Tervetuloa KM Hannele Pitkäsen väitöstilaisuuteen, joka järjestetään Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan Athena-rakennuksen salissa 302,Siltavuorenpenger 3A, keskiviikkona 29. toukokuuta 2019 klo 12.
Väitöskirjan nimi on: Arviointi, tieto ja hallinta. Peruskoulun paikallisen arvioinnin genealogia.
Vastaväittäjänä toimii professori Leena Koski Itä-Suomen yliopistosta.
Väitöskirja on luettavissa E-thesis –palvelussa.
Alla seminaarin ohjelma.
Järjestelytoimikunta
Muistattehan kaikille avoimen professori Hannu Simolan jäähyväisluennon “Koulun muuttamisen rajoista ja mahdollisuuksista – koulutussosiologinen näköala” pe 26.4. klo 12:00-14:00 (EDU1 – Assistentinkatu 5, Turku). Lämpimästi tervetuloa kuuntelemaan! Luento pidetään kaksikielisenä suomeksi ja englanniksi. Luentoa voi seurata myös etäyhteydellä https://echo360.org.uk/section/e829d5e5-bf69-4a79-94e4-c35fba7633b6/public
Lue Martti Hellströmin raportti täältä.
Pitääkö olla huolissaan, kun nuoret villiintyvät koululakkoilemaan ilmastonmuutoksen vuoksi?
Ehkä on syytä. Mutta ei sen vuoksi, mitä nuoret tekevät. Enemmän pitää olla huolissaan meistä varttuneemmista, jos jatkamme samaa rataa kuin ennenkin.
Nuorten ympäristöahdistus ei ole taudin syy vaan oire. Syy on kestämätön elämäntapamme. Kulutamme luonnonvaroja kaksi kertaa enemmän kuin planeettamme kestää.
Toivoa kuitenkin on. Optimismiin on aihetta vain, jos ensin tunnustetaan tosiasiat. Sen jälkeen on mahdollista muuttaa suuntaa.
Yksi muutoksen avaimista on koulutus. Kouluille ja opettajille pitää antaa välineitä ekologisen sivistyksen edistämiseen.
Opettajankoulutus on tässä ottanut jopa takapakkia. Yhä vähemmälle huomiolle jää, että koulutus tapahtuu aina tietyissä historiallisissa ja ideologisissa kehyksissä. Sen ei ole mahdollista olla neutraalia asioiden oppimista tai osaamisen kehittämistä, koska se on perin juurin poliittista ja yhteiskunnallista toimintaa.
Yksilöpsykologisen näkökulman vahvistuessa piiloon jää yhteiskunnallisia rakenteita, vallan mekanismeja ja itsestään selvinä pidettyjä uskomusjärjestelmiä. Yksi aikamme vaarallisimmista ideologioista on sokea luottamus teknologiseen ja taloudelliseen kasvuun.
Opettajankoulutuksen irtoaminen yhteiskunnallisista yhteyksistään – dekontekstualisoituminen – on ollut havaittavissa opettajankoulutuksen opetussuunnitelmissa. Mutta vielä enemmän tapahtuu pinnan alla.
Piilo-opetussuunnitelma ilmenee muun muassa professuurien tehtävänalan muuttumisena. Yhä useammin kasvatustieteen avautuvia professuureja suunnataan vaivihkaa niin, että yhteiskunnalliset ja filosofiset näkökulmat saavat väistyä psykologisen painotuksen tieltä. Psykologia näyttää nykyisillä tieteen mittareilla myös tuottavammalta kuin laajoja kokonaisuuksia kehittelevät sosiologia ja filosofia.
Ekokriisiin vastaaminen edellyttää, että opettajankoulutuksesta tehdään yhteiskunnallisen, filosofisen ja ekologisen kasvatusajattelun foorumi, jossa pyritään tunnistamaan kasvatuksen historiallisia ja ideologisia ehtoja.
Opettajankoulutus voisi ottaa mallia koululakkoilevista nuorista. Ekologinen sivistyneisyys punnitaan tekojen, ei sanojen kautta.
Hannu L. T. Heikkinen
Jyväskylän yliopisto
Katariina Holma
Oulun yliopisto
Risto Rinne
Turun yliopisto
Hannu Simola, emeritus
Helsingin yliopisto
Veli-Matti Värri
Tampereen yliopisto
kasvatustieteen professoreita
Suomen kasvatustieteellinen seura sekä Helsingin ja Turun yliopistot tiedottavat 12.11.2018
Kasvatussosiologian vuosikirjan toinen vuosikerta ilmestyy 15.11.2018. Koulutuksen lupaukset ja koulutususko -teos analysoi 2010-luvun koulutususkoa 23 kirjoittajan voimin.
1900-luku oli koulutuskasvun vuosisata. Vuosisadan alkupuolella nuoret ikäluokat saatettiin Suomessakin koulupakon piiriin kirjaamalla oppivelvollisuus lakiin. Vuosisadan lopulla uudet sukupolvet eivät enää tyytyneet pelkkään oppivelvollisuuskouluun, vaan lähes kaikki nuoret hankkivat sen lisäksi toisen asteen tutkinnon. Järjestelmän korkeimmallekin portaalle, yliopistoihin, riittää hakijoita tungokseksi asti. Teknologian kehitys, talouskasvu ja keskiluokkaistuminen ovat käyneet käsi kädessä väestön koulutustason nousun kanssa. Usko koulutuksen hyvää tekeviin vaikutuksiin omaksutaan itsestäänselvyydeksi jo lapsuudessa. Ammattiin pätevöittävä koulutus on kansalaisen normaaliuden osoitus ja välttämätön pääsylippu työmarkkinoille.
Viime vuosisadalla koulutus totuttiin näkemään kaikille yhteisenä toiveiden tynnyrinä, josta riittää ammennettavaksi kaikille tasaisesti menestystä, osallisuutta ja muita yleisesti tavoiteltuja resursseja. Nyttemmin on käynyt selväksi, että koulutuksen lupaukset täyttyvät vain osittain, eikä koulutuksellinen hyvä jakaudu väestössä yhdenvertaisesti.
Kilpailukykylupauksen januskasvot
Osana ylikansallisen koulutuspolitiikan markkinaliberalistista käännettä koulutus näyttäytyy ennen kaikkea kilpailukyvyn, taloudellisen kehityksen ja voitontavoittelun välineenä.
– Yksilöiden kilpailukykyä korostavan politiikan ohjastama koulutus ei pysty lunastamaan lupausta esimerkiksi asuinpaikasta, etnisestä taustasta tai vammaisuudesta riippumattomista mahdollisuuksista kehittää itseä ja toteuttaa omia potentiaaleja, toteaa professori Heikki Silvennoinen, yksi teoksen toimittajista.
– Puhumattakaan siitä, että koulutus takaisi kaikille tutkinnon suorittaneille yhtäläiset mahdollisuudet menestyä työmarkkinoiden sijoittumiskilpailussa.
Väestön eriytyessä ja yhteiskunnan eriarvoistuessa koulutus luo osalle kansalaisista entistä enemmän tilaisuuksia räätälöidä omasta koulutuspolusta osa tarkoin harkittua, yksilöllisten valintojen biografiaa. Myös koulutuksen lupaukset yksilöllistyvät ja eriytyvät: yksille koulutusponnistukset ovat lupaus tavallisesta, tutusta ja turvallisesta ja toisille lukuisista valinnanmahdollisuuksista, mutta joillekin koulutuskilpailu lupaa vain huonosti menestyneen leiman. Koulutuksen kilpailukykylupaus on eittämättä ongelma perinteisesti tasa-arvoa ja inkluusiota tavoittelevan koulutuspolitiikan jatkuvuudelle.
Lisätiedot:
Teoksen tiedot
Koulutuksen lupaukset ja koulutususko. Kasvatussosiologian vuosikirja 2. Heikki Silvennoinen, Mira Kalalahti & Janne Varjo (toim.). 2018. Teos on julkaistu Suomen kasvatustieteellisen seuran Kasvatusalan tutkimuksia -sarjassa numerolla 79.
Teoksen voi tilata verkkokaupasta:
https://webshop.jyu.fi/julkaisut/suomen-kasvatustieteellinen-seura
Mediakappaleita voi tiedustella julkaisusarjan toimittaja Anu Keinäseltä, puh. 040 835 3976, sähköposti anu.j.keinanen@jyu.fi
Heikki Silvennoinen (TY), Mira Kalalahti (HY) & Janne Varjo (HY)
Kasvatustieteen päivät, Tampere 15.−16.11.2018
Väestön ja erityisesti nuorten ikäluokkien koulutususkon on osoitettu pysyvän korkealla oloissa, joissa koulutuksen lupaukset realisoituvat hyvinä jatkoopintopaikkoina, mielekkäinä työpaikkoina ja korkeana yhteiskunnallisena asemana. Koulutuksen lupaukset ja koulutususko -symposiumin esitykset haastavat käsitystä koulutuksesta yleisenä, yhteisenä ja jaettuna toiveiden tynnyrinä, josta riittää ammennettavaksi menestystä, osallisuutta tai jotain muuta kulloinkin tavoiteltaviksi katsottua asiaa. Ne myös kuvaavat, miten kiristyvän kilpailun oloissa joidenkin koulutususko on joutunut koetteille.
Symposiumin puheenvuorot syventävät syksyllä ilmestyvän Kasvatussosiologian vuosikirjan (vol. 2.) teemoja.
Symposiumin ohjelma
Athena-seminar Thu 11.10., 10.00-12.00, Minerva-tori K222.1.
Per-Åke Rosvall (Umeå Universitet): Ethnographic research in VET and on youth transitions with the perspectives of social class, gender and ethnicity.
Welcome everybody!
Lue Yliopisto-lehden juttu täältä.
Dosentti Jari Salmisen juhlaseminaari perjantaina 28.9.2018 klo 13–16 (Siltavuorenpenger 3, Athena, sali 302)
Koulun yhteiskunnalliset reunaehdot
13.00–13.10 Avaus / Professori Jukka Rantala, Helsingin yliopisto
13.10–13.30 Musta laatikko vai muistinmenetys? Miten koulunuudistajat käsittävät luokkahuonetodellisuuden? / Professori Hannu Simola, Turun yliopisto
13.30–13.50 Kasvatus yhteiskunnassa – yhteiskunta kasvatuksessa / Professori emerita Sirkka Ahonen, Helsingin yliopisto
13.50–14.10 Mitä reformipedagogiikalla on annettavaa nykyopiskelijoille? / Dosentti Jari Salminen, Helsingin yliopisto
14.10–14.40 Juhlakahvit
Yliopiston kolme unohdettua – luento-opetus, monografiat ja kotimaiset kielet
14.40–15.00 Miksi kasvatuksen yhteiskunnallisia kytköksiä on syytä käsitellä kasvatustieteen opetuksessa? / Luokanopettaja, tietokirjailija, Parecon Finlandin pj. Antti Jauhiainen
15.00–15.20 Miksi monografioita kannattaa julkaista? / Professori Pirjo Hiidenmaa, Helsingin yliopisto
15.20–15.40 Miksi tutkimusta kannattaa julkaista myös kotimaisilla kielillä / Dosentti Satu Grünthal, Helsingin yliopisto
15.40–16.00 Keskustelua päivän esityksistä ja seminaarin päätössanat
Tarjoilun vuoksi pyydämme ilmoittautumaan 20.9.2018 mennessä osoitteessa https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/90350/lomake.html
Jätäthän “horsmapuketit ja konvehtirasiat” ostamatta. Sen sijaan voit halutessasi tukea Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seuraa, tilinumero FI91 8000 1100 0653 59, Danske Bank, tiedonannoksi horsmapuketti. Kertyvät varat käytetään akateemisten kasvatushistoriallisten seminaarien järjestämiseen.
Anna Medvedeva, M.Sc will defend the doctoral dissertation entitled “University Internationalization and International Master’s Programs” in the Faculty of Educational Sciences, University of Helsinki, on 15 June 2018 at 12:00. The public examination will take place at the following address: Fabianinkatu, 33, Main Building, Lecture hall 10.
Professor Fazal Rizvi, University of Melbourne, will serve as the opponent, and Professor Markku Jahnukainen as the custos.
The dissertation will be published in the series Helsinki Studies in Education.
The dissertation is also available in electronic form through the E-thesis service.