Ja jälleen on olutta ollut tarjolla mukavasti. Päätin tehdä pienen viikonloppuekskursion golfin Mekkaan, siis St Andrewsiin. Kyseinen ”kaupunki” on paremminkin kylä, mutta kyllä varsin idyllinen ja tunnelmaltaan historiallinen. Kaupunki näyttää elävän lähinnä golfpyhiinvaeltajilla, jotka maksavat kierroksesta ”Old Coursella” noin sata puntaa (150eukkaa). Mikäs siinä, itse päätin kuitenkin käyttää rahani tuopilliseen olutta.

Nähtävyyksien (linnan ja katedraalin rauniot) jälkeen oli tietysti paikallaan rentoutua paikallisessa pubissa. Market Streetillä, yhdellä pääkaduista sijaitsi mukavan näköinen pubi nimeltään The Central. Fish & Chips irtosi parilla punnalla. Samalla saattoi seurata televisiosta – yllätys yllätys – golfia. Pubin olutvalikoima oli siedettävä, perusoluiden lisäksi muutamia trappistioluita. Päätin kuitenkin tukea Skotlannin paikallistaloutta ja ottaa Deuchars IPA:n. Tämä bitter on erittäin helppo juotava, mutta ehkä siitä johtuen myös hieman mitäänsanomaton. Suosittelen kuitenkin lämpimästi mukavaksi virvokkeeksi ja varsinkin bittereihin tottumattomille helppoutensa takia. Edinburghilaisen Caledonian panimon tuotteita (jonka siis omistaa Scottish&Newcastle, joka omistaa myös Hartwallin, eli melkein suomalainen olut!)

Toinen mielenkiintoinen kokemus oli lounas Garfunkel’s ravintolassa. Kyseinen paikka edustaa ravintolaketjua, joka muistuttaa ruokalistaltaan, sisustukseltaan ja idealtaan niin paljon Rossoa, että epäilen vahvasti salaliittoa. En kuitenkaan mennyt kyseiseen ravintolaan tuhlatakseni rahaa kalliiseen lounaaseen, vaan huomasin liikkeen tarjoilevan skottilaisia oluita. Kyseessä on Cairngorm, pieni 2001 perustettu panimo Aviemoresta, Ylämailta läheltä Loch Nessiä. Ehdin tutustua kolmeen panimon tuotteista. Ensimmäinen oli sopivasti Nessie’s Monster Mash, mukavan maltainen bitter, jonka maussa oli kuitenkin hieman makeutta, silti yhdistettynä tyypilliseen humalan jälkimakuun. Väriltään olut on punertava ja vaahdon kera lasissa mukavan näköinen, 4,4%.

Seuraava oli nimeltään Stag, jossa nimeen sopivasti olikin vahvan maltainen maku. Tämän bitterin jälkimaku oli myös voimakkaampi kuin edellisen. Hyvä bitter, kaiken kaikkiaan maultaan vahvempi kuin edellinen, vaikkakin vain 4,1%.

Kolmas olut toi mukanaan tilannekomiikkaa. Olut oli nimeltään Black Gold ja kysyin tarjoilijalta onko se ale vai lager. Tarjoilija totesi sen olevan ”tummaa”. Lopulta oluthan selvisi stoutiksi, mikä sinänsä ei kuitenkaan ollut huono yllätys. Stoutiksi kohtalaisen mieto, mutta kylläkin oikein kelvollinen, 4,4%.