Author: Hannu V Sariola

Vähäinen mitokondrioiden määrä liittyy lihavuuteen, tyypin 2 diabetekseen ja metaboliseen oireyhtymään. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, onko kyseessä muna vai kana? Kirsi Pietiläinen kumppaneineen ratkaisi kysymyksen tyylikkäällä koeasetelmalla. He tutkivat harvinaisia identtisten kaksosten pareja, joiden painoindeksit poikkesivat toisistaan merkittävässä määrin. Lisäksi heidän piti olla nuoria ja terveitä. Tällaisia identtisiä kaksospareja löytyi kymmenestä suomalaisesta kaksoskohortista 26. Heidän kontrolleinaan tutkittiin 14 kaksosparia, joiden painoindeksi ja ikä olivat samoja. Rasvanäyteistä tutkittiin sekä mitokondrioiden määrää että niiden toimintaa kuten oksidatiivisen forforylaation tasoa ja lisäksi mm. insuliiniresistenssiä ja tulehdusta. Perusteelliset kokeet osoittivat, että normaalipainoiseen sisarukseensa verrattuna lihavan kaksosen rasvassa kaikki mitokondrioihin liittyvä on pielessä. Mitokondriaalista DNA:ta on vähän, rasvahappometabolia toimii huonosti, mitokondriaalisten geenien transkriptio ja proteiinitasot ovat surkeat. Johtopäätös on selkeä, koska normaalipainoisessa kontrollissa kaikki oli kunnossa. Mitokondrioiden vähäinen määrä ja huonotoiminta ovat seurausta lihavuudesta eikä sen syy. Myös lihavuuteen liittyvät metaboliselle oireyhtymälle tyypilliset muutokset nähdään rasvakudoksessa jo ennen kliinisiä oireita. Edelleen jäi epäselväksi, miksi mitokondriot kärsivät lihavan rasvassa. Tutkijat kuitenkin arvelevat sen johtuvan epigeneettisestä säätelystä.

Sini Heinonen, Jana Buzkova, Maheswary Muniandy, Risto Kaksonen, Miina Ollikainen, Khadeeja Ismail, Antti Hakkarainen, Jesse Lundbom, Nina Lundbom, Katriina Vuolteenaho, Eeva Moilanen, Jaakko Kaprio, Aila Rissanen, Anu Suomalainen, Kirsi H. Pietiläinen. Impaired mitochondrial biogenesis in adipose tissue in acquired obesity. Diabetes, 2015 May 13. pii: db141937.

BCR-Abl1 fuusiogeeni on kroonisen myeloisen ja akuutin lymfaattisen leukemian tärkein onkogeeni. ABL1-inhibiittorit ovat parantaneet merkittävästi näiden leukemioiden ennustetta. Ongelmana ovat kuitenkin olleet inhibiittoreille vastustuskykyisten kloonien ilmaantuminen, jotka johtavat relapseihin. AMCH:n tutkijat testasivat syöpäsolujen herkkyyttä systemaattisesti useimmille tunnetuille syöpälääkkeille. Yllättäen VEGF-inhibiittorina tunnettu Axitinibi esti normaaleille inhibiittoreille resistentiksi muuttuneen BCR-Abl1(T3151) leukemian kasvua erittäin tehokkaasti. Havainto on tietysti hyvin yllättävä, koska Axitinibi ei estä lainkaan normaalia BCR-Abl1:tä eikä sen oletettu estävän mitään muuta kuin VEGF:ia ja sitä kautta syövän verisuonten kasvua. Tutkijat keräsivät kuitenkin näyttöä lääkkeen tehosta sekä biologisesti että biokemiallisesti. Sen perusteella he päättivät kokeilla Axtinibin tehoa potilaalla, jolla oli hoitoresistentti T3151 muoto kroonista myeloista leukemiaa. Potilas reagoikin hoitoon erittäin hyvin ja kantasolunsiirron jälkeen on tällä hetkellä tautivapaa. Mitä on tarinan opetus? Onkoproteiinien estäjien tehon heikkenemistä kannattaa estää antamalla samaan aikaan villityypin proteiinia estävän kanssa mutanttimuotoa estävää ainetta. Toinen viesti on tietysti se, että systemaattinen lääkeseula kannattaa. Vanhoistakin lääkkeistä voi löytyä apu yllättävissä tilanteissa.

Tea Pemovska, Eric Johnson, Mika Kontro, Gretchen A. Repasky, Jeffrey Chen, Peter Wells, Ciarán N. Cronin, Michele McTigue, Olli Kallioniemi, Kimmo Porkka, Brion W. Murray & Krister Wennerberg. Axitinib effectively inhibits BCR-ABL1(T315I) with a distinct binding conformation. Nature (2015) doi:10.1038/nature14119

Virtsateiden ja monien muiden elinten epiteelisolut hilseilevät rakkuloita, joita kutsutaan eksosomeiksi. Ne fuusioituvat makrofagien ja dendriittisolujen kanssa ja vaikuttavat esimerkiksi immuunivasteeseen. On viitettä siitä, että syövän aiheuttama immunosuppressio ja angiogeneesi johtuvat osittain eksosomeista. Virtsan eksosomit ovat peräisin suurelta osin munuaisista. Koska virtsaa voi tutkia ilman invasiivisia toimenpiteitä, voisi sen eksomiprofiililla olla diagnostista merkitystä. Yllättävän vähän niitä on kuitenkin tutkittu. Nyt Risto Renkosen ryhmä selvitti kolmen terveen henkilön virstan eksosomien glykoproteiinien sokerispektrin kahdella erilaisella, toisiaan täydentävällä menetelmällä. Erilaisia sokeripeptidejä löytyi 126, jotka olivat peräisin 37 glykoproteiinista. Noin puolet normaalin henkilön virtsan sokeriketjuista sisältää fukoosisokeria. Sen määrä on poikkeava syövässä ja tulehduksessa. Tämän takia fukoosisokereiden tutkiminen virtsasta saattaisi auttaa tunnistamaan niin munuaistulehduksen kuin -syövän. Se taitaa olla seuraavan artikkelin teema.

Saraswat M, Joenväära S, Musante L, Peltoniemi H, Holthöfer H, Renkonen R. N-glycoproteomics of urinary exosomes. Mol Cell Proteomics. 2014 Dec 1. pii: mcp.M114.040345.