sadon koko luonnollisesti vaihtelee kaudesta toiseen tuottajan ammattitaidosta huolimatta. 
      • Kestävä ja vastuullinen maatalous: maaperästä, luonnonvaroista ja monimuotoisuudesta huolehtimista tavalla, joka ottaa tulevat sukupolvet huomioon.
      • Jäsenten osallistuminen tilan toimintaan yhteisesti sovitulla tavalla, joka vastaa osakkaiden ja tuottajan tarpeita ja toiveita. Esimerkiksi talkoopäivätyhteiset illalliset, viikkokirjeet tilalta, oman sadon korjuu ja sen toimittaminen osakkaille heidän itsensä toimesta. 
      • Tuottajan ja kuluttajan lähentyminen niin, että keskinäinen luottamus ja ymmärrys kasvavat. 

 

Kuluttajavetoinen kumppanuusmalli

Kuluttajavetoisessa mallissa kuluttajaryhmä organisoi kumppanuustoimintaa. Kuluttajaryhmä etsii yhden tai useamman yhteistyöviljelijän hoitamaan tuotannon tai tuottaa ruokaa itse niin kutsutusti yhteisöviljelynä.

Ensimmäinen askel kuluttajavetoisessa mallissa on kuluttajien organisoituminen kumppanuusmaataloudesta kiinnostuneeksi ryhmäksi. Mikäli varsinaista tuotantoa ei haluta hoitaa omin voimin, ryhmä etsii yhden tai useamman viljelijän, joille ehdotetaan kumppanuusmaatalouteen ryhtymistä. Sopivien yhteystyöviljelijöiden löydyttyä sovitaan viljelijöiden/viljelijän kanssa yhdessä, mitä tuotetaan, kuinka paljon, millä hinnalla ja maksujärjestelyillä, kuinka tuotteet toimitetaan osakkaille (kuluttajaryhmälle) ja järjestäytyvätkö osakkaat yhdistykseksi vai esimerkiksi osuuskunnaksi.

Mikäli sopivia yhteistyöviljelijöitä ei löydy, kuluttajaryhmä voi myös vuokrata tai ostaa itselleen pellon tai puutarhan, jolle se palkkaa oman tuottajan.

Kuluttajaryhmän halutessa järjestää tuotantonsa omin voimin, on kyse yhteisöviljelystä. Ryhmä voi vuokrata tai ostaa itselleen pellon tai puutarhan tuotantoa varten. Tuotannon sisällöstä, kustannusten ja työmäärän jakautumisesta, sadonjaon järjestelystä ja muista hallinnollisista tehtävistä sovitaan ryhmän kesken.

Kuluttajavetoisessa mallissa kumppanuustilan jäsenten rooli toiminnan järjestämisessä on siis keskeistä. Jäsenet ovat mukana suunnittelemassa tulevan kauden tuotantoa ja taloutta, osallistuvat usein tilan töihin ainakin jossain määrin, järjestävät mahdollisesti sadon toimittamisen yhdessä, tapaavat kokouksissa ja sosiaalisissa tapahtumissa tilalla ja niin edelleen.

Kuluttajavetoisessa mallissa jäsenet ovatkin usein kiinnostuneita kumppanuustilan muistakin mahdollisuuksista kuin vain tuoreesta ja paikallisesta ruoasta – sosiaalisuus, ruoan tuotantoon osallistuminen ja sen hankkiminen suoraan tuottajalta ovat usein keskeisiä arvoja. Toisaalta, kuluttajavetoisen kumppanuustilan perustaminen on joskus ainoa keino hankkia toivotunlaista ruokaa, mikäli lähialueella ei muuten ole sopivaa tarjontaa.

Jäsenten työpanos on oleellista varsinkin kumppanuustilan perustamisvaiheessa, mutta on mahdollista, että ajan kanssa muodostuu jonkinlainen ydinryhmä pyörittämään toimintaa. Tällöin kuluttajavetoisessa mallissa myös passiivisempi jäsenyys on mahdollista. Työn reilu jakautuminen on kuitenkin varmistettava tavalla tai toisella niin, ettei osa jäsenistöstä kuormitu epätoivotulla tavalla, ja jätä sen seurauksena kumppanuustilaansa.

Suomessa toimii tällä hetkellä kaksi yhteisöviljelytilaa (Juurikas JKL ja Huttukylän yhteisviljelmä) sekä kaksi kuluttajavetoista kumppanuustilaa (Kaupunkilaisten Oma Pelto ja Livonsaaren osuuspuutarha).

Tarkempia ohjeita oman kuluttajavetoisen kumppanuustilan perustamiseen löytyy tältä sivustolta osiosta ”Lähde mukaan!”. 

 

Viljelijävetoinen kumppanuusmalli

Viljelijävetoisessa mallissa kumppanuusmaataloudesta kiinnostunut tuottaja etsii yksin tai yhdessä muiden tuottajien kanssa yhteistyöstä kiinnostuneita kuluttajia tai muita yhteisöjä, kuten kouluja, ravintoloita tai yhdistyksiä.

Kiinnostuneille tarjotaan ennakkomaksuun perustuvia osakkuuksia tulevan satokauden tuotannosta. Mikäli tuottajia on monta, voidaan tarjota mahdollisesti erityisen monipuolisia osakkuuksia, johon kuuluu esimerkiksi sekä kasviksia että eläintuotteita.

Viljelijävetoisessa mallissa tuottajat organisoivat kumppanuustilan toimintaa. Tuotannosta, kuten sen sisällöstä, määrästä, kustannuksista ja jakelusta, keskustellaan osakkaiden kanssa, mutta päätökset ovat kuitenkin tuottajien itsensä vastuulla.

Osakkaat, olivat ne sitten yksityishenkilöitä tai yhteisöjä, voivat kuitenkin ottaa itselleen tehtäviä, ja osallistua aktiivisesti kumppanuustilan toimintaan. Esimerkiksi sadonjako ja sen toimitus, markkinointi tai sosiaalisten tapahtumien järjestäminen voidaan antaa aktiivisille osakkaille esimerkiksi alennettua osakkuuden hintaa vastaan.

Kumppanuusmaatalouteen liittyviä kuluttajia tai muita yhteisöjä kiinnostaa usein paikallisten ja tuoreiden tuotteiden lisäksi muutkin kumppanuusmaatalouden mukanaan tuomat mahdollisuudet. Luontokokemukset, lasten osallistaminen ruoantuotantoon, sosiaaliset tapahtumat ja ruoantuotannosta oppiminen ovat lisäarvoja, joita viljelijävetoinen kumppanuustila voi tarjota jäsenilleen.

Viljelijöistä kuitenkin riippuu, minkälaista jäsenten osallistuminen on – järjestetäänkö esimerkiksi talkoita, kuuluuko osakkuuteen tietty työtuntimäärä, korjaavatko osakkaat satonsa itse, voivatko jäsenet toteuttaa omia projektejaan (kuten yrttitarhoja tai mehiläispesiä) tilalla vai rajoittuuko osallistuminen satunnaisiin tapahtumiin, vierailuihin ja viikkokirjeisiin. Viljelijävetoisessa mallissa tuottajat voivat itse määritellä mallin, joka toimii heidän kontekstissaan ja ympäröivässä sosiaalisessa kulttuurissa.

Suomessa viljelijävetoisia kumppanuustiloja on esimerkiksi Minun Omenapuu, Niipalan tila ja Rekolan puutarha ja CSA.

Tarkempia ohjeita viljelijävetoisen kumppanuustilan perustamiseen  löytyy tältä sivustolta osiosta ”Lähde mukaan!”.

Sato-osuus vai ennakkotilaus?

Kumppanuusmaatalouden yksi keskeinen toimintaperiaate on, että osakkuus tarkoittaa tiettyä osuutta koko sadosta, eli sato-osuutta. Jos vihannestilalla on esimerkiksi 50 osakasta, jokainen saa 1/50 osaa kauden sadosta, oli kyseisen vuoden sato sitten minkä kokoinen tahansa. Sato jaetaan siis tasan tilanteen mukaan.

Erityisesti Yhdysvalloissa viljelijävetoisten kumppanuustilojen keskuudessa on kuitenkin syntynyt uusi kumppanuusmaatalouden suuntaus, jota kutsutaan ennakkotilaukseksi. Ennakkotilausmallissa määritellään etukäteen kauden alussa, kuinka paljon satoa osakkuuden hinnalla tulee saamaan. Ennakkotilaus voi tarkoittaa esimerkiksi tietyn kokoista viikoittaista vihanneslaatikkoa, kymmentä kappaletta kananmunia viikossa tai tiettyä määrää hunajaa vuodessa.

Ennakkotilausmallissa on tuottajien vastuulla toimittaa ennalta sovittu määrä tuotteita, mikä ei täysin vastaa kumppanuusmaatalouden perusajatusta tuottajan ja kuluttajan lähentymisestä ja ruoan tuotantoon sisältyvien luonnollisten riskien jakamisesta. Toisaalta, ennakkotilausmallissakin tuottaja saa maksun tuotannostaan etukäteen, mikä erottaa mallin muista ruoan suoramyynnin muodoista, kuten torikaupasta tai REKO-ringeistä.

Sato-osuusmallissakin on kuitenkin tärkeää, että uusille osakkaille voidaan antaa mahdollisimman realistinen suuntaa-antava arvio siitä, kuinka paljon satoa on suunnilleen odotettavissa. Epärealistiset odotukset ovat yleinen syy osakkaiden lopettamiseen tai kuluttajavetoisten kumppanuustilojen hiipumiseen. Viljelyyn sisältyvistä riskeistä on siis kommunikoitava, mutta myös viljelytaitojen on oltava kunnossa.